Sen enempää omasta suhteesta kertomatta, kuin että meillä on ihan outoa menoa, ei mitään sellaista, mistä joskus haaveilin...
Joten joudun teiltä kyselemään, mitä "normaaliperheet" teette yleensä?
Kun yritän puhua puolisolleni, hän väittää vastaan ettei "tuollaista ole olemassakaan"... ja vaatii todisteita, mistä tiedän että mikäkin on "normaalia" perheessä/suhteessa.
Lähinnä millaista teidän arki on? Mitä teette kun tulette töistä?
Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?
Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
Tällaisia normaali juttuja olettaisin suhteeseen kuuluvan... Meillä kaikki tuntuu olevan suuren riidan takana. Olen niin rikki. Onko parempaa olemassakaan?
Kiitos kovasti vastaajille etukäteen!!
Joten joudun teiltä kyselemään, mitä "normaaliperheet" teette yleensä?
Kun yritän puhua puolisolleni, hän väittää vastaan ettei "tuollaista ole olemassakaan"... ja vaatii todisteita, mistä tiedän että mikäkin on "normaalia" perheessä/suhteessa.
Lähinnä millaista teidän arki on? Mitä teette kun tulette töistä?
Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?
Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
Tällaisia normaali juttuja olettaisin suhteeseen kuuluvan... Meillä kaikki tuntuu olevan suuren riidan takana. Olen niin rikki. Onko parempaa olemassakaan?
Kiitos kovasti vastaajille etukäteen!!
Vastaukset 56
Vanhimmat
...vaikeaa nähdä sen oman elämän taakse, nähdä että muut tekevät asioita eri tavalla, ja että joskus jokin toinen tapa tosiaan on parempi.
Jos et ole suhteeseen tyytyväinen, ei muutoksen tarvetta tarvitse perustella sillä että näin muutkin tekevät, vaan sillä että sinä haluaisit näin tehtävän. Se on sinun oikeutesi puolisona, ja hänen myös. Teidän tulee yhdessä etsiä se tapa elää joka tekee molemmat tyytyväisiksi. Joskus se ei tosin vain onnistu.
"Lähinnä millaista teidän arki on? Mitä teette kun tulette töistä?"
Noh, olen itse suurimman osan aikaa kotiäitinä mutta kun mies tulee töistä, halaus ja suukko kuuluu asiaan, suukot lapsille ja pieni kertaus siitä miten päivä on kaikilla mennyt. Yleensä sitten alan laittaa ruokaa ja mies vaihtaa kotivaatteet päälle ja oikaisee hetken lepäämään sohvalle (toimimaan lasten pomppualustana siis lähinnä, tottakai ovat onnessaan kun isi tuli kotiin) syödään yhdessä, laitetaan lapset nukkumaan ja hölistään niitä näitä, katsotaan televisiota, ja halitaan hieman.
"Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?"
Lapsia on kaksi ja vielä pieniä, ja miehellä vaativa työ jonka vuoksi ei ole kotona niin paljon kuin haluaisi olla. Selvästi kuitenkin ilmaisee että juuri kotona haluaa olla, eikä lietsua vapaa-aikaansa muualla, vaan nauttii kotielämästä. Ime mies, luulin ettei sellaisia enää tehdä! Aikaa yhdessä ei siis oikein ole, muutoin kuin pari iltatuntia lasten mentyä nukkumaan, jos mies on tullut öistä ajoissa.
"Mitäs loma-aikoina?"
Jos lomaa on, olemme yhdessä perheenä. Olen yrittänyt patistaa miestä tekemään omiaan ja menemään jos haluaa mennä, mutta harrastuksetkin mokoma hoitaa kotona lähinnä :D tosin samoin teen minä.
"Halaatteko päivittäin?"
Kyllä. Useasti. PIdän hyvin tärkeänä sitä ettei halita vain jos seksi on mielessä, vaan myös jatkuvasti muutenkin. Fyysinen läheisyys on ihmiseläimelle tärkeää, jo pelkkä selän hipaisu ohimennessä viestittää kumppanille että "huomaan että olet siinä. Pidän siitä että olet siinä"
***
Hei, tässä kuvaus meidän arjestamme. Tosin jokainen tekee arjestaan sellaista kun itse haluaa.. Viis siitä mitä muut tekevät.
"Lähinnä millaista teidän arki on? Mitä teette kun tulette töistä?"
Meillä molemmilla on työ ja toisella lisäksi opiskelut, jotka pitävät meidät paljon poissa kotoa. Mutta kun on päivä, jolloin molemmat olemme illan vapaalla, olemme ehkä noin tunnin molemmat urheiluharrastuksissamme ja muuten saunomme, juttelemme ja olemme lähekkäin.
"Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?"
Meillä ei ole lapsia. Vapaat viikonloput olemme lähes aina yhdessä. Käymme ystävien kanssa yhdessä syömässä tai teemme ruokaa porukalla. Saunomme, mökkeilemme ja käymme juhlimassa.
"Mitäs loma-aikoina?"
Käymme pari kertaa vuodessa lomailemassa yhdessä ystävien kanssa ulkomailla ja muuten mökkeilemme ym.
"Halaatteko päivittäin?"
Kyllä! Ja monta kertaa. Emmekä ole enää edes mikään tuore pari.. Läheisyyttä pitää olla.
No voi että kun minä olen kateellinen sinulle, minulla kumppani ei voi sietää halauksia ja muitakaan kohteliaita eleitä, minä olen niin onnellinen sinun puolestasi että voisin ostaa sinulle vaikka kukkia ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. hyvää joulunodotuksia kaikille tämän viestin lukijoille.
olen seurustellut 5 vuotta mieheni kanssa ja meille on syntymässä lähiaikana uusi perheenjäsen.
Liitossamme on ennestään kaksi lasta.
Käymme molemmat työssä. Illalla ei paljon yhteisaikaa perheen kesken ehdi, eikä jaksa viettää, kun on ruoan laitot ym...mieheni leikkii lasten kanssa tällä välin , kun minä väsään sapuskan.
Miehelläni on yksi harrastus, minulla ei ole yhtään omaa. Yhteinen harrastuksemme on veneily.
Tunnen itseni onnelliseksi. Halaamme melkein päivittäin mieheni kanssa ja olemme muutenkin lähekkäin. Onhan noita riitojakin, mutta niistä on yli aina päästy puhumalla ja ne riidat ovat olleet ns.turhia riitoja...
Vkonloput olemme yleensä yhdessä ja keksimme jotain perheen kesken.
Käymme ravintoloissa juhlimasa erittäin harvoin. Parempaa mielestämme on juhlia kohtuudella ja ystävien kesken esim kesäisin mökillä..
Tässä siis muutama ote meidän arjestamme. Mielestäni minulla on ihana ja huomioon ottava mies, joka vaikuttaa aika paljon omaan tyytyväisyyteeni.
Edellinen suhteeni oli taas ihan ääripäästä ja kaatui 2 v seurustelun jälkeen.
Tärkeää on, että miehesi oppisi kommunikoimaan kanssasi. Miehesi kuulostaa sellaiselta tapaukselta, joka kannattaisi heivata vielä kun ehtii....
Mitä teette kun tulette töistä?
- Ruokaa. Yleensä minä tulen aiemmin, teen ruuan valmiiksi. Jos tulen myöhemmin, mies tekee. Sitten autamme lapsia koulu- tai läksyasioissa, yleensä mies auttaa, minä puuhastelen kotitöitä tms. Käymme yhdessä kaupassa, jos tarvitsee. Kerran viikossa käymme tanssikurssilla yhdessä. Kesällä kesäharrastuksia yhdessä. Sitten käymme iltasuihkussa ja linnoittaudumme sohvalle iltapalan jälkeen. Jos mies on työmatkalla, lähettelemme tekstareita päivällä ja sitten illalla soitellaan. Miehen ollessa työmatkalla minä teen kaiken kotona (ei ole siivoojaa tms.) Viikonloppuisin siivoamme yhdessä (käy nopeasti, pari tuntia, kun kummatkin tekee).
Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?
- Vietämme vain aikaa yhdessä. Ei meillä ole "omia" menoja, pl. pikkujoulut ja muutamat työjutut. Yleensä olemme yhdessä kuin parhaat kaverit ikäänkuin.
Lapsia on kaksi: ala-aste- ja yläasteikäinen.
Mitäs loma-aikoina?
Vietämme lomat yhdessä, jos mahdollista. Matkustamme pari kertaa vuodessa viikon-kahden matkalle ja/tai muutama kaupunkiloma vuodessa. Otamme joskus lapset mukaan, toisinaan jäävät isovanhempien hoitoon kotiin.
Halaatteko päivittäin?
-Halaamme. Aamulla ennen töihin lähtöä, töistä tullessa ja illalla. Istumme sohvalla sylikkäin, tai minä miehen kainalossa. Seksiä satunnaisesti, 3-5 krt/viikossa.
Juu..tiedän, minulla on täydellinen mies. Eikä tämä ole provo!
teillä on sitten se perinteinen tavisperhe.Jopa olisi tylsää,jos tuollaista olisi.Onneksi itselläni on,ihan jotain muuta.
Mutta pääasia on, että me olemme siinä onnellisia.
Onnea teille! Tuo kuulostaa juuri minun unelmieni perheeltä, noin sen pitäisi ollakin. Mutta toisin kävi...
Olipa pakko kurkistaa, mitä te normaalit teette? :))
Minunkin lapsuuden kodissa oli tuollaista niin sanottua normaalia. Sellaista kai sitten itsekin tavoittelin ja luulin sen olevan oikeastaan ainoa tapa elää. Ex-mieheni oli mielestäni myös ns. normaaliperheestä.
Sitten aloin odottaa esikoista. Huomasin olevani aina yksin. Syntyi toinen lapsi ja olin edelleen yksin. Mieheni huiteli menojaan. Tein kaiken yksin, joten päätin ottaa lähteä, kun mitkään keskustelut eivät asiaa muuttaneet.
Nyt olen yksin ja ihan onnellinen epänormaali. Haleja ja seksiä saan miehiltä, jotka elävät epäonnellisessa ns. normaaliperheessä, mutta eivät halua jättää perheitään. Heillä on asiat muuten hyvin, mutta niitä haleja ja läheisyyttä ei sieltä kotoa saa. Seksiä saattaa kyllä olla, mutta ei läheisyyttä. Tuntuu siltä, että monet miehet kärsivät läheisyyden puutteesta siinä, missä naisetkin.
Edelleen haaveilen miehestä, joka haluaa normaalia. En halua jakaa miestä kenenkään kanssa. En ns. omaani, enkä toisen. Tuntuu vaan siltä, että kaikki yli komekymppiset on varattuja tai "varattuja".
Mietinpä vaan, voiko uusperhe elää normaalia perhe-elämää? Tuntuu siltä, että ns. perinteiset normaaliperheet paheksuvat onnellisia ns. normaaleja uusperheitä???
Mulla kotona ei vanhemmat toisiaan halinut, eikä muutakaan... Itse taas kaipaan ja annan hellyyttä ja läheisyyttä. Vaimoni ei taas sitä minulle anna. Se asia syö ja nakertaa sisimpää ja pistää miettimään, että onko järkeä kärsiä siitä. Kannattaako lapsien takia jatkaa esim. 15 vuotta ja kärsiä?
Kannattaako lapsien takia jatkaa esim. 15 vuotta ja kärsiä?
-Ei kannata. Jokaisella on oikeus hyväksyntään jha edes toiveeseen sellaisesta elämästä, mitä itse haluaa. Haluatko antaa lapsillesi kasvatusperinnöksi sen, että normaali, hyvä ja tavoittelemisen arvoinen parisuhde on sellainen kuin teillä? Mutta onko ero ensimmäinen vaihtoehto? Onko kaikki tehty suhteen eteen?
lasten takia. Mieheltäni sain kyllä seksiä, mutta muuten hellydenosoituksia jouduin kerjäämään. Mä olin siitä saakka kun eka lapsi syntyi aina yksin. Mitä enemmän olisin tarvinnu mieheni apua lasten hoidossa, esim. olin neljänkymmenen asteen kuumeessa vastasyntyneen ja vuoden ikäisten lasten kanssa ja pyysin miestäni tulemaan normaali aikaan kotiin töistä. Tuli hän myöhempää. Sitten syntyi vielä kolmas lapsi ja isä vietti isyysloman naapurissa remonttia tekemässä. Aina kun vakavasti asiasta puhuin hän lupasi että kunhan tämä projekti on ohi niin sitten... aina tuli uusi projekti. Se oli meidän normaalia elämää 15 vuotta. Mun tunteet kuoli, isä ei koskaan tehnyt lasten kanssa mitään. Minä vihelsin pelin poikki ja sen jälkeen isä jaksoi tapella lapsista ettei tarvitsisi mulle maksaa elareita, Nyt on lopulta hylänny ne kokonaan ja mä elän lasten kanssa meidän normaalia elämää. Hellyyttä kaipaan minäkin ja miestä kenen viereen nukahtaa, mutta varatuista ei saa kun pahan mielen. Mikä on normaalia elämää, tai onko jonku toisen elämä normaalina sen parempaa kuin muidenkaan elämä. jokaisen täytyy elää vain ja ainoastaan omaa elämää. Ja nauttia siitä niin paljon kun kukin tahollansa osaa
Oma avioliitto kesti 3 vuotta. Kaatui miehen vastuuttomuuteen. Yksityiskohtiin menemättä, mutta eikö se perheesta huolehtiminen kuulu miehelle. Ei kaikkea kuulu vaimon niskoille kaataa. Onneksi tarpeeksi nopeasti tajusin ja oivalsin ettei "vanhaa koiraa opeteta istumaan". Käytännössä sitten unohti lapsensa täysin, Ei edes muista isäänsä kuin kuvista. Itse mieltä, että parempi niin kuin jatkuva "ollakko vai ei"-systeemi. Jälkensä jättänyt tuo unohtaminen lapseen kyllä. Minuunkin, omalla tavallaan.
hiuka rajuu...HOIDELLA NE MIEHET..jotka eivät saa koton selvitettyy asioitaa ja tulevat sun luoo..niinku hoitoon...HUIII..help!!
ON HIRVEEST TÄÄLLÄKI::NÄKYNY::IHA ON YLI 30:siä nII PALJO VAPAILL MARKKINOILL::ETÄ MINÄ IHA YLLÄTYIN..kun alkan "vaa jutell...muillekin..17 v..oon olu avioliitos..onnettoman..välii ilosen..jne..mut nyt romahduksen partailla ja aloin sit kirjotell muille..MUTTA IKIN EN TOIVO ETTÄ MEEN PETTÄÄ MIESTÄNI::tai jos nii kauheesti tapahtus..en vois aneeks antaa ihtellenikää..ENKÄ AINAKAA IKIN::VARATUN KANSSA!!!!!!!!!!!!!HELP!!!
aattele ..ja kato nuo galleriat ja treffit tarkemmin..on YLLÄTTÄVÄN "IHA ÄLY YLLÄTTÄVÄN PALJO EI-VARATTUJA"-NE SUN HOITOON TARVII PÄÄSTÄ!!!!EIKÄ NE JOTKA TARTTEE OTTAA SELVÄÄ::omista liitoistaan/suhteistaan-karmeeta.....ok..tv,äitee
Yleensä ne jotka luulee kärsivänsä lapsien vuoksi kärsiikin lapsien kanssa. Aikuiset tuntuu kuvittelevan että lapset on tyhmiä, kuuroja ja sokeita kaikelle mitä ympärillä tapahtuu, mutta eivätpäs olekkaan. Itse asiassa lapsi havainnoi ympäristöään paljon tarkemmin kuin aikuinen ja huomaa varmasti ettei kaikki ole hyvin. Tämä tuo turvattomuuden tunnetta ja lapsi voi jopa ahdistua. Joten älä ihmeessä tee sitä karhunpalvelusta lapsillesi.
Ei tunnu kovin montaa normiperhettä löytyvän. :))
Heillä on ilmeisesti parempaa tekemistä kuin notkua täällä 24:lla.
heheh! Taidatte kaikki olla naisia? Mutta syy ei aina miehissä vaikka niin väitätte. Minulla ex, ei mikään muu pelannut mutta rahat se sai menemään. Jos halas se sano, että eipäs vonkata jne..matkoilla sitä kiinnosti lähinnä muut miehet jne.. kun vaihdoin kaikki kääntyi aivan toisinpäin, mutta eipä uus meinannut löytyä kovin helpolla tais lähes 40 olla kokeella, ennenkun tärppäs. oon mies ja kunnollisensuuntainen n. 50v.
Että olisi olemassa joku oikea normaalielämän malli, jota pitäisi noudattaa, jotta eläisi niin kuin muutkin?
Ei sellaista olekaan.
Näitä malleja sylkevät niin lehdet kuin TV:kin ja lopputulos on se, että ennen pitkää juoksee itsensä ähkyyn näiden mallien oravanpyörässä.
Yhteiskunnan ulkopuolelle ei voi heittäytyä. Vastuut ja velvollisuudet ovat olemassa. Sama koskee lapsien kasvatusta ja hoitoa.
Mutta kaiken muun voi rakentaa ihan niin kuin haluaa, tai elämän tilanne antaa periksi.
Kyselit, että mistä pitäisi puhua ja tehdä kun työstä tulee himaan. Kaikesta päätellen yhteiset hetket ovat tärkeitä. Syökää yhdessä ja puhukaa keskenänne, siitä se lähtee, jokaisen omasta itsestään.
Ei siinä googlea tarvita.
päivä on kulunut.Joka perheella omat toiminta tapansa.Toiset eivät paljoa juttele,toisen sitäkin enemmän,jos lapsia he tarvitsevat paljon huomiota ja kannustusta,lapsille ei koskaan anna liikaa huomiota.
Tehkää sellaista mikä tuo hyvän mielen.
Meidän "normaali"-päivä on lähinnä miehen paapomista ja omien sanojen/tekojen varomista ettei mieheni suutu jos hän sattuu olemaan pahalla päällä. Itse jos satun olemaan hieman huonotuulisempi niin sillähän ei luonnollisestikaan ole minkäänlaista vaikutusta. Läheisyys rajoittuu lähinnä seksiin. Töistä kotiin tullessani saan tehdä kaikki kotityöt YKSIN, harva se päivä kun mieheni laittaa esim. pyykit kuivumaan. Väittää että hänellä on niin paljon raskaampi työ kuin minulla ettei jaksa yhtä paljon (hänellä istumatyö, minulla seisoma). Ja naimisissa olemme olleet vasta 2 vuotta! Tuntuu nyt jo ettei tämmöistä enää jaksa tuntuu niin väärältä eroakaan hakea kun mieheni aina sanoo että olen liian vaativa ym.. Että tämmöistä meillä.
Kuulostaa ihan siltä kuin miehelläsi olisi pahasti narsistisia piirteitä. Kyllä ihmisen pitää saada näyttää tunteet, sanoa, jos on väsynyt, pystyä pyytämään apua kotitöissä ja saadakin apua.
Minä elin viisi vuotta tuollaisen miehen kanssa. Kun yritin keskustella asiasta ja pyytää apua, mieheni alkoi viettää illat baarissa. Sitten olinkin lopulta yksin. Lähdin kahden vuoden miettimisen jälkeen kahden ja pienen lapsen ja koiran kanssa asumaan omilleni. Mieheni sai raivarit ja jatkoi ryyppäämistään. Tuli öisin väkisin sisään, uhkasi itsemurhalla jne... Nyt lopultakin hommat toimii ja olemme jopa ystäviä exäni kanssa, jaamme kotitöitä ja lasten hoitovuoroja (vaikka pääasiassa minä kannan vastuun). Emme kuitenkaan palanneet yhteen. Siitä huolimatta ex-mieheni osallistuu nykyisin enemmän lasten ja kodin hoitoon.
kanssasi kans.paljon..
ja meill ollaa näin seilattu jo 17 v... aattelen sit..vaik miestäni vaa pitää paijata ja kaiki on sexistä ki..kuin hyvij onnistun sen saamaa iloseks..jne..ETT JOS TAPAHTUS JOTTAIN MUUTAKIn..yhtest..jos jaksan yrittää...ja yrittää..positiivisen olla!!!mut kun masennusta pukkaa..itelleki nii KAAOKSEE TÄÄL MENNÄÄ TOTAALISESTI!!!!!!ni harvoin..tai sit kun oon iha ..tosi todellakin jo huonon..ni sit se "kultani"on todell kulta..auttaa vaa sillo todell..ja sillo sit jonki aikaa..sanoo niit ihanii..nostavii sanojakin..tai sillo jos todell..oon vaa yrittän päättää..LÄHTEÄ!!!saattaapi ol jonku aikaa..iha LIIAN YLIKILTTI!!nii ain aattelen...liian vaativa mää itte vaa oon..täytyy sit taas vaa mun yrittää jaksaa..nyt jaksanu vaa..kun on tää NETTI!!!!!!!
mUT ZEMPPIÄ JA HALIT SULLEKIN:.paljon tunsin sun kirjeestä!!!!!!mut tääl ollaa jo päästy 17 vuotee...tuntuu kyl ihmeell..ja nyt mun mies muuttanu kotooki...nii oo tuntenu ihan romahduksell..se vaa tartee nii paljo omaa "aikaa" ja tahtoo minunki elävän ITSENÄISTÄ ELÄMÄÄ!!!mut erota eii halua...sekään..ja ootamme mein seittemättä lasta:)mutta jos sinä oot jo loppu..ni ehkäpä sulle löytyyki ..sitteski se oikea kulta..viel..muualta..jos niinku ette oo viel menny avioliitoo ja saanu lapsiiki..tuli kuiteskin pikasesti..ajatuksiini..mutta ZEMPPEJÄ SULLE AINAKIN LÄHETÄN TÄÄLTÄ ja HALIT!!!!!tv,äitee
Meidän perheessä molemmat aikuiset tekevät vuorotyötä, eli yhteistä aikaa on aika vähän. Se kumpi pääsee aiemmin töistä, hakee lapsen hoidosta ja käyttää koiran ulkona. Kotitöitä tekee se kumpi ehtii, molemmat ihan yhtä paljon. Kaupassa käymme lähes aina yhdessä. Jos molemmilla on aamuvuoro, käydään yleensä illalla joko lenkillä tai salilla yhdessä, tai vastaavasti aamulla jos molemmilla on iltavuoro.
Pussailemme ja halailemme päivittäin, monta kertaa.
Loma-aikoina vietämme aikaa yhdessä koko perheen voimin, yleensä matkustelemme ympäri Suomea tapaamassa ystäviämme ja sukulaisiamme tai jos rahat riittävät saatamme käydä ulkomailla.
Välillä arki tuntuu raskaalta kun näkee puolisoaan pahimmassa tapauksessa vain vieressään nukkumassa, mutta toisaalta sitten yhteistä aikaa arvostaa entistä enemmän. Kummallakin on myös omia harrastuksiaan, mutta niitä ehtii hyvin tekemään kun on nuo vuorotyöt...
no ni siin ol lyhkäsest just mitä liitosta haaveilisin..ootte kyll onnellisii.ja minä iha kateisena just tällasill..liitoill..mut mun täytyy yrittää tyytyä..ett tääl talsitaa kait jokane tavallaa..mut ONNEE SYLINKAUPALL TEILL VAA..täältäkin..viel..moii tv,äitee
Lähinnä millaista teidän arki on? Mitä teette kun tulette töistä?
se kumpi tulee ensin, useimmiten minä, tekee ruokaa ja tarvittaessa laittaa tulia uuneihin. Useimmiten mies hakee lapset hoidosta (2v ja 6v), mutta jos minulla on auto, haen ensin lapset ja sitten miehen töistä.
Illalla on joitain harrastuksia; sählyä, uintia, luistelua.. mutta jos ei ole, niin leikitään lasten kanssa, mies ottaa mielellään pienet unet ruuan päälle.
Pari kertaa viikossa käydään kaupassa yhdessä, ulkoillaan ja luetaan lasten kanssa...
Kerrotaan toisillemme päivän tapahtumista ja selvitellään tulevaa aikataulua; kuka vie lapset? milloin tullaan kotiin? Kumpi ottaa auton?
Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
Lomat ollaan yhdessä. Kesällä tehdään lähinnä lyhyehköjä retkiä (1-2 yötä) suomessa, talvella enemmänkin kotona tai mummojen ja ukkien luona johtuen lasten iästä. Toivottavsti kun vähän vielä kasvavat, niin päästään ulkomaillekkin..
Ei välttämätta halata, mutta suukotellaan ja ollaan muuten lähekkäin. Vaikka aamulla olisin kiire kouluunn ja töihin, ei se suukko paljon lähtöä hidasta!
Tavaksi on tullut, että kun lapset on saatu nukkumaan, katsotaan yhdessä telkkaria vierekkäin; yleensä olen hänen kainalossaan tai hän hieroo hartioitani.
Pari kolme kertaa vuodessa "karataan" miehen kanssa kahdestaan. Lapset on silloin mummolla tai jossain muualla hoidossa. Ollan ihan kahdestaan, nautitaan toisistamme ja levätään lapsista.
Naimisissa ollan oltu vajaa 10 vuotta, yhdessä hiukan kauemmin.
Näin meillä; jokainenhan voi itse päättää onko tämä normaalia, mutta minä tykkään ja uskoakseni niin miehenikin.
Sisarensa tappanut kotkalaispoika eli normaaliperheessä, kuin myös Heinon pariskunnan surmanneet pojat.
Jos pääasiallinen tarkoitus on näyttää ulkomaailman silmissä normaalilta, voi perheen sisällä kyteä aikapommi.
Aidosti normaali perhe-elämä on sellainen, jossa kaikilla on mahdollisuus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, eikä kipeitäkään asioita lakaista maton alle.
Ymmärrän että tunnet olevasi umpikujassa, kun teillä on eri käsitykset suhteessanne siitä "normaalista" arkielämästä. Toivottavasti löydätte yhteiden sävelen.
Meillä on luultavasti sitä normaalia arkea.
Itse käyn koulua ja mieheni on töissä. Kun tulemme kotiin omista hommistamme, niin alamme tekemään yhdessä ruokaa. Sen jälkeen joko otamme ruokalevot, katsomme tv:tä, menemme kaupungille, tai vaan jutellaan niitä näitä ja ollaan. Välillä käymme lenkillä, ravintolassa, kavereiden luona, jne.ei mitään ihmeellistä.
Lapsia ei vielä ole, mutta varmasti tulee olemaan jos vaan semmoinen onni käy.
Osataan kyllä riidelläkin. Välillä käy naapuria sääliksi kun oikeen ärräpäät lentelee kauheesee äänee, mutta liian seesteinen suhde olisi varmasti liian tylsähkö...Joskus on pakko päästää höyryt ulos.
Mutta mukavaa joulun odotusta, ja olkaa onnellisia...
Koska hän ei enää ollut tulija eikä palaaja ei hän ollut halaaja vaan paikallaolija ja koska hän oli vaan olija oli hän myöskin riitelijä.
En tiedä onko meillä sitten normaalia, mutta jotta saat mahdollisimman laajan vertailupohjan niin vastaan minäkin.
Meillä ei ole vielä lapsia, lemmikkejä kylläkin ja lapsia toivomme joskus saavamme. Vietämme melkein koko aikamme yhdessä. Olemme samassa työpaikassa ja samassa harrastuksessa. Aikaisemmissa suhteissani en olisi pystynyt näin intensiiviseen yhdessä oloon. Töiden jälkeen käymme kaupassa; joskus kyläilemässä sukulaisten tai ystävien luona; joskus kahvilla kavereitten kanssa, yhdessä tai erikseen. Jos tulemme töistä kotiin normaalisti ilta kuluu siten, että toinen tekee ruokaa ja toinen katsoo telkkaria/on koneella/touhuaa lemmikkiemme kanssa/siivoaa, kun on syöty, teemme joko yhdessä jotain tai erikseen. Siis ihan vaan telkkarin katsomista ja jutustelua tai toinen lukee ja toinen surfaa netissä, mitä milloinkin. Loma-aikoina usein mennään jonnekkin kauemmas kotiympyröistä ja sielläkin vietämme suurimman osan ajasta yhdessä. Halaamme ja pussailemmekin päivittäin. Yhdessä oloa on takana jo vuosia, mutta välillä tuntuu vastarakastuneelta. Tosin ei kyllä aina, mutta se olisikin outoa :)
Hyvä jutun aihe,,
Töistä tullessa haen nuorimman hoidosta,käyn kaupalla...sit siivousta nikkarointia kesällä kalassa,,yhdessä paljon vaikka kunnallispoliitikassa mukana.
Fiksua käytöstä halataan ja ollaaan väleissä,välillä riidellään ja murjotetaan lapset tasottaa,,joskus oikein rakastuneita rakastellaa ..yhdessä jo 25vuotta ,,nyt 50kurvissa,,eli jos annan ohjeen ,,tehkää lapsia
rakastakaa niitä ..eläkää kohtuullisen raittiisti..irrotelkaa kahdestaa kerran vuodessa..antakaa anteeksi ja pyytäkää reilusti anteeksi,,suurin osa elämää on siivousta ja ruuanlaittoa ..raskasta mutta tämä on ihanaa elämää ja jouluna nyt elämää ympärillä..ja onnea,,olisi aika nostaa kunnon arvot esille yhteiskunnassa eikä esitellä näitä kaappih,, ja sateenkaaria ,,suurin osa ihmisistä haluu olla näin olla puolison ja perheen kanssa onnellinen,,voin sanoa elämä on ihanaa,,ja sulle joka aloitit keskustelun ,,keskustele mikä on kaverisi mielestä elämän onni ja jos soi yhteen ajatus niin lähtekää sitä kohti,,jos saatte monta lasta elä ajattele rahaa ja elintasoa ,,vaan onnellisen elämän tasoa,,
Minä olen kotiäiti, mies töissä. Halaillaan noin kerran kuussa tai joskus parin viikon välein. SE VAAN UNOHTUU.
Minä siivoan, laitan ruokaa, hoidan lapsia. Hyvin TAVALLISTA ja välillä jopa tylsää. Harrastukset? Mitä ne ovat? Jos ei lasketa silloin tällöin lehdenlukue, vaunulenkkeilyä. Ulkona jotain puuhastelua; talvisin lumityöt kesäisin nurmenleikkuut.
Arki nyt vaan tuppaa olemaan tasaista ja tylsääkin.
Seksiä harrastetaan silloin kun ehditään tai jaksetaan. N. parin viikon välein. Kai.
Ollaan varmaan ihan normaaliperhe.
Vaihtelua luo varmaan ruokalista tässä perheessä...
lähtisi hommaamaan lapsia 6, niin kyllä tämä pallo, jos et ennen ole kuullut, olisi jo revennyt totaalisesti.
Yritä perehtyä ilmastonmuutokseen ja tajuta, millaisen elämän olet tarjoamassa pesueellesi.
Äläkä tuollaista pajunköyttä ehdottele nykynuorille, jotka eivät ole vielä sinut ilmastonmuutoksen kanssa.
Katson ikkunasta ulos ja on kuin olisi huhtikuu...........
Minä vielä opiskelen (käyn myös osa-aika työssä), mutta mieheni on jo ehtinyt siirtyä työelämään.. Ei olla mikään tuore pari enää, eli yhteistä taivalta on takana jo tovi :)
Meidän arki on mielestäni harvinaisen sujuvaa, tullaan hyvin toimeen. Totta kai riitoja on, mutta niistä kyllä on päästy ylitse. Ollaan molemmat kovia puhumaan ja höpöttelemään toisillemme, ehkä se "salaisuus" on sit siinä, että höpötetään aina ummet ja lammet.. :) Jotenkin siinä samalla sit tulee helposti setvittyä mieltä painavia asioita, eikä mikään jää painamaan mieltä.. Huumori on myös sellanen, jota meillä joka päivä on. Harvassa on ne päivät, milloin meillä ei olis naurettu.
Mitä teette kun tulette töistä?
Syödään, minä yleensä laitan ruuan. Mies sit tiskaa. Avomiehelläni on melko raskas työ, joten yleensä hän menee ruuan jälkeen sit sänkyyn makoilemaan tai ottaa päiväunet. On tullut jotenkin tavaksi, että hän "kaappaa" mut mukaansa pötköttelee ja siinä sit halaillaan ja pusutellaan samalla, kun kummankin kuulumisia läpi. Jos mieheni nukkuu päiväunet, puuhastelen sitten omiani. Illat kuluu sit yleensä siten, että käydään kaupassa tai kumpikin puuhastelee omiaan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Muutaman kerran viikossa käydään yhdessä kuntosalilla ja lenkillä.
Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?
Meillä ei ole lapsia, mutta on puhuttu, että niitä kyllä hankitaan jossain vaiheessa. Aikaa vietetään aika paljon yhdessä, mutta kyllä kummallakin silti on omaa tekemistä ja menoakin. Yhteisiä harrastuksia sit on se kuntosali ja lenkkeily.
Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
Lomilla ei nyt kovinkaan paljon olla lähdetty matkoille sun muille. Jotain hauskaa joskus keksitty, lähdetty uimaan tai tehty päiväreissu jonnekin, tai käyty vaikka elokuvissa/ravintolassa syömässä yms. Halataan ja pussataan joka päivä, ja monta kertaa!
Joku sanoi, että tilastokeskuksen mukaan 'tavallisia ihmisiä' on 1,7%....
Meidän perhe ei ainakaan ole tavallinen. Iso uusperhe. Mulla 6 lasta, vaimolla 5 ja kun niistä on vaan 1 yhteinen niin yhteensä se tekee 10. Pysyvästi meillä asuu 'vain' 5 lasta. Mulla on säännöllinen työaika. Vaimo hoitoalalla vuorotyössä ja opiskelee siinä sivussa. Yksi lapsista sairastui toista vuotta sitten ja hoidon järjestäminen aiheutti aikamoisia järjestelyitä - eikä tilanne ole vieläkään normaali.
Välillä elämä on yhtä taistelua arkea vastaan. Keskeisiä juttuja on - ei missään tärkeysjärjestyksessä:
1. Säännöt ja rutiinit. On asioita joista pidetään kiinni. Lapsilla on nukkumaanmenoajat. Ja tietsikkapeleille on aikarajat. Yhteiset ateriat on tärkeitä - silloin viimeistään kysellään päivän kuulumiset. Iltarukous on ainakin pienemmille tärkeä. Joka lauantai-ilta tehdään pirtelöä. Lapset ei halua muutoksia rutiineihin. Kai rutiinit luo osaltaan turvallisuutta.
2. Kommunikaatio ja logistiikka. On tärkeä tietää missä kukin on ja kuka tekee mitä - ettei käy vaikka niin, että kuopus unohtuu päiväkotiin. Kännykät on hyödyllisiä, mutta yhteinen kalenterikin pitäisi olla. Ja ilman kahta autoa meidän perhe ei tulisi toimeen. Kahdenkeskistä 'laatuaikaa' me aikuiset vietämme silloin kun lapset nukkuu ja lasten kanssa käydään joskus kahdestaan shoppailemassa - kuten nyt näin joulun aikaan.
3. Välittäminen. Se ei ainakaan ole sitä että vanhemmat paikkaa huonoa omaatuntoaan tavaralla. Välittäminen on sitä arjessa yhdessä tekemistä. Ja sitä että jos joku 'kriisi' tulee, niin asioiden tärkeysjärjestys on selvä - perhe tulee ensimmäisenä.
Moi Timo,
pakko onnitella että oli ihan poikkeuksellisen selväjärkinen kirjoitus. Tommosta elämä on, monimuotoista - ja sen saa toimimaan muutamilla järkevillä, aikuisilla säännöillä kuten teillä.
Yleisesti ottaen mua korpeaa puhe normaaliudesta. Ei sellaista ole, on tilastollisia keskiarvoja ja elävä elämä on sitten useimmiten jotain ihan muuta. Sen pyörittämiseen ei kai kummempia juttuja tarvitse kun järkeä, ryhtiä ja johdonmukaisuutta, ja kykyä luovaan ongelmanratkaisuun.
Asutaan nyt työolosuhteiden pakosta eri osoitteissa, eli etäsuhde tuö tietysti omia vaikeuksiaan arkeen. Myös kivoja juttuja enemmän, joka viikonloppu syödään hyvin ja kynttilät siihen tunnelmaa tuomaan :-) jutellaan päivän/viikon asioista, joskus syvällisiä ja joskus puidaan parisuhdejuttuja...kyllä meilläkin näkökulmaeroja löytyy.
Silloin kun asuttiin saman katon alla, olin yleensä jo kotona kun mies tuli töistä, ja aina silloin joko ruoka tai yhteinen kahvihetki. Tuollaiset tietyt rutiinit on mielestäni piristäviä, aina odotin koska laitan kahvin porisemaan, et mihinköhän aikaan mies on kotona :-) saattoi siitä tulla riitakin jos oli kumpikin väsynyt, jos olin odottanut että tulee vaikka 17, mut sitten tulikin vasta myöhään. Kun omiin odotuksiin kiinnitetään enemmän huomiota, riidatkin vähenee!
Kahvin jälkeen mies menee tietokoneelle, ja minä häärään omiani, menen esim lenkille. Sit katotaan salkkari (heh) ja syödään samalla. Halitaan päivittäin paljon, pusut on minun suunnaltani jäänyt vähän vähemmälle kun on ollut mieltä synkentäviä vaikeuksia viime aikoina...mutta varmasti siihen tulee vielä muutos. Seksielämä on piristynyt huomattavasti, kun ei näe toista 24/7. Lomat vietetään joskus matkalla, yleensä mökillä. Lapsia ei vielä ole.
Kyllä JOKAISESSA parisuhteessa riidellään, tärkeintä on millä tavalla, ja kuinka paljon myönteisiä asioita suhteessa on. Lopettakaa toistenne syyttely, sillä voittaa jo paljon. anna miehes lukea tää ketju, ehkä sitten on otantaa tarpeeksi. Vaikka emmehän tiedä, kuinka moni täällä kirjoitti vain haaveestaan ;-)
Lähinnä millaista teidän arki on?
-arki on normaalia, olemista yhdessä, lasten kanssa touhutessa ja kotitöitä tehdessä. Tällähetkellä remontti vie osan ajasta.
Mitä teette kun tulette töistä?
-Itsellä vuorotyö, mutta töiden jälkeen lapset hoidosta, sitten talon siivousta, pyykinpesua ja järjestelyä, eläinten hoidot jne jne. Ruuan teen valmiiksi kun vaimo tulee töistä. Vaimo tekee ruuan valmiiksi jos tullut minua ennen kotiin. Syödään yhdessä jos itse en ole iltaa töissä. Tärkeää on juuri olla yhdessä mm. ruokailut. Siinä kerrotaan kaikkien päivän asat ja muistutellaan tärkeistä asioista. Työpäivä käydään läpi jos jotain kertomista on, ja yleensä on.
Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia? -Vietämme, kaksi lasta. Teemme tätä remonttia yhdessä, siinä aika kuluu. Ilta kuluu yleensä telkkarin ääressä, lähekkäin. Käymme myös syömässä, elokuvissa ja ulkoilemassa, yhdessä tai ilman lapsia jos heille hoitaja saadaan.
Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
- Loma ajat olemme yhdessä. Tottakai. Reissuja tehdään yleensä mummulaan tai muualle sukulaisiin, tai jonnekkin minne lapset mahdollisesti haluavat, huvipuistoon tai minne sitten varat riittää. Lomat menee myös ollessa pihalla ja tehdään jotain kivaa yhdessä. Myös molemmilla voi olla aikaa itselle ja kavereille. Halaamme päivittäin, aika paljon. Myös pusuja vaihdetaan paljon ja muita hellyyden osoituksia ja toisen kehuja. Seksiä aina kun tuntuu siltä, noin 3- ? krt/vko. Riidat kuuluu suhteeseen, mutta niistä ollaan aina selvitty. Puhumme paljon asioita elämästä,lapsista,kavereista, sukuiaista, omista asioista ja muistakin maailman asioista. Yritämme muistaa aina mitä toinen haluaa, ei aina sitä mitä itse haluaa. Perhe on molemmille tärkeä joten siihen myös käytetään paljon aikaa ja se on aina nro 1.
Tällaista meillä, näin miehen kertomana.
kateeksi käy..ett sillee voi oll iha tottaki..miehen näkökulmasta..jossakin..
tääl "eikä vaa itte tekeminäni unelmalinnoja..joita eii o muuta kuin saduissa...MUTT ONNEE TEILLEKI..jatkossaki..tääl eii o miehelleni..vaik jo 17v..mennää ja ollaa koti..perhe vielkää..ja kait totuuso..tule koskaa olee...nmro.1..kylläkin työ ja oma suku on...ja meitäkin rakastaa..voimiensa mukaa..mut totuus on vaa ett tää perhe..on sill ..VOIMIEN VIEJÄ..eikä voimien antaja.....vaik mull sydän sanoo..ett oon tahtonu kaiken hällekin..ja just yhtesesti ett..jaettas ja jaksettas..mut jokanehan tallaa ne omat polkunsa..onha meilki sit ain välii niit onnen..hetkiä...ja etenkin kun vauva syntyny..ni on maailman ihanin mies ja isukki..jonkin aikaa..oikee hellä ja herkkä..ajatteleva..kunnes arki vie taas sen maahan..enkä osaa nostaa tukee..vaik miten yritän..itekki nii kaipaan tukee..siltäkin..mut parhaiten hän voi kun on sill oma asuntonsa työmaan lähell..nyt luvannu muuttaa kotii.ja isyyslomaa otti..kun syntyy taas vauva..koht..mut jo pelkää..että EII SE VOII KOTON KAUAA OLL...tahtoo kait välittää..mut voimat ei riitä..ja omat..jutut ym..juhlimiset..ottaa kuitenki..ylivallan..koti ja perhe vain ahdistaa...tällee täällä..tv,Äitee
Lähinnä millaista teidän arki on?
*normiarkea, normiviikkoja. Joskus minun työmatkat kaitkaisevat viikon ja sitten järjestellään lasten koulujutut miehen kanssa uusiksi.
Mitä teette kun tulette töistä?
*Katson meilit, käydään kaupassa jos tarvis, mies tai minä laitan ruoan, juttelua lasten kanssa päivän tapahtumista, illalla katsotaan porukalla telkkaria tai pelataan lautapelejä tai lapset käy kavereillaan.
Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?
* Aika paljon ollaan yhdessä saman katon alla, yhteinen harrastus on remppahommat ja tykätään pelaamisesta. Kavereita käy joka viikko, omia ja lasten ja kyläilemme itsekin.
Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
*Pyrimme halaamaan päivittäin, myös lasten kanssa. Lomailemme kerran kesässä pitemmän reissun ja pari kertaa vuodessa vuokraamme mökin, jonne ei kavereita kutsuta/oteta mukaan, sinne mennään lepäilemään ja keräämään voimia!
Ymmärrän mitä ajat takaa. Edellisessä suhteessani mietin samoja asioita, olin parisuhteessa "yksin"...
Mieti mihin hänessä rakastuit. Mitä teitte suhteen alkuaikoina, niitä hänen hyviä puoliaan. Helposti urautuu etsimään toisesta ne huonot puolet ja jos kaveriperheeseen kuuluu "normiperheitä" eikä oma parisuhde toimi niin siinä sortuu valitettavasti vertailemaan.
Mutta paljon on turhaakin vertailua--on perheitä jotka pitävät "normiperheen" kulissia pystyssä (mm minun entinen suhteeni)
Jos ei toimi, niin ottakaa aikalisä. Tai tee teidän perheen arjesta normiarkea-sellaista, mitä muut kadehtivat =)
Meitä on nyt kaksi..Lapset jo pesästä pois lentäneet..Edelleen ,niin kuin silloinkin, kun me tulemme kotiin, teemme ruokaa ja syömme yhdessä. Yhteinen hetki pöydässä, nyt kaksin, silloin lasten kanssa on päivän asioiden jakamista ja tulevien suunnittelemista.Tämän jälkeen harrastuksiin jos on tai oli.Nykyään yhdessä puolison kanssa lenkki, elokuva tai yht tekemistä.Iltapala ja oma kirjanlukuhetki tms. En kaipaa muuta. Joulut ym oman perheen kesken ja ystäviä välillä kutsuen. Samoin lomat. Emme kaipaa muuta. Työssä riittävästi hullunmyllyä..ja ehkä juuri siksi, tämä ihana tavallinen arki lataa akkuja parhaiten.ps. Telkkarin ja tietokoneen kanssa syytä muistaa on/off painikkeen käyttö. Voimia sinulle pohtija.
ensimmäisen miehen kans oli norm. elämää. yhdessä kuljettiin lähes joka paikassa, seksiä monta kertaa viikossa, joka ilta hyvän yön suukko, pieniä kosketuksia silloin tällöin. yhdessä tehtiin aika paljon kotitöitä ja suunniteltiin lomat ym. toisen miehen kans ei ollut tälläistä, oli vaan hänen menot ja elämä sen mukaan. yhdessä kyllä tehtiin joskus piha töitä, mut muuten minä tein kaiken. ei hyvän yön suukkoa, se oli lapsellista?! ei halauksia, muuta kun riidan jälkeen. seksiä pari kertaa kuussa... no se juttu loppu jatkuvaan riitaan, mä haluan sen normaalin elämän. molemmat haluaa toisilleen hyvää!!! hyvä esimerkki on mulle ainakin mun vanhemmat ja sisarukset, niillä on norm. elämä!
olemme olleet 10 vuotta yhdessä pian kuusi vuotta naimisissa,2 lasta,kriisejä ollu vähän välillä mutta rakkus aina voittanut.halaamme päivittäin ja juttelemme päivän tapahtumista kun tulemme töistä,laitamme ruokaa ja toljotamme telkkeria ja illalla saunomme yhdessä.mielestämme elämämme on normaalia ja tasapainoista.
MIES AAMUSTA ILTAAN JA YÖLLÄKIN TÖISSÄ.LAPSIA NELJÄ JOISTA KAKSI PIENTÄ JA JOTKA JUOKSEE JA SOTKEE PÄIVÄT PITKÄT.MINÄ SIIVOAN AINA JA AINA VAAN...MUTTA MEILLÄ PUHUTAAN PÄIVÄN KUULUMISET PÄIVITTÄIN JA HALITKIN KUULUVAT ELÄMÄÄMME.RIIDELLÄ EI JUURIKAAN JA KUN ON AIKAA,KATSELLAAN TELKKARIA TAI TOUHUTAAN LASTEN KANSSA JOTAIN .ELÄMÄMME ON MINUSTA IHAN TAVALLISTA,KAI.JOSKUS ON MAHDOLLISUUS IRTAUTUA KAHDESTAAN SYÖMÄÄN TAI KONSERTIIN,MUTTA IHANAA SILTI OLLA TAAS AAMULLA LAPSILLE ÄITI JOKA HÖSSÖTTÄÄ.
ihan nuin oon halunnu kans kysell..ku tuntuu ni outo olo..tään 17vuotta kuluneen avioliiton jälkee...minä kyll yhä yritän ja yritän..vaikka "leikilläkin"zempata..YLÖSPÄIN TÄTÄ!!!eihän tää näin sais loppuu..mut kyl tunteet ol just nuin ku kirjotit..en tiä minäkää..mite sitä..niis ihaniss..avioliitois..aah..paijataa ja pussataa ja lähetää yhess..jokapaikkaa jne..mun mies se korkeintaa sanoo.."noo oot sinä lihonnut ja rypistyny..mut jatketaaha me yhä vaa..ni kait se saattaa rakkauttaki oll.."ei kuulemma itekkä tiä..mitä se rakkaus oikee ois..miksi sitä vaadin vastata..jne..ja nauraa vaa..sit se jo taas lähteeki..ei se taho muut ku mun nauravan vaa..ja keksivän itsenäistä elämääni..ja NÄIN MEILL HYVÄ-ei se erotakaa halua......yhyy..HALIT SULLEKIN::ZEMPATAAN...mää yritän ain kaikell leikill..FANTISOIDA TÄÄN MUUKSI::JA USKON ETT ME OLLAA TARKOTETTU TOISILLEMME..ja niihä tuo 17v..on menny.....koht 7 lastaki...tääl:)SUOSSA!DDDD
(käydäähä me joskus uimas..perhee kans..joskus harvoin mettäretkell.lasten kans..grillaa..ja rannal kesäll..nyt lähin mkjieheni mukaa ULOS..syömää..ja olin kuskina..täytyy yrittää koko ajan saada sitä innostuu..YHTESESTI..elää...mut tuntuu kuin TUKEHUN :.LOPUN VÄLIIIIIIII..kyll.MUT ON SILL IHANAA HUUMORIIKI..mu toivois sen muutenki huomaavan!!eikä pelkkää sexii tää liitto..huh-no tulipa multa vuodatusta:):)tv,äitee
Niinhän se on, että jos johonkin tottuu (esim. omassa lapsuudessaan tai omassa aikuisuudessaan) niin sitä alkaa helposti pitää normaalina ja muuta outona... Siis mietinpä vaan millaista perhe-elämää miehesi on aiemmin nähnyt...
Mut mun ja mieheni normaaliin (toistaiseksi lapsettomaan) elämään kuuluu, et työpäivän jälkeen vaihdetaan lyhyesti päivän kuulumiset ja sit kysellään suunnitelmia illalle.
Aika usein käydään ruokakaupassa heti kun ollaan tultu kotiin, ellei sitten toinen ole käynyt kotimatkallaan - tai kotona on ruokaa.
Sit syödään yhdessä ja ruoan päälle löhöillään sohvalla ja katsotaan telkkua eli tallennettuja ohjelmia.
Tai sitten on yksi harrastuspäivistä, eli silloin toinen on harrastuksessaan ja toinen puuhaa omiaan sen aikaa. Mut kyllä me tiedetään milloin toinen on harrastuksessaan, vaikka toisella meistä päivät vaihtelevat kun käy kuntosalilla. Mut harrastuksen jälkeen ollaan vähän aikaa yhdessä telkun ääressä.
En tiedä katsotaanko meillä liikaa telkkua. Sit toinen rutiini on, että mennään yhtä aikaa nukkumaan ja yleensä luetaan sängyssä kirjaa (kumpikin omaansa) vähän aikaa ennen nukahtamista.
Lomat ja viikonloput ollaan aina vietetty yhdessä, no jotain poikkeuksiakin kyllä löytyy.
Halaillaan päivittäin tai rutistellaan tai annetaan päälakipusuja. Tai sit tönitään toisiamme sillai hellästi. Mut jonkinlaista yhdessä nyhjäämistä on joka päivä. Etenkin kun katsotaan telkkua samalla sohvalla niin toinen on aina toisen sylissä silloin.
Riitoja kyllä tulee aika usein siitä, kun toinen meistä (=minä) on siistimpi kuin toinen ja se siistimpi osapuoli on myös ahkerampi siivoamaan. Kuinka ollakkaan, sen siistin lapsuudenkodissa oli aina siistiä ja sen sotkuisan kotona taas sotkuista. Ja tietysti kumpikin pitää omaa ihannettaan (siisti ja viihtyisä koti / liian steriiliä tuntuakseen kotoisalta - sotkuinen ja kotoisa koti / sikolätti jossa ei voi elää) sinä ainoana ja oikeana, siis normaalina kotina. Ja kumpikaan ei suostu antamaan periksi. Tai oikeastaan mies on alkanut vuosien saatossa inhoamaan lapsuudenkotinsa likaisuutta... eli on varmaan pikkuhiljaa tottunut puhtaampaan kotiin, vaikkei olekaan kovin innostunut siivoamisesta.
Mutta olen nähnyt aika omituisia perheitä jotka pitävät itseään normaalina. Mut niinkuin alussa sanoin, ovat kai niin tottuneet elämäänsä etteivät osaa nähdä että olisi toisenlaisiakin tapoja elää.
ja ihanan onnellisen rehellisesti..ONNEE JATKOSSAKIN TEILLE!!!!!!ja hyvää joulua:):)lämmöllä tv;äitee
Tää on kiva aihe, mukava lukea millaista muilla on :) Näistäkin vastauksista huomaa että normaalia on ihan mikä tahansa tapa elää, mikä vaan sopii molemmille ja on omien tarpeitten mukaista. Epänormaalia vois olla se jos joutuu luopumaan liikaa omista tarpeistaan tai eläminen ulkopuolelta määriteltyjen mallien mukaan.
Meillä on eletty normaalin monipuolista perhe-elämää jo n 30 vuotta, ja siihenhän on tietysti mahtunut monenlaista jaksoa. Lapsiperhevaiheessa suuri osa molempien ajasta meni lasten huoltoon, kuljetuksiin yms, ja nyt sitten vihdoin aikaa muuhun. Väliin on tylsempiä jaksoja, väliin rakastutaan toisiimme yhä uudestaan, ja takuulla viihdytään yhdessä niin pitkään kuin henki pihisee. Ratkaisusanoja tässä selviytymisleikissä ovat luottamus ja huumori.
Mitä teette kun tulette töistä?
Ensin keitetään kahvit, ja istutaan siinä pitkään, luetaan yhdessä (ääneen) lehtiä ja jutellaan päivän asiat. Sitten mies menee yleensä piha- remontti- autohommiin yms, minä hoitelen sisähommat, ja tää työnjako on yhdessä suunniteltu ja sovittu ja hyvä - ei tarvitse molempien opetella kaikkea! Loppuilta vietetään telkkarin, muun puuhailun tai tietsikan parissa, osin yhdessä osin omissa oloissamme.
Vietättekö paljon aikaa yhdessä, onko lapsia?
Paljon. Tekemiset suunnitellaan ja tehdään yhdessä, matkustetaan, vieraillaan yms mukavaa. Pitäis opetella olemaan enempi erilläänkin! Miehellä on yksi oma harrastus ja minä yritän keksiä jotain itselleni, jotta olisi oma elämä myös. Periaatteessa pidetään tietty yksityisyys, että kumpikin päättää itse omat asiansa.
Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
Lomilla matkustellaan yhdessä ja nautitaan elämästä. Minä halailisin enemmän mutta mies ei ole semmoseen lapsuuskodissaan oppinut, siispä täytyy vaan huomata se rakkaus muista asioista, teoista. Mies tuntuu myös sitkeästi luulevan että joka kosketus tarkoittaa ehdotusta seksiin, joten tuo kysymys voisi olla: onko seksiä päivitäin... no ei ihan :D
nii täytyypä sun sanoja lainaten just nuin meilläki..."Mitäs loma-aikoina? Halaatteko päivittäin?
Lomilla matkustellaan yhdessä ja nautitaan elämästä. Minä halailisin enemmän mutta mies ei ole semmoseen lapsuuskodissaan oppinut, siispä täytyy vaan huomata se rakkaus muista asioista, teoista. Mies tuntuu myös sitkeästi luulevan että joka kosketus tarkoittaa ehdotusta seksiin, joten tuo kysymys voisi olla: onko seksiä päivitäin... no ei ihan :D ..kivan rohkiasti ja valosasti oli koko tekstisi..mut tos tuli meinki nii ytimekäs vastaus..että vastasin minäkin vielä..moii ja voikaa hyvin!tv,äitee taas
Perhe-elämä,sitä ruusunpunaista haavetta unelmien täyttymistä, siitä haaveilee kaikki jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikki se kestää..luvataan papin edessä. Paljon se kestääkin iloa,surua, mielipahaa, rakkautta,pettämistä, jättämistä....
Ilon aiheita varmasti on jokaisessa tarinassa enemmistö.Kaikki tunneilmaisut kuuluvat ihmiselämään,myöskin haveet, eivät kaikki kuitenkaan toteudu.Jokainen luo sellaiset puitteet elämälleen kun resurssit antaa periksi.
kiintymys ,rakkaus,anteeksipyyntö- ja anto ja hyväksyntä ovat ne voimavarat joka kantaa
tyynet,ja myrskyt elämän aallokoissa.
Toinen ihminen muokkaa toista kun vuosia karttuu.
HALAUS JOKA PÄIVÄ PITÄÄ IHMISEN ONNELLISENA.
Perheen on toimittava yhteen kuin jääkiekkojoukkueen, yhteiset pelisäännöt ja lapsille rajat.Myös hyvästä suorituksesta seuraa palkkio.
Paljon yhdessä oloa perheen parissa ja ystävien kanssa, pitäkää hauskaa ja pitäkää omistanne hyvää huolta, se kannattaa .
Aika mitä annat rakkaimmillesi on paras lahja eikä se tule kalliiksi, vaan se palkitsee ajan kuluessa.
Sitten sen huomaa kun lapset ovat lentäneet pesästä omia unelmiaan ja haaveitaan toteuttamaan, ja kun saat seurata lasten-lasten kehitystä . Älä silloinkaan unohda RAAKKAUTTA JA YHDESSÄOLOA.
mistä titää että kirjoittaja on nainen?
tulen töistä tehdään ruokaa.sitten tietokoneelle.ehkä kauppaan,halataan kyllä ja suukotellaan.ei ole lapsia kylläkään.vaimo ja minä ollaan aika paljo erivuoroissa töissä se rassaa joskus.ei kyllä riidellä koskaan juurikaan ollaan oltu naimisissa 4vuotta.koska ollaan niin samanlaisia luonteilta.ehkä pitäs riidellä jostain joskus.mutta mulle passaa kyl et ei tartte riidellä mistään.ja oon onnellinen kyl kympillä. hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta...
Jaa a yksi lapsi 3 hevosta ja pari muuta karvasta eläintä. töistä kotiin tervehditään juon kahvit ja kysellään kuuluuko uusia, sitten talliin katotaan salkkarit koko perheen kanssa jonka jälkeen tiskausta vaatteiden pesua siivousta, kyllä vähän jotain puristelua ohi mennen ja tietty lapsenkanssa halit ja kysellään hoitokuulumiset. illathan tahtoo olla aina samanlaisia sitä normaalia rutiinia:9 mutta ei suuremmasti riidellä jotain pikku kätinää jostain tyhjänpäiväisestä että on roskat viemättä tai aina jätät takkis etkä laita kaappiin:/ että semmottiin
kuulosti just ihanalle:Onnea!!vaikkaki ain sitä samaa rataa..mut turvallista:):)
Kuulostaa tutulta tarinasi. Ex-miehen kanssa elämä on juuri tuollaista ja siksi hän onkin ex-mies. Mitään en voinut puhua, koska hän mitätöi kaikki juttuni. Ja jos erehdyin ajatuksiani ääneen sanomaan, niin heti kuului, ettei kukaan voi noin ajatella. Loppujen lopuksi en halunnut puhua hänelle enää mitään.
Emme halanneet koskaan, emme viettäneet vapaa-aikaa kahdestaan, koska hän halusi viettää sen kavereidensa kanssa. Lomat hän teki töitä ja illat kavereidensa kanssa. Onneksi ei ole yhteisiä lapsia...Ikää hänellä oli silloin 50 vuotta, epäonnistuneita avio-,avoliittoja...
Nyt olen normaalissa liitossa. Saan puhua mitä haluan eikä sanomisiani halveksuta, halaamme monta kertaa päivässä, vietämme aikaa yhdessä, lomatkin yhdessä.
Oonkin ymmärtänyt, että ex-mies oli jollakin tapaa luonnevikainen ja järjen juoksu ei ihan normaali.
Mielenkiintoista olisi aloittajalta kuulla, mikä on sellaista, johon hänen puolisonsa reagoi "ettei "tuollaista ole olemassakaan"..."
Kun kerron miehelleni, mitä suhteelta/perhe-elämältä haluan, joudun perustelemaan puheeni (hän kyseenalaistaa kaiken mitä sanon, kaikki täytyy näyttää toteen jonkun muun tekemänä/sanomana, koska eihän hän MINUA usko...)
Joten vertaan sitten esim. että tuo pariskunta esim tekee näin ja minä haluaisin että meilläkin olisi enemmän PERHE elämää, yhdessä oloa, romantiikkaa, pieniä huomionosoituksia, jne..
Johon mies sitten tosiaan sanoo, ettei sellaista ole kellään??
En minäkään kuvittele (enkä vaadikaan) että olisi riidaton suhde! Tottakai on ylä- ja alamäkiä, mutta se, että vedettäisiin yhtäköyttä ja pidettäs toisia arvossa, oli sitten ylä tai alamäki päällä...