Mitä säveltäjä kuulee päässään?

Tarkoittanet Schumannia ja Tsaikovskia, miksei myös Mussorgskia tai Ludwigia, jonka mielialat heittelehtivät kait enemmän lyijymyrkytyksestä johtuen raivon ja epätoivon partaalla, tai Sibeliuksen epäluuloiseia päiväkirjamerkintöjä myöten, joissa hän toisinaan hautoi itsemurha-aikeita taikka kuvitteli että hänen selkänsä takana juonitellaan ja puhutaan hänestä pahaa, josta hän epäoikeutetusti syuytti "käärmeeksi kutsumaansa" ystävällistä mutta impulsiivisata säveltäjäkollegaansa deliustakin Lonton käyntinsä yhteydessä, väittäen tämän puhuneen pahaa Bantockille, brittiläisen musiikin 1900-luvun uudisraivaajia ja modernistisen sävelkielen esitaistelijoita, Delius siis.

Ilmeisesti ajattelet,että nerouden ja hulluuden raja on veteen piirretty viiva, mutta kyllä eniten n.s. vanhan kansan hulluja on tullut eristyneistä ja sisäsiittoisista kylistä.

Toki luovilla ihmisillä on aina ollut vaikeuksia taloudenhoidossa, ihmissuhteissa, alkoholinkäytössä jne... Mutta eikö niitä ongelmia ole myös ihan tavallisilla ihmisilläkin?

Kuuluisat säveltäjät joutuvat aina sekä eläessään että kuoltuaan toisten ihmisten (nyk.toimittajien/kriitikoiden) silmätikuksi.

Itsekin säveltänyt jotain "pientä", joten ymmärrän, miten jokin teemaa voi vaivata ja kulkea ikäänkuin kivirekenä pitkäänkin.

...että säveltäjänerot näkevät ties minkä näköisiä ja oloisia sävellyksiä, joista vain harva loppujen lopuksi paperille päätyy. Tai ehkäpä parhaat päältä?
Itse musiikkia kuunnellessani näen milloin mitäkin, mutta esimerkiksi pimeän suuren huoneen, jonka nurkkia ei näe, eikä ole lähimainkaan, vain erittäin pienellä alueella oleva valaistus, jonka keilaan sitten osuu ties mitä instrumentteja ja vaikka minkälaisia soittajia. Usein soittajana kuitenkin toimin minä itse, tai tarkemmin ottaen Alter Egoni. Joka tapauksessa, soittamisen aloittaessani, alan nähdä erilaisia nuotteja, joiden muodot ovat kuitenkin hyvinkin pyörremäisiä, vihaisia, valuvia, ehkä jopa iloisesti loikkivia.
Säveltäjänero sävellyksen päänsä sisällä kuullessaan tai nähdessään kuitenkin tunnistaa jokaisen nuotin, miltä ne kuulostavat ja näyttävät, ja voi siksi luoda jotakin. Hienointa, ehkä uskomattominta asiassahan on se, että he - toisin kuin minä - eivät kuule mitään valmista nauhoitusta, vaan luovat omat nauhoituksensa.
Hassun hauska teoria, jota ei ole syytä ottaa todesta. Halusin vain kirjoittaa, toistaiseksi mielenkiintoisimpaan aiheeseen.

Gaaztrakh kirjoitti:

...että säveltäjänerot näkevät ties minkä näköisiä ja oloisia sävellyksiä, joista vain harva loppujen lopuksi paperille päätyy. Tai ehkäpä parhaat päältä?
Itse musiikkia kuunnellessani näen milloin mitäkin, mutta esimerkiksi pimeän suuren huoneen, jonka nurkkia ei näe, eikä ole lähimainkaan, vain erittäin pienellä alueella oleva valaistus, jonka keilaan sitten osuu ties mitä instrumentteja ja vaikka minkälaisia soittajia. Usein soittajana kuitenkin toimin minä itse, tai tarkemmin ottaen Alter Egoni. Joka tapauksessa, soittamisen aloittaessani, alan nähdä erilaisia nuotteja, joiden muodot ovat kuitenkin hyvinkin pyörremäisiä, vihaisia, valuvia, ehkä jopa iloisesti loikkivia.
Säveltäjänero sävellyksen päänsä sisällä kuullessaan tai nähdessään kuitenkin tunnistaa jokaisen nuotin, miltä ne kuulostavat ja näyttävät, ja voi siksi luoda jotakin. Hienointa, ehkä uskomattominta asiassahan on se, että he - toisin kuin minä - eivät kuule mitään valmista nauhoitusta, vaan luovat omat nauhoituksensa.
Hassun hauska teoria, jota ei ole syytä ottaa todesta. Halusin vain kirjoittaa, toistaiseksi mielenkiintoisimpaan aiheeseen.

Joka soittaa jotakin vempelettä tai säveltää,
ei ole noin viisasteleva. Ei musiikin tekeminen
ole mitään Jumalan luomistyön jatketta, ei edelletytä neroutta, vaan kovaa työtä.

ottakaas rauhallisesti kirjoitti:

Joka soittaa jotakin vempelettä tai säveltää,
ei ole noin viisasteleva. Ei musiikin tekeminen
ole mitään Jumalan luomistyön jatketta, ei edelletytä neroutta, vaan kovaa työtä.

Miksi sävellystyötä mystifioidaan? Pitkälti säveltäminen - kuten muukin luova työ vaatii kovan ammattitaidon ja paljon raskasta rutiinityötä. Ainakin konserttimusiikki on perustunut jo antiikinajoista lähtien ammattilaisten taitoon, johon kuuluu tradition tuntemus ja vankka käsityötaito, erilaisten tekniikoiden ja ilmaisutapojen hallinta. Tietenkin, jotta voisi säveltää, on säveltäjän kyettävä soveltamaan luovalla tavalla tietojaan ja näin luomaan "uutta" romantiikan aikakaudella luotuun neromyyttiin ei nähdäkseni ole perusteita, vaan merkittävien säveltäjien suurissa sävellyksissä on kyse tietenkin(!) poikkeuksellisen luovasta, mutta myös ammattinsa suvereenisti hallitsevan ihmisen hengentuotteesta aivan kuten kirjallisuudessa, kuvataiteessa, arkkitehtuurissa, matematiikassa...

Brölli kirjoitti:

Miksi sävellystyötä mystifioidaan? Pitkälti säveltäminen - kuten muukin luova työ vaatii kovan ammattitaidon ja paljon raskasta rutiinityötä. Ainakin konserttimusiikki on perustunut jo antiikinajoista lähtien ammattilaisten taitoon, johon kuuluu tradition tuntemus ja vankka käsityötaito, erilaisten tekniikoiden ja ilmaisutapojen hallinta. Tietenkin, jotta voisi säveltää, on säveltäjän kyettävä soveltamaan luovalla tavalla tietojaan ja näin luomaan "uutta" romantiikan aikakaudella luotuun neromyyttiin ei nähdäkseni ole perusteita, vaan merkittävien säveltäjien suurissa sävellyksissä on kyse tietenkin(!) poikkeuksellisen luovasta, mutta myös ammattinsa suvereenisti hallitsevan ihmisen hengentuotteesta aivan kuten kirjallisuudessa, kuvataiteessa, arkkitehtuurissa, matematiikassa...

Riippuu pitkälti siitä onko kyse lahjakkuudesta, kyvystä plagioida ja kopioda sekä omaksua jotakin ulkokohtaista aidoista teoksista, vai innoituksen tuokiona luomisvoiman vallassa älyn vapauduttua tahdon palveluksesta, tahtomisesta vapaan älyn vaikuttamana luodusta tietenkin alitajuisten motiivien kietoutuessa tietoiseen metodiikkaan sävelletyistä objektiivisen hengen luomasta säveltaiteesta. Nerouden ja hulluuden usein huomautettu sukulaisuus ei perustu kuitenkaan siihen että nerouteen kuuluisi vähäisempi tahdon inrensiivisyys, flegmaattininen nero kun on mahdottomuus, vaan että sen edellytyksenä juuri on kiihkeä ja intohimoinen luonne vaikka nerouteen kuuluukin sellainen älyn ylimäärä mitä mikään tahdon palveleminen ei edellytä, ja kuvainnollisesti äly hoi tahdon jätän.

kriitillinen kirjoitti:

Riippuu pitkälti siitä onko kyse lahjakkuudesta, kyvystä plagioida ja kopioda sekä omaksua jotakin ulkokohtaista aidoista teoksista, vai innoituksen tuokiona luomisvoiman vallassa älyn vapauduttua tahdon palveluksesta, tahtomisesta vapaan älyn vaikuttamana luodusta tietenkin alitajuisten motiivien kietoutuessa tietoiseen metodiikkaan sävelletyistä objektiivisen hengen luomasta säveltaiteesta. Nerouden ja hulluuden usein huomautettu sukulaisuus ei perustu kuitenkaan siihen että nerouteen kuuluisi vähäisempi tahdon inrensiivisyys, flegmaattininen nero kun on mahdottomuus, vaan että sen edellytyksenä juuri on kiihkeä ja intohimoinen luonne vaikka nerouteen kuuluukin sellainen älyn ylimäärä mitä mikään tahdon palveleminen ei edellytä, ja kuvainnollisesti äly hoi tahdon jätän.

Matematiikkaa ja muita apriorisia tieteitä ei voi mitenkään rinnastaa taidemusiikkiin, sillä ne eivät koske olemusta sinänsä älymme puhtaina muotoina ilman empiiristä sisällystä kuuluen pelkän mielteen alueelle täysin tajuttavina jättämättä mitään toivomisen varaa että jokin voisi olla toisin oivallusten ollessa selviä, kun taas neron äly on erottautunut persoonasta, tahdosta, joten objektit, maailma olioineen, eivät rajoitu hänellä ulkokuoreen vaan objektiivisessa havainnossa hän omaksuu sen sinänsä neron älyn ollessa luonnonvastainen erottautuessaan olioiden koknaisuudesta, asettuessaan sitä vastaan nähden ikään kuin erillisenä maailman puhtaasti objektiivisesti.

pasifisti kirjoitti:

Matematiikkaa ja muita apriorisia tieteitä ei voi mitenkään rinnastaa taidemusiikkiin, sillä ne eivät koske olemusta sinänsä älymme puhtaina muotoina ilman empiiristä sisällystä kuuluen pelkän mielteen alueelle täysin tajuttavina jättämättä mitään toivomisen varaa että jokin voisi olla toisin oivallusten ollessa selviä, kun taas neron äly on erottautunut persoonasta, tahdosta, joten objektit, maailma olioineen, eivät rajoitu hänellä ulkokuoreen vaan objektiivisessa havainnossa hän omaksuu sen sinänsä neron älyn ollessa luonnonvastainen erottautuessaan olioiden koknaisuudesta, asettuessaan sitä vastaan nähden ikään kuin erillisenä maailman puhtaasti objektiivisesti.

käyttää enemmän välimerkkejä. Jaksaisi nämäkin vuodatukset lukea ärsyyntymättä ja voisi enemmän keskittyä itse asiaan.

pasifisti kirjoitti:

Matematiikkaa ja muita apriorisia tieteitä ei voi mitenkään rinnastaa taidemusiikkiin, sillä ne eivät koske olemusta sinänsä älymme puhtaina muotoina ilman empiiristä sisällystä kuuluen pelkän mielteen alueelle täysin tajuttavina jättämättä mitään toivomisen varaa että jokin voisi olla toisin oivallusten ollessa selviä, kun taas neron äly on erottautunut persoonasta, tahdosta, joten objektit, maailma olioineen, eivät rajoitu hänellä ulkokuoreen vaan objektiivisessa havainnossa hän omaksuu sen sinänsä neron älyn ollessa luonnonvastainen erottautuessaan olioiden koknaisuudesta, asettuessaan sitä vastaan nähden ikään kuin erillisenä maailman puhtaasti objektiivisesti.

Litania kuuluu tälle palstalle, tuohon ei kannata
enempää puuttua, ei mitään tekemistä musiikin kanssa. Palsta on muutenkin kaikin puolin köyhä,
oletteko kaikki keskustelijat sitä mieltä että
palstalla vaihdetaan mielipiteitä ?