Milloin koit elämäsi suurimman rakkauden? Kuinka kauan se kesti? Monta todellista rakkautta sinulla on ollut? Rakastutko helposti?
Ensirakkaus
!!!!!!
301392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Elämäni suurinta rakkautta en oo vielä kokenu.
Ensirakkaus oli sellanen epätoivonen syöksy helvettiin. Ihan kivaa se oli mut ylösrämpiminen kesti liian kauan. En lähtis siihen leikkiin uudestaan.
Todellisia rakkauksia 2-3 miten sen rakkauden määrittelee. Omien tuntojen mukaan oon varmaan rakastunu oikeasti ja silleen että käsitän mitä tapahtuu pari kertaa. Ihastun helposti, mut sit peitän tunteeni ennen ku oon varma asiasta.
Milloin koit elämäsi suurimman rakkauden?
-vuosituhannen alussa
Kuinka kauan se kesti?
-vuoden (suhde kolme)
Monta todellista rakkautta sinulla on ollut?
-yksi
Rakastutko helposti?
-en
Ihastumista ensi silmäykseltä vuodesta 1994....
Siitä se sitten rakkaudeksi kehittyi vähitellen. Saa nähdä kauanko tätä kestää.
Ihastun helposti, mutta rakastun vaikeasti.
sais vaikka kirjan kirjoitettua, jos jaksaisi kirjoittaa.:)
Ystävääni menin rakastumaan ja olin silloin 19-vuotias. Oltiin tunnettu muutama vuosi jo siinä vaiheessa. Vaikeaa se on ajatella, että ne tunteet jotenkin yhtäkkiä vaan kuolisi pois.
Uskon kyllä, et jollain tasolla ainakin ne rakkaudentunteet säilyy. Sanotaanhan ainakin aina niin, et ensirakkaus on se kaikkein mieleenpainuvin kokemus ja kyllä se omalla kohdallani ainakin taitaa pitää paikkansa.
Sitten oon kyllä rakastanut toistakin miestä, jonka kanssa olin suhteessa. Nykyään ollaan kuitenkin ihan hyvissä väleissä keskenämme vaikkakin hän on jo kauan ollut uudessa suhteessaan, nykyään jo naimisissakin.
Mutta en ymmärrä miksi tarvisi alkaa toista kohtaan kehitellä jotain negatiivisia tunteita vain sen takia, et ollaan erottu, jos kuitenkin ihmisisnä pystyy tulemaan toisen kanssa toimeen, vaikkei parisuhdemielessä pystyisikään.
Mielestäni en kyllä rakastu helposti, enkä kyllä edes ihastu kovin usein.
rakkauteni koin 16-vuotiaana. Loppui surullisesti ja katkerasti, vaikka meillä oli tarkoitus katsella hetki maailmaa ja palata myöhemmin yhteen :).
Kolme suurta rakkautta on sen jälkeen tullut vastaan, loppuneet pettämisiin, jättämisiin tai vääränlaisiin olosuhteisiin. Mistä tietää mitä on oikea rakkaus. Joskus annat kaiken eikä sekään ole tarpeeksi. Kestääkö oikea rakkaus ikuisesti. Entä onnettomasti päättynyt, onko se joskus ollut todellista?
Kukapa ei "ensirakkauttaan" muistaisi. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, eivätkä tunteet vielä olleet pettymysten paaduttamia. Mutta jälkeenpäin voisi kysyä, oliko se oikeaa rakkautta? Ennemminkin murkkujen uteliaisuutta. Oli jännää pussailla ja vähän hypistellä, kun sillä toisella oli jotain sellaista vaatteiden alla, jota minulla ei ollut.
Noh, olen minä sen jälkeen muutaman kerran mielestäni rakastanutkin. Tunteet nuoruuden rakastettua kohtaan tuntuivat todella voimakkailta. Siltikin väittäisin, että eiköhän Rouva Ratikka siltikin ole elämäni rakkaus. Ainakin tämä on jo kestänyt pidempään kuin yksikään edellinen "rakastuminen".
En käsittääkseni ole ollut rakastunut koskaan.
Eiköhän se Elämäni Suurin Rakkaus ole vasta edessäpäin. Tai sitten ei.
Vaikeita kysymyksiä sinulla on, mutta koitetaas vastata.
Ensimmäisen ihastumisen/rakastumisen koin 5-vuotiaana naapurin poikaan, joka oli mun paras kaveri. Leikittiin kotia ja lääkärileikkejä. Koulun aloittaminen eroitti meidät. Sen jälkeen ihastuilin vähän sinne tänne ihan tarkoituksellisesti saavuttamattomiin kohteisiin. 15-vuotiaana koin ensimmäisen todellisen suhteen rakastuneena ja sitä kesti pari vuotta. 20-vuotiaana rakastuin seuraavan kerran ja sitä kesti kymmenisen vuotta. 32-vuotiaana löysin sen oikean ja menin naimisiin. Ero tuli, mutta rakkaus säilyi. Sillä tiellä olen edelleen. Miten osaisin sanoa, että mikä näistä oli todellista rakkautta vai olivatko kaikki? Jokainen rakastuminen on ollut suurta ja tärkeää ja jokainen sillä hetkellä tunnettu rakkaus on ollut todellista. Vai onko?
Milloin koit elämäsi suurimman rakkauden?
-14-vuotisena, vuonna 1991, kun ensimmäinen lapseni syntyi.
Kuinka kauan se kesti?
-Pian 17-vuotta ja loppua ei näy.
Monta todellista rakkautta sinulla on ollut?
-Neljä todellista äidillistärakkautta. Yksi merkittävä rakastuminen, kun satuin katsomaan peiliin ja rakastuin itseeni ja omaan hyvinvointiini. Pari seksuaalistarakkautta ja muutama ystävärakkaus, sekä lukuisia kaverirakkauksia ja unohtamatta kolmea sisarusrakkaussuhdettani broideihini...jne...
(ihastumisia ollut tajuttomasti, mutta niistähän ei ollut ny kyse)
Rakastutko helposti?
-En
-Kokematta ainakin on vielä tälläinen elämänkumppanirakkaussuhde, jolle tosin ei suomessa olisi edes mahdollisuuksia, joten jääköön hamaan tulevaisuuteen. :))
sen elämänkumppanuusrakkauden tekee Suomessa mahdottomaksi?
Aika nuorena oot äidinrakkautta päässy kokemaan.
mutta poistun nuorimmaiseni kanssa maasta, joka tapauksessa tässä ihan muutaman vuoden sisällä ja lähtö on helpompaa ilman lisä rakkaussiteitä.
Siis lapsena äidiksi.. Ei kukaan neuvonut sitten kukkien ja mehiläisten kanssa?
Tolkutonta.
jos ei paremmin tietäisi niin voisi luulla että suomi on kehitysmaa, sen verran paljon teiniäitejä täällä on..
Anna tulla vaa kaikki kerralla ulos. Mitäs turhia pidättelet. :))
kun sulla on niin julmetun kokoiset hauikset.
tuo lapsena lapsen saaneen lapsi, (jonka kasvattanut tähän päivään saakka tuo lapsena lapsen saanut Danskuu) kun lähti peruskoulusta ysin päästötodistuskeskiarvolla jatko-opintoihin ja harrastaa urheilua, kuten työelämässäkin ollut jo parina vuotena. Joutuu ehkä vielä pojalle suoraan sanomaan ajatuksensa. :))
Siinä mitään vikaa on, jos on sitä mieltä että lapsen saaminen lapsena ei ole järkevää.
parhaiten tietää, kuin lapsena lapsen saanut.
Mitäpä luulet minun kertovan nuorille yms.töissä ja lasten parissahan työskentelen vaikka vielä kotona omaa lasta hoidankin.
- olet varmasti loistoäiti ja paras omille lapsillesi
- he voivat elää rikasta ja tasapainoista elämää
- jne.
Kommentti koski sitä, että lapsiäitiys ei ole varmasti suotavaa, varsinkaan sille lapsiäidille itselleen.
"Mikäs sen elämänkumppanuusrakkauden tekee Suomessa mahdottomaksi?"
-Siis oletko tosissasi? No oliskohan kuule se, että kaikki suomalaiset miehet on epäluotettavia, uskottomia junttisikoja, jotka ei rakasta ketään muuta kuin itseään?!
Onnea Danskuulle uudelle elämälle ulkomailla; itselleni oli aivan uskomattoman ihana yllätys, että on olemassa muunkinlaisia miehiä kuin suomalaiset "miehet"! Olen asunut useammassa maassa Suomen ulkopuolella ja joka paikassa on ollut ihanista miehistä suorastaan runsaudenpula! Minnepäin olet aikeissa lähteä?
Tämä oli siis sinun näkemys aiheesta.
Itse en tunne kaikkia suomalaisia miehiä, mutta suurin osa tuntemistani ei täytä noita sinun kuvauksen tuntomerkkejä. He eivät siis ole suomalaisia tai sitten he eivät ole miehiä.
ole tommosia miehiä sattunut, eikä mulla ainakaan ole yleisesti ottaen mitään pahaa sanottavaa suomalaisista miehistä.
Muutamia miehiä toki tunnen, jotka ovat joskus jotain pettäneet ja joitain, jotka ovat tehneet jotain muuta 'väärää' mutta yhtä paljon tunnen naisia, jotka ovat tehneet samoin.
No nimeä esimerkiksi tältä palstalta yksi mies, joka ei ole kuvaukseni kaltainen? Sitä paitsi kaikki suomalaiset miehet vähintäänkin pettää, se vain kuuluu täällä kulttuuriin. (paitsi tietenkin ne, jotka ei saa edes sitä naista, jota pettäisi!) Lisäksi kaikki suomalaiset miehet vihaavat naisia, joten aika vaikeaa sellaisesta miehestä on saada elämänkumppania!
paljon naisetkin pettää. Naiset usein ajautuu toisen miehen syliin selpommin silloin jos eivät saa kotoa tarpeeksi hellyyttä ja huomiota.
Miehet taas hakevat lisää jännitystä elämäänsä uuden naisen muodossa ja toisinaan varmaan myös muistakin syistä.
Se on niin paljon henkilöistä kiinni. En mä ainakaan tosielämässä ole tavannut miehiä, jotka naisia vihaavat, vaan päinvastoin. Mukavia, kivoja miehiä enimmäkseen:)
Kun on itse hyvä miehelle, niin usein mies on silloin hyvä sulle. Harva tietentahtoen haluaa toista loukata.
Toivottavasti saat tutustua sellaiseen mieheen, johon voit luottaa ja joka rakastaa sua yli kaiken, niin huomaat ettei tosiaan kannata yleistää.:)
näitä palstalaisia ketään henkilökohtaisesti, joten en osaa ottaa kantaa.
Itse en ainakaan naisia vihaa. Katkeruus vaan on ehtymätön luonnonvara ja usein vielä tarttuvaa.
katkeroitua muutaman kokemuksen perusteella ja alkaa yleistää.
"En mä ainakaan tosielämässä ole tavannut miehiä, jotka naisia vihaavat, vaan päinvastoin. Mukavia, kivoja miehiä enimmäkseen:)" Niin no, luuletko että nämä tämän palstan miehet eivät mielistele naisia minkä ehtii oikeassa elämässä? Kyse on heidän todellisista ajatuksistaan, ei mistään pillun toivossa puhutusta paskasta.
"Toivottavasti saat tutustua sellaiseen mieheen, johon voit luottaa ja joka rakastaa sua yli kaiken, niin huomaat ettei tosiaan kannata yleistää.:)" No tuo nyt ainakin oli vitsi... Ei mies osaa rakastaa ja aika hullu olisin, jos mieheen luottaisin.
kukas senkään parhaiten tietää, kuin lapsiäitiyden kokenut ja elänyt itse. :))
mitään vikaa vaan yksilöissä ja niitä löytyy kaiken maan kansalaisista.
Minnepäin olet aikeissa lähteä?
-Sinnepäin jossa naisten asema ei ole mitenkään merkittävä meidän näkökulmasta katsottuna ja ei myöskään monien muidenkaan. (Tarvii vielä opiskella lisää ja tehdä töitäkin vielä lisää sen eteen. Periaatteessa vois muuttaa jo, mutta yks lapsista tarvii vielä kypsyttelyaikaa)