Pettämisen kohteeksi jouduttuani, olen joutunut mietiskelemään suhteemme jatkoa liiankin paljon... Kertoisitteko mielipiteitänne kyseisistä asioista, kuten esim. jos pettää kerran, pettääkö toisenkin kerran, ja siitä miten luottamuksen toiseen saisi rakennettua uudelleen, vai voiko sitä edes enää saada entiselleen..?? Tuntuu todella pahalta... :(
pettämisestä??
niiskuneiti
152771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Teet niin kuin sydämesi sanoo... Mitään oikeaa tai väärää valintaa ei ole. Toivotan onnea, mitä ikinä päätätkin!
kävi kyllä aikoinaan niin et annoin anteeksi ja yritin unohtaa,mutta uudestaan se taas kävi.On vaikea sanoo mikä olisi oikein mut teen niinkuin katsot parhaaksi,kaikesta huolimatta hyvää kesän jatkoa sinulle :=)
..on vaikea saada koskaan kokonaan takaisin, tästä on nyt 1.5 vuotta kun mieheni petti minua, yritän edelleen antaa anteeksi ja unohtaa. Uudestaan hän ei ole pettänyt (tai ainakaan jäänyt kiinni). Minulla ehkä hiukan erillainen tilanne kyseessä koska löysin mieheni sängystä parhaan ystäväni kanssa, ystävä ei minun mielestäni ansainnut anteeksi antoa, mutta...miehethän...yymm...Välillä on hyviä aikoja jolloin en edes muista koko asiaa, huonoina päivinä taas olo on vieläkin kuin silloin! Mutta mieti kuinka tärkeä miehesi on sinulle, hän saattaa katua tapahtunutta niin paljon että paha olo on yhtä suuri kuin sinulla. Niinkuin aikasemmin todettiin kuuntele sydäntäsi.
Mieheni petti minua useamman vuoden ajan, ei säännöllisesti, mutta silloin tällöin saman naisen kanssa. Mies kertoi jälkikäteen jopa vakavissaan puntaroineensa kumman "ottaisi".
Suhde paljastui em naisystävän painostaessa miestäni eroamaan ja päätti siksi soittaa minulle kertoakseen totuuden. Tosin soitto meni pieleen, koska säikähdin likimain kuollakseni luullessani hänen soittavan sairaalasta( aloitti puhelun tavalla, jos ilmoitetaan esim. jonkun kuolemasta tmv) ja vei pitkään ennen kuin kuulin, mitä nainen edes koetti sanoa....humalassa. Eli se siitä dramatiikasta :D
Koska elän aika vahvasti myös omien harrasteiden ja ystävieni kautta, en jollain tapaa kyennyt muuta kuin huvittumaan mieheni lapsellisuudesta ja sanoinkin sen hänelle.
Tottakai minä surin ja mietin asiaa yksikseni,pitkäänkin, mutta jollain tapaa koin koko ajan olevani niin yläpuolella koko tapahtumasta ja se ehkä antoi vahvuutta pohtia asiaa järkevämmin. En osaa tätä tunnetta paremmin kuvata, mutta mieshän siinä mokasi, en minä.
Mieheni tyttöystävää en syytä. Hän oli yksinäinen nainen, kaipasi seuraa niin kuin kuka tahansa muukin ihminen kaipaa ja oli valmis kokeilemaan onneaan. Hän ei halunnut jutella kanssani enempää, vaikka olisin hyvin mielelläni asialinjalla jututtanut ja vähän tarkentanut muutamia asioita, koska mieheni meni aika lukkoon joksikin aikaa ja totta totisesta kaipasin asian tiimoilta juttukaveria.
En ole katunut päätöstäni jaktaa mieheni kanssa. Hän on sen jälkeen muuttunut edukseen ja suhteemme sai lisää syvyyttä, joten joskus vaikeudet vain vahvistavat...vaikka ei ihan heti niin tuntuisikaan.
Koeta jaksaa, kuuntele sydäntäsi kuten edelliset kirjoittajat sanoivat ja joskus voi ottaa riskin eli yrittää vain eteenpäin.
muaki petettii.. Oltiin oltu pari kuukautta ja musta tuntu et meillä meni hyvin, oltiin rehellisiä, puhuttiin ja pidettiin hauskaa.
sit se kerto et se oli pettäny mua.. Ei nyt ihan loppuun asti mut nuollu ja sen sellasta. En tuntenu sitä tyttöö, jonka kaa se oli pettäny ja se oli musta hyvä juttu. Kysyin siltä miks ja se sano et mistää oikeista tunteista ei ollu kyse, et se oli vaan sellasta hupii. Mä uskoin ja annoin anteeksi.. _J a unohdin, eli en enää missään riidoissa palaa siihen tai mitään. Mennyt on mennyttä, nyt menee hyvin:)
tökkästä vielä myöhemmin.
Itse jouduin petetyksi viime kesänä.Asia selvitettiin ja liittomme jatkuu edelleen (ihan onnellisena). Olen yrittänyt unohtaa koko jutun, mutta tuntuu siltä, että entinen luottamus ei koskaan palaa.Jotakin rikkoutui minussa ja suhteessamme. Ehkä aika parantaa haavat...ehkä ei...en tiedä.
Toiset pettää uudestaan, mutta jotkut oppivat ehkä "virheestään" Luottamusta tuskin koskaan saa takaisin,kun on menettänyt sen pahimmalla mahdollisella tavalla. Se olo tila kyllä helpottaa ajan kanssa, vaan ei se pois lähde kokonaan.Sinulla on iso haava sydämessä, se kestää parantua.Tiedän kokemuksesta tunteesi.Kyllä se helpottaa.Keskustele,puhu tunteistasi puolisollesi, kerro kuinka sinuun sattuu.Kuuntele sydämesi ääntä, keskity, se kertoo sinulle jatkatko eteenpäin yksin vaiko kaksin.Jos on rakkautta, älä luovuta. Minä en luovuttanut, enkä luovuta.Pidän kiinni siitä mikä on minulle tärkeää tässä pahassa maailmassa.
Keskusteluja seuratessa tulee mieleen, että
- pettäjä ei halua kommentoida koko asiaa
- pettäjä syyllistää petetyn (tavalla tai toisella)
- petetty ei uskalla puhua
- petetty haluaa antaa anteeksi, mutta todellisuudessa ei pysty
- jne.
Eli vaikka kehoitetaan puhumaan, niin se on näyttää olevan todella vaikeaa. Siten uskottomuudesta johtuvat parisuhdeongelmat jäävät ratkeamatta ja tulee paljon eroja turhaan. Puhutaan vasta sitten, kun voimat on lopussa ja on jo alistuttu eroon tilanteen ratkaisuna.
Keskusteluja seuratessa tulee mieleen:
Miksi pitäisi puhua? Miten se hyödyttää petettyä tai pettäjää? Osaako joku petetty kuunnella?
Jos mieheni pettäisi minua, tajuaisin sen ennen hänen "tunnustustaan", jota en välttämättä edes haluaisi kuulla, koska tietäisin sen muutenkin. Näissä asioissa on oltava mahdollisimman hienotunteinen (tietääkö täällä kukaan mitä se merkitsee?), koska voin kuvitella tilanteen toisinpäin: Minä olisin pettänyt ja ryömisin tunnontuskissani. Pahinta mitä voin kuvitella olisi se, että mieheni alkaisi "vääntää puukkoa haavassa", tivaisi selityksiä (jotka kaikki kuullostavat yhtä kornilta) eikä antaisi minun kantaa taakkaani rauhassa.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että jokaisen on selvitettävä omat ajatukset ja tunteensa itse itselleen perusteellisesti ennenkuin niistä kannattaa puhua toiselle mitään. Aika on se joka parantaa.
Mulla oli kauan sitten ns. eräs tyttöystävä. Meille tuli tavaksi, että se ei ehtinyt ottaa kenkiä pois jalasta eteisessä, kun tiesin jo, että on käyny vieraissakin.
Kerran sanoin sille, että ei me tulla oleen yhdessä loppuelämäämme, joten mitäs näistä paineita ottaa. Itki aikansa. Ei sitten enää pidetty niin tarkkaa kirjaa menemisistä. Oltiin tämän jälkeen yhdessä vielä kaksi _hyvää_ vuotta. Sitten elämä vei minut toisaalle.
Olen samaa mieltä, että suoraan kysymykseen ei tule antaa kieroa ja huonoa vastausta. Parempi olla itse ensin kuivilla.
täällä aikoihin lukemani lause "Parempi olla itse ensin kuivilla." Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Siinä voi olla jopa onnellisen parisuhteen ydin! Ensin pitää selvittää asiat itselleen ennenkuin voi asiallisesti (ja uskottavasti) kommentoida niitä toiselle. Kumppani myös varmasti odottaa kärsivällisesti silloin kun toinen on "selvitystilassa" eikä hötkyile asian suhteen.
voi ennustaa pettääkö joku uudestaan kuten ei sitä ensimmäistäkään kertaa.
Luottamus on ikäänkuin vaikkapa kangas. Jos siihen tulee reikä niin se pitää paikata. Hyvin paikattu kangas on ihan yhtä toimiva kuin reiätönkin. Ehkäpä tässä luottamusjutussa vieläpä parempi.
Entinen mieheni petti minua, oli yhden illan juttua ja yksi pidempi seurustelu. Kun aloitin tämän nykyisen suhteen, ajattelin, että tämä mies varmaan olisi jo rauhoittunut, kun hänellä on elämässään ollut paljon naissuhteita, mutta ei. Biologian lait ovat voimakkaampia. Ei meidän suhteemme siitä kuitenkaan ole kaatunut, tämä mies on silti se paras kaikista. Minulla on ehkä sen verran hyvä itsetunto, että en tunne itseäni perinjuurin loukatuksi. Ajattele, että pettävä miehesi on hakenut vain seksiä, sinä olet paljon enemmän. Minä olen omalta osaltani näyttänyt hänelle miten paljon rakastan ja arvostan miestäni ja jos se, että antaa kaikkensa ei riitä, niin semmoinen mies saa mennäkin.
Mieheni jäi vasta hiljattain kiinni uskottomuudesta vuosien yhdessä olon jälkeen. Miltäkö nyt tuntuu ?
Päätettiin jatkaa , mutta asia satuttaa ja on mielessä joka päivä.Uskaltaako vielä luottaa ?Miksi halusi näin satuttaa ? jne. Toivon, että aika auttaa , toisaalta nyt on puhuttu asioista enemmän kuin koskaan aiemmin.Valinnan paikka on vaikea ja kun kukaan muu ei voi auttaa...Välillä on hyvä olla ja seuraavassa hetkessä itkettää niin pirusti ja tekee kipeää.