Alkaa oikeasti mennä hermot. Meidän perheeseen kuuluu aviomies ja 2 lasta.
Käytämme molemmat alkoholia, viikonloppuisin tulee tissuteltua ja juotua viiniä. Olen itse oman käyttöni suhteen tullut siihen tulokseen että lapset kärsivät.
Ongelma on mieheni, joka ei millään tavalla tunnusta alkoholinkäyttöä ongelmaksi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, ja koko tänä aikana on varmaan jopa 10 viikonloppua ettei alkoholia ole maisteltu ollenkaan.
Missä menee oikeasti se raja, että juominen on ongelma? Mies juo runsaammin 2-3 krt viikossa ja on myös sitten krapulassa. Viikolla juo oluen 2-3 kertaa ja viikonloppusin sitten tissuttelee enemmän pe la. Hänen mielestään juomisessa ei ole ongelmaa, eikä hän sitä tunnusta sillä verukkeella että miksi ihmeessä hän tunnustaisi ongelman jota ei ole olemassa.
Mieheni on alkoholistiperheestä ja perhe on aikoinaan kärsinyt paljon isän alkoholinkäytöstä. Mies on monesti sanonut että ei halua omille lapsilleen samanlaista lapsuutta. Joopa joo, on monesti sanonut että sano sitten kun haittaa. Arvatkaapa monestiko olen sanonut juomisen olevan liiallista, mutta tästä nousee vaan kamala sota ja mies lähtee sen siliän tien juomaan kahta kauheammin.
Tänään keskusteltiin vihdoin asiasta ja mies sanoi että ensi vuoden alusta ollaan joka toinen viikonloppu juomatta alkoholia. Samoin tein oli sitten kamala kiire naapuriin (siellä asuu alkoholisti, ja usein tulee sieltä ihan kännissä kotiin) Sanoin mielestäni asiallisesti, että voisko olla tällä kertaa juomatta kun ens viikonloppuna on ne pikkujoulutkin. Tästähän miehellä meni sitten herne nenään ja huusi etten minä häntä määrää ja sinne painui naapuriin juopottelemaan.
En oikeasti jaksa. Sanoin miehelle, että jos tulet kännissä kotiin, tuotat pettymyksen. Päätin itsekseni, että jos tulee kännissä niin sitten huomenna lähdetään lasten kanssa lomalle. Miettikööt asioita ja sitä mikä on tärkeää.
Minä itse en ole tänä viikonloppuna juonut, minun juomiset nyt yleensä koostuu 1-2 siideristä ja parista viinilasillisesta, en käy baarissa eikä minulla ole koskaan krapulaa.
Olen niin kyllästynyt tähän että joka viikonloppu hänellä on muka joku syy millon juoda. Minun mielipiteitä ei oteta huomioon, joskus on muka jopa kuunnellut ja sanonut ymmärtävänsä mutta seuraavana viikonloppuna on kaikki taas jo unohtunut. En jaksa tätä. Itkettää kun viina voikin olla jollekin niin tärkeä.
Mies monesti sanoo että jankutan ihan turhasta. Tuskinpa vaan, kyllähän lapsetkin kärsii kun vanhemmat on joka viikonloppu huppelissa. En puolustele itseäni, haluan itse vähentää ja aion pyrkiä siihen. Kommentoikaa ja antakaa vinkkejä miten ratkaista tämä jatkuva riidanaihe. Ja pliis, vain asialliset vastaukset ovat tervetulleita!
Käytämme molemmat alkoholia, viikonloppuisin tulee tissuteltua ja juotua viiniä. Olen itse oman käyttöni suhteen tullut siihen tulokseen että lapset kärsivät.
Ongelma on mieheni, joka ei millään tavalla tunnusta alkoholinkäyttöä ongelmaksi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, ja koko tänä aikana on varmaan jopa 10 viikonloppua ettei alkoholia ole maisteltu ollenkaan.
Missä menee oikeasti se raja, että juominen on ongelma? Mies juo runsaammin 2-3 krt viikossa ja on myös sitten krapulassa. Viikolla juo oluen 2-3 kertaa ja viikonloppusin sitten tissuttelee enemmän pe la. Hänen mielestään juomisessa ei ole ongelmaa, eikä hän sitä tunnusta sillä verukkeella että miksi ihmeessä hän tunnustaisi ongelman jota ei ole olemassa.
Mieheni on alkoholistiperheestä ja perhe on aikoinaan kärsinyt paljon isän alkoholinkäytöstä. Mies on monesti sanonut että ei halua omille lapsilleen samanlaista lapsuutta. Joopa joo, on monesti sanonut että sano sitten kun haittaa. Arvatkaapa monestiko olen sanonut juomisen olevan liiallista, mutta tästä nousee vaan kamala sota ja mies lähtee sen siliän tien juomaan kahta kauheammin.
Tänään keskusteltiin vihdoin asiasta ja mies sanoi että ensi vuoden alusta ollaan joka toinen viikonloppu juomatta alkoholia. Samoin tein oli sitten kamala kiire naapuriin (siellä asuu alkoholisti, ja usein tulee sieltä ihan kännissä kotiin) Sanoin mielestäni asiallisesti, että voisko olla tällä kertaa juomatta kun ens viikonloppuna on ne pikkujoulutkin. Tästähän miehellä meni sitten herne nenään ja huusi etten minä häntä määrää ja sinne painui naapuriin juopottelemaan.
En oikeasti jaksa. Sanoin miehelle, että jos tulet kännissä kotiin, tuotat pettymyksen. Päätin itsekseni, että jos tulee kännissä niin sitten huomenna lähdetään lasten kanssa lomalle. Miettikööt asioita ja sitä mikä on tärkeää.
Minä itse en ole tänä viikonloppuna juonut, minun juomiset nyt yleensä koostuu 1-2 siideristä ja parista viinilasillisesta, en käy baarissa eikä minulla ole koskaan krapulaa.
Olen niin kyllästynyt tähän että joka viikonloppu hänellä on muka joku syy millon juoda. Minun mielipiteitä ei oteta huomioon, joskus on muka jopa kuunnellut ja sanonut ymmärtävänsä mutta seuraavana viikonloppuna on kaikki taas jo unohtunut. En jaksa tätä. Itkettää kun viina voikin olla jollekin niin tärkeä.
Mies monesti sanoo että jankutan ihan turhasta. Tuskinpa vaan, kyllähän lapsetkin kärsii kun vanhemmat on joka viikonloppu huppelissa. En puolustele itseäni, haluan itse vähentää ja aion pyrkiä siihen. Kommentoikaa ja antakaa vinkkejä miten ratkaista tämä jatkuva riidanaihe. Ja pliis, vain asialliset vastaukset ovat tervetulleita!
Vastaukset 9
Vanhimmat
on aina ongelma. Miehesi juomisen määrä on liikaa! Sinunkin juomisesi on todennäköisesti liikaa, mutta kokemuksesta tiedän, että lopettaminen on tosi vaikeaa. Minulta vei yli 10 vuotta, ennen kuin pystyin päättämään milloin juon ja milloin en!! Ei se helppoa ole, mutta mahdollista!!
Minun lapsuuteni oli täyttä helvettiä, koska vanhemmat olivat aina viikonloppuisin ja loma-aikoina juovuksissa. Muut lapset koulussa odottivat vapaa-aikaa, minä pelkäsin kuollakseni. Jos ei miehesi suostu lopettamaan, niin ota ero ja lopeta edes sinä. Tai jos et pysty, niin hanki lapsillesi sijaisperhe vähäksi aikaa. Yhdenkään lapsen ei pidä joutua kokemaan vanhempien juomista ja vähäkin tuntuu lapsesta kamalalta.
Hei. Ymmärrän tuskasi. Kiva kuulla, että sinä olet vielä selväjärkinen ja ajattelet tulevaisuutta ja lastesi parasta.
Toi tissuttelu on vaarallista minkä oletkin jo huomannut, se lipsuu äkkiä ja silloin se toistuu yhä useammin ja lopulta sitä ei enää hallitse. Miehesi on jo aivan koukussa, ehkä tahto juomisen lopettamiseen on kova, mutta kun se on sairaus ja siitä tulee riippuvaiseksi niin se ei ole helppoa. Tahto ei riitä. Teillä on todella pitkään jatkunut toi juominen, monta vuotta, siitä on tullut tapa ja on vaikea lopettaa se yhtäkkiä, mitä sitten tekisi?? No ensin kannattaa puhua miehesi kanssa uudestaan kunnolla ja miettiä jotain yhteistä nimenomaan yhteistä tekemistä sen tissuttelun tilalle, teillä on ihanat lapset, keksikää niiden kanssa tekemistä yhtenä päivänä viikonlopusta ja toisen päivän vietätte yhdessä (jos mahd.saada lapset hoitoon) ilman alkoholia. On todella tärkeää, että teette asialle nyt jotain, kannattaa muistaa, että omalla elämäntyylillä näytätte esimerkkiä myös omille rakkaille lapsillenne. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tsemppiä : )
Se alkaa siitä, ettei itse ota.
Naisena on parin siiderin ja viinin jälkeen helposti hiprakassa.
Luin tätä aloitusta ihan järkyttyneenä. Juoko todella jotkut ihan lastensa nähden tällaisia määriä
ja näin usein? Mulla tekee pahaa joka kerta kun näen jonkun ostavan sellasia pahvipötkylöitä alkoholijuomia ostoskärryssä, ja mukana on lapsia. lapsi katsoo että on normaalia ostaa näitä juomia. Että heidän ihailemansa vanhemmat juovat niitä ja heistä tulee joskus vanhempiensa kaltaisia. Ehkä kaksi pullollista on se raja joka ei näytä pahalta.
En myöskään nähnyt koskaan vanhempiani juovuksissa. Jääkaapissa saattoi olla keskiolutpullo jonka vanhemmat jakoivat päivällispöydässä keskenään.
Miettikää vähän mitä hyötyä tosta ryyppäämisestä on-ei sitten yhtään mitään! Juhlikaa jos on juhlan paikka, vaikka pikkujoulut tms, mutta älkää juoko lastenne edessä. Sitä ei mun mielestäni voi puolustella mitenkään.
t. Raitis perhe ja urheilevat pojat.
Tiedän monta piirinmestaria ja muuta urheilusankaria jotka nykyään pyörittävät elämäänsä pullon ympärillä, vanhempansakin olivat raivoraittiita.
Tahdon asia! Miehesi on alkoholisti eikä muuksi muutu vaikka voissa paistais!
Minulla on asiasta kokemusta, mieheni on alkoholisti joka raitistui AA:n avulla.
Oma tilanteesi on hallinnassa vaikka otatkin. Koska voit vetää rajan jonnekin juomisessasi, miehesi ei. Alkoholisti sanoo ja vannoo, suunnittelee ja ei pysty pitämään sitä suunnitelmaansa koska todella tulee joku tekosyy! Huomio, jonka laittaa sinun syyksesi. Alkoholisti tuntee syyllisyyttä mutta pakenee totuutta tekosyiden verkkoon!Syy olet (hänen mielestä)Sinä!
Mahdollistajahan sitä tuli tietämättään oltua,jota oli mahdoton myöntää.. kuin vasta nyt taakse katsottuna.
Ota se loma ja ellei miehesi ota sitä todesta ota se lopullinen loma ja muutat lasten kanssa pois.
Kun kerta pystyt ja voit jätä se oma tissuttelu kokonaan elämästäsi.
Sitten ajattele ja hoida itseäsi. Al-Anon on alkoholistien läheisten yhteisö (AA:n toverijärjestö) jossa saat tyyneyttä ja rohkeutta muuttua toisten kokemuksien avulla ja tulet autetuksi. Ohjelma ei ole uskontojen kanssa missään tekemisessä vaikka hengellinen onkin. Käy lukemassa www.al-anon.fi ja auta itseäsi lastesi tähden!! Muista, oma elämäsi on arvokas lahja jokainen päivä on ainutlaatuinen. Alkoholi saa sotkettua sen perusteellisesti, jos niin annat käydä. Valttikortti on sinulla! Voimia taistelussa!
Minulle tuli kyynel silmäkulmaan, sillä kertomasi toi välittömästi mieleen oman lapsuuteni, ja niiden kymmenien nuorten elämäntarinat, joita olen työssäni joutunut kuulemaan. Minulle kävi hyvin, sillä ymmärsin jo varhain nuoruudessa, että aion tietoisesti taistella, jotta en koskaan tulisi vanhempieni kaltaiseksi, varsinkaan isäni kaltaiseksi vanhemmaksi. Äiti oli alunperin kiltti ja hauras tyttö, jonka oma isä oli väkivaltainen alkoholisti. Historia toistaa kummasti itseään, ja äitinikin lankesi ryyppäämään miehensä eli isäni mukana. Olen melkein varma, että raittiin tai alkoholia kohtuudella käyttävän fiksun miehen kanssa äidilläni ei olisi ollut tarvetta juoda. Äiti oli saanut lapsuudesta mallin, kuinka murheita hoidetaan ja kuinka harmaasta arjesta selvitään. Hän tiesi sen olevan väärin, mutta kun ei muuta mallia ole, kun ei oma mies muuhun pysty...jossain vaiheessa homma karkaa käsistä, ja heikko ihminen ei uskalla lähteä, vaan valitsee saman mitä toinenkin.
Äitikin aluksi vain tissutteli, ja yritti pitää kontrollia isän juomisesta. Kyllä hän ajatteli lapsia, tai ainakin halusi ajatella meidän parasta, ja olimme useasti mummolla evakossa. Aina äiti palasi takaisin, isä oli jo tottunut siihen. Isä tiesi, että äiti on liian heikko lähteäkseen. Äiti ei uskonut selviytyvänsä koskaan yksin, olihan hän jo 17-vuotiaana lähtenyt isäni matkaan, elänyt kotiäitinä, jättänyt hakematta haluamaansa koulutukseen isäni ja lasten takia.
Muistan ikuisesti, kuinka yhtenä jouluna itkin huoneessani, molemmat vanhemmat olivat maistissa, eikä äiti tiennyt mistä lahjasta oikein puhuin (mummo oli tuonut minulle lahjan). Sain sen lahjan vasta joulupäivänä, ja äiti itki häpeää. Isän henkiseen poissaoloon olin jo tottunut, mutta tuntui kamalalta huomata, etten voinut enää luottaa äitiinkään, joka normaalisti aina huolehti meistä.
Voisin jatkaa loputtomiin, mutta siinä ei ole järkeä. Olet varmasti fiksu nainen, ja ajattelet lastesi parasta. Et voi muuttaa alkoholistia miestä, vain hän itse voi hakea apua ongelmaansa, omasta tahdostaan. Vaikka rakastaisit miestäsi, sinun on ajateltava, millaisen mallin lapsesi kodistaan saavat. Ymmärrätkö, että he kantavat kaiken mukanaan tuleviin parisuhteisiinsa. Mikäli he eivät ole voineet kotona luottaa, heistä kasvaa irrallisia ihmisiä, ihmisiä vailla turvaa. Samanaikaisesti etsin turvaa miehestä, etsin jollain tavalla "isäni hyävksyntää". Kuitenkin halveksun valtaosaa miehistä, vihaan sitä kaikkea mitä juoppo suomalainen mies edustaa, mitä tämä yhteiskunta edustaa - priima kuori olla pitää, neljän seinän sisällä voi tapahtua kamalia asioita. Vihaan sitä, miten naisen tehtävä on miellyttää miestä, sitä se on alitajuisesti, aina. Nainen mielletään edelleen monissa piireissä huonoksi, mikäli ei siedä huonoa kohtelua, vaan jättää miehensä "itsekkäistä syistä". Äidilläni vaikutti juuri tämä sosiaalinen painolasti valintoihin. Ehkä nykyään asiat ovat osittain toisin, mutta viha, pelko ja katkeruus ovat jääneet minuun pysyvästi. En olisi sama ihminen ilman isän ja myöhemmin äidin juomista.
Alkoholismi vaikuttaa lapsiin eri tavoin, mutta aina se vaikuttaa enemmän tai vähemmän. Haluatko, että sinun pojastasi tulee samanlainen kuin miehestäsi? Yhtä selkärangaton ja heikko, yhtä pullon vietävissä? Haluatko, että sinun tyttäresi valitsee miehekseen oman miehesi kaltaisen "tissuttelijan", jolla "ei ole ongelmaa". Uskallan sanoa, että kun joudut näkemään lapsellasi saman tuskan, joka sinulla itselläsi on ollut, se ei ole helppoa seurattavaa, ja siitä syytät itseäsi hyvin todennäköisesti.
Tee viisain teko elämässäsi, ja anna alkoholistille ajattelemisen aihetta. Todennäköisesti hän jatkaa ryyppäämistä kahta kauheammin, kun huomaa että vaimo ja lapset lähtivät, ja on liian suuri vaiva yrittää saada heidät takaisin. On liian suuri vaiva ottaa itseään niskasta kiinni, katsoa itseään peilistä ja huomata, kuinka surkea malli olen lapsilleni. Tiedän, että päätös lähteä on hirvittävän vaikea tehdä, mutta sinun täytyy laittaa lasten paras etusijalle. Toivottavasti olet poikkeus, etkä jää odottelemaan ihmettä viinanhuuruisen miehen rinnalle lasten elämän kustannuksella.
Nyt rupesin lukemaan omaa viestiäni minkä kiukuksissani perjantaina kirjoitin. Siellä lukee että mies juo reippaammin 2-3 krt viikossa / tässä pitäisi lukea että 2-3 kertaa kuukaudessa!! Eli todella paha kirjoitusmoka, joka pistää viestini aivan vääränlaiseen käsitykseen.
Kiitos rakkaat siskot tuesta ja ihanista viesteistä. Jostain syystä minä en kuitenkaan tunnista perhettäni noista viesteistä joissa te kerroitte omien vanhempienne alkoholin käytöstä. Olemme suht hyvätuloisia, työssäkäyviä, lapsillä on vakaa päivärytmi emmekä koskaan ole niin humalassa että perustarpeet jäisi huomiotta tai kuten joululahja jonka joku kirjoittaja kirjoitti. Lapset saavat paljon rakkautta ja yhdessäoloa päivittäin, ja heistä on tullut tosi iloisia ja hyvätapaisia lapsia. Vaikka muutamia juomia tissuttelemmekin, niin emme, ei myöskään mies ole koskaan lasten edessä tosi tosi tosi humalassa. Tietty me molemmat ollaan pikkuhuppelissa, sellaisessa mitä nyt muutamasta punaviinilasista aiheutuu. Hyvin usein viikonloppuisin syömme hyvää ruokaa, jota suorastaan ei ilman punaviiniä pysty syömään. Juovathan euroopassakin ihmiset viiniä ruualla, eivätkä ole alkoholisteja.
Olen itse paremmalla mielellä nyt, eikä mieskään juonut viikonloppuna. Itse olin tissuttelematta koko viikonlopun, mies kyllä tissutteli muutamia mutta ei mitenkään ylirajojen.
Hyvää joulun odotusta kaikille ja ihanaa kun on tällainen palsta mihin voi käydä purkautumassa heikolla hetkellä. haleja kaikille!