Pariskunta on tuntenut toisensa 5 vuotta. Hyvin on mennyt yhdessä. Ainoa "luuranko" kaapissa on mennyt lapsuus. Nainen on elänyt kulttuurissa jossa valheet, panettelu, silmänpalvominen ja siivottomat puheet ovat eräs oleellinen osa kodin henkeä. Mies on elänyt kulttuurissa jossa totuus, toisen ymmärtäminen ja siisti käytös ovat itsestään selvä osa kodin henkeä. Sekä nainen että mies haluavat ottaa toisensa huomioon, ovat oppineet yhteispelin. Kumpikaan ei toistansa komentele ja keskustelevat siitä mikä on hyvä suhteelle.
Tässä on se mikä teettää työtä:
Nainen on ottanut itselleen rankan tavoitteen: Luopua valehtelemisesta ja silmänpalvomisesta ja kiroilee vain silloin kun on tarve.
Mies on ottanut itselleen tavoitteen: Hyväksyä puolison kirosanat kunhan ei liikaa niitä viljele. Ja hän haluaa hyväksyä puutteet ymmärtämällä naisen rankan lapsuuden.
Ihastumis-vaihe on ohi ja nyt on alkanut arki. Ollaan menossa naimisiin. Mutta onkohan tämmösten kahden erilaisen ihmisen yhteinen tulevaisuus millainen?
Tässä on se mikä teettää työtä:
Nainen on ottanut itselleen rankan tavoitteen: Luopua valehtelemisesta ja silmänpalvomisesta ja kiroilee vain silloin kun on tarve.
Mies on ottanut itselleen tavoitteen: Hyväksyä puolison kirosanat kunhan ei liikaa niitä viljele. Ja hän haluaa hyväksyä puutteet ymmärtämällä naisen rankan lapsuuden.
Ihastumis-vaihe on ohi ja nyt on alkanut arki. Ollaan menossa naimisiin. Mutta onkohan tämmösten kahden erilaisen ihmisen yhteinen tulevaisuus millainen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakkautta jos löytyy ja yhteista lujaa tahtoa, niin hyvältähän tuo kuullostaa. Toista se on mennä naimisiin, kun kaikki osatekijät on muuten kohdallaan, mutta rakkaus on vähän kyseenalaista. Se ei pitkälle johda.
vielä liitolla enkä ilman. Tavoitteet aivan liian pieniä ja mitättömiä. Nuo asiat ovat ihan arkipäivää, ja niiden pitäisi sujua ihan ilman tavoitteitakin.
Kasvakaa vielä, ja löytäkää ensin itsenne.
oli miten oli... mun mielestä tässä tapauksessa liian tiukalla on jotain opittavaa liian löysältä, ja päinvastoin.