Eroon...

Totta! Ystävät voi valita, sukulaisiaan ei. Ei ole mikään pakko olla kenenkään sellaisen kanssa, jonka seura ei kiinnosta tai on ikävää tms. Jokainen saa valita seuransa. Kuluttavista ihmissuhteista kannattaa hankkiutua eroon.

Kirja, Nalle Puh ja Tao, käsitteli myös tuota aihetta.

Jotkut ihmiset tuovat tai tuottavat energiaa, jo pelkällä läsnäolollaan, mutta on ihmisiä jotka kuluttavat läheisistään voimat, pelkällä läsnäolollaan.

Pakko sanoa, vaikka ei haluaisi, jotkut ihmiset ovat energia-imureita. Kiintiö täyttyy yllättävän nopeasti ja pitkäksi aikaa tietynlaisien parissa. Vaikka eihän siltoja koskaan kannata polttaa takanaan, niitä ei enää voi ylittää uudelleen jos niin menee tekemään. Totta kyllä, munkin elämässä on kolme sellaista ihmistä, jotka ovat ns. paskasakkia, jollaisista haluan eroon. Eroon pääseminen ei vain olekaan niin helppoa, eikä kirjaimellisesti otettavaa. Ainoastaan vain päätin, etten luota heihin enää, funtsin tarkkaan mitä kerron heille ja mitä jätän kertomatta. En anna tulla liian tuttavallisiksi enää, vaan pidän tietynlaisen etäisyyden.

Ei tarkoita että pitäisi näytellä tai esittää jotain kaks´naamaista, riittää että on luonnollisen ystävällinen, vaikka ei yhteyttä pidä tiiviisti, on vain kuin hyvän päivän tutut. Muodollista mutta ei vihamielisyyttä.

Tuollainen tapa toimii sekä tuttuihin, että sukulaisiin, ainakin olen itse sen huomannut olevan parhaaksi, se on sellainen keskitie. Siltojen polttaminen vain aiheuttaisi katkeruutta ja saattaisi tulla sanotuksi jotain, jota harmittelisi vuosikymmenten päästä, kukapa tietää?

In-side piiriin pääsee helposti, mutta siinä pysyminen on sitten toinen juttu. Aika näyttää, aina ei pettymyksiltä voi estyä, vaan koskapa elämä olisi pelkkää myötätuulta...