Aika paljon tälläkin palstalla kysellään mielialalääkkeistä. Ilmeisestikin Suomessa määrätään niitä aika paljon ja aika helposti.
Pientä galluppia tekisin teille jotka käytätte mielialalääkkeitä:
Oletko töissä tai opiskeletko aktiivisesti?
Oletko sairaslomalla tai esim. työkyvyttömyyseläkkeellä?
Miksi tai minkä oireen takia käytät mielialalääkettä? Mitä lääkettä käytät?
Pientä galluppia tekisin teille jotka käytätte mielialalääkkeitä:
Oletko töissä tai opiskeletko aktiivisesti?
Oletko sairaslomalla tai esim. työkyvyttömyyseläkkeellä?
Miksi tai minkä oireen takia käytät mielialalääkettä? Mitä lääkettä käytät?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedän, että monille määrätään normaaliin suruun, vaikka toimintakyky on hyvä. Nämä ihmiset eivät pysty sitten lopettamaan lääkitystä vaikka haluaisivat, vieroitusoireet ovat sen verran pahat. Tästä ei kirjoissa puhuta, mutta olen kuulluut monen valittavan pahoja vieroitusoireita.Nuorillehan näitä ei suositella lainkaan määrättäväksi. Ihmettelen kuka lääkäri niitä kirjoittaa. Vanhoja mummoja lääkkeet taas väsyttävät ja sitten tulevat ne vieroitusoireet, vanhuksilla on lääkkeitä muutenkin liikaa.
ole aivan henkilökohtaisia kokemuksia mielialalääkkeistä?! Korjaa jos oon väärässä.
Suurin osa lääkkeistä, oli ne mielialalääkkeitä tai ei, aiheuttaa aina jollekulle sivuoireita ja vieroitusoireita. Elimistö tottuu johonkin lääkeaineeseen ja kun se lopetetaan elimistön "normaali"tila häiriintyy tai elimistön oma kyseisen aineen tuotanto vähenee. Esim kortisonin kohdalla käy niin, että pitkässä (suurilla annoksilla) käytössä elimistön oma kortisonin tuotanto hiipuu.
Että ei ne mielialalääkkeet ole sen kummempia kuin mitkään muutkaan lääkkeet. Yleensä vaan huonoista kokemuksista huudetaan isommasti kuin hyvistä. Se on se suomalainen tapa..
Monellakin on niin että suruun tarvitsee jotain mielialalääkettä että pystyis käymään töissä. Töissä on näytettävä iloista naamaa ja saatava paljon aikaan, ei siellä surujaan voi surra. Ja jos jäät sairalomalle niin joko palatessa on h....tinmoinen pino tekemättömiä töitä että uuvut tai sitten kaikki työt on otettu pois ja jäät yksin nurkkaan odottamaan seuraavaa sairaslomaa.
Tällä hetkellä en opiskele enkä käy töissä. Pari kuukautta sitten lopetin ammattikoulun kesken. Nyt on toinen ala mielessä.
Sairastuin puolitoista vuotta sitten pakko-oireiseen häiriöön (tunnetaan myös pakkoneuroosina). Pahimmillaan tunteja suihkussa, loputonta käsienpesua, vaatteidenvaihtoa, pakkoajatuksia yms. Nyt kolmaas lääke, Optipar menossa, terapia n. kerran kuukaudessa ja oireet kurissa.
Mulla menee Efeä 225mg/vrk ja olen voinut jo pitkään todella hyvin. Eli olo on normaali, ei alakuloinen,ei myöskään liian pirteä. Töissä käyn, klo 7-15 ja hyvin on mennyt senkin saralta. En antaisi lääkkeitäni pois! Synnytyksen jälkeiseen masennukseen olen lääkkeeni saanut, mutta edelleen jatkan pienemmän jo ollessa 5v.
Käytin miratzephamia tai jotain sellasta 100mg/päivä.
Olin työtön ja ystäviä ja sukulaisia haudattiin melkein yhtä usein kuin jaksoin sängystä nousta. 9:n vuoden aikana jo 11 lähtenyt, 8 oman käden kautta,joista 2 minä löysin.
Oireita oli itkuisuus, vakava masennus, itsensä vahingoittamisaikeet, väkivaltaisuus, välinpitämättömyys..
(onko joku ihme että hiukan itkettää, kun ei mitään muuta ympärillään näe kuin kuolemaa..)
Olin avoliitossa ja halusin muuttaa koko ajan rauhallisempaan paikkaan.
Olo oli välillä ihan ok, eli en itkenyt tms, mutta olin tunteeton.
Jatkuvasti halusin jotain muutta lämääni.
Loppujen lopuksi erosin miehestä, lopetin lääkkeiden käytön kertaheitolla ja nyt voin hyvin. ei vieroitusoireita, ei surua.
en tiedä mitä kävi, olenkohan jo tottunut, että ihmiset vain yksinkertaisesti kuolevat, jotkut oman käden kautta, jotkut jotenkin toisin..
Mutta ei ole enää oireita.
Lääkkeet ei välttämättä paranna, mutta ne auttaa kestämään pahimman yli. Muutos tapahtuu omassa päässä, asenteissa, ajatuksissa ja ne vaikuttaa kokonaisuuteen. Toisaalta ei sitä muutosta tai askelta eteenpäin jaksa aina ottaa. Ainakaan tosta vaan. Pitää vähä aikaa kerätä pohjalta voimia, että jaksaa taas rämpiä ylöspäin.
Sulle tuo hetki oli oikea aika lopettaa lääkitys. Ei sekään varmaan hetkessä se muutos tapahtunu. Jostaki aina pitää kaivaa se sisun siemen.
Hyvä että jaksat paremmin *hali*
xanor,ja seroxat,,paniikin estolääkeenä ,ja hyvin toiminut jo vuosia,)
vaihdoin Efexorin Cymbaltaan kun on paljon halvempaa ja taisi olla virhe... koko ajan itkettää enkä tahdo oikein jaksaa töissä.
Johtuuko se töistä tai työpaikasta ja -ilmapiiristä että itkettää etkä meinaa jaksaa vai johtuuko se vain sinusta?
Mulla on aika kasa mömmöjä käytössä:
psykoosilääkkeet
-Seroquel 400 mg
-Risperdal 2 mg
masennuslääkkeet:
-Efexor 150 mg
-Mirtazapin 30 mg
Eli äkkiseltään tyrmäävän kuuloinen paketti päivässä. Tottakai oli kaikenlaisia sivuoireita aluksi, mutta käytännössä katsoen kaikki on häipyneet. Opiskelen, käyn töissä ja jaksan vielä harrastaakin siinä sivussa. Olen siis 21-vuotias mies. Oli keväällä melko vakava psykoosijakso, mutta nyt mennään taas eteenpäin entiseen malliin. :)
Mä olen ottanut Efexoria noin puolisentoista vuotta. 75 mg vahvuudella, mutta nyt kokeillaan pientä pätkää 150 mg:lla. Lääkkeen aloituksen syy oli työuupumus ja lievä masennus osin työkuvioistakin johtuen. Aloituksen jälkeen olin muutaman viikon sairaslomalla, siitä lähtien töissä. Ja nyt vielä opiskelenkin lisäksi. Luultavasti kunhan tilanteeni kunnolla rauhoittuu, niin lopettelen lääkkeen käytön. Uskon siitä olleen kuitenkin hyötyä, vaikka mitään "ihmepiristymistä" en olekaan huomannut.