Paljastui juuri, että miehelläni on nettikirjekaveri (nainen). Minua tämä asia raastaa ihan äärettömästi. Mieheni sanoo, ettei tämä ole minulta pois ja että rakastaa vain minua. Viestejä en tietty saa nähdä eikä niissä ole kuulema mitään "outoa", mutta nähdä niitä en saa. Onko teillä kokemuksia? Mitä mun pitäis tehdä? Olenko jotenkin sairas, kun en hyväksy asiaa?
Miehelläni kirjekaveri
luottamuspula
395544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kiusaat vain itseäsi, jos murehdit heidän kirjeiden laatua. Toisaalta, voithan pyytää että miehesi joskus lukisi sinulle ääneen otteita viesteistä, niin ehkä siten saisit paremman kuvan tilanteesta?
Jos yrität häntä kieltää kirjoittamasta, niin hän ehkä tekee sen kuitenkin, jälleen salaa. Ja sinä epäilet häntä siitä, ja silloin luottamuspula on todellinen. Ehkäpä jos sallit kaiken ja alat kysellä iloisesti naisen kuulumisia, mieheltäsi menee maku koko kirjoittelusta? Käänteispsykologiaa? :)
Pyysinkin näyttämään mutta ei suostu näyttämään..
Ei mun mielestä tollainen kyräily kuulu parisuhteeseen/avioliittoon. Sano sille että toi pitää lopettaa. Tosin sitä varmaan on aika epäluuloinen tommosen jälkeen. Lupaa hän mitä vaan.
Kysy siltä vastapuolelta asiaa koska en usko että sen olisi syytä valehdella mitään
Onko mies kertonut sulle että mistä he tuntevat tai kauan ovat tunteneet? Ite oisin sun tilanteessa varmaan yhtä epäileväinen. Miten sait tietää asiasta, kertoiko mies itse?
Et ole sairas, kun tunnet pahaa oloa tästä. Itse olen erään miehen kirjekaveri, olen tosin hänen entinen tyttöystävänsä myös. Vaimoa en ole koskaan tavannut, meidän juttumme oli ohi kauan ennen kuin hän meni naimisiin.
Toivon kovasti, että teidän tapauksessanne kirjeenvaihto on yhtä viatonta, kuin se minun tapauksessani on. Mutta en minäkään suhtautuisi hyvällä, jos miehelläni olisi naispuolinen ystävä, josta minä en saa tietää mitään. Et siis ole mielestäni mitenkään omituinen, kun huolestut asiasta.
Ystävyyttä voi olla ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta sen pitäisi olla avointa ja molemmilla puolisoilla pitäisi olla mahdollisuus täydelliseen luottamukseen ja turvallisuuden tunteeseen.
Itse yritän pikkuhiljaa lopettaa kirjoittelun tämän miehen kanssa. Se on vain vaikeaa, koska hän on niin merkittävä ihminen elämässäni ja olisin todella halunnut tuntea hänet paremmin. Mutta kaikkea ei voi saada, se pitää surullisena myöntää ja mennä eteenpäin.
Käy keskusteluja miehesi kanssa, uskon että jos hän vain vilpittömästi kaipaa ulkopuolista juttuseuraa ja on löytänyt mukavan ystävän tästä naisesta, niin kyllä se käy sinullekin ilmi. Jos taas on jotain romanttisempia virityksiä mukana, niin kyllä sinä ne vaistoat, kun vain saat miehen kunnolla puhumaan. Yritä pitää keskustelu hyvässä hengessä, kerro että sinua pelottaa tämmöiset kuviot ja miehen tehtävä on saada sinun pelkosi häipymään. Onnea matkaan!
Kaunis kiitos vastauksestasi.. Katotaan miten käy :-(
Olen keski-ikäinen nainen, jolla on useita nettikirjekavereita, miehiä ja naisia. Moniin olen tutustunut yhteisen harrastuksen tiimoilta. Jonkun olen tavannut ohimennen yhteisissä tapaamisissa, siis harrastustapaamisissa, ei vapaamuotoisissa.
Käsittääkseni miesten vaimot eivät tiedä koko nettituttavuuksista. Olen käsittänyt, että vaimojen intressit ovat toisaalla.
Kerran olen joutunut hankalaan tilanteeseen, kun miespuolinen yhteistyökumppanini meilasi minulle, että hänen vaimonsa on niin mustasukkainen, että älä sitten seuraavassa tapaamisessa, johon vaimo on tulossa, iloisesti (tapani mukaan suuriäänisesti) osoita tuntevasi minua.
Olin aika ällikällä lyöty! Lopetin nettituttavuuden siihen paikkaan.
Kun olen tehnyt jonkun nettikaverin puolesta isohkoja avustustöitä, esim tietojen hankinnassa, saattaa miespuolinen nettikaveri lähettää kiitosviestinä jotain tällaista, että olen hänen aurinkonsa, kukkansa tai valaisen hänen päivänsä. Minusta se on ollut kiva kiitos. Mutta onko noin kirjoittaminen miehen (jota en ole edes tavannut) vaimon mielestä raskauttavaa?
Ja heheheh, voiko kaikille vaimoille näyttää meiliä, jossa lukee: Sinun ansiostasi päiväni paistaa tänään.
Olen työssäkäyvä (tiedonhankinta ja muokkaus) naimisissa oleva nainen. Miehelläni on työnsä takia vaikka kuinka paljon naispuolisia tuttavia, joiden kanssa hän harrastaa ja käy harrastuksissaan.
Minusta olisi kamalaa ajatella, että joku vaimo rupeaisi tivaamaan minulta motiivejani. Yhtä hyvin en voi kuvitella soittavani miehen harrastuskavereille.
Emme me ihmiset toista omista. Mutta toiset tietysti ovat epäluotettavia, yhtä hyvin kuin toiset ovat patologisen mustasukkaisia.
Olen tavannut molempia ihmisiä tähän ikään mennessä.
Tässäkin asiassa on tietysti kaksi puolta. Jos molemmat osapuolet (siis pariskunnasta) harrastelevat tai kirjoittelevat säännöllisesti toista sukupuolta olevien kanssa niin silloin ei kait ongelmaa. Mutta jos vain toinen sen tekee ja tuolla lailla ettei edes kerro mistä puhutaan, niin se on minusta hälyttävää. En minä ainakaan sitä sietäisi. Olen sitä mieltä, että henkinen pettäminen on paljon pahempi juttu kuin satunnainen sänkyynmeno. Vaikken toki hyväksy jälkimmäistäkään. Mutta siis jos mies keskustelee sen toisen eukon kanssa sellaisia asioita joista sen pitäis oikeesti puhua naisensa kanssa, niin se on pahimmanlaatuista hylkäämistä ja pettämistä. Se saa siinä jutussaan niin kiinteän siteen sitä toista naista kohtaan että oma kulta jää ilman muuta saamapuolelle. Henkinen yhteys ja mielipiteiden jako parisuhteessa on vähintään yhtä tärkeää kuin sujuva seksi.
oma vaimo hyppää omisa harrastuksissaan eikä sillä ole aikaa edes jutella kuin ilmoista ja kertoo et ruokaa on jääkaapissa. Ongelmille se viittaa kintaalla tai nauraa. Ei voi keskustella vakavasti mistään. Ei se ihme oo, jos näitä netin suomia mahollisuuksia alkaa käyttää hyväkseen.
No et todellakaan ole sairas, kun olet mustasukkainen miehesi kirjekaverista. Tottakai tulee tunne, että miksi en riitä ja pitää kirjoitella vieraan naisen kanssa. Mutta pitää muistaa se, että toista ihmistä ei voi omistaa ja jos liekaa vetää tiukalle, niin sitä vauhdikkaampi voi olla lähtö.
Itse olen kirjoitellut aikanaan kolmen miehen kanssa eikä kirjoittelu ole johtanut edes tapaamiseen. Eivätkä nämä miehet sitä ole edes halunneet ja välimatkatkin ovat olleet pitkät. Ymmärrän myös miehen motiivit tällaiseen kirjoitteluun. Miehillä ei monestikaan ole niin hyviä miesystäviä, joiden kanssa voisi puhua ihan kaikista asioista, mutta on helppo kirjoitella aivan vieraan ihmisen kanssa, kun ei tarvitse pelätä kasvojensa menettämistä.
Se, että miehesi ei näytä naisen kirjoittamia viestejä on ihan ymmärrettävää, hän haluaa olla lojaali kirjekaverilleen, jolle on uskonut omia asioitaan.
Omat miespuoliset kirjekaverini ovat olleet liitoissaan jonkinlaisessa kriisivaiheessa ja hakivat minulta naisnäkökulmaa omien ajatuksiensa tueksi. Ja tiedän, että nämä liitot ovat pystyssä vieläkin. Esimerkiksi yhdellä näistä miehistä oli seksielämä sellaisessa vaiheessa, että harkitsi pettämistä, koska ei saanut kotona kuin kerran kuukaudessa. Hän halusi keskustelukaveria naisesta juuri siksi, että halusi pelastaa liittonsa ja seksielämänsä. Hänelle oli helppoa pukea tuntemuksensa sanoiksi vieraan ihmisen kanssa.
Omalla miehelläni on myös naiskavereita, mutta hän ei jaksa kirjoitella sähköpostikirjeitä vaan hän mesettelee. Ehkä se on hänelle tärkeää viihdykettä ja seuranpitoa, joten en ota siitä paineita.
Keskustelkaa asiasta avoimesti ja kysy mieheltäsi mitä hän hakee kirjoittelusta naisen kanssa ja mistä aiheista he kirjoittelevat. Ja avatkaa keskusteluhanat, koska jokin tarve keskusteluun miehelläsi on.
"Omat miespuoliset kirjekaverini ovat olleet liitoissaan jonkinlaisessa kriisivaiheessa ja hakivat minulta naisnäkökulmaa omien ajatuksiensa tueksi."
Juuri näin minäkin itse ajattelen ja koen.
En varmaankaan harrastaisi nettikeskusteluja vieraiden naisten kanssa jos oma parisuhteeni olisi 100% kunnossa.
Voisin näyttää nettikeskustelujeni sisällön vaimolleni jos saan ensin vastapuolen luvan sillä tekijänoikeudet ja kirjesalaisuus estävät käsittääkseni ilman lupaa tapahtuvan näyttämisen.
Vaimoni ei tiedä nettikeskusteluistani, mutta luulen että hän arvaa sen kertomattakin. Ei ainakaan pitäisi olla iso yllätys jos kertoisin harrastavani nettikeskusteluja vieraiden naisten kanssa.
kiittää ja toivottaa sinulle oikein hyvää joulua!
Minä olen kotirouva ja paljon yksinäistä aikaa.Niinpä laitoin kirjeenvaihtoilmoituksen jossa heti annoin ymmärtää että haluan vain ja ainoastaan keskustelukumppania,mailien tai mesen kautta.
Muutama seksistinen vastaus tuli jotka deletoin heti mutta löytyi sitten oikein kiva mies,minun ikäiseni ,jonka kanssa olemme jutskanneet vuoden verran.
Kerroin ihan alusta asti miehelleni tästä kaverista ja myöskin keskustelujen sisällöstä noin suurin piirtein.
Tulihan myös vaihe jolloin mieheni mustasukkaisuus heräsi,luuli että kyseinen mies yrittää pokata minua.Kuukauden päivät selvitin hänelle tilannetta ja luulin että hänestä olisi ollut mukavaa kun aina kerroin mitä olimme jutelleet.Hän oli sitä mieltä ettei kuitenkaan halua kuulla tuosta miehestä mitään.
Okei,no sitten päätettiin että vain päivisin olen häneen yhteydessä,enkä kerro hänelle enää mitään asioista joista jutellaan.
Sen jälkeen tilanne tasaantui,ja mieheni tietää että edelleenkin olen yhteydessä tähän mieheen koneen kautta,muttei niistä keskusteluista puhuta,koska hän ei halua.
Jos hän jonain päivänä haluaa jotain kuulla niin kysyköön sitten.
Oli kyllä silloin pahassa vaiheessa jopa uhkailua mieheni puolelta että minun olisi lopetettava sen miehen kanssa kirjoittelu.
Minä vastasin tyynesti ettei se käy päinsä koska kyseessä on minun ihan omakin elämäni,ja että kun tiedän etten mitään pahaa ole tehnyt,ENKÄ TEE,niin kenelläkään ei ole oikeutta puuttua siihen...Koska kuitenkin olin aina valmis kertomaan mistä juttelimme.
Asia siis unohdettiin.Ehdotin miehelleni että voisihan hänkin hankkia itselleen kirjekaverin jos haluaa.Muttei kuulemma halua.
Nyt valtakunnassa kaikki hyvin,miehen kanssa asiat kivasti ja kaverin kanssa postit lentelee.
Elämää,ei sen kummempaa!
ymmärrän miksi olet huolissas ja niin olisin minäkin jollei täysin voisi mieheen luottaa.Mutta itse olen nyt vähän aikaa kirjotellut itseäni vanhemman perheellisen miehen kanssa ihan sen takia että me tuetaan toisiamme.Tietääkseni tämän miehen nainen ei meistä tiedä eikä mies aio kertoa naiselleen,ettei turhaa mustasukkasuutta herättäs.Me molemmat tiedetään että tämä on puhtaasti"kuuntelemista" ja toistemme tukemista ja saan mieheltä sen miehisen näkökulman parisuhteeni ongelmissa ja mies saa multa sen naisen näkökulman heidän ongelmiin.
Ja miehelle on ainakin auttanu suunnattomasti että on mieltään saanu purkaa huoletta avoimesti ja olen yrittäny tukea että he selviäisivät suhteessa taas normaalielämään.Meillä ei ole aikomuskaan koskaan tavata oikeasti.Mutta olen sitä mieltä ettei mies tai nainen tarvi välttämättä sellasta keskutelua kenenkään toisen sukupuolen edustajan kanssa jos oma suhde on avoin ja hyvä.
Ihmettelen mieskaverini naista joka ei suostu puhumaan mistään ja siksi mies tarvii tukea ja ymmärtäjää minusta,kun voisinki auttaa niitä molempia,niin ehkä hyötysivät viel enemmän...
Kannattaa keskutella miehesi kanssa avoimesti miksi hän tarvii sellasen kaverin,mitä teillä on vinossa?
Minulla on samanlaisia kokemuksia kirjoittelusta miehen kanssa, jonka parisuhde on pielessä. Oikeastaan heitä on ollut kaksikin, mutta toinen lopetti itse yhteydenpidon joku aika sitten. Sanoi, ettei pysty enää ajatustenvaihtoon, koska alkoi olla liikaa tunteita mukana ja, että lähtee nyt selvittämään liittonsa tilan juurta jaksain - ero tai vielä yrittäminen. Emme tavanneet koskaan. Hän tiesi minun oikeat tietoni, mutta minä en hänen. Enkä halunnutkaan tietää, koska teimme heti alussa selväksi, ettei minkäänlainen romantiikka välillämme ole mahdollista niin kauan kuin hän on varattu.
Toisen kanssa kirjoittelu ja nyttemmin myös soittelu on jatkunut reilun vuoden. Olemme myös tavanneet pari kertaa pikaisesti päiväsaikaan, kun hän on työmatkallaan ollut kaupungissa. Hyvä tyyppi ja mainio ystävä, jonka vaimo on pitänyt toista miestä kohta pari vuotta. Yrittävät kuitenkin vielä, koska mies ei halua luovuttaa eikä vaimokaan ole varma tunteistaan. Se hyvän olen mielestäni saanut aikaiseksi, että mies on voinut ketoa ajatuksistaan jollekin, koska kuulemma "äijäporukoissa ei näistä puhuta" ja hän on myös uskaltautunut terapiaan, että saisi itsetuntonsa palaset koottua kasaan.
Tämän alkuperäisenkin kysyjän tapauksessa mies on luultavasti laittanut nettiin ilmoituksen, että parisuhde on hajoamispisteessä, vaimo ei anna ja lasten takia yritetään.. blaablaablaa.. sama virsi aina ja jokainen tietää mihin se lopulta johtaa.. ja kun ei näytä viestejä, niin ollaan jo ilmeisesti aika pitkällä..
että kyseessä on vain sen kirjoittajan näkökulma ja totuus. Puolisolla on sitten oma totuutensa suhteen tilasta. Itse en kuitenkaan lähde epäilemään miehen ajatuksia ja kirjoituksia, koska kirjeenvaihto perustuu ihan muille asioille kuin varatun miehen metsästykseen. Vaihdamme ajatuksia omien suhteittemme tilanteesta, kiinnostavista aiheista, kuulumisista ja mitä nyt milloinkin kaverit keskenään juttelee. Aika samanlainen huumorintaju meillä kyllä on. Sanaton sopimus on siitä, että hän ei puhu vaimostaan ja minä en puhu miehestäni henkilönä. Ainoastaan omista kokemuksistamme ja tuntemuksistamme niissä suhteissa.
Että jos minun mieheni kirjoittelisi jonkun netti naisen kanssa meilejä ja keskustelisi meidän intiimeistä asioista ja huolista, se olisi melko paha juttu.
Fyysinen pettäminen ei ole niin paha asia, kun se henkinen pettäminen.(toki en hyväksy fyysistäkään pettämistä)
Henkistä pettämistä mielestäni olisi selkeästi, vieraalle naiselle parisuhde ongelmista kertominen.
Jos pariskunnalla on ongelmia, ne tulisi selvittää keskenään ,eikä keskustella niistä ventovieraille ihmisille.
Sitäpaitsi, valitettavasti en usko, että se "ymmärtäminen" sitten ei lopulta johtaisi siihen fyysiseen "lohduttaminen ja ymmärtämiseenkin"
Missä muualla mies pääsisi nimettömänä puimaan ongelmiaan kuin vieraan kanssa netissä? Ei miestä helosti saa terapiaan tai psykiatrille. Ja vaimo on usein viimeinen, joka ymmärtää, jos mies tuntee, ettei halua loukata vaimoa. Monet vaimot, eivät kaikki, ovat sokeita miehensä pahalleololle. Silloin on hyvä, että mies pääsee miettimään jonkun vertaisongelmaisen tai viisaan naisen kanssa.
Täällä on aika vähän puhuttu siitä, että nettikaverinainen voi olla vuosikymmeniä miestä vanhempi. Ei siis edes varsinaisesti potentiaalinen seksikumppani.
Olen nainen. Minäkin haluaisin keskustella omista avio-ongelmistani jonkun miehen kanssa. Mutta eihän sellaisia varttuneita miehiä netissä liiku, että saisi vertaistukea ja ymmärtämistä ilman kauheita riitoja.
ajatella, että vastakkaisen sukupuolen kanssa kirjoitteleminen johtaisi väistämättä suhteeseen. Voi siinä niinkin käydä, että tunteita alkaa olla sitä tuntematonta kohtaan - tuntee tulevansa todella kuulluksi ja jopa ymmäretyksi. Tulee tunne, että tässä on se, jota olen kaivannut. Mutta, mutta...tunne ei välttämättä ole molemmin puolinen taikka vaikka olisikin, niin toinen ei aio mihinkään ryhtyä. Itse en ole koskaan kysynyt mitään miehen tietoja; nimiä, osoitteita, työpaikkoja jne. En ole halunnut tietää, koska syy yhteydenpitoon on se mikä on.
Ja: kyllä todellakin on niin, että mies pystyy nimettömänä puhumaan niistä syvimmistä ajatuksistaan, pukemaan sanoiksi tuntemuksensa ja toiveensa sillä tavalla, että itsekin siitä yllättyy. Oma kirjoittelukaverini on sanonut, että sellainen on vienyt häntä eteenpäin, opettanut näkemään asioitaan selvemmin ja auttanut luottamaan itseensä. Vaimolta ei kuulemma aina saa myönteistä vastaanottoa ajatuksilleen, koska ne eivät vaimon mielestä ole tärkeitä ja hyväksyttäviä.
Vaikka olisi kuinka vakavassa parisuhteessa, ei se yksi ihminen voi kaikkea antaa! Ystäviä, kavereita, tuttavia pitääkin olla! Se helpottaa myös puolison "taakkaa" kun toinen saa asioitaan purkaa myös muualle, eikä aina tarvitse kuunnella niitä toisen tylsiä jaarituksia (jotka jonkun toisen mielestä eivät ole tylsiä). Jos oma suhde on kunnossa ja keskusteluyhteys pelaa, ei kirjeenvaihtokaveri ole todellakaan sinulta pois.
Toki, jos kirjeenvaihdosta on syytä epäillä muuta, asia on täysin eri. Jos puoliso ei puhu asioitaan, vaan kertoo niistä enemmän ystävilleen, on syytä huoleen. Mutta noin yleensä, itse koen että seurustelusuhde rasittuu liikaa, jos se kumppani on se ainut "juttukaveri".
Pariskunta on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä, joilla on erillisen intressit. Itselläni miespuoliset meilikaverit ovat vain ja ainoastaan kavereita, joita en edes aio tavata. Joku on parisuhteessa, joku ei. Ei me niistä suhdeasioista puhuta, vaan vaihdetaan kuulumisia ja ajatuksia elämästä. Minusta myös parisuhteessa saa ihmisellä olla jotakin "omaa". Kirjesalaisuus pätee meileihin, en minäkään niitä poikaystävälleni lukisi.
kirjekavereita (käsittääkseni ainankaan:D). mutta sanoisin näin minulle yritti kirjoitella koulukaveri ja kirjoittelikin. yrittämisellä nyt meinaan sitä että minua ei kiinnostanut kirjeen vaihto ko ihmisen kanssa (miespuolinen).
no ne muutamat mailit jota hän lähetti näytin kyllä miehelleni koska niissä ei minun puoleltani ollut mitään erikoisempaa. eli täytyy miehesi mailailussa olla jotakin "hämärää" jos ei sinulle voi niitä näyttää..
ja muutenkin itse en halua aiheuttaa epävarmuutta kumppanilleni mitenkään päin:) ja liitto toimii niin ei me muita tarvita:D
Näin oli meilläkin. Nettikirjoittelusta se alkoi, sitten puolen vuoden sekstailu "luonnossa" ja kyse oli jo eläkeläismiehestä. Joten esileikki on miehelläsi menossa. Haku päällä, valitettavasti.
Aina on jotain seksuaalista viritettä tollasissa kirjoittelussa, kuten kapakkatanssissakin.
Näin se vaan valitettavasti on, vaikka ajatukset haluaisi pitää kaukana semmoisesta.
Tarviiko miehen rakastaa, että hänelle tulee seksi mieleen? Onko tuo varmasti ihan oikea kriteeri sille, ettei mitään ole ilmassa?
Mun ymmärräykseni on, että vaikka mies rakastaa vaimoaan yli kaiken, voi joku toinen nainen olla se, joka saa halut heräämään, ja jonka kanssa harrastetaan seksiä sekä livenä että netissä.
Mies saattaa kynsin hampain pitää kiinni vaimostaan ja perheestään, tekee kaikkensa sen eteen, vaikka pitääkin sivusuhdetta. Sivusuhde antaa voimia jaksaa liittoa, joka muuten voisi kaatua piankin omaan mahdottomuuteensa.
Joten: jos se ei ole sinulta pois, voi olla, että se mitä saat, on juuri sen ansiota.
jos toista rakastaa, niin ei niille heränneille haluille anna periksi!!
Ja tottakai se on vaimolta pois, jos ei mies olekaan luottamuksen arvoinen!
Mitä tyydytystä saat kanttura, kun tommosta kysyt. Olet niin ruma, ettet ikinä edes miestä saa. Ja jos saat, tottakai miehes käy vieraissa.
kun tuollaista kirjottelet moukka.
jotain vikaa täytyy olla jos toisen on haettava viritystä tai keskustelua ulkopuolelta. Ilmeisesti on vakavia kommunikaatiohäiriöitä joista syntyy sitten isompiakin ongelmia. Minullakin takanani kirjoittelu varatun kanssa enkä hänen vaimonaan olisi pitänyt kirjoittelun laadusta. Niistä asioista olisi pitänyt pystyä puhumaan oman puolison kanssa.
kun puoliso tai kumppani on jonku toisen kaa, niin se on vähän sama asia kuin kaataisi bensaa rättiin. Bensa on vaaratonta siinä rätissä niin kauan kun ei tule (rakkauden) kipinää.
Jos ei tule kipinää niin bensa haihtuu ajan kanssa.
Puolison tulenarkojen asioiden kanssa leikkimisen kieltäminen on siis varmuuden maksimointia.
Keskustelu on kai osoittanut, että meitä nettikirjoittelijoita on moneen junaan.
Minä en ainakaan koskaan hae seksivirityksiä miespuolisilta viestikavereiltani, eivätkä he minulta.
Saan hedelmällistä uutta näkemystä harrastukseeni, toivottavasti pystyn sitä myös antamaan muille - olkoot miehiä tai naisia, varattuja tai vapaita.
Seksikipinät haen muualta.
Se jonka kanssa puoliso rupeaa viihtymään ja viettämään aikaa - ei ole sinällään vaarallinenkaan aina, mutta viihtyvyys on parin kaverini osalla johtanut avioeroon - ei mustasukkaisuuden takia vaan uuden löytö toi tullessaan rehevämmät ruohomatot.
Erohan siitä tuli, kun ex-mieheni nettiystävä alkoikin kirjeenvaihtoon minun kanssani kertomalla, että hän ja ex-mieheni suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta.
avoimuus kaiken a ja o tämmösissä tapauksissa. "paljastui että" ja "haluaa salata" viittaavat johonkin
Asennat koneelle vakoiluohjelman ja selvität, millaisia viestejä on vaihdettu. Sillä se selviää.
Paitsi että Suomessa on viestintäsalaisuus. Se seisoo LAISSA. Toisen saamia viestejä ei saa avata. Siitä on oikeuteen asti mennyt juttuja, sakkoa tulee.
miestensä olla ystäviä toisten naisten kanssa. Itse olen menettänyt muutaman hyvän ystävän, siis miehen, koska heidän vaimonsa kielsi ystävyyden.
Nyt ymmärrän myös miksi uusin tuttavani ei enää
lähetä sähköposteja, ilmeisesti, koska hänen vaimonsa on alkanut epäillä jotain. Ja aivan turhaan!
Itselläni ei ole ollut mitään seksuaalista kinnostusta keneenkään näistä miehistä, jos olisi, en olisi ryhtynyt mihinkään tekemisiin. Sillä kunnioitan toisten liittoja. En myöskään usko, että näillä miehillä oli minua kohtaan mitään muuta kuin ystävyys.
Mitä ihmeen pahaa ystävissä on silloin, jos he ovat toista sukupuolta? En varmaan koskaan tule tajuamaan mitä siinä on! Koska minulle on sama onko ystävä mies vai nainen ja seksiasiat ja muut intiimit asiat hoidan vain yhden ihmisen kanssa eli oman miehen.
Jos nyt kuitenkin tuntuu, eli vaistot sanovat, että omalla miehelläsi on jotain muuta kuin työasioita tai ystävyys menossa toisen kanssa
niin kannattaahan asia ottaa esille. Mutta luulisi, että silloin liittonne on muutenkin huono, eli liiton tila näkyy muissa asioissa kuin siinä, onko saanut postia joltain toiselta naiselta.
Siis miten tarkkaan te oikein kontrolloitte puolisoidenne tekemisiä? Saako olla kavereita jotka ovat eri sukupuolta? Rajaatteko keskustelunaiheet? Tai saako ylipäätään olla mitään OMIA juttuja, ilman että te olisitte niissä mukana?
Mitenhän teidän liitoissanne/suhteissanne on tämä luottamus noin muuten? Miksi olette noin järkyttävän mustasukkaisia?
En ole ikinä jaksanut ymmärtää ihmisiä, jotka koettavat kaikin tavoin hallita ja omistaa toisen ihmisen. Ei sellainen liitto voi onnistua!
Olen itse harrastanut kirjeenvaihtoa lapsesta asti. Kavereina on ollut sekä naisia että miehiä. Seksinvonkaajat olen samantien tiputtanut pois. Mieheni tietää kirjoitusharrastuksestani, mutta ei ole ikinä pyytänyt nähdä kirjeitä, sillä hän LUOTTAA minuun. Suhteemme on kaikin puolin kunnossa. Rakastan miestäni, enkä ikinä tekisi mitään, mikä häntä loukkaisi. Ikää meillä on ~30v, yhteistä taivalta takana yli 10 vuotta.
Kyllä sitä vain voi olla - jopa parisuhteessa - niin miehiä kuin naisia ystävänä ja huom. ystävyys ja pettäminen ovat aika kaukana toisistaan...
Hyvää päivän jatkoa kaikille!!!
Jos tälle tielle lähdetään, että toisen tekemisiä ja puheita aletaan seuraamaan, niin ihan samahan se olisi alkaa vahtimaan toisen työpaikkakäyttäytymistäkin. Sanooko se nyt vastakkaiselle sukupuolelle jotain vai ei? Kärjistän tarkoituksella. Voihan työpaikallakin olla asioita, jotka eivät kestäisi päivänvaloa. Ihailevia asiakkaita tai työkavereita.
Miksi toinen ei sitten näytä kirjeitään... kirjesalaisuus. Kyllä ystävänkin pitää luottaa ystäväänsä. Ei kaikki asiat ole sellaisia, joita voi levitellä eteenpäin. Edes puolisolle. Vai kerrotteko ystävienne asioita avoimesti toiselle, vaikka olisi kyse salaisuuksista?
Minäkin olen harrastanut kirjeenvaihtoa lapsesta saakka. Jätin harrastuksen alkuun mieheni mustasukkaisuuden vuoksi. Sitten tajusin, että tuhoan itseäni, jos annan toisen vaikuttaa ajatuksiini ja mielipiteisiini, joten kirjoittelen jälleen. Minulla on periaate, en tapaile kirjeystäviäni. Jos osumme samaan aikaan samalle paikkakunnalle, voimme käydä kahvilla ja jutella, mutta en aio lähteä vain kyläilemään. Sen lisäksi olen ollut ehdoton siinä, ettei tunteet saa tulla pintaan, eli kyseessä on vain ja ainoastaan kirjeystävyys!
Ystävyys ja pettäminen on todellakin kaukana toisistaan!
Hyvää joulunodotusta jokaiselle!! :-)