Aina kakkonen?

Ongelmani on mieheni pari vuotta nuoremmat serkkutytöt, joiden kanssa hän on todella läheinen.
Itse tunnen ajoittain kovaa alemmuuden tunnetta ja kateutta heitä kohtaan.. mikä tietysti inhottaa minua suuresti. Haluaisin päästä eroon noista tunteista.

Tytöt ovat erittäin kauniita ja sosiaalisia. Voisi sanoa, että he ovat ns. täydellisiä. Heillä on paljon kavereita ja olen itsekin hyvissä väleissä molempien kanssa. Itse olen päässyt jotenkin eroon koulukiusattun huonosta itsetunnosta ja oppinut arvostamaan erilaisuuttani. Joskus tunnen itseni jopa nätiksi. Mieheni serkkutyttöjen seurassa taasen tunnen oloni tavalliseksi ja jopa rumaksi.

Mieheni nuoruudessa hänellä oli tunteita molempia tyttöjä kohtaan ja heillä oli omat tilanteensa ja hetkensä..he kokivat nuoruuden hulluimmat ja hauskimmat vaiheet yhdessä. Heillä on todella paljon yhteisiä muistoja, joista keskusteltaessa koen olevani todella ulkopuolinen. Toisen tytön kanssa hän menetti poikuutensa.

En koe olevani mitenkään mustasukkainen, mutta välillä minua ahdistaa kun mieheni on kahdestaan heidän kanssaan. Mieheni ja tytöt flirttailevat leikkisästi toisilleen. Tiedän, että molemmat tytöt ovat pettäneet useita kertoja ja todella rumasti.

Luotan mieheeni, mutten molempiin tyttöihin. Pelkään, että heidän viehätysvoimansa herättää miehessäni vanhoja tunteita ja hän saattaa ihastua.

Meillä on mieheni kanssa todella läheinen ja ihana suhde kaikissa asioissa. Voisi sanoa, että meillä menee todella hyvin. Mieheni sanoo, että menneet ovat menneitä, eikä koe enää tarvetta olla yhtä läheinen ystävä tyttöjen kanssa, sillä hänellä on minut.

Näemme usein tyttöjen ja heidän poikaystäviensä kanssa ja koen usein kamalaa alemmuuden tunnetta. Mietin miksi mieheni on valinnut minut.. kun hänellä on noin upeat ja ihanat serkut. Tunnen olevani rumempi ja huonompi, vaikka itsetuntoni on ihan hyvä. En ole yhtä sosiaalinen enkä kerää ihmisten huomiota vain astumalla huoneeseen. Olen kateellinen.. vaikken haluaisi. Olen jumittunut ikävään kilpailutilanteeseen heidän kanssaan. En nimittäin aina haluisi olla kakkonen heidän seurassaan.

Tytöt ovat todella mukavia ja heidän seurassaan viihtyy. Välillä en kuitenkaan haluaisi nähdä heitä ollenkaan.

Tunnen olevani paha ja ilkeä ihminen. Haluaisin vain kovasti olla yhtä kaunis ja upea kuin hekin..

Miten pääsisin eroon ikävästä alemmuuskompleksista ja kateudesta?
61045
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

jollekin mielenterveyspalstalle, tai parisuhdepalstalle. Eihän kirjoittamallasi ole yhtään mitään tekemistä tämän palstan aiheen kanssa.

Äänestä

Minusta on väärin että miehesi on ihan niin läheinen serkkutyttöjensä kanssa vaikka hän on parisuhteessa sinuun. Hänen pitäisi itsekin havahtua ettei kerro kaikkea yksityiskohtia myöten mitä on serkkujensa kanssa kokenut.

Mielestäni kirjoituksesi oli ihanan asiallinen näiden kaikkein ilmeisesti ainakin huomionhakuisten persoonallisuuhäiriöisten viestien joukossa. Tyypit kirjoittaa ihan nitä tahansa, yleensä ikävää toisista kirjoittajista ja siten saa tyydytystä sairauteensa. Yleensä he on itse haukkumassa muita hulluiksi kovaan ääneen vaan eivät tajua omia ongelmiaan.

Mutta nyt on yö joten en jaksa kirjoittaa sinulle muuta kuin tseppiä miehesi kanssa, kaikesta huolimatta.

Äänestä
  • Ensiksi edelliselle kirjoittajalle. Olen täysin eri mieltä KAIKEN kertomisesta kumppanille/ av(i)omiehelle ja -vaimolle. Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteensä. Sen vieminen toiselta vie myös hyvän suhteen. Takertumiseen ja katkeruuteen kaatuu moni hyvä suhde.

    Minä näen niin, että ongelma on lähinnä sinun. Olet osunut saamaan (mikäli kerrot kaiken) mukavan, seurallisen lähisuvun. Miehesi on valinnut sinut, rakastaa sinua. Hieno homma on se, että hänellä on hyvä suhde sukuunsa, toivottavasti muihin sukulaisiinsakin. Hyvä merkki!

    Miksi et ota vastaan kaikkea hyvää, joka eteesi tarjoutuu? Ei ehkä olisi pahitteeksi, vaikka kävisit juttelemassa jonkun kanssa omasta huonoudentunteestasi. Jokin siinä nyt vaivaa yli tarpeellisen.

    Äänestä

itse taistelen samanlaisen ongelman kanssa, vaikkakaan onneksi mieheni ei sentään ole maannut (ainakaan tietääkseni) serkkunsa kanssa ! Jotenkin aika sairasta,serkku on niin lähisukulainen, että mielestäni se on sukurutsaa. Itse en pystyisi suhdetta jatkamaan. Mutta jos aiot suhteessa pysyä, tsemppiä.Koita ajatella asia niin, että aina niitä upeampia ja hauskempia jne. naisia on, mutta miehesi on valinnut sinut ja näin ollen haluaa olla sinun kanssasi eikä serkkunsa

Äänestä

nussija!!!!
sukurutsaaja sukurutsaaja johon en koskisi 10m seipäälläkään

Äänestä

Vaikka ongelma on "vain" sinun, tulisi mielestäni sinun kertoa siitä miehellesi. Keskustele syvällisesti hänen kanssaan. Myös hänen on ymmärrettävä oman toimintansa seuraukset sinuun. Vaikka hän toimii ns. normaalisti sukulaistensa kanssa, hänen on kuitenkin ymmärrettävä, että se sattuu sinuun.

Yrittäkää jotain ratkaisukeskeistä mallia. Tyyliin joku kerta, kun miehesi on puhunut serkkujensa kanssa, hän raportoi lyhyesti sinulle siitä ja painottaa aina lopuksi, että sinä olet tärkein.
Ja vanhojen muistelut tehdään piilossa, niin ettet joudu kuuntelemaan sivussa tms.
Kuulostaa ehkä hullulta mutta joskus ratkaisut ovat yksinkertaisia.
Teillähän ei periaatteessa ole ongelmia, vain toisen käytös vaikuttaa toiseen liian voimakkaasti. Silloin ratkaisu voi olla myös yksinkertainen.

Minulla oli kerran ongelma kollegani kanssa. Hän ei informoinut minua riittävästi asioista, jotka yhteisessä työssämme vaikuttivat myös minun työhön. Mainitsin asiasta tosi monta kertaa.
Harkitsin jopa työpaikan vaihtamista.

Lopulta hän ymmärsi asian, ja alkoi kertomaan myös tulevaisuuden suunnitelmistaan minulle tyyliin
30 s joka viikko. Yleensä tuo 30 s oli vain joitain ajatuksia vailla järjestystä mutta silti antoi paljon infoa, missä nyt mennään, jolloin minun oli mahdollista myös vaikuttaa suunnitelmiin, ja yhteistyökin parani.

Tuo puoli minuuttia oli ratkaiseva parannus niin, että nyt koko ihminen näyttäytyy totaalisesti paremmassa valossa, ja olemme ystäviä myös vapaa-ajalla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttöpienoinen kirjoitti:

Ongelmani on mieheni pari vuotta nuoremmat serkkutytöt, joiden kanssa hän on todella läheinen.
Itse tunnen ajoittain kovaa alemmuuden tunnetta ja kateutta heitä kohtaan.. mikä tietysti inhottaa minua suuresti. Haluaisin päästä eroon noista tunteista.

Tytöt ovat erittäin kauniita ja sosiaalisia. Voisi sanoa, että he ovat ns. täydellisiä. Heillä on paljon kavereita ja olen itsekin hyvissä väleissä molempien kanssa. Itse olen päässyt jotenkin eroon koulukiusattun huonosta itsetunnosta ja oppinut arvostamaan erilaisuuttani. Joskus tunnen itseni jopa nätiksi. Mieheni serkkutyttöjen seurassa taasen tunnen oloni tavalliseksi ja jopa rumaksi.

Mieheni nuoruudessa hänellä oli tunteita molempia tyttöjä kohtaan ja heillä oli omat tilanteensa ja hetkensä..he kokivat nuoruuden hulluimmat ja hauskimmat vaiheet yhdessä. Heillä on todella paljon yhteisiä muistoja, joista keskusteltaessa koen olevani todella ulkopuolinen. Toisen tytön kanssa hän menetti poikuutensa.

En koe olevani mitenkään mustasukkainen, mutta välillä minua ahdistaa kun mieheni on kahdestaan heidän kanssaan. Mieheni ja tytöt flirttailevat leikkisästi toisilleen. Tiedän, että molemmat tytöt ovat pettäneet useita kertoja ja todella rumasti.

Luotan mieheeni, mutten molempiin tyttöihin. Pelkään, että heidän viehätysvoimansa herättää miehessäni vanhoja tunteita ja hän saattaa ihastua.

Meillä on mieheni kanssa todella läheinen ja ihana suhde kaikissa asioissa. Voisi sanoa, että meillä menee todella hyvin. Mieheni sanoo, että menneet ovat menneitä, eikä koe enää tarvetta olla yhtä läheinen ystävä tyttöjen kanssa, sillä hänellä on minut.

Näemme usein tyttöjen ja heidän poikaystäviensä kanssa ja koen usein kamalaa alemmuuden tunnetta. Mietin miksi mieheni on valinnut minut.. kun hänellä on noin upeat ja ihanat serkut. Tunnen olevani rumempi ja huonompi, vaikka itsetuntoni on ihan hyvä. En ole yhtä sosiaalinen enkä kerää ihmisten huomiota vain astumalla huoneeseen. Olen kateellinen.. vaikken haluaisi. Olen jumittunut ikävään kilpailutilanteeseen heidän kanssaan. En nimittäin aina haluisi olla kakkonen heidän seurassaan.

Tytöt ovat todella mukavia ja heidän seurassaan viihtyy. Välillä en kuitenkaan haluaisi nähdä heitä ollenkaan.

Tunnen olevani paha ja ilkeä ihminen. Haluaisin vain kovasti olla yhtä kaunis ja upea kuin hekin..

Miten pääsisin eroon ikävästä alemmuuskompleksista ja kateudesta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu