Rintojen pienennyksestä..

että mistä koosta mihin on leikattu ja paljonko saite sairaslomaa leikkauksen jälkeen? Itse kokoa 70G ja jonossa olen.

Oliko kovia kipuja ja miten paranitte?
Onko nukkuminen ollut hankalaa?

Kiitos kaikille jotka viitsitte vastata jo etukäteen :)
91451
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Minut leikattiin reilu viikko sitten. Poisto oli massiivinen, reilu kilo per rinta. Kuppikoko pieneni (nyt vielä turvotusta) E:sta C/B:hen. Tässä muutama hyvä neuvo leikkaukseen mennessäsi: kysy kaikki mahdollinen leikkaavalta lääkäriltä ja hoitohenkilökunnalta, moneen kertaan ja varmista, että ymmärsit oikein. Monta asiaa pitää muistaa ja kun jännittää, ei mikään tahdo jäädä mieleen. Kerro lääkärille toiveistasi lopputulosta ajatellen. Kun kotiudut, soita osastolle tai jollekin lääkärille/hoitajalle, jos mikään paranemisessasi epäilyttää/mietityttää. Särkyä on ollut hieman (ei häiritsevästi)ja surutta olen ottanut reseptin mukaiset annokset. Alussa myös geelikylmäpaketti pyyhkeeseen käärittynä helpotti pingottunutta oloa, sillä turvotuskin varsinkin kainaloista väheni. Selällään nukkuminen on tylsää, mutta siihenkin tottuu. Haavoista kannattaa pitää tosi hyvää huolta, suihkuttelen itse pari kertaa päivässä, ilmakylpyjä ja kunnon kuivatus. Kirurgini myös suositteli nk. hopealevyjä (apteekista saatavia haavatyynyjä) juuri ankkurin saumakohtaan (rinnan alle), koska se on se kaikista alttein paikka bakteereille. Nännit hieman tihkuttaa,niiden ympärillä on poistettavat tikit, muualla sulavat.Sairaslomaa kirjoitettaisiin kolme viikkoa, mutta minä arvelin selviäväni reilulla viikolla. Kantamista ja repiviä liikkeitä pitää ja kannattaa välttää, ettei haavat turhaan repsahtele/vuoda. Eipä kyllä kärsisikään riuhua, tisut kyllä protestoi...Sain sairaalasta kahdet liivit, ja hankin jo viikolla yhdet napakat Triumphin sporttiliivit, liivejähän pidetään ympäri vrk.Summa summarum, en päivääkään vaihtaisi pois! Hartiakivut ovat historiaa! Saman tien sain kaapista tuhansien eurojen arvosta puseroita, takkeja ja jumppatoppeja käyttöön, kun ne vihdoinkin istuvat päälle. Odotan vaan rauhassa arpien paranemista, että pääsen treenaamaan oikein kunnolla. Lääkärini sanoikin, että kaiken epämukavuuden sietää kyllä matkalla, kunhan pitää sen maalin mielessä...Tsemppiä sinulle, hyvin se menee!

Äänestä
  • Yksityisellä vai julkisella ja kauanko olit jonossa?

    Paraneminen mietityttää ja varsinkin kun on kaksi pientä lasta mutta eiköhän se siitä. toivoisin että pääsisin ennen kesää leikkaukseen ettei ainakaan kuumuus aiheuttaisi paranemiseen mitään lisäongelmia.

    Äänestä

  • sinut leikattiin? kirjoitti:

    Yksityisellä vai julkisella ja kauanko olit jonossa?

    Paraneminen mietityttää ja varsinkin kun on kaksi pientä lasta mutta eiköhän se siitä. toivoisin että pääsisin ennen kesää leikkaukseen ettei ainakaan kuumuus aiheuttaisi paranemiseen mitään lisäongelmia.

    Minut leikattiin julkisella puolella. Sain lähetteen yksityiseltä gynekologiltani, joka ensin arvioi hoitoonpääsykriteerit ja totesi minun täyttävän reippaasti julkisen puolen vaatimukset. Sitten odottelin aika tarkkaan puoli vuotta ja sain kutsun sairaalan plastiikkakirurgin arvioitavaksi. Hän oli lähetteen kirjoittaneen lääkärin kanssa samaa mieltä hoidon perusteista. Tuosta käynnistä kuluin leikkaukseen aikaa vain noin pari kuukautta, sillä ilmoitin olevani valmis leikkaukseen peruutuspaikalle(jonka sitten sainkin) vaikka parin päivän varoitusajalla. Lisäksi olin valmis tulemaan leikkaukseen nyt joulukuussa, jolloin kuulemma on aika vaikeaa saada ihmisiä leikkauksiin. Työni kannalta joulukuussa tapahtuva leikkaus oli loistava ajoitus, lakisääteinen puoli vuotta olisi vienyt homman pitkälle keväälle. Ja minuakin hirvitti kesä, mutta toisaalta selvisin aikoinaan heinäkuun hirmuhelteistä loistavasti sektiohaavan kanssa..
    Itselläni on kaksi alle kolmevuotiasta, mutta yllättävän hyvin he ymmärtävät sen, että äiti ei voi kantaa tai nostaa syliin. Kekseliäisyys on kova sana, vaikka kun pitää nostaa syömään koroketuolille(nousevat itse toisen tuolin kautta) tai pukemisessa menee vähän enemmän aikaa. Mies onneksi auttaa kaikessa muussa kanniskelussa ja nostamisessa. Nyt reilun viikon jälkeen jo teen aika normaalisti kotitöitä, tosin vähän rauhallisemmin ja vähän tekniikkaa miettien, ettei mene repimiseksi. Tänäänkään en ole ottanut yhtään särkylääkettä, joten paraneminen ainakin omalla kohdallani on ollut nopeaa. Sorry tämä pitkä selostus, mutta itse sain ainakin paljon apua ja rohkaisua, kun lueskeli muiden kokemuksia ja vinkkejä....

    Äänestä

  • helpottunut kirjoitti:

    Minut leikattiin julkisella puolella. Sain lähetteen yksityiseltä gynekologiltani, joka ensin arvioi hoitoonpääsykriteerit ja totesi minun täyttävän reippaasti julkisen puolen vaatimukset. Sitten odottelin aika tarkkaan puoli vuotta ja sain kutsun sairaalan plastiikkakirurgin arvioitavaksi. Hän oli lähetteen kirjoittaneen lääkärin kanssa samaa mieltä hoidon perusteista. Tuosta käynnistä kuluin leikkaukseen aikaa vain noin pari kuukautta, sillä ilmoitin olevani valmis leikkaukseen peruutuspaikalle(jonka sitten sainkin) vaikka parin päivän varoitusajalla. Lisäksi olin valmis tulemaan leikkaukseen nyt joulukuussa, jolloin kuulemma on aika vaikeaa saada ihmisiä leikkauksiin. Työni kannalta joulukuussa tapahtuva leikkaus oli loistava ajoitus, lakisääteinen puoli vuotta olisi vienyt homman pitkälle keväälle. Ja minuakin hirvitti kesä, mutta toisaalta selvisin aikoinaan heinäkuun hirmuhelteistä loistavasti sektiohaavan kanssa..
    Itselläni on kaksi alle kolmevuotiasta, mutta yllättävän hyvin he ymmärtävät sen, että äiti ei voi kantaa tai nostaa syliin. Kekseliäisyys on kova sana, vaikka kun pitää nostaa syömään koroketuolille(nousevat itse toisen tuolin kautta) tai pukemisessa menee vähän enemmän aikaa. Mies onneksi auttaa kaikessa muussa kanniskelussa ja nostamisessa. Nyt reilun viikon jälkeen jo teen aika normaalisti kotitöitä, tosin vähän rauhallisemmin ja vähän tekniikkaa miettien, ettei mene repimiseksi. Tänäänkään en ole ottanut yhtään särkylääkettä, joten paraneminen ainakin omalla kohdallani on ollut nopeaa. Sorry tämä pitkä selostus, mutta itse sain ainakin paljon apua ja rohkaisua, kun lueskeli muiden kokemuksia ja vinkkejä....

    tuo että mitenhän pärjään nuiden lasten kassa, mutta eiköhän siitä selviä.. kuitenkin tuo ukkokin on lupautunut jäämään töistä lomalle jos tarvee vaatii..( ja vaatiihan se)..

    Äänestä

minut leikattiin oulussa elokuun alussa ja sain kuukauden sairausloman, se oli kyllä minun mielestä juuri riittävästi.

Kipuja minulla oli melko paljon, kauhistelinkin sitä kun olin täältä ja muualta lukenut ettei ole kovinkaan paljon kipuja... Ehkä johtui sitten siitä etten saattanut syödä kipulääkkeitä niin paljon kun lääkäri määräsi, huippas ja lämpö laski 35.een. Eli pelkillä 400 buranoilla porskuttelin ja niitäkin vähänlaisesti. Tulehduksia oli pari kpl. ja antibiootteja muistaakseni 4 kuuria.

Haavat umpeutui vihdoin kun tuli kuusi viikkoa täyteen, toinen tihkutti niin kauan koska kroppani hylki sinne ankkurin alle liitoskohtaan laitettua lankasykeröä (solmu), eli sitä yritti puskea pois. Umpeutui kun eräs hoitaja kaiveli sykerön saksilla ja pinsetilla pois... tämä ei sattunut koska tuntoa ei ollut rintojen alla, eikä ole vieläkään...

Nukkuminen oli ensimmäisen viikon tosi hankalaa, selällään röhnöttämistä mutta sitten siihen tottui tai oli jo niin väsynyt että hyvin uni maittoi.

Ehkä leikkausajankohta oli huono kun oli helteitä, mutta loppujen lopuksi hyvältä näyttää. Rinnan alusarvet punottaa vielä, mutta eiköhän nekin kohta ala jo vaalentua. Nykyään minulla on b/c kuppi ja 10 cm. lyhyemmät rinnat kuin ennen leikkausta!!!! Eli tyytyväinen olen...

Onnea leikkaukseen sinulle ja toivottavasti et säikähdä kertomustani, ehkä muilla on parempi onni kuin minulla!

Äänestä

Minulla oli siis todella suuret ja raskaat rinnat ja sitä mukaa selkä/hartia/pää säryt olivat mitä hirveimpiä!

Kunnallisella puolella leikattiin ja koska rinnat niin isot niin pitemmän kaavan mukaan eli nännisiirteinä sen takia, että verenkierto olisi riittävä ja mitään kuolioita ei syntyisi mamillan alueelle.

Leikkaus oli pitkä ja meni ihan hyvin . 4 päivää kovempia kipuja, joihin sain hyvät kipulääkkeet. Sängyssä maaten koko aika selällään - ei voi maata kyljellään, enkä suosittelekaan paineitten vuoksi.

Verenpurkaumaa ja turvotusta kainaloiden alla ja kyljissä - aika kipeät, eli sellaista mustelmakipua, menee ohitse viikon sisällä (?)

Verenvuotoa esiintyi nännisidoksisa, jotka poistetaan viikon päästä leikkauksesta sairaalassa, noin kolme-neljä päivää, kylläkin vähäistä.

Sairauslomaa 4 viikkoa ellei mitään takapakkia.

Nukkuminen sujui tosi hyvin selällään liki pystyasennossa - miellyttävää! Sillä hengitysputki oli leikkauksessa ärsyttänyt kurkun limakalvoa ja hieman limanmuodostusta tuli noin 4 päivää ja pikkusen köhittikin.

Muista juoda tosi paljon ja sinkki, B-vitamiini ja magnesium-ravintolisää ennen leikkausta, tekee iholle hyvää ja pidä huolta, että iho on ehyt - ei ainuttakaan naarmua tai pistettä missään, niin vältyt tulehduksilta. Myös rinnan alusihoa kuin rintaa kannattaa rasvata ennen leikkausta Bepanthen voiteella, vahvistaa ihoa ja auttaa sittemmin paranemisessa.

Minulta lähti liki 2 kiloa / rinta - eli pienet kivut sinne tänne EHKÄ kannattaa tässä tapauksessa :)

Tsemppiä, sisaret!

Äänestä

olen 160cm ja 55kg ja liivikoko siis 70G. Rinnat ei siis ole mielettömät koska olen muuten pieni mutta suhteessa muuhun vartaloon siis suuret ja roikkuvat. Eli tuskin viedään minulta mitään suurta grammamäärää.

Kirurgi ei oikeen selittänyt mitään leikkauksesta arviointivaiheessa ainakaan joten en siis tiedä siirretäänkö nännejä yms. En tajunnut siinä mitään tälläistä kysellä itse. Kuvittelin että nännien siirto on kaikilla leikattavilla edessä mutta nyt luettuani näitä juttuja ei näin kai olekaan?

Soitin tänää jonohoitajalle ja sanoin olevani valmis tulemaan myös peruutuspaikalle. Käski soitella vuodenvaihteen jälkeen että mikä tilanne kun saa tietää tekevätkö taas jononpurkuna leikkauksia kuten nyt on tehty. Turkuun tai Raisioon siis menossa.

Olen malttamaton jo nyt kun odotan sitä päivää kun vaatteet istuvat ja paino on poissa eikä oma peilikuvakaan enää ota päähän :=D

Äänestä
  • itselläkin oli eli jos kaulakuopasta vinoon mitattuna on 40 cm nänninpäähän niin silloin suositellaan siirrettä ja ennen leikkausta kirurgi kyllä kysyy minkä kokoista rintaa olet ajatellut eli mieti sitäkin valmiiksi!

    Äänestä

  • Olen kiinnostunut joko pääsit leikkaukseen?
    Ja mistä tämän jononhoitajan numeron saisi?
    Olen itse ollut jonossa tammikuusta saakka ja toivoisin pääseväni mahdollisimman pian leikkaukseen (ennen kesää)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


..hieman kyselisin kirjoitti:

että mistä koosta mihin on leikattu ja paljonko saite sairaslomaa leikkauksen jälkeen? Itse kokoa 70G ja jonossa olen.

Oliko kovia kipuja ja miten paranitte?
Onko nukkuminen ollut hankalaa?

Kiitos kaikille jotka viitsitte vastata jo etukäteen :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu