mä seurustelin yhen miehen kanssa aika pitkaa ja olin/oon korviini myöten rakastunu siihen tyyppii. me asuttii jo melkee yhessä ja tehtii kaikkee kivaa yhessä. meil oli tosi ihanaa ja mun mielestä ei mikää ollu huonosti. sitte myöhemmin se ei enää ollu ikinä kotona. keksi aina jotain mix en voi tulla mukaa johonki ja mix se ei tuu töistä suoraa kotia. sitä kesti vähän aikaa, kunnes se jatti puhelimen kotia. sitte mun päähän pälkähti että mä luen sen tekstiviestit. ne ei todellakaa ollu mitaa kaunista luettavaa. se oli tekstaillu jollekki toiselle naiselle. siella oli sen naisen viestit ja sitte sen omia lähettamiä viestejä. se kuulosti ihan siltä ku ne olis alkanu just seurustelee. voi että se tuntu pahalta. keskusteltii asiasta ja loppujen lopux jätin sen. mä en siedä tollasta. se sitte seurusteli sen naisen kaa parisen kuukautta, kunnes meni poikki. nyt se mies koittaa saada mut takas ja ma haluisin sen, mutta enhän mä voi enää siihen luottaa. joten se on ohi ja over kokonaa. olis voinu kertoo siitä naisesta. sattu paljon enemmän ku ei kuullu sitä sen suusta vaan textiviestien kautta kaikki paljastu.
rehellisyyttä, kiitos!
santsu
141321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Antakaa nyt niiden kumppaneiden puhelimien olla rauhassa. Oma vika kun menee mustasukkaisuuttaan vakoilemaan. Korville siitä paskaa kaatuu - se on selvä se
Väittäisinpä että on paljon lapsellisempaa olla selkärangaton ja vehdata toisen selän takana salaa kuin että toinen saa selville puhelinta tutkimalla toisen paskamaisuuden.
Tieto lisää tuskaa. Miksi siis hankkia tuskaa hankkimalla tietoa. Tietenkin jos haluaa pyöriä omassa säälissään, niin sitten...
Vakoilun tuloksena voi myös olla vääriä johtopäätelmiä...
Mielestäni on aivän yhtä lapsellista ja selkärangatonta tutkia toisen puhelinta, kuin olla uskoton...
Sellainen tuska jonka toisen pettäminen tuo,käännetään voitoksi.Ei suinkaan jäädä säälimään itseään,vaan nostetaan kytkintä sellaisesta suhteesta.
Eipä sellainen onnikaan hääppöinen voi olla,jonka takana on valhetta.Mitä siis suojellakaan?
mä oon samaa mieltä sun kaa. ei sellaseen kannata jäädä jumittaa.
hei santsu, olet oikeassa, etä pahinta on saada tietää rakastetun suhteesta sattumalta. Olen naimisissa, nyt jo 10 vuotta, ja pari vuotta sitten mieheni ihastui työkaveriinsa. Sain sattumalta tietää. Annoi naisen kuulla kunniansa- hän irtisanoutui ja muutti pois. Mieheni katui, ja sai anteeksi. Rakastan häntä edelleen paljon. "Kostoksi" petin häntä hetken mielijohteesta- vieraan miehen sanomana kaikki kehut kuulostivat äkkiä hyviltä. Ehto oli, että koskaan emme enää tapaa, vaikka helppoa se olisi ollut. Nyt meillä menee mieheni kanssa hyvin. Tavallaan kokemukset opettivat mitä olisi voinut menettää.
Kumppanin kännykän selailu on kyllä halpamaista. Mielestäni se ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna, että suoraan kysymykseen (Petätkö?) saa kieron ja huonon vastauksen, josta aivan takuulla tietää kumppanin valehtelevan. Jos kumppanissa on poliitikkoainesta (valehtelee vielä kiinnijäätyään), niin en tiedä voiko sille toisen aikuisen valehtelulle oikein mitään.
Mutta jos ei ole kanttia kysyä suoraan, niin silloin pitää sähköpostit ja kännykkäkin jättää rauhaan.
"Puhun niin totta kuin osaan" - tämähän on poliittinen ilmaisu, jota ei kannata otta kovin vakavasti!
...kun tuolla tavalla tutkiskelet salaa toisen kännykkää? Itse en voisi ikinä tutkia toisen kännykkää. Entä sen jälkeen??? Mitä seuraavaksi, sähköposti, pistät vakoojat perään? En ainakaan itse voisi enää sinuun luottaa.
jos vaikka lähetään siitä että me luettii aina toistemme tekstiviestejä, vastailtii toistemme puheluihin ja sen semmosta.
poikaystäväni tekstiviestit.
Kyl se sen tietää eikä sitä se haittaa.
Luen myös sen tekstiviestit jotka just saapuvat.
Luen ne sille sit ääneen ja onneks ei ole tullut vielä mitään pahoja yllätyksiä.
se on hyvä ettei oo tullu mitää järkyttäviä yllätyksii! mun mielestä suhteessa ei saa olla salaisuuksii. eikä tekstiviestien lukeminen oo mikää paha juttu tai mitää vakoiluu.
Kerran luin tyttöystäväni tekstiviestit..Hetken mielijohteesta. Sieltä sitten löytyi vähän sitä sun tätä, mitä en olisi halunnut nähdä. En kuitenkaan ruvennut tinkaamaan viestien tarkoitusta, ja sain kuulla asiasta häneltä itseltään muutamaa päivää myöhemmin. Perimmäinen tarkoitus oli aivan eri, kuin mitä pieni tyhmä pääni oli mennyt kehittelemään.
Opinko tästä jotain? No ainakin sen, ettei kannata lukea toisten tekstiviestejä, eivät kuulu minulle paskaakaan. Lisäksi tuosta tapauksesta on näin jälkeenpäin ollut paha morkkis. En aio enää koskaan tehdä niin, koska se on vain yksinkertaisesti merkki siitä ettei luota toiseen.
ei se kyl mun mielest oo merkki luottamuksen puutteeseen. se mun mies luki myös mun viestejä ja sillä oli lupa siihen niinku mullaki oli lupa lukee sen viesteja.