Meillä on ollut auppari nyt 2,5kk. hän on 4. aupparimme. Jo ennen kuin hän tuli minulla oli epäilyni tuleeko homma onnistumaan. Aikaisempien tyttöjen kanssa ei tätä ole koskaan ollut. Miksi hänet sitten otin? No, kovin monta meidän toiveet täyttävää ei ollut tarjolla...
Tytössä ei periaatteessa ole mitään vikaa, kai. Ihan mukava , mitä nyt tekee asioita täysin erilailla kuin minä ja kovin erilailla kuin kaikki aikaisemmat. Ajattelin aluksi, että ok, jokainen tyylillään, mutta nyt tuntuu, että ärsyynnyn päiväpäivältä enemmän ja enemmän pelkästä hänen läsnäolostaan ja joka ikisestä sanomisestaan ja tekemisestään. Tätä yhteiseloa on nääs 24/7 sillä olen kotona eikä hän puoletaan ole pariin viikkoon edes käynyt kävelyllä ulkona! (minä tosin olen käy nyt kaupassa edes :-) eikä koko 2,5kk aikana poistunut kotoa muutenkaan pahemmin, vaikka hänellä oli mm. 2vko loma. Tuttuja olisi naapuristossa, mutta ilmeisesti hän säästää rahaa...
Olenkin tässä miettinyt, että olisiko kaikille parempi että toteaisin tilanteen ja ilmoittaisin, että ehkä on parempi että et palaa enää joulun jälkeen. Se minusta on vaan niin heikko ratkaisu, mutta kamalaa, että joutuu omassa kotonaan ahistumaan ja vielä maksamaan siitä.
Negatiivisia fiiliksiä aiheuttavat monet asiat, muutama esim. kotona oleva lapseni, lähes 2v, ei ole käynnyt ulkoilemassa 2,5kk aikana kuin kymmenisen kertaa (näinä kertoina lähtenyt klo 11, kun ruoka on n. klo 12). Tyttö kyllä sitten nätisti istuu lattialla ja leikkii/rakentaa jne Olen selvästi sanonut, ennen hänen tänne tuloaan kirjallisesti sekä sen jälkeen suullisesti että toivon ulkoilua, tai muuta aktiviteettia lapselle (lähellä lapsikerhoja, puistoja, sisäleikkipaikkoja yms). En halua joka päivä sanoa samasta asiasta, vaan haluan että voin luottaa toisen kykyyn tehdä asiaa. No tänään hän sitten aloitti keskustelun, että onkohan se ulkoilu ja aktiviteetti niin tärkeää aamupäivällä kun lapsi kuitenkin nukkuu päiväunet... ARGH!!! valistin sitten että ei siellä ulkona/aktiviteeteissa nukkumisen takia käydä vaan siksi että lapsi saa liikuntaa=lihakset kasvaa tai aktiviteettia=ei tylsisty ja kititse kotona.
Alunperin tehtävälistassa ollutta siistimistä ei ole tapahtunut kertaakaan, vaan esim. lasten ruokalautaset ovat pöydässä ja ruoat lämpimässä pöydällä. Lelut jäävät sille tielleen, oman kylpyhuoneensa siivouksesta sain huomautella aika monta kertaa, että se tapahtui (vieraamme käyttävät samaa)
oma-aloitteisuus ei myöskään kuulu hänen ominaisuuksiinsa . Pari viikkoa sitten tosin otti aloitteen imuroinnissa, sillä seurauksella että se alle 2v itki itsensä uneen kun hänen siirrettiin imuroinnin tieltä toiseen kerrokseen oltuani pois kotoa 1,5h (vaikka olen aikaisemmin sanonut, että katsotaan aina hyvä kohta, jolloin lapset ovat pois tieltä). Totesi vaan että olin sanonut, että olisi hyvä että lapsi tottuisi leikkimään yksinäänkin. Jep, mutta ihan noin se opettaminen ei mene.
Tässä vaan ihan muutama. Tässä vaiheessa kaikki pikkuseikatkin ärsyttää mm. se että hän ei ole vaihtanut pussilakanaa koko 2,5kk aikana (olen näyttänyt mistä niitä saa ja sanonut että ole hyvä ja ota kun tarvitset). Ilmeisesti hänestä on turha pestä vaatteita liian usein, sillä tuo pätee muihinkin vaatteisiin... Tuo tietty on ihan pikkujuttu, mutta ahdistaa jo sekin!
Ok, myönnettäköön, että olen tosi huono sanomaan asioista. En halua kuulostaa pomolta, joka komentaa palvelijoitaan ja pelottaa että jos vieraalla kielellä tulee sanottua töksäyttäen asia. Hän kuitenkin on ikään kuin perheenjäsen, jolle tosin ei näytä kuuluvan tietyt asiat. Esim. kuten miehenikin jo totesi, että tuntuu, että ruokailutkin ovat hänelle kuin ravintola-ateriat, oman lautasen korjaa mutta siinä se, ei osallistu muiden jälkien siivoamiseen, mikä minusta olisi kohtuullista ainakin silloin tällöin, jos syö kanssamme, sillä ei ne ruoat sinne taikomalla ilmesty. (istuu kyllä mielellään meidän seurassa, eli ei kiirehdi sen takia pois)
En tiedä ehkä pitäisi koettaa vielä tarkat kirjalliset ohjeet antaa kuinka toimia ja katsoa vielä tilanne...
Tulipa purkaus :-)
Tytössä ei periaatteessa ole mitään vikaa, kai. Ihan mukava , mitä nyt tekee asioita täysin erilailla kuin minä ja kovin erilailla kuin kaikki aikaisemmat. Ajattelin aluksi, että ok, jokainen tyylillään, mutta nyt tuntuu, että ärsyynnyn päiväpäivältä enemmän ja enemmän pelkästä hänen läsnäolostaan ja joka ikisestä sanomisestaan ja tekemisestään. Tätä yhteiseloa on nääs 24/7 sillä olen kotona eikä hän puoletaan ole pariin viikkoon edes käynyt kävelyllä ulkona! (minä tosin olen käy nyt kaupassa edes :-) eikä koko 2,5kk aikana poistunut kotoa muutenkaan pahemmin, vaikka hänellä oli mm. 2vko loma. Tuttuja olisi naapuristossa, mutta ilmeisesti hän säästää rahaa...
Olenkin tässä miettinyt, että olisiko kaikille parempi että toteaisin tilanteen ja ilmoittaisin, että ehkä on parempi että et palaa enää joulun jälkeen. Se minusta on vaan niin heikko ratkaisu, mutta kamalaa, että joutuu omassa kotonaan ahistumaan ja vielä maksamaan siitä.
Negatiivisia fiiliksiä aiheuttavat monet asiat, muutama esim. kotona oleva lapseni, lähes 2v, ei ole käynnyt ulkoilemassa 2,5kk aikana kuin kymmenisen kertaa (näinä kertoina lähtenyt klo 11, kun ruoka on n. klo 12). Tyttö kyllä sitten nätisti istuu lattialla ja leikkii/rakentaa jne Olen selvästi sanonut, ennen hänen tänne tuloaan kirjallisesti sekä sen jälkeen suullisesti että toivon ulkoilua, tai muuta aktiviteettia lapselle (lähellä lapsikerhoja, puistoja, sisäleikkipaikkoja yms). En halua joka päivä sanoa samasta asiasta, vaan haluan että voin luottaa toisen kykyyn tehdä asiaa. No tänään hän sitten aloitti keskustelun, että onkohan se ulkoilu ja aktiviteetti niin tärkeää aamupäivällä kun lapsi kuitenkin nukkuu päiväunet... ARGH!!! valistin sitten että ei siellä ulkona/aktiviteeteissa nukkumisen takia käydä vaan siksi että lapsi saa liikuntaa=lihakset kasvaa tai aktiviteettia=ei tylsisty ja kititse kotona.
Alunperin tehtävälistassa ollutta siistimistä ei ole tapahtunut kertaakaan, vaan esim. lasten ruokalautaset ovat pöydässä ja ruoat lämpimässä pöydällä. Lelut jäävät sille tielleen, oman kylpyhuoneensa siivouksesta sain huomautella aika monta kertaa, että se tapahtui (vieraamme käyttävät samaa)
oma-aloitteisuus ei myöskään kuulu hänen ominaisuuksiinsa . Pari viikkoa sitten tosin otti aloitteen imuroinnissa, sillä seurauksella että se alle 2v itki itsensä uneen kun hänen siirrettiin imuroinnin tieltä toiseen kerrokseen oltuani pois kotoa 1,5h (vaikka olen aikaisemmin sanonut, että katsotaan aina hyvä kohta, jolloin lapset ovat pois tieltä). Totesi vaan että olin sanonut, että olisi hyvä että lapsi tottuisi leikkimään yksinäänkin. Jep, mutta ihan noin se opettaminen ei mene.
Tässä vaan ihan muutama. Tässä vaiheessa kaikki pikkuseikatkin ärsyttää mm. se että hän ei ole vaihtanut pussilakanaa koko 2,5kk aikana (olen näyttänyt mistä niitä saa ja sanonut että ole hyvä ja ota kun tarvitset). Ilmeisesti hänestä on turha pestä vaatteita liian usein, sillä tuo pätee muihinkin vaatteisiin... Tuo tietty on ihan pikkujuttu, mutta ahdistaa jo sekin!
Ok, myönnettäköön, että olen tosi huono sanomaan asioista. En halua kuulostaa pomolta, joka komentaa palvelijoitaan ja pelottaa että jos vieraalla kielellä tulee sanottua töksäyttäen asia. Hän kuitenkin on ikään kuin perheenjäsen, jolle tosin ei näytä kuuluvan tietyt asiat. Esim. kuten miehenikin jo totesi, että tuntuu, että ruokailutkin ovat hänelle kuin ravintola-ateriat, oman lautasen korjaa mutta siinä se, ei osallistu muiden jälkien siivoamiseen, mikä minusta olisi kohtuullista ainakin silloin tällöin, jos syö kanssamme, sillä ei ne ruoat sinne taikomalla ilmesty. (istuu kyllä mielellään meidän seurassa, eli ei kiirehdi sen takia pois)
En tiedä ehkä pitäisi koettaa vielä tarkat kirjalliset ohjeet antaa kuinka toimia ja katsoa vielä tilanne...
Tulipa purkaus :-)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luetutin omalla host-äitillä, ja se sanoi että jos minä olisin tollanen olisin lentänyt pellolle jo aikaisemminkin.. Ei tässä ole nyt kyse siitä että te miellytätte au pairia ja että sillä vaan on kaikki hyvin. Se on tullu teille tekemään töitä. Kaikilla on tietyt säännöt töissä. Jos joka paikassa työt noin hoidettaisiin niin mitä siitä muka tulisi? Eihän siinä tietty tytön mukavuudesta ole kyse, vaan siitä miten tekee sen mitä on tullut tekemään.
Tosi ikävä tilanne teillä. Jos sinun tilanteessa olisin, sanoisin todennäköisesti tytölle, ettei varmaan kannata tulla takaisin joulun jälkeen. Kannattaa ihan istua alas ja keskustella sivistyneesti asiasta. Kerrot syyt (ei kuitenkaan varmaan kannataa jauhaa niistä "pikkuseikoista"), esim. että tunnet, että teillä ei kemiat oikein kohtaa ja työssäkin on ehkä ollut vähän puutteita. Ehkä auppari on itsekkin huomannut jotain... Voin vanhana au pairina sanoa, että työn tuloksetkin huononevat, jos itsellä on huono olla.
Tuollaista au pairia on kuitenkin turha pitää. Tsemppiä!
Tuli mieleen, että mitä hän itse on mieltä? Sanot, että olet huono ottamaan puheeksi, tietääkö hän varmasti mitä odotatte. Me nimittäin ollaan harjoiteltu puheeksiottamista koko syksy ja asiat on ratkennut (vaikka mä olen väsynyt samalla). Ja kun konkr. asiat ratkes, niin 3v alkoi psyyk. reagoida kakkaamalla sänkyynsä, niin päätimme, että auppari vaihtaa perhettä... eli meillä on uusi hakusessa ja vähän paniikki, joku pitäis olla tammikuun alus. Vaikka ehkä on sadistista ehdottaa, mutta jos tyttö edes harkitsee auppari työn jatkamista ja perheen vaihtamista, niin voin ottaa hänet haastatteluun.... Jos puhutte jutun lopettamisesta hänelle, niin voit ehdottaa. Jos halukas, niin pitäis kyllä tulla ensi viikon aikana haastatteluun.
Täytyy sanoa että kinkkinen tilanne toisaalta - ja toisaalta taas varsin yksinkertainen. Minusta hän ei pelaa pelisääntöjen mukaan, jos hän väheksyy teidän perheen rutiineja (esim lapsen ulkoilu). Meillä on auppari vasta tulossa ja jo nyt on kirjallisesti tehty alustava sopimus, jossa kirjoitettu että au pair hoitaa lapsia työvuoron aikana heidän rutiiniensa mukaan. Eli siis meidän säännöillä: Toki tolkku pitää olla, ei me nyt orjapiiskureita olla, mutta ideana on että lasten ehdoilla.
Ja mitä noihin "pikkuasioihin" tulee, minusta hygieniasta huolehtiminen (petivaatteet jne) ei ole pikkujuttu vaan kertoo kyllä muustakin asenteesta.
Toivon todella että meille tuleva aupair tulee viihtymään meillä ja tuntee olonsa kotoisaksi, ettei ole liikaa työtä. Mutta ei me sitä kuukausirahaa aiota kuitenkaan ihan hyväntekeväisyysmielessä maksaa, eli kyllä talossa talon säännöillä pitää elellä. Kuinka tarkasti etukäteen juttelitte siitä mitä te odotatte häneltä ja mitä hän teiltä? Josko tässä asiassa on nyt katkos? Minä ottaisin (ja tulen ottamaan, jos joskus olen vastaavassa tilanteessa, toivottavasti tarvetta ei tule) asiat puheeksi, myös ne "pikujutut". On aupparinkin helpompi parantaa otettaan jos on käytännön asioita joita hänelle osoittaa, joihin toivoo muutosta. Ja sitten ei jää niin paha maku suuhun, jos ette jataka yhteistyötä. Minusta sellainen "ei nyt vaan toiminut" on tosi epämääräinen ja saattaa jäädä kalvamaan mieltä jos jää kotiin.
Kiitokset tosiaan kaikille kommentoinneille ja yrittäkää te muut olla parempia kommunikoijia :-)
Tuli sitten taas sellainen valtava ahdistuksen puuska, juuri kun olin edellisestä selvinnyt, että paukautin hänelle että olisikohan parempi että et tulisi enää takaisin. Ajattelin, että nyt tai koskaan kun taas tuli se ahdistus
Tyttö parka yllättyi aikalailla ja siinä sitten keskusteltuamme jouduin kyllä peiliin monesti katsomaan, sillä olen tosi surkea kommunikoija. Toki ongelmana on kieli (=ei kummankaan äidinkieli) ja se että hän ymmärtää suomea jonkin verran=kuvittelen hänen osaavan lukea esim. suomeksi kirjoitetut kalenterijutut (jotka pääsääntöisesti kirjoitan kyllä enkuksi).
Keskustelun päätteeksi olo oli helpottunut vaikkakin vähän nolo että en aikuisena ihmisenä ollut kyennyt näitä ahdistuksia hänelle aikaisemmin indikoimaan. No, tästä noloudesta johtuen jätin pallon hänelle, eli kerroin, että vähän tuntuu, että meillä ei synkkaa, vaikka oletkin ihan mukava lasten kanssa jne. (positiivista). Kehotin pohtimaan miltä tuntuu ja tekemään päätöksen haluaako jäädä. Hän tuntui jäävän ihan hyvälle mielelle, sillä totesi, että minä näen tilanteen varmaan paljon synkempänä (kun puhuin "luottamuksen" molemminpuolisesta menetyksestä tämän purkaukseni myötä).
Mutta kuin salaman iskusta tyttö tekee nyt kaikkia niitä asioita, joita olin toivonut tekevän ilman että sanoin hänelle niistä (lupasin, ttä kirjoitan tarkemman listan, mutta vierailtamme en ole ehtinyt tässä parissa päivässä). Keittiö ja pöydät oli siivottu aamulla ja päivällä ja jopa kertaa lasten sängyt pedattu ekan kerran koko aikana jne. Näistä olin kyllä maininnut alkuperäisessä työnkuvassa.
Ulkoilusta puhuttiin keskustelumme yhteydessä ja hän kyllä on tiedostanut asian tärkeyden mutta ei osannut sanoa syytä miksi ei ole ulkoillut. Totesi vaan että hänestä oli alunperin kummaa että 2v on kotona, kun hän on vauvasta asti itse ollut hoidossa (tämän tyyliset kommentit ovat juuri sitä mikä vähän ärsyttää). Totesin että niin se vaan on näin tässä maassa (emme siis ole suomessa). Eikä muuten mennyt tänäänkään ulos vaikka sää oli aurinkoinen... (no, tämä ei ole elämän ja kuoleman kysymys minulle ;-).
Katselimme päiväjärjestystä uusiksi ja eiköhän tämä tästä etene ellei hän sitten päätä itse lähteä. Vähän hassun nolo fiilis sen keskustelun jälkeen jäi, mutta opinpahan, että omissa kommunikaatiokyvyissäni on PALJON opittavaa, vaikkakin keskustelu sujui ihan hyvissä merkeissä ensi ryminän jälkeen :-)
Heippa
Lueskelin noita viestejäsi. Teit todellakin oikein, että sait puhuttua aupparin kans. Itse olen myös huono puhumaan, ja olen todella ahdistunut tähän tilanteeseen. Olen aupairina ollut perheessä reilun 3kk. Puolivuotta vielä olisi jäljellä, mutta kun luottamus, rehellisyys puuttuu ja homma on vain teeskentelyä, en tiedä jaksanko jäädä tänne.(minullakin pitäsi osata teeskennellä, että kaikki näyytäis hyvältä,mut en osaa) Tuntuu toisaalta kauhealta jättää perhe, mutta eikö niistäkin tunnu kauhealta valehdella. Eikä enään mistään pikkuasioista ole kysymys.
Nauttisin, jos olisi edes pienet lapset joiden kans puuhailla ja touhuilla, mutta koululaisia ovat jo. Illat istuvat tietokoneella ja telkkarilla, eikä siinä oikein auta mikään, kun "äiti lupasi".
Että tämmöstä.. ei ainakaan täällä aupair saa minkäänlaista arvostusta, täysin orja!
Ihan uteliaisuuttani kysyn minka maalaisia auppareita teilla on ja oletteko ulkomailla vai suomessa? Enta onko kenellakaan kokemusta seka ulkomaalaisesta etta suomalaisesta au-pairista? Meille nyt tulossa 3. suomalainen ja mietin olisikko jatkossa ihan erimaalainen parempi. Tietysti riippuu henkilosta paljon mutta jos jollakin on sellainen jonkinlainen tuntuma niin kertokaa. Itse tosiaan ei asuta suomessa.
Ensimmäiset aupparit olivat suomalaisia, ja hyviä olivatkin :-) Vaikka ulkomailla asummekin, lasten pääkieli pysyi suomena kaikissa asioissa, joten ilman muuta aupparitkin olivat suomalaisia
Sitten vaihdoimme maata englanninkieliseen ja lapsien oli opittava kieltä kouluun menon takia. Seuraavat ovatkin olleet ulkomaalaisia (EU alueelta) ja olen haussa lähtenyt liikkeelle etsimällä tyttöä jolla olisi alkeet suomesta ja halu oppia lisää (sitä kun perheessä puhutaan edelleen) mutta tarpeeksi hyvä kielitaito englannissa, että lapset eivät sitten heidän kanssaan puhuessaan opi tätä maailman yleisintä "Bad Englishiä" (jota itsekin puhun :-) Tämä on lapsien kannalta ollut tosi hyvä vaihtoehto! Peruskielitaidon he oppivat toki kodin ulkopuolella, mutta joutuvat kotonakin puhumaan englantia.
Tuollaisia suomentaitoisia "ulkomaalaisia" on yllättävän paljon esim aupairworldissa!
Toki suomalaisen kanssa on helpompi tulla juttuun ja osaa ilmaista asiat kivemmin varmasti, mutta tosi rikastuttavaa tämä kansainvälisyys on itsellekin. Tosin sitten eri maiden tavat ja tottumukset tässä vähän törmäilee ja joutuu opettamaan mm. höyrysilitysraudan käyttöä.
Mutta kuten totesitkin että tämä on paljon henkilöstä kiinni! Pohdin nyt mitä jatkossa ja vähän tuntuu,että sen verran rasittavaa tämä nyt on ollut, että taidamme pärjätä vähän aikaa itse :-)
tuo tilanne perheessänne kuulosti kyllä vaikealta, ja hienoa että myönsit omien keskustelutaitojen/kommunikoimistaitojen puutteesta. Itse olen siis au pairina tällä hetkellä, ja huomaan myös oman host-äitini kommunikoimispuutteista, kaikkea ei kerrota mulle ja jos kerrotaan niin yleensä varoitusaika ei ole päätä huimaavaa. Esim. Ylihuomenna matkustamme 4 päiväksi pois joten olet sitten yksin kotona, eli ei mitään suunnitelmia voi tehdä pitkäksi aikaa. Tai maanantaina sanotaan,että eihän sulla ole illaksi mitään suunnitelmia, kun mennään teatteriin. Ja aina aamupäivisin/iltapäivisin kutsutaan ja koko ajan pitää olla valmiudessa tekemään jotain, esim nappien ompelua tai kenkien puhdistusta, mikä ei ole normaalia hommaa.
Itse teen totta kai kaikki asiat mistä ollaan alunperin sovittu ja mitä edellinen au pair minulle tästä perheestä kertoi ja opasti. kirjallista sopimusta meillä ei ole ja työnkuva muokkautuukin koko ajan vanhempien (varsinkin äidin) matkustaessa melkein joka viikko. (mm. en tiedä tarkalleen milloin minulla on vapaa-aikaa yms) Kuitenkaan en valita, koska saan 400€ rahaa viikossa 50€ junan kk-lippu ja muutenkin äidin ollessa kotona, on joskus helpompaa, ja yleensäkin jos pitää olla kotona niin saan tehdä omia juttujani kunhan pysyn kotona ettei lasten tarvitse olla yksin. ja muutenkin puuhastelen paljon ylimääräistä täällä kun perheen äiti reissaa, niin on lapsilla jotain tekemistä ja aktiviteettia.
kuitenkin au pairin pitäisi olla omatoiminen ja itsenäinen ja kysyä aina jos perheen äiti ei itse osaa kommunikoida -jos au pair tajuaa sen, se tekee olon kaikille helpommaksi. itse kyselen aina etukäteen,että matkustelettekos taas ja mitäs tänään on ohjelmassa, että voinko käydä kävelyllä tms. onko minulla nyt tunti aikaa yms yms. viikonloppumenotkin kysyn aina etukäteen saanko la iltana mennä ulos.
tosi vaikea tilanne on varmasti ollut myös au pairillesi, jos jutut lukevat vain kirjallisena paperilla tai on sovittu ennen hänen sinne tuloaan, jos et niistä ole kertaakaan pystynyt sanomaan tai valittamaan. tai kehoittamaan tekemään, miten vaan. esim. minun työnkuvani on muuttunut niin paljon, etten edes muista mitä alussa sovittiin, teen todennäköisesti paljon enemmän täällä -ja mielelläni teenkin, ei siinä mitään. jos au pair tekee kaikki omalla tyylillään ja hän luulee sinun olevan tyytyväinen (hiljaisuus on myöntymisen merkki), ei hän tajua ajatella, että jokin olisi pielessä. totta kai laiskuus yms näkyy, mutta kuten itsekin huomasit,että kun sait asian sanottua, vaikka olisi kuinka huonot englanninkielen taidot, hän on tehnyt hommat ja haluaa yrittää tosissaan. hän välittää teidän perheestä eikä viitsisi tehdä noita hommia jos haluaisi pois.
ja vielä niistä lakanoista yms.. riippuen mistä kulttuurista au pairisi tulee, nämä tavat voivat olla siellä hyvin erilaiset. itse olen saksassa ja aluksi olin aivan järkyttynyt kuinka epähygienisiä ihmiset täällä ovat! ja tämä on VAIN saksa, toki hotellit yms lomalla kaikki on hyvin, mutta ihmisten elämä täällä.. olen päättänyt että kaikki on vain kulttuurieroja ja tiedän miten itse toimin, vaihdan lakanat säännöllisesti, petaan aina sänkyni ja pesen kylppärini (perheen siivooja sanoi heti aluksi ettei aikaisemmilla au paireilla kenelläkään ollut niin siistiä kylppäriä) usein ja muutenkin pidän oman huoneeni aina järjestyksessä. vaikea sitä järjestystä ja siisteyttä tänne muualle taloon on saada ja niiden rutiineja muuttaa,kun olen VAIN au pair.
toivottavasti teillä kuitenkin kaikki selviää ja au pair muuttaa pahat tapansa tai saatte uuden paremman au pairin. olen huomannut,ettei kaikkia ole tarkoitettu tähän hommaan, ei minuakaan, mutta nautin täällä olostani, koska tämä homma on ainutlaatuista enkä tätä tule koskaan enää elämässäni tekemään. pitää osata nähdä positiiviset puolet ja koska minä voin hyvin, myös oma au pair perheeni voi hyvin :)
Voin omakohtaisesti kertoa että jokapäivälle kirjoitettu työlista on helpottanut suuresti asioita.
Esim Maanantai:
kello 7-8 paikkojen järjestely, pyykit koneeseen.
kello 8-9 lapsen aamiainen, keittiön siivous
Kello 9-11 lapsen kanssa ulos leikkipuistoon, kävelylenkille katsomaan puita, kukkia, lintuja, näyteikkunoita, pieni välipala mukaan
kello 11-12 lapsen lounas ja keittiön järjestely
kello 12-14 lapsen päiväunet, pyykit kuivaajaan ja silitys
kello 14-16 leikkiä lapsen kanssa, lukea hänelle (sinä valitset kirjat)viedä kirjastoon, takapihalle, leikkihuoneeseen
kello 16-17 auttaa päivällisen valmistelussa ja antaa lapsen touhuta joko mukana tai omillaan
kello 17-18 paivallinen, keittiön siivous ja aupair omilleen
Tiistai:
enemmän tai vähemmän samaa mutta pyykinpesun ja silityksen sijaan muuta taloushommaa
Keskiviikko:enemmän tai vähemmän samaa
Ja niin edelleen. Tuo ohjelman laatiminen helpottaa kaikkia. Ja voitte yhdessä käydä kaikki asia tunti tunnilta lävitse ettei synny väärinkäsityksiä.
Meidän aupparimme olivat niin tyytyväisiä kun nyt he tiesivät mitä pitää tehdä.
Teetät todella pitkiä päiviä aupairillasi! Aamu seiskasta ilta kuuteen, siis 11h per päivä ja 55h viikossa!?? Eikä vapaahetkiä edes lapsen päiväunien aikana vaan siihenkin on sitten pitänyt ympätä silitystä ja muuta taloushommaa... Toivottavasti aupairillasi ei ole jokainen päivä kuvailemasi kaltainen tai jos on niin toivottavasti töitä ei ole viitenä päivänä viikossa.
Huhhuh... itse en kuuna päivänä ryhtyisi tuollaiseen orjatyöhön.Melko rasittavalta nimittäin kuulostaa!
Tuosta listan laatimisesta olen silti samaa mieltä, se kyllä helpottaa hahmottamaan mitä perhe aupairilta toivoo.Varsinkin aluksi kun seutu, perhe, aktiviteettimahdollisuudet yms. eivät ole vielä tuttuja, on kiva että annetaan lista ehdotuksista mitä alueella esim voisi tehdä. Kun systeemit,rutiinit ja lapsen aikataulut alkavat olla tutut on siitä sitten helppo tehdä sopivia variaatioita kullekin päivälle kun tietää mihin aikaan lapsi on ruoan, ulkoilun ja unen tarpeessa. Helpottaa huomattavasti vaikka retki-, kyläily- tai muina erikoispäivinä!
t. aupair x3 ja erinomaisen hyvin viihtynyt jokaisessa perheessä
Olen itse tosi ahkera ja tykkään tehdä kotitöitä ja pitää kodin siistinä. Silti yhdyn tuohon huhhuh viestiin. Liian pitkiä päiviä todellakin! Äippä kuule, mieti vähän. Hyvä au pairikin saattaa väsyä ja sitä kautta kokea työnsä epämiellyttäväksi. Ja sehän ei ole kenenkään etu
Kyllä todella aika hurjalta kuulostaa tuo teidän perheen työmäärä! Itse en koe olevani millään tapaa laiska aupair, päinvastoin teen usein ylimääräistä ohimennen ja vastaavasti perheeni joustaa jos minulla joskus on toiveita tuntien suhteen. Silti en kuuna päivänä jaksaisi pidemmän päälle tuollaista tahtia aupairaikanani! 11h päivässä ja joka väli on täytetty ns. tehokkaalla ajalla, yhtään vapaa-aikaa tai hengähdystaukoa ei vaikuttanut aupairillasi olevan. Toivottavasti edes palkka on sen mukainen!!! Minä en kyllä tuollaisella työleirillä viihtyisi edes rahaa vastaan.sorry.
Lisäisin vielä tuohon ylläkirjoitettuun että silloin kun olin poissa kotoa aupparimmme päivät venyivät 52 tuntisiksi.
Sitten kun olin itse kotona, heillä oli vapaata käydä koulua, matkustella, kiertää taidenäyttelyt, museot, teatterit, konsertit, etniset ravintolat, (minä tietysti maksoin kaikki niihin liityvät kulut).
Jokaisen aika tuli maksimoitua parhaimmalla tavalla ja tuosta järjestelystä saamani palaute on ollut vain myönteistä.
Selvääkin selvempää etteivät aupparimme olleet kiinnostuneita kapakoista, alkoholista, yleensäkkään party-going, he saivat ilon elämästä noista yllämainituista kokemuksista.
todellakin, kyllä ne juomahalut ja partyhalut ainakin minulta katosi kun tajusin että meidänkin perheessä homma toimii tuolla tavalla. kun perheen vanhemmat, tai vain äiti, matkustavat, oon kiinni sen 24h ja partyt saa unohtaa. ja vastuullinen au pair (kuten minä) unohtaa sen ihan mielellään ja viihtyy kotona --> käyttää ehkä paljon nettiä jolloin joku äiti taas valittaa nettiriippuvuudesta. mutta tosiaan meillä myös tämmöinen järjestely, sit usein teatteri yms. liput maksetaankin mulle. ja olen todellakin tyytyväinen tähän järjestelyyn, ei mitään, mutta sisimmissäni koko ajan on stressiä.. kun äiti on poissa, minä mietin,että mitäköhän pitäisi laittaa ruuaksi että lapset tykkäisivät ja taas pitää pestä pyykkiä ja katsoa että lapset on kunnossa. kun äiti on paikalla, olen koko ajan valmis tekemään jotain pientä, ompeletko tämän napin, autatko tässä ja tässä, sitten taas saan tehdä omia hommia ja kun huudetaan niin pitää tulla paikalle. illat on yleensä vapaat, jollei perhe vie minua mukanaan teatteriin, jolloin sillonkin teen jotain perheeni kanssa, eli ei ole ns. vapaa-aikaa jolloin ei olisi mitään stressiä perheestä. enkä minä tätä voi tälle perheelle sanoa, mitä se edes hyödyttäisi kun kuitenkin olen ihan tyytyväinen täällä olooni, eikä se tule kestämään koko loppuelämääni kuitenkaan :) ehkä sinunkin au pairisi ovat ajatelleet välillä samalla tavalla, vaikka muuten ovatkin olleet tyytyväisiä.