Epätoivoinen puolison etsintä!

luonto?

Koita kestää ; ei me kaikki olla niin ihania ja täydellisiä kuin sinä....

Eikös ulos mennä juuri tapaamaan ihmisiä? Vai pitääkö baarissa olla tuppisuuna kuin esim. bussissa ja junassa? Kyllä hyvällä itsetunnolla varustautunut osaa karistaa törkeät tai epäkohteliaat tyypit. Ja puolison etsijät karsii joukosta nostamalla "kissan pöydälle" eli kysymällä suoraan jos kerran on sellainen epäilys... Lopettakaa turha valitus, varsinkin ruikutus muiden ruikutuksesta. Nauttikaa toisten seurasta, elämä on oikeasti ihanaa!!

Hmm! Minä olen sinkku ja tulen varmaan olemaan lopun elämääni. Se pitää vain hyväksyä. Ikäväähän se on ettei sitä ritaria valkealla ratsulla koskaan osunut kohdalle mutta,... No kassotaan, onhan tässä vielä aikaa. Ja parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa!

"Mikä ihmisiä ajaa sellaiseen epätoivoiseen kumppanin etsintään?"

No sehän on tietenkin nyky-ympäristön painostus, että pitäisi olla joku ja jokainenhan meistä on ainakin edes välillä hellyyden ja läheisyyden tarpeessa.

Voinen sanoa että annan bissen mun laskuun että tältä Ap:lla on selvästi kaikki hyvin elämässä: parisuhteita tullut ja edessä, kumppani ollut/on, satunnaista villiiä seksiä unelma kundin kanssa, opiskelut ok ja mieluinen duuni eli on helppoa nostaa nenää ja todeta huipulta että minä en pidä muiden sinkkujen epätoivosta (niiden toisten sinkkujen, ei niiden jotka swappailevat kumppaneita tuhka tiheään ja valkkaavat parhaan siitä kuin kirsikan kakusta.).

Se epätoivo mitä tämä Ap tarkoittaa dissata, se on monelle palstalaiselle tunne joka kalvaa mieltä. Tunne jonka takia pää vedetään viinaa täyteen kun baarissa näkee miten oma peli ei suju ja naiset vaan skippailee.

Jokainen mies ei ole Rocky Balboa naisten kanssa pärjäämisessä joka nousee pää iskuja päärynä pallona ottaen tsämppioniksi: ei moni nainen ei tsiigaa muita kuin voittaja miestä- jollaiseksi usea nousee jossain vaiheessa oman kehityksensä myötä: mutta sillä on hintansa.

On totta että moni nykymies lähti lentoon omassa kehityksessään sävyte hiuksineen ja muotikuteineen baarien villiksi urooksi, muta on yhä perinteisten arvojen normitaviksia, niitä miehiä jotka ei handlaa hienoja mowsseja yökerhoissa ja vieroksuvat sitä naista liehittelevää retoriikkaa jota nämä naisasiamestarit suoltavat nonstoppina baari naisilleen: malli joka on laadukas, toimii siihen tottuneille naisille.

Tottakai sellaiset voittaja-miehet ovat "kiinnostavia" koska he saavat naisen tuntevaan itsensä halutuksi ja ihailluksi sosiaalisen statuksen noston ohella.

Ei nainen halua tulla huonoksi muiden naisten silmissä miehensä kautta: miehen iskemisen tulee olla laadukasta.

Juuri tämä laadukas asiakaspalvelu on sitä mitä ei joka jannu ja kalle handlaa naistensa kanssa. Tulos on kiitos moii ja ulos. Mitä tein väärin, miks tää on niin vaikeeta, missä petraan...kysymyksiä tulee miljoona pakkien jälkeen mieleen. On helppoa luisua pimeälle puolelle, kyynisyyteen ja pimeään sydämeen, alkaa vihata kaikkia naisia huonon kohtelunsa kautta. Mutta se tie on väärä.

En anna kuin yhden vinkin palstan sinkkumiehille: yrittäkää, tsempatkaa ja laittakaa itsenne "peliin". Vasta kun todella paljastatte sieluanne naiselle voitte kokea sen yhteen kuuluvuuden joka on asken rakkauden suuntaan. Te jotka esineellistätte naisen, luultavasti koette asian humpuukkina, mutta virheenne on haluta peetä kuin teidän pitäisi ajatella miten nainen voisi kiinnostua tarpeeksi juuri sinusta. Mitä te annatte itsestänne naiselle? Se ratkaisee.

Baarista nämä miehet lähtevät yksin himaan, ehkä ostavat grilliltä jotain ja webbiporkkaa tsiigailemaan loppuillaksi kun ei nukuta vielä ja kännikin on napakka.

Epätoivoista on se mitä näen jokapuolella: selvästi miehet joilla ei ole edellytyksiä tasokkaiden naisten seuraan, änkäävät vaillinaisen supliikkinsa (naisen mielenkiinnon herätys siten) seuraan ja se on kuin apurenkaattoman fillarin ensi ajo: vauhtiin pääsee mutta kohta tulee sitten pipi ja huuto.

Mä ihan oikeasti sympatiseeraan normi miehiä joilla on hankaluutensa (kuten mullakin oli aikanaan) olla mielenkiintoinen oman tyyppisen naisen mieleen.

Sitä, hitto vie, ei mitkään MA:t, luokat, tasot ja hiton laadut saa kieltää että miehellä ei olisi oikeutta omana itsenään lähestyä naistä deitti mielessä.

Monilla miehillä on sydäntä, eikä pelimiesopasta, rinnassaan, ja mua välillä ihan suututtaa täällä kun nämä miehet saavat kaiken paskan harvoilta naiskirjoittajilta niskaansa.

Harvat miehet voivat saada hobbyistään, työstä, opiskelusta sitä henkistä "tasapainoa" elämälleen kuin mitä onnellisuus oman tyyppisen naisen kanssa miehelle voi tuoda. En minä ainakaan. Naisen läheisyys ja kaikki kivat jutut, antavat niin paljon minulle henkistä poweria. Hyvällä tavalla.

Miehisellä tavalla olla hyväksytty. Totta hitossa se nostaa mun itseluottamusta.

Raadoin duuneissa, harrastin himona vaikka mitä, tulin menin, reissasin, mutta se outo usein läsnä oleva sisäinen tyhjyys ilman tyttöystävää vaivasi usein vaikka muuten olinkin tyytyväinen omaan elämääni.

En todellakaan ole nokka pystyssä kulkeva ylpeilevä, kun viimein sitä parisuhde kokemusta sainkin naisen kanssa. Myönnän kyllä että seuraava suhde oli todella paljon helpompi startata kun itse tiesi jotain paljon enemmän itsestään kokemuksen perusteella ja mitä naisestaan haluaa kohti yhteistä elämää.

Minua oikein säälittää tämä nykymeininki että naisen tapaaminen on "nussintakeikka" ja kaikki tunteet on vaihdettu himoon ja pinnallisuuteen. Sitähän media suoltaa, kellä naisella on tiukin toppi ja sexyin meikki, kuka on jännin komee uros tatskoineen ja jännine juttuineen ja iskureploineen?

Joskin olen samaa mieltä että täysin ilman naista jäävät miehet ovat todella pimeiden voimien viittaa kantavia omituisuuksia nyky markkinoilla. Minä tiedän senkin, mitä olin. Jokainen voi tehdä muutoksen kun yrittää ja haluaa onnistua.

"Harvat miehet voivat saada hobbyistään, työstä, opiskelusta sitä henkistä "tasapainoa" elämälleen kuin mitä onnellisuus oman tyyppisen naisen kanssa miehelle voi tuoda. En minä ainakaan. Naisen läheisyys ja kaikki kivat jutut, antavat niin paljon minulle henkistä poweria. Hyvällä tavalla."


Yhdyn tähän. Kaikki kaverit alko seurustelemaan jne ja niillä ei enää riittänyt aikaa ja kiinnostusta nähdä kuin ohimennen pari kertaa vuodessa. Painoin pari vuotta duunia niska limassa ja harrastelin ihan niinkuin ennenkin tämän jälkeen. Lopulta tilanne vaan alkoi tuntua niin turhalta, että otin lopputilin. Ei vaan enää kyenny motivoimaan aamulla itteään ylös edes töihin kun elämässä ei ollut mitään elämisen arvoista! Mikään ei ole niin kurjaa kuin todeta töiden jälkeen, että seuraava odottamisen arvoinen asia elämässä on seuraava työpäivä, viikonloppuna odotti vain että tulis taas maanantai ja pääsis/joutus edes töihin. Vapaa-aika alkoi stressata enempi kuin työt.

Nyt reilu vuos vain lepäilly, tosin ihan yhtä ankeelta tää elämä tuntuu vapaallakin ilman seuraa.. Kohta joutuu kyllä menemään takaisin töihin kun alkaa tili tyhjentyä pikkuhiljaa. Kai sitä taas vuoden pari jaksaa kerätä rahaa vain palaakseen loppuun uudestaan.