Alta kolmekymppinen nainen ja lähes viisikymppinen mies menevät naimisiin. Mitä kummankin päässä oikein liikkuu? Voivatko he oikeasti olla rakastuneita toisiinsa? Onko kyseessä vain raha-avioliitto? En voi ymmärtää... Kertokaa te naiset logiigastanne tuollaisen suhteen takana.
Iso ikäero
miten voi olla mahdollista?
162119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vaik ikähän on vaan numeroita. Turha sit alkaa arvailee toisten suhde asioita.
mitä helvettiä se sulle kuuluu!
Taisi osua arkaan paikkaan? Ihmetyttää vaan tollaset suhteet. Mitä nainen tältä lähes isänsä ikäiseltä mieheltä saa, jos olisi omankin ikäisiä miehiä tarjolla? Vääristynyt isäsuhde tai jotain? Itse olen päälle kolmekymppinen ja mulla ikärajat vastakkaiselle sukupuolelle on jossain 30-36 välillä että olisi jotenkin samanlainen ajatusmaailma. Toki tuossakin pari vuotta - riippuen yksilöstä.
Itse olen lähes aina viehtunut vähintään noin 15 vuotta itseäni vanhempiin miehiin, mutta ikä sinänsä ei ole mikään kriteeri itselleni. anhemmat miehet tuntuvat parhaimmillaan huomattavasti _miehekkäämmiltä_ henkilöinä kuin ikäiseni miehet (esim. rahalla tai ns. vallalla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä itselleni). Ko. miehet ovat myös olleet miehisen komeita ja itsevarmoja, kun taas nuoremmat ovat usein hieman epävarmempia, mikä on mielestäni suuri miinus. Pidän jossain määrin itseni vastakohdistä, mitä ikäero jälleen tukee. :) Viimeisin tuttavuuteni oli itseäni lähes 30 vuotta vanhempi mies, mutta valitettavasti suhdeviritelmämme kariutui, sillä hän valitsi noin nelikymppisen exänsä minun sijaan... :/
Sorry! Muutama kirjoitusvirhe eksyi viestiini mukaan...
Mitä väliä on kenenkään ikäerolla, jos kaksi ihmistä löytää toisensa ja uskaltavat yleisestä mielipiteestä huolimatta olla yhdessä, niin toivon heille kaikkea hyvää!
Ei rakkaus katso ikää tai muita, tämä elämä on tarpeeksi vaikeaa muuenkin, joten antakaamme itsekukin kaikille mahdollisuus onneensa!
Toki jokaisella on oikeus tavoitella onneaan, mutta tämäkin liitto päättyi katkeraan eroon. Ei ole vieläkään tullut vastausta alkuperäiseen kysymykseen. Onko se vaan jotain "jota ei voi selittää"? Minulle se olisi aika epätodennäköistä, että kenenkään 50-vuotiaan kanssa yhteen menisin. Parikymppisetkin on vielä niin kakaroita, etten usko suhteen sellaisenkaan kanssa kestävän.
Ei se katso ikää. Kolmikymppinen on kuitenkin usein jo ihan aikuinen ja tietää kyllä mitä tekee ja näin ollen kyseessä on siis kaksi aikuista. Eri asia nämä parikymmpiset tytöt, jotka eivät vielä tiedä elämästä mitään.
Miksi ihmisillä on edelleen tällaisia ennakkoluulja suurehkoja ikäeroja kohtaan? Ja kuten sanottua, mitä se kuuluu kenellekään muulle...
tytöt jotka ei tiedä elämästä.. (paitsi ne jotka on joutunut elämän vaikekusien takia aikuistumaan liian nopeasti).. tms
minusta fiksuus elämänkatsomus ei katso ikää..
tiedän jopa fiksumpia alle parikymppisiä ihmisiä jotka on paaallljjjooonnn viisaammmppiiaa kun moni 30-40vuotias..
ussoo pois;D
ihan oikeasti rakastuneita toisiinsa. Miksi eivät muka voisi?
Jos mies on kolmekymppinen ja nainen viisikymppinen, niin se tuntuu jotenkin oudolta. Itse ainakin tuntisin itseni ikälopuksi sellaisessa tilanteessa.
Mutta en väitä, etteikö siinäkin voisi olla ja onkin kyse rakastumisen tunteista.
Eroon päättyy kyllä paljon suunnilleen samanikäistenkin avioliittoja. Ei kai se iästä siis ole kiinni toimiiko suhde.
Se, että sinä et ymmärrä, miten joku voi rakastua johonkuhun ei tarkoita etteikö niin voisi tapahtua.
Itsekään en ymmärrä ystävieni miesvalinnoista puoliakaan, mutta silti he vain niitä tekevät.
Eikö olekin kaameaa?
kun minä olin alle 30 ja mies melkein 50. Nyt meillä on 11v tytär ja yhdessä ollaan edelleen. Tyttäreltä olen joskus kysynyt, kiusaako kaverit kun hänen isänsä on niin "vanha". Eivät kiusaa, mutta minä kuulemma näytän liian mummolta!
puhtaasti rakkaudesta ja yhteenkuuluvuudesta:) nimim ikäero 25v;D
omalta kohdaltani voisin nyt sanoa että ennen kun edes mieheni tapasin deittasin paria nuorempaa miestä mutta kun en (hiukan vanhanaikaisena eli toinen täytyy AINANKIN! tuntea hyvin) ollut heti jalat haralla ja huulet törröllä niin heidän puolelta lakkasi yhteyden pito.. (ekojen treffien jälkeen olisi siis pitänyt olla noin).
no sitten tapasin nykyisen mieheni noin muutama vuosi sitten.. hän oli ihan herrasmies ja ekojenkin treffien jälkeen tapasimme ja siitä se lähti tiheemmin yhdessä oloa ja loppujenlopuksi yhteen muutto ja lapsi ja yhteinen elämä:D ja vielläkin onni rakkaus avioliitto ja yhteen kuuluvuus kukoistaa:D
ja voi kyllä näin jälkikäteen ajateltuna sanoa että hyvä vaan että nämä "nuoremmat miekkoset häipy heti eikä 15 päivä;D" nimittäin ensi treffien jälkeen kyllä huomaa kuka on tosissaan ja kuka ei..
"mikä oli se ongelma???"
Ei teitä valitettavasti jaksa kattella 24/7, luulette vain olevanne jotenkin enemmän naisten makuun kuin vanhemmat herrasmiehet.
Totuus kuitenkin on se, että mielummin arjen jakaa vanhemman ja fiksun miehen kanssa. Miksi valita nuori mies, jolla ei ole tarjota vakaata elämää eikä kypsää päätä, miehen sijaan, jolla on tarjota tätä ja paljon muutakin. Eli miksi edes ihmetellä ovatko he rakastuneita, varmasti ovat ja kunnioittavat toisiaan!
En kuitenkaan halua yleistää, varmasti on nuoria vastuuntuntoisia miehiä, jotka pitävät naisestaan hyvää huolta ja vanhempia miehiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin hyvää.
> En kuitenkaan halua yleistää, varmasti on nuoria vastuuntuntoisia miehiä, jotka pitävät naisestaan
> hyvää huolta ja vanhempia miehiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin hyvää.
Mutta yleistit silti.