Kertokaa minulle...

Oletko horoskoopiltasi Vesimies...? He ovat aika vapaudenkaipuisia. (Ts. me olemme...;))

kyllä maailma on ihmeellinen.toisilla on liikaa ja toisilla ei ollenkaa.olisit kiitollinen kun sinulla on edes yksi suhde.olis varmaan kiva kun ois mahdollisuus pitää niitä monta,leimautumatta joxikin.hyvää jatkoa,älä pety kun sinut jätetään

..Aikas sama tunne minullakin aiasta. Avoin suhde tuntuisi mukavalta, siihen Oikeaan ei ehkä "kyllästyisi" ikuna. Rakastan kihlattuani mutta vapauden tunne potkii pintaan joskus. Olen todella onnellinen ja elän elämääni sen ihmisen kanssa jonka kanssa sen haluan myös rakentaakin. Mutta joskus olisi mukavaa vaan olla jonkun muun kanssa...sängyssä. Joidenkin mielestä seksi saattaa olla minulle liian tärkeää. Tärkeää se minulle on mutta se tärkeys ei ylitä mitään "rajoja". Jotenkin ahdistaa se että jos jonkun kanssa viettää "loppuelämänsä" niin se tulee myös olemaan se ainut ihminen jonka kanssa seksiäkin tulee harrastamaan. Ihanasta ja mahtavasta se ei varmaan koskaan muutu huonommaksi, mutta uuden viehätystä siihen on mahdotonta saada. En voi sille mitään että haluaisin "kokemuksia" muistakin kun niin harvan kanssa ollutkin...

Ihminen haluaa enemmän, sille ne mitään voi. Kun näin melko nuorena yhteisen elämän aloittaa ei ole vielä päässyt kokeilemaan.

..kuin vaan jatka etsimistäsi. Kyllä se mies löytyy.. Joku aisankannattaja nimettäin.. ;)

Avoin suhde on sama kuin ystävyys. Ystäviä ei halua loukata, pettää tms., heille voit kertoa asioita mitä SEURUSTELUKUMPPANILLE ei puhuta. Eli siis: sinun pitää löytää itsellesi ystävä, kenelle voit avoimesti kertoa tunteistasi ja muista.. silloin tajuat, ettet halua muita koska et halua loukata häntä. Silloin olet löytäny tosirakkauden jonka kanssa voit oikeasti JAKAA KAIKEN. Ja sitä ystäväähän ei etsitä.. vaan se tulee jostain nurkan takaa. ;)
Lopeta seurustelu ja keskity vain itseesi :) Huomaat ettei olo olekaan niin sekava enää.

Et mielestäni, kovinkaan sekavalta vaikuta.
Omassa elämässäni olen vasta n. 25:n avioliitto-
vuoden jälkeen tullut vastaaviin "aatoksiin",
n.7-8 vuotta sitten, mitään en silti ole ko.
asian suhteen tehnyt, mutta siihen saattaa
tulla muutos ?
Muutama lause kuvannee nykyisiä ajatuksiani:
"ei se pysy pitämällä", "ei kenelläkään ole
oikeutta, toista ihmistä omistaa"
"jos ei ole hyvä olla toistemme kanssa, niin
silloin kantapäät vastakkain".
Ps Olen laiska kirjoittaja.

Kuulehan, viestiäsi lukiessani päässäni alkoi soida indican kappale "valehtelen", siinä sanotaan näin: "valehtelen, jos väitän olevani hänen, vain häntä varten..." ja mielestäni se on totta! Ei sinua ole luotu kenenkään omaksi, eikä ketään sinun omaksi! Et vain ole tavannut sitä ihmistä, jonka kanssa haluaisit olla...et ole erilainen, olet rehellinen! Nostan hattua siitä, ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi! T:Viestisi kosketti

Onhan näitä miehiäkin joille on tuo tilanne tuttu,itselleni saattaa yhden illan aikana tulla tunne en mä jaksa tota enää vaikka naisessa ei mitään moitittavaa olisikaan,kyllä minä olen aina vaan vakuuttuneemmaksi tullut en halua vakiintua koska silloin menetän monenlaisia omaan elämääni liittyviä oikeuksia,silloin kun alkaa suhteeseen velvollisuuden taakka jo painaa hartioilla ei ihmistäkään ole luotu kahlittavaksi uskoisin useimpien avioliittojen sekä avoliitoissa elävien kokevan olonsa jossain määrin kahlituiksi,tämä oli alavireinen mielipide mutta minun kuitenkin. terveisin Jorma