nyt on melko paska vaihe menossa. Oon 12.viikolla raskaana, ollut tähän asti onneni kukkuloilla, tätä on pitkään ja hartaasti toivottu. Tai ainaki mä toivoin. Miehellä on kouluikäinen lapsi joka asuu meidän kanssa.
Nyt sain selville, että mies on baarireissulla bongannu jonkun naisen, joka on kuulemma kanssa varattu, ja käy tän naisen kanssa kahvilla, tekstailee yms. Mä en hyväksy tota, pidän sitä jo pettämisenä, koska piti salailla asiaa. Mies tiesi jo tätä suhdetta aloittaessaan, että olen raskaana.
Meillä on yhteinen koti, asuntolainat, kaikki. Asutaan viel miehen kotikunnassa, jossa mulla ei ole kavereita, tuttuja tms. Ainoastaan vakityö. Mä en tiedä mitä pitäis tehdä, haluisin että tällä lapsella olis molemmat vanhemmat lähellä.
Olen miehelle sanonu, kun tästä on puhuttu, että hänen pitää lopettaa suhde tähän toiseen naiseen, mut tää sanoo ettei pysty siihen. Haluaa kuulemma kaikki, olla mun kanssa, olla vauvan kanssa, pitää peliä sen naisen kanssa. Ehdotin pariterapiaa, ei hän kieltäny, ei suostunu. Mä tarvin ainaki ammattiapua että saan ajatukseni kasaan. Mulla vaan ei ole ketään läheistä tässä, jolle voisin puhua, paitsi puhelimessa, kaikki asuu niin kaukana. Ei ole autoa, millä pääsisi jonnekin, täältä ei pääse edes bussilla minnekään!
Mitä hittoa mä teen?? Onko jollain samankaltaisia kokemuksia? Auttakaa!
Nyt sain selville, että mies on baarireissulla bongannu jonkun naisen, joka on kuulemma kanssa varattu, ja käy tän naisen kanssa kahvilla, tekstailee yms. Mä en hyväksy tota, pidän sitä jo pettämisenä, koska piti salailla asiaa. Mies tiesi jo tätä suhdetta aloittaessaan, että olen raskaana.
Meillä on yhteinen koti, asuntolainat, kaikki. Asutaan viel miehen kotikunnassa, jossa mulla ei ole kavereita, tuttuja tms. Ainoastaan vakityö. Mä en tiedä mitä pitäis tehdä, haluisin että tällä lapsella olis molemmat vanhemmat lähellä.
Olen miehelle sanonu, kun tästä on puhuttu, että hänen pitää lopettaa suhde tähän toiseen naiseen, mut tää sanoo ettei pysty siihen. Haluaa kuulemma kaikki, olla mun kanssa, olla vauvan kanssa, pitää peliä sen naisen kanssa. Ehdotin pariterapiaa, ei hän kieltäny, ei suostunu. Mä tarvin ainaki ammattiapua että saan ajatukseni kasaan. Mulla vaan ei ole ketään läheistä tässä, jolle voisin puhua, paitsi puhelimessa, kaikki asuu niin kaukana. Ei ole autoa, millä pääsisi jonnekin, täältä ei pääse edes bussilla minnekään!
Mitä hittoa mä teen?? Onko jollain samankaltaisia kokemuksia? Auttakaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ja varmasti selkiinnyttää ajatuksiasi. Jos kunnan palveluista ei järjesty niin kirkollakin on perheneuvontaa ja ehkä joillakin järjestöilläkin. Voimia sinulle, ei kuulosta ollenkaan helpolta tilanteelta. Minulla ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta. Nuorena yöelämässä kulkiessani totuin kyllä siihen että mukavilta miehiltä täytyi aina tarkistaa ovatko vapaita. Ja vastaus näkyi monesti paremmin katseesta kuin kuului sanallisesti. Harva pystyy sellaisessa asiassa niin hyvin valehtelemaan etteivtkö silmät kerro totuutta.
Mieti tarkasti tätä tilannetta itsesi kannalta, mitä sinä suostut jaksamaan niin ettet katkeroidu ja minkä ratkaisujen kanssa pystyt elämään. Varmista että sinulla on tukea silloinkun vauva mahdollisesti syntyy. Kuulostaa tosi kurjalta että tällaiseen vaiheeseen ku sinä nyt tarvisit paljon hellyyttä ja läheisyyttä niin hän sitten rupeaa katselemaan ympärilleen eikä ymmärrä kunnioittaa omaa perhettänsä.
Minulle itselleni perheen koskemattomuus on pyhä asia enkä missään tapauksessa sietäisi mieheltäni sivusuhteita. Enhän salli niitä itsellenikään. Koeta selkiyttää nyt ajatuksiasi vaikka tunteet ovat varmasti kovassa mylläkässä! Tee vaikka plussaa ja miinusta sarakkeet erilaisista ratkaisuista tilanteeseesi ja puhu läheistesi kanssa. Se parisuhdeterapia olisi kyllä hyvä, siinä terapeutti pystyisi valaisemaan miehellesi seurauksia luottamuksen menetyksestä ja sitä että tunteet tulevat päätöksien ja tahtomisen mukana.
Jaksamista ja viisautta sinulle.
kiitos sulle viisaista sanoista, on hyvä tähän hätään lukea ja kokea että joku osaa sanoa ajatuksiaan, siis joku ihan ulkopuolinen. mä soitan huomenna sellaseen perhekriisipuhelimeen, josta järkkäävät sitten ammatti-ihmisen puheille. mies on valmis parisuhdeterapiaan, muttei kuulemma ihan vielä, hänen pitää saada ensin ajatella asiaa pitemmälle ja miettiä mitä sanoa sitten aikanaan tuolla. Mutta nyt omaan tilanteeseeni aion hakea välittömästi apua, koska muuten mulla hajoo pää. pitäs olla stressaamatta yms jo vauvan terveydenkin kannalta. Jos niikseen menee sitten aikanaan tilanne, mies on kyllä valmis olemaan tukenani synnytyksen koittaessa ja haluaa auttaa kaikessa mahdollisessa, mutta eihän se tietenkään ole sama asia kuin olla läsnä ja pitää hyvänä. Mä ku oon vielä ns. läheisriippuvainen, tarkotan sillä sitä, että tarvitsen paljon halauksia ja hellyyttä. mä oon varmaan eläny jossain haavemaailmassa, kun en oo hoksannu tässä suhteessa olevan jotain pielessä. ajatuksena tuli se mieleen, että oonko mä käytökselläni ajanu miehen tähän tilanteeseen... en tiedä, ei kukaan tiedä. tääki jo kummasti helpottaa oloa, kun saa täällä vuodattaa :D
mieti tarkkaan, haluatko jatkaa suhdetta miehen kanssa, jolla on toinen nainen. tämä kerta tuskin on viimeinen.
tiedän, että raskausaika olisi rankkaa yksin, mutta mieti haluatko elää suhteessa, jossa et riitä miehellesi, vai olisiko sittenkin parempi olla ilman häntä.
voisiko olla hyvä ajatus muuttaa vanhalle kotipaikkakunnalle viimeistään kun äitiysloma alkaa? tai ainakin lähemmäs muita ihmisiä, ettet eristyisi maailmasta...
Mä olen ton äitiäidin kanssa samoilla linjoilla.
Pakkaa tavarasi ja lähde.
Sinne, missä tunnet ihmisiä ja läheiset ja luotettavat ovat läsnä.
Kyllä miehen tossa vaiheessa pitäisi pystyä sanomaan haluaako jatkaa sinun kanssasi vain haluaako hän molemmat. "Äiti-Madonnan" ja "huoran" (tämä siis vertauskuvaa..).
Valitettavasti tai toivottavasti hän ei saa molempia, koska sinä et luultavasti kestä sitä.
Ja jos et lopullista lähtöpäätöstä haluakaan tehdä, ota kuitenkin time-out.
Lähde vaikka muutamaksi viikoksi.
Vauvan syntymä raskausaikoineen pitäisi olla parisuhteen helmiaikoja. Ja jo nyt, vasta 12-viikolla raskaana sinä voit noin huonosti henkisesti.
Sinusta on hänelle myös hyötyä.
Kodinhoitaja ja ilmainen lapsenvahti.
Kuka sinun miehesi lapsesta hänen baarireissujen aikana huolehtii, ellet sinä ole läsnä?
Niin, rakkaus on sokeaa, muttei sen takia kannata itseään hajottaa.
Voimia sinulle. Toivottavasti raskautesi sujuu ongelmitta ja saat itsellesi ihana pikku nyytin.
Yksin huoltajana oikeasti pärjää paremmin kun huonossa parisuhteessa. Olen sen itsekin kokenut.