Jatkoa tuohon yhteen topicciin jossa ihmeteltiin miehen rahojen riittämättömyyttä.
Eli kuka maksaa suhteessa vakuutukset, sähkön, veden auton maksut sun muut teidän suhteessa? Meneekö kaikki tasan vai vaihtoehtoisesti toinen osapuoli maksaa vastaavasti ruuat ja muut päivittäiset menot. Omalta osaltani sen verran että maksan nuo vakuutukset sun muut kiinteät maksut ja lisäksi osallistun ruuan ostamiseen noin puolella kaikista ostoksista.
Kauniimpi puoliskoni joskus ihmettelee rahojeni riittämättömyyttä jos hänen mielestään olisi tarpeellista lähteä viikonlopuksi kylpylään ja joudun vastaamaan että ei ole rahaa.
Eli kuka maksaa suhteessa vakuutukset, sähkön, veden auton maksut sun muut teidän suhteessa? Meneekö kaikki tasan vai vaihtoehtoisesti toinen osapuoli maksaa vastaavasti ruuat ja muut päivittäiset menot. Omalta osaltani sen verran että maksan nuo vakuutukset sun muut kiinteät maksut ja lisäksi osallistun ruuan ostamiseen noin puolella kaikista ostoksista.
Kauniimpi puoliskoni joskus ihmettelee rahojeni riittämättömyyttä jos hänen mielestään olisi tarpeellista lähteä viikonlopuksi kylpylään ja joudun vastaamaan että ei ole rahaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehen palkasta menee lainan lyhennys sekä puolet YHTEISISTÄ laskuista. Mun palkasta menee vastaavasti puolet yhteisistä laskuista sekä muu eläminen. Siirtelen myös usein miehen tilille rahaa ekstrana, että sen ei tarvi olla tili tyhjänä palkkapäivien välit. Kun mullahan menee huomattavasti vähemmän palkasta "pakollisiin" menoihin, kun ei oo tuota lainaa lyhennettävänä. Kumpikin maksaa itse omat laskunsa (puhelin, autot jne.)
Meillä molemmat maksavat omien autojensa vakuutusmaksut ja vuokra menee puoliksi. Muut vakuutukset maksan minä ja sähkölaskun mies. Ruokakulut, ystävien lahjat, lomat maksamme miten sattuu. Rahasta ei ole ikinä tapeltu.
Mies maksaa oman asuntonsa ja minä omani (työni vuoksi asumme eri paikkakunnilla). Kotivakuutukset menevät kummalle sattuu ja ruoat maksamme siten, että se kestitsee kuka on isäntä / emäntä. Vietämme joka toinen vloppu miehen kämpillä ja joka toinen minun. Miehellä on auto, joten hän maksaa sen kulut itse. Käytän kyllä autoa viikonloppuisin omiin menoihini myös, joten tankkailen sitä joskus silloin tällöin.
Niin juu ja olemme naimisissa vaikka asumme erillään.
Kyllä sillain pyritään fifty-fifty laittamaan, mutta ei se niin tarkkaa ole. Jos toisella on joskus jotain erityisiä menoja, niin silloin toinen kustantaa yhteisiä enemmän tai jeesii toista.
Liksat meillä on aika tarkkaan yhtä isot (tai pienet :))
Mies maksaa lyhennykset, minä kaikki muut laskut. Kaupassa yhdessä asioidessa maksaa se jolla sattuu olemaan lompakko ensimmäisenä esillä, tosin paljon käymme erikseenkin ostaen vain itselle vuorotöiden takia. Bensat maksaa kumpikin omaan autoonsa itse.
Olemme kaikinpuolin keskivertoja tuloinemme ja lainoinemme enkä koe rahojen olevan koskaan erityisen tiukilla. Jos olisi, niin ei se kyllä kylpyläreissuista johtuisi. Minä voin nimittäin töistä tullessa keittää itselleni kaurapuuroa, lautasellinen maksanee pari senttiä, miehen valmisateria tmv. maksaa ainakin 5 euroa päivässä. Mies ostelee "leluja" vähintään 5 kpl vuodessa keskimäärin 100-1000 euroa kipale, itse saatan hurjaksi äityessäni tuhlata jopa parikymppiä johonkin vaatteeseen vaikkapa. Miehellä siis on kalliimpi maku kautta linjan joka asiassa, eikä mielestäni tähän tarvita mitään korkeampaa matematiikkaa sen selvittämiseen miksi minulla saattaa säästötilillekin kertyä joskus jotain pientä, miehelle ei niinkään.
Raha on siitä jännä juttu että kyllä sitä aina siihen riittää jonka kokee tärkeäksi. Voit ajatella että ostit sen uuden auton tmv. koko perheen hyväksi, ja luultavasti vaimosi ajattelee kylpyläviikonlopun olevan teille kaikille hyväksi. Näissä asioissa vaan miehellä on aina se ratkaiseva ääni, vai mitä?