Uskallatko

Kun voi kompatakin!

T: Team Ah.. eiku Turina

Uskallanko kyseenalaistaa. En mie kyseenalaista, mie esitän asian niinku sen näen. Mie en mielestäni esitä totuuksia vaikka yleistänki asioita. Omaa mielipidettä en ihan vähällä lähde kääntämään, ilman hyvää vastinetta, joskus vaan jää joku pointti huomaamatta.

Mie komppaan sillon ku siihen on aihetta. Ettei tartte kirjottaa itte samaa asiaa, yleensä kun teen sen vielä huonommin sille ei taas voi mitään että jotkut tyypit kirjottaa samalla lailla. En mie sillä mitään muuta hyötyä näe kun säästän vaan kirjoittamisen vaivan.

itseäni oon kompannu ja kompatuksi olen tullut.

mielipidettä juuri mistään, joten voin näennäisesti kannattaa mitä tahansa näkemystä. Olennaista on olla opportunisti ja haistella sopivaa nuoleskelu- tai haistattelukommenttia.

Komppaamisesta on aina hyötyä. Komppaaminen säästää aikaa ja näppäimistöä.

en oo kovinkaan moneen ihmiseen törmänny, joidenka kanssa ajatukset ois kovin yhteneväisiä.
Ei esim. mun kaveripiiristä löydy kuin oikeastaan pari, joiden kanssa ees enimmät ajatukset osuu yksiin. äidin kanssa ollaan suurimman osan ajasta ihan eri aaltopituuksilla ja vaikka ollaankin aina oltu hyvissä väleissä sen kanssa, niin monesti joudun silti miettimään, et ollaanko me oikeesti muka jotain sukua toisillemme.

Silloin komppaan, kun ajattelen samoin ja ei välttämättä ole edes mitään lisättävää vaan kaikki on tullut edellisen toimesta jo sanotuksi..

Useimpien kohdalla kuitenkin ajattelen ainakin jossain määrin eri tavoin ja silloin kyseenalaistan ainakin mielessäni kaiken, vaikken välttämättä jaksa alkaa vänkäämään asiasta.

Ja samaten omia juttujani kyseenalaistan silloin, jos aihetta on.
Mielipiteet vaihtuu, se kai on ihan normaalia. En mä ole monistakaan asioista samaa mieltä kuin vaikka viisi vuotta sitten ja tuskin kuluvien viiden vuoden aikana olen enää näistä nykyisistäkään asioista samaa mieltä.

mutta älyänkö, se onkin toinen juttu.

mä kyseenalaistan itseasiassa noita kaikkia .... en siis aina mutta välillä joo

Kyseenalaistan kaiken, mutta pidän asian omana tietonani.
Luulevat minun komppaavan, mutta antaa luulla mitä haluavat...

Jälkikäteen kyllä totuus tulee ilmi kun teen kuitenkin oman mieleni mukaan...

Vähän niin kuin ajattelinkin. Jatkuva komppailu on ajattelukyvyn puutetta. Silloin kuulostaa moni asia ulkoaopittuna, ei ymmärrettynä. Silloin asian tietää kompattava paremmin kuin komppaaja itse.

Kyseenalaistaminen taas on osoitus itsenäisestä ajattelusta. Silloin voi saada jotain tietää oikeastikin, eikä elää vaan tiedon luulossa. Silloin oppii myös ymmärtämään.

Mutta ei se mitään. Jokainen tyylillään. Toiset haluaa oikeasti tietää ja toiset valitsee elää jossain illuusioissa. Komppaamisiin.