Kertokaa miksi nykyään ei arvosteta avioliittoon vihittäessä annettuja valoja? Mistä johtuu, ettei nykyajan ihminen pysty panostamaan avioliittoon? Eihän se liitto ilman työtä pystyssä pysy! Onko ns vanhan kansan arvot kokonaan kaikonneet maan päältä? Onko helpompi heittää vanha puoliso nurkkaan vaikean tilanteen edessä ja ottaa tilalle toinen?
Kunhan tässä vaan mietiskelin....
Kunhan tässä vaan mietiskelin....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä elämä on mennyt niin hektiseksi. Kaikkea pitää saada koko ajan lisää ja mikään ei tunnu miltään. Avioliittoonkaan ei viitsitä panostaa mitenkään sen enempää, sillä kyllä aina löytyy joku toinen, joka kestää niitä huonoja tapoja (oman aikansa) ja sitten voi taas siirtyä seuraavaan suhteeseen. Omien vaikeuksieni aikana sain työkaverilta viestin, jossa painotettiin sitä, että jos menee naimisiin pitää sitoutua ja näin mä olen kaikesta huolimatta yrittänyt tehdä, vaikka välillä on ollutkin äärimmäisen vaikeaa.
Kuka sanoi että sun pitää olla sen yhden ja saman ihmisen kanssa koko loppuelämäsi. Ihmiset muuttuu ja tunteet muuttuu, ethän nyt voi tietää mikä sun tilanne ja ajatukset on kymmenen vuoden päästä. Ehkä ne avioliittovalat ovat hiukan liian ehdottomia...
Toki ihmiset muuttuvat, mutta kyllä vähän sitoutumistakin pitäisi olla mukana jos kerran avioon aikoo. En oikein ymmärrä miksi mennä naimisiin jos samalla esim. etsii jo uutta...näitäkin on.
En minä itsekään ole aina varma haluanko viettää aviomieheni kanssa loppuelämääni, mutta haluan yrittää ja haluan olla sitoutunut tähän ihmiseen.
Ennen oltiin avioliitossa sen takia, kun se kuului olla niin. Avioliitoissa oli väkivaltaa, hyväksikäyttöä, henkistä julmuutta ja ties mitä paskaa. Kuitenkin sitä jatkettiin hellana ja nyrkinvälissä. Lupauksia annettiin ennekin, mutta harvoin ne kestivät koko avioliittoa. Kamalaa tuskaa on monet kokeneet vuosikymmenet, mutta kun eroamine oli niin suuri häpeä ja varsinkin naisille taloudellisesti mahdoton ratkaisu, niin sitä vaan jatkettiin silmät mustana ja kyyneleisinä.
Nyt ovat ajat muuttuneet – ihmiset eivät. Hakataan ja potkitaan, vangitaan puolisoita, ollaan henkisesti julmia ja rakkaudesta ei tietoakaan, vaikka kuinka on jotakin joskus alttarilla luvattu. Tätäkö pitäisi jatkaa loputtomiin?
Eroaminen on tarpeesta tehty helpoksi.
Kyllä se on niin, että siinä vaiheessa, kun mennään naimisiin, ollaan täysin eri ihmisiä kuin kymmenen vuoden päästä. Molemmat oppivat tuntemaan toisensa eri tavalla. Voi hitsi, kuinka sitä mennään monesti täysin tuntemattoman ihmisen kanssa naimisiin ja luvataan vaikka mitä ikuista.
Nykyään suurin osa meneekin naimisiin tulevan EX:nsä kanssa.
Avioliitto ei enää ole sellainen itseisarvo, mitä se joskus on ollut. Jos en olisi koskaan mennyt naimisiin, niin en menisi nytkään – mitä hyötyä on avioliitosta, jos kerran voi elää muutenkin täydellisessä parisuhteessa. Taloudellisilla hyödyillä sitä on turha tavalliselle ihmiselle selittää ja jos menee taloudellisista syistä avioliittoon, niin voisi mennä myös peilin eteen saman tien.
Maailma muuttuu, tavat muuttuvat, arvostukset muuttuu, ihmiset muuttuu – onko mitään pysyvää?
Kuinka kamalasti pitäisi kärsiä ja tehdä työtä, että voisi vain sanoa olevansa avioliitossa, vaikka suhteessa ei olisi mitään hyvää????
Menisinkö vai enkö. En menisi. Luulisin nyt olevani hiukkasen fiksumpi kuin aiemmin. Miksi ihmeessä tehdä tulevasta (kuitenkin!) erosta vielä laillisestikin vaikeampaa??
Etkö tunne ainuttakaan ONNELLISTA avioparia?
Jos et, otapa yhteys tänne!
Edelleenkään KAIKKI avioliitot eivät purkaudu, eivätkä puolisot kärsi toisistaan!
Tällaiset ihmiset ovat kyllä katoava luonnonvara nykyisin, ja onnistuminen parisuhteessa vaatii itsetuntemuksen lisäksi myös itsekuria! Mutta jos on menetettävää enemmän kuin saatavaa, tekee työnsä ilolla.
Olenko väittänyt, että olemassa ei ole ONNELLISIA aviopareja?
Olenko väittänyt, että kaikki avioparit eroavat?
Olenko väittänyt, että kaikki puolisot kärsivät?
En ole - en ainakaan ole tarkoittanut.
Muuten olen kyllä sinunkin kanssasi samaa mieltä.
Edelliset mielipiteet olivat tosi hyviä ja erilaisia, jotka laittoivat minutkin ajattelemaan avioliiton nurjia puolia ja vaikeuksia. Ja toivotan senkin takia teille kaikille, jotka tätä luette, onnea liittoihinne.
Olen kuitenkin alkup. viestin kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että liitoista(ihan sama onko avio/avo)jää hyvin helposti unohduksiin se että vaikeudetkin vahvistavat ja joka jutun takia ei kannata lähteä matkalaukun kanssa huushollista ulos. Ei anneta toiselle tilaa olla se, mikä on ja odotetaan niin uskomattomia, etten minä ainakaan ole varma onko kyse saippuasarjoista opituista malleista vaiko kaveripiirin valheista, mutta hyvin pienestäkin loukkaannutaan tai ihmetellään miksei seksi suju, jos ei ole oltu yhdessä ainakaan viikkoon. Ollaan hyvin itsekkäitä ja kärsimättömiä.
Yhtä paljon kuin löytyy tukihenkilöä kriiseihin, niin yhtä paljon on myös tarjontaa ns ihannesuhteista ja kun molempia sekoittaa tehokkaasti ihmisten päässä keskenään syntyy paljon epävarmoja ihmisiä, jotka eivät enää luota omaan järkeensä ja sydämeensä.
En puolusta väkivaltaa, alkoholismia, enkä muitakaan negatiivisella tavalla hallitsevia suhteita ja toivon, että mahdollisimman moni saa avun ja rauhan kaikesta pahasta, jota ovat kokeneet.
Aihetta voisi jatkaa ja väitellä loputtomiin, mutta tällaisen ihan tuikitavallisen suhteen edustajana kannatan kaikesta huolimatta yhdessä olemista. Vuosien aikana on noustu ja taas kömmitty alamaissa, mutta koskaan emme ole jymähtäneet liian pahasti paikoilleen.
töihin? Ei ei. Kyllä avioliitto pysyy pystyssä pitämättäkin kuten avosuhdekin.
Vanhan kansan arvoja en peräänkuluttaisi, koska niillä ei ollut juuri mitään tekemistä parisuhteen onnellisuuden kanssa vaan ainoastaan sen, että oli PAKKO pysyä yhdessä, vaikka hampaat irvessä ja yleensä se oli nainen, jonka hampaat enemmän irvistivät...
Puhut täyttä asiaa, juuri näinhän se asia on!!! ;)