Olen täysin hukassa....
Olen ollut melkeinpä kahden ja puolen vuoden seurustelusuhteessa miehen kanssa. Meillä oli kaukosuhde, mutta näimme joka viikonloppu. Nyt asumme samassa kaupungissa, emme kuitenkaan yhdessä. Olen nuori ja hän on minua kuutisen vuotta vanhempi.
Olemme nyt olleet tauolla n. kuukauden ajan, olemme tapailleet toisiamme ja jopa harrastaneet seksiä. Se on tuntunut valtavan hyvältä, paremmalta kuin suhteessa mitä meillä oli, mutta kuitenkin siitä tuntuu puuttuvan jotain.
Nyt olen sen vasta myöhemmin huomannut, että en ollut koskaan kamalan onnellinen edes hänen kanssaan. Hän oli alistava, mutta toisaalta maailman ihanin ihminen. Hän osasi kuitenkin tuoda hyvätkin piirteet minusta esiin, mutta sitten kuitenkin tuntui alistavan. Alistavuudella tarkoitan juuri, sitä että piti aina kertoa missä menen ja kenen kanssa. Minä en juurikaan saanut tietää / kysellä hänen menemisiään.
Nyt pari päivää aikasemmin elämääni astui mies, joka oli ihan kaikkea muutakuin tämä edellinen. Hän on mukava, viihdyn hänen kanssaan, hän saa minut nauramaan, hänen kosketuksensa tuntuu niin hyvältä että meinaan melkein räjähtää. Olen saanut kuvan, että hän haluaisi suhdetta, mutta minä tässä aikailen ja ihan syystä. Haluan tapailla - onhan meillä siihen mahdollisuus - asumme toisistamme parin kilometrin säteellä. Kuitenkin pelottaa ihan hirveästi. Miten sanoa, että haluan edetä rauhassa, miten kertoa hänelle, että olen juuri eronnut.
Ja koko tämän ajan tämä edellinen, jonka kanssa olin pitkässä suhteessa, meillä on pitkä historia, tuntuu vieläkin haikailevan perääni. Hän on juuri nyt tulossa tänne. Olen ihan paiseissa, että kai hänen kanssaan pitää jutella, mutta onko tämä se ilta oikea. Kuitenkin yhä rakastan häntä ja hän on mies joka on liikuttanut tähän mennessä eniten minua. Hänen kanssaan minulla on ollut pisin suhde.
Toisaalta pelkään myös sitä, että haen tästä uudesta vain lohdutusta ja hyvää oloa, kun kuitenkin olo on loppujen lopuksi ollut näinä viime aikoina aika kurja.
En tiedä onko tässä jutussa päätä tai häntää. Ahdistaa.
Tämä on pieni kaupunki ja tulemme varmasti törmäämään toisiimme - halusimme sitä tai emme.
Kuitenkin kahden ja puolen vuoden jälkeen tämä uusi suhde saattaa tulla liian nopeasti. Ja tuleekin. Miksei hän voinut tulla paria kuukautta myöhemmin?
Olen ollut melkeinpä kahden ja puolen vuoden seurustelusuhteessa miehen kanssa. Meillä oli kaukosuhde, mutta näimme joka viikonloppu. Nyt asumme samassa kaupungissa, emme kuitenkaan yhdessä. Olen nuori ja hän on minua kuutisen vuotta vanhempi.
Olemme nyt olleet tauolla n. kuukauden ajan, olemme tapailleet toisiamme ja jopa harrastaneet seksiä. Se on tuntunut valtavan hyvältä, paremmalta kuin suhteessa mitä meillä oli, mutta kuitenkin siitä tuntuu puuttuvan jotain.
Nyt olen sen vasta myöhemmin huomannut, että en ollut koskaan kamalan onnellinen edes hänen kanssaan. Hän oli alistava, mutta toisaalta maailman ihanin ihminen. Hän osasi kuitenkin tuoda hyvätkin piirteet minusta esiin, mutta sitten kuitenkin tuntui alistavan. Alistavuudella tarkoitan juuri, sitä että piti aina kertoa missä menen ja kenen kanssa. Minä en juurikaan saanut tietää / kysellä hänen menemisiään.
Nyt pari päivää aikasemmin elämääni astui mies, joka oli ihan kaikkea muutakuin tämä edellinen. Hän on mukava, viihdyn hänen kanssaan, hän saa minut nauramaan, hänen kosketuksensa tuntuu niin hyvältä että meinaan melkein räjähtää. Olen saanut kuvan, että hän haluaisi suhdetta, mutta minä tässä aikailen ja ihan syystä. Haluan tapailla - onhan meillä siihen mahdollisuus - asumme toisistamme parin kilometrin säteellä. Kuitenkin pelottaa ihan hirveästi. Miten sanoa, että haluan edetä rauhassa, miten kertoa hänelle, että olen juuri eronnut.
Ja koko tämän ajan tämä edellinen, jonka kanssa olin pitkässä suhteessa, meillä on pitkä historia, tuntuu vieläkin haikailevan perääni. Hän on juuri nyt tulossa tänne. Olen ihan paiseissa, että kai hänen kanssaan pitää jutella, mutta onko tämä se ilta oikea. Kuitenkin yhä rakastan häntä ja hän on mies joka on liikuttanut tähän mennessä eniten minua. Hänen kanssaan minulla on ollut pisin suhde.
Toisaalta pelkään myös sitä, että haen tästä uudesta vain lohdutusta ja hyvää oloa, kun kuitenkin olo on loppujen lopuksi ollut näinä viime aikoina aika kurja.
En tiedä onko tässä jutussa päätä tai häntää. Ahdistaa.
Tämä on pieni kaupunki ja tulemme varmasti törmäämään toisiimme - halusimme sitä tai emme.
Kuitenkin kahden ja puolen vuoden jälkeen tämä uusi suhde saattaa tulla liian nopeasti. Ja tuleekin. Miksei hän voinut tulla paria kuukautta myöhemmin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
päättää, mutta se tuo tietenkin eräänlaista vastuuta teoistaan myös. Eli voit myös menettää molemmat. Tosin pahinta ei kannata pelätä. Sitä paitsi jos menettäisit moölemmat, niin silti joskus jossain varmasti tapaisit heidän veroisensa tai jopa paremman.
Mielestäni kannattaisi ottaa se uusi, koska alistavaa miestä ei todellakaan pidä ottaa. Kyllä voit silti edetä hitaasti uuden kanssa.
yksikseen jonkun aikaa,että saa kelattua edes edellisen suhteen pois ennenkin hyökätä uuteen suhteeseen,melko varmaan menee mönkään.
Ensinnäkään kuukauden tauko Ei tarkoita Eroa. Vai oletteko olleet kuukausi sitten eronneet? Mikä tarkoitat tauolla?
Eroa ensin ja mieti sitten vasta uudestaan.
Itse Erosin muutama kk sitten 3,5 vuotta kestäneestä suhteesta. Mies oli 6 vuotta vanhempi ja alisti minua aika lailla. En todellakaan ollut onnellinen hänen kanssaan. Onneksi lopulta tein eron, helppoa se ei ensin ollut, mutta lopulta itselleni oli Ero helpompaa kuin olisin uskonut. Nyt olo on mitä mahtavin 'yksikseni'.
Miksi mietit noin kauheasti? Anna mennä niinkuin itsestä tuntuu, (mutta tee se ero ensin).
Ei kukaan voi sanoa koska joku on valmis uuteen suhteeseen. Eikä sitä itsekään tiedä.
Itse haluan tässä nyt katsella rauhassa elämää ja miesrintamaa, mutta olen heti valmis uuteen suhteeseen kun 'se oikea' astuu elämääni. Se voi olla huomenna tai vuoden päästä ;)