olin niin lähellä sinua ja halasin kosketustasi, katsettasi...minä en tiedä mitä teen.auta minua ymmärtämään tunteesi oikein!olemme varattuja kumpikin mutta saat minut nauramaan ja minä sinut..olemme toisillemme se oikea mutta emme osaa tai uskalla ottaa askelta eteenpäin.kaikista pahinta se, että näkee ja tuntee toisen tuskan mutta ei voi tehdä mitään!MINÄ HALUAN SINUT!!!Min' voin antaa sinulle kaiken jota vailla olet ja sin' voit antaa minulle huomiota ja rakkautta jota en ole saanut ukoltani noiden kahdeksan vuoden aikana!!Vaan mustasukkaista vahtimista ja skitsoamista!!
m....
ninnu
9830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...meinaan TÄYSIN sama tilanne mulla... Miten tästä pääsee eteenpäin, varattuja molemmat...
aika yleinen tauti tämä rakkaus varattua kohtaan...ystävät on miettineet päänsä puhki että miten meidät saataisiin yhteen.mutta itse en pääse tuosta ukon retaleesta eroon millään!kaksi lasta jotka pitävät tästä miehestä ihan mielettömästi,joskus tuntuu ett enemmän kuin isästään joka on tuollainen ``sohvaperuna``.Mieletön ihminen tämä naapurin mies... jolle antaisin kaikkeni jos saisin tilaisuuden!Sekin vielä että tämä mies asuu naapurissa!!Pitäisikö muuttaa kauemmaksi..
Niinpä, vaikeita asioita nuo... Mulla hiukan eri tilanne siinä mielessä että tää "mun varattu mieheni" asuu noin 300 kilometrin päässä... Ja siitä huolimatta ollaan pidetty yhteyttä päivittäin ja monta kertaa. En tiedä miten nämä asiat saisi järjestykseen, hankalaa tämä on, mutta minulla on sellainen olo että tämä on se elämäni mies joka minulle on tarkoitettu...
Niin sitä alku huumaa. Ajatelkaa järjellä! Kaikki uus on alus mukavaa, kyllä se sohvaperuna sieltä toisestakin löytyy. Ei sitä oikeata olekkaan, aina sitä parempaa etsii....
Onnea. Mielikuvitushahmoon ihastuminen on terveellinen ja tehokas tapa saada pää sekaisin, erityisesti, jos molemmat on jo "varattuina" omissa parisuhteissaan.
Ehdotankin, että alatte intensiivisesti pitämään yhteyttä tekstiviesteillä, netissä ja sitten muutamilla lihadeiteillä kehitätte fyysisen ikävän välillenne (jos ei ole jo). Näin menetellen rakkauden tuskat käyvät niin koviksi, että ne näkyvät ulospäin ja ukkosi sekoaa lopullisesti ja häipyy.
Itse olen sitä mieltä, että jos ei ole kanttia kertoa toisesta suhteesta tai hajoittaa perheitä, niin silloin pitää menetellä niin, että koti ei ole sietämätön paikka kumppanille asua. Tuntuu siltä, että sinä Ninnu menettelet juuri päinvastoin.
en ole tässä mikään kodinrikkoja, vaan miehestä ei ole yksinkertaisesti mihinkään muuhun kuin minun mollaamiseen ja haukkumiseen.käyn töissä paiskin ylitöitä..tulen kotiin , siivoan tiskaan hoidan lapset..ja mitä saan palkaksi, haukkuja ja skitsoamista siitä että olen muka ollut pettämässä sitä kun olen ylitöissä...!!
Ei se minunkaan elämä tälläisen POLIISIN vaimona ole mitään herkkua!!
Ja tämä toinen mies, hän on kotona kun vaimo käy joka viikonloppu ryypäämässä pään täyteen,kaitsee lapset, paiskii töitä hiki hatussa saadakseen leipää pöytään tai ryyppyrahaa vaimolleen..ja saa haukkuja palkaksi!!Eli sanoisin että olemme tämän miehen kanssa samassa jamassa, eli juuri kuin luodut toisillemme..Harmi vaan että ett ymmärrä minua, mutta en välitä siitä koska meitähän on moneen menoon..Hauskaa kesää sullekin pollari!
Eli suhteenne on karilla. Olette mitä ilmeisimmin tätä old skool sakkia, että 'tämmöistä paskaa tämä nyt on ja paremmaksi ei tule'. Yllätä kaikki ja ota räväkkä ero, jossa ajattelet vain itseäsi. Tuttava teki näin ja myös jätetty osapuoli oli tyytyväinen kuin mikä!
Miten voisin ymmärtää, kun et kerro mitään!Uskomatonta, että vuodatuksestasi onnistuit jättämään noin merkittävän osan pois. Haluat ja kaipaat jotakin niin, että olet pakahtua, mutta et tee elettäkään saadaksesi sitä. Miksi annatte skitsojen ylikävellä itsenne uuvuksiin?
Jos kerran elätte molemmat yksipuolisissa suhteissa, niin miksi jarruttelette?
Vilpittömät sympatiani ovat puolellasi. Pitänee kait toivoa, että saatte toisenne.
Ihan vahingossako olet joutunut mustasukkaisen ukon vainon kohteeksi? Kahdeksanvuotta on melko pitkä aika, mikset ole tarttunut ongelman ytimeen jo silloin, kun se oli uusi?
Tuolla toisaalla kerrot "toisella" miehelläsi olevan huikenteleva vaimo, jolloin samastut mieheen täysin, tunnet sympatiaa, et niinkään rakkautta?
"Vakka kantensa valitsee" -sanonta tuskin lienee aivan turha. Harvoin kaksi kantta tai kaksi vakkaa löytävät toisensa ja jos löytävätkin niin toisen täytyy luopua vanhasta roolistaan. Kaikki ei ole aina sitä miltä ensin näyttää ja tuntuu. Vastaus on syvemmällä.
tasan sama tilanne.. Mailiosotteeni yllä!!