Filosofia-aiheiset kirjat..

http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php

"5) Postmodernit ajattelijat (eivät ole edes tyhjän päällä, ovat ihan ilmassa)"

Hassua että sanot näin, koska suosittelemasi Italo Calvinon teokset voi määritellä jokseenkin postmoderneiksi.

Kyllä minusta mm. Derridalla on hyviä, joskin vaikeita ajatuksia, samoin kuin useimmilla ns. uuden aallon feministeillä.

Mikä vika Airaksisessa on? Olen itse ollut hänen luennoillaan, ja ihan asiansa osaava tyyppi, joskin toki tyyliltään hieman ärsyttävä, vähän liian itsevarma (narsisti). Tosin Airaksinenkaan ei noita postmoderneja suositellut, sanoi ettei ymmärrä dekonstruktiosta mittään. Kyllä esim. Airakisen pikkuruinen Johdatus Filosofiaan (tai joku vastaava, en muista tarkkaa nimeä) on ihan kelpo opus aloittelijalle.

MiXer II kirjoitti:

http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php

ei ole tosiaankaan väliä sillä osaatko kirjoittaa Russell oikein.

... kirjoitti:

"5) Postmodernit ajattelijat (eivät ole edes tyhjän päällä, ovat ihan ilmassa)"

Hassua että sanot näin, koska suosittelemasi Italo Calvinon teokset voi määritellä jokseenkin postmoderneiksi.

Kyllä minusta mm. Derridalla on hyviä, joskin vaikeita ajatuksia, samoin kuin useimmilla ns. uuden aallon feministeillä.

Mikä vika Airaksisessa on? Olen itse ollut hänen luennoillaan, ja ihan asiansa osaava tyyppi, joskin toki tyyliltään hieman ärsyttävä, vähän liian itsevarma (narsisti). Tosin Airaksinenkaan ei noita postmoderneja suositellut, sanoi ettei ymmärrä dekonstruktiosta mittään. Kyllä esim. Airakisen pikkuruinen Johdatus Filosofiaan (tai joku vastaava, en muista tarkkaa nimeä) on ihan kelpo opus aloittelijalle.

Postmodernismiin suhtaudun kuten Postman: on vähän hupaisaa että joku luokitellaan postmoderniksi kun postmodernissa luokitteluja tai hierarkioita ei tunnusteta.

Wittgensteinin kohdalla tapahtuu perinteen katkos. Husserlin ja Heideggerin jälkeen filosofia "kaivaa taisteluhautansa olla-verbin maaperään", ja omasta mielestäni se merkitsee enää vain käsitesekaannusta. (Sitaatti on Oikkosen "Narkissos-esseistä", jota olen viimeksi lukenut ja jossa tuota ilmaisua käytettiin. Osa esseistä on luettavissa jossain osoitteessa netissäkin, muistaakseni myös essee Kierkegaardista ja Nietzschestä, josta tuo sitaatti. Oikkonen analysoi myös Calvinoa, "Halkaistua varakreiviä", varsin ansiokkaasti.)

Italo Calvino kirjoitti kymmentä teosta yhtä aikaa, jotta voisi aina työskennellä sen kanssa joka kulloinkin tuntui inspiroivalta. Ehkä hänen tuotantonsa monimuotoisuus hämää. Mainitsemani teokset pitävät kuitenkin sisällään juuri ja nimenomaan sitä mitä sanoin niiden käsittelevän. Kuten "Kosmokomiikassa" käsitellään erilaisia tähtitieteellisiä teorioita, samoin "Herra Palomar"issa käsitellään tietoteorioita. Ja tyhjentävämpää esitystä hyvän ja pahan problematiikasta en ole lukenut kuin "Halkaistu varakreivi".

"Derridalla on hyviä, joskin vaikeita ajatuksia." Hmm, oletko ihan varma? Etkö tässä rajaa filosofian niin että "hyvät ajatukset" asettuvat keskiöön? Se on vain yksi tapa ajatella. Tässä Derrida saa todistaa Derridan puolesta. Minä suosittelen aloittelijalle selvää painopisteen asettamista länsimaisen filosofian perinteisiin ongelmiin.

Kysymykseesi mikä vika Airaksisessa on vastaat itse. Itsevarmuudella on hyvin vähän tekemistä filosofoinnin kanssa. Aloittelevan filosofin pitää saada esimerkki siitä että ajattelijan tärkein ominaisuus on oppia sietämään syvää epävarmuutta.

Saarinen ja Airaksinen ovat saaneet paljon pahaa aikaan opiskelijoiden parissa. Korvaamatonta vahinkoa.

postmodernisti? kirjoitti:

Postmodernismiin suhtaudun kuten Postman: on vähän hupaisaa että joku luokitellaan postmoderniksi kun postmodernissa luokitteluja tai hierarkioita ei tunnusteta.

Wittgensteinin kohdalla tapahtuu perinteen katkos. Husserlin ja Heideggerin jälkeen filosofia "kaivaa taisteluhautansa olla-verbin maaperään", ja omasta mielestäni se merkitsee enää vain käsitesekaannusta. (Sitaatti on Oikkosen "Narkissos-esseistä", jota olen viimeksi lukenut ja jossa tuota ilmaisua käytettiin. Osa esseistä on luettavissa jossain osoitteessa netissäkin, muistaakseni myös essee Kierkegaardista ja Nietzschestä, josta tuo sitaatti. Oikkonen analysoi myös Calvinoa, "Halkaistua varakreiviä", varsin ansiokkaasti.)

Italo Calvino kirjoitti kymmentä teosta yhtä aikaa, jotta voisi aina työskennellä sen kanssa joka kulloinkin tuntui inspiroivalta. Ehkä hänen tuotantonsa monimuotoisuus hämää. Mainitsemani teokset pitävät kuitenkin sisällään juuri ja nimenomaan sitä mitä sanoin niiden käsittelevän. Kuten "Kosmokomiikassa" käsitellään erilaisia tähtitieteellisiä teorioita, samoin "Herra Palomar"issa käsitellään tietoteorioita. Ja tyhjentävämpää esitystä hyvän ja pahan problematiikasta en ole lukenut kuin "Halkaistu varakreivi".

"Derridalla on hyviä, joskin vaikeita ajatuksia." Hmm, oletko ihan varma? Etkö tässä rajaa filosofian niin että "hyvät ajatukset" asettuvat keskiöön? Se on vain yksi tapa ajatella. Tässä Derrida saa todistaa Derridan puolesta. Minä suosittelen aloittelijalle selvää painopisteen asettamista länsimaisen filosofian perinteisiin ongelmiin.

Kysymykseesi mikä vika Airaksisessa on vastaat itse. Itsevarmuudella on hyvin vähän tekemistä filosofoinnin kanssa. Aloittelevan filosofin pitää saada esimerkki siitä että ajattelijan tärkein ominaisuus on oppia sietämään syvää epävarmuutta.

Saarinen ja Airaksinen ovat saaneet paljon pahaa aikaan opiskelijoiden parissa. Korvaamatonta vahinkoa.

""Derridalla on hyviä, joskin vaikeita ajatuksia." Hmm, oletko ihan varma? Etkö tässä rajaa filosofian niin että "hyvät ajatukset" asettuvat keskiöön? Se on vain yksi tapa ajatella. Tässä Derrida saa todistaa Derridan puolesta."

:) Niin, tuossahan on sinulla jännä kompa. Onhan se niin että derridalaisittain ajateltuna mitään "keskiö(i)tä" ei oikeastaan pitäisi olettaa.

"Minä suosittelen aloittelijalle selvää painopisteen asettamista länsimaisen filosofian perinteisiin ongelmiin."

No juu, myönnetään että ei toki kannata ensimmäisenä aloittaa näistä uudemmista ranskalaisfilosofeista. Heidän kohdallaan ja heitä lukiessa kannattaa usein myös muistaa, että ajoittain kyseessä on eräänlainen "show". Lisäksi annos (ranskalais-eurooppalaisen)semiotiikan, psykoanalyysin ja kielitieteen ymmärrystä auttaa mm. Derridaa lukiessa. Lisäksi (positivistisloogisen) brittifilosofian ja mannermaan ranskalaisfilosofian välillä on kanaalin ohella myös melkoinen ajatuksellinen ja jopa poliittinen kuilu. Uudempaa ranskalaisfilosofiaa ei silti pitäisi täysin sivuuttaa aloittelevan filosofinkaan, koska myös se on osa eurooppalaisen (tai länsimaisen) filosofian perinnettä.

"Kysymykseesi mikä vika Airaksisessa on vastaat itse. Itsevarmuudella on hyvin vähän tekemistä filosofoinnin kanssa. Aloittelevan filosofin pitää saada esimerkki siitä että ajattelijan tärkein ominaisuus on oppia sietämään syvää epävarmuutta."

Hmmm, en kyllä aivan tuota tarkoittanut. Lähinnä tuo Airaksinen tuntui ihmisenä ärsyttävältä. Ja kyllä kai jokainen filosofian peruskurssi/perusteos tuo esiin filosofian olemuksen ja laittaa painopisteen kykyyn esittää kysymyksiä joihin ei välttämättä aina (ainakaan hetheti) ole löydettävissä ratkaisuja. Muuten, tuossa epävarmuuden (tai epäselvyyden) sietämisen mielessä postmodernistit ovat varmasti sieltä rankimmasta päästä.

"Saarinen ja Airaksinen ovat saaneet paljon pahaa aikaan opiskelijoiden parissa. Korvaamatonta vahinkoa."

??? Ai. Saarisesta en tiedä. Airaksinen, kuten kirjoitin, vaikutti ihmisenä ärsyttävältä, mutta osasi minusta opettaa ihan hyvin. Ehkä hän haluaa opettajan roolissaan ollakin ärsyttävä, jotta saisi opiskelijat reagoimaan paremmin, teidä häntä.

Mukavaa jatkoa.