veroinen näyttelijäsuoritus tuolla veijarilla. Rakastaa minua, rakastaa minua ah-niin-paljon. Nappisilmät vilkkuen uskottelee rakkauttaan. Ja minä hölmö uskon tottakai, läpi menee ku vettä vaan. Mut jos se sittenkin ihan aikuisten oikeesti...?
Miettikää jos nää kaikki näyttelijänlahjakkuudet jotka suomalaisnaista huijaa, yhdistäis voimansa, niistähän ois vaikka mihin! Hollywoodiin rahoja tienaamaan vaan poijjaat ;D
Miettikää jos nää kaikki näyttelijänlahjakkuudet jotka suomalaisnaista huijaa, yhdistäis voimansa, niistähän ois vaikka mihin! Hollywoodiin rahoja tienaamaan vaan poijjaat ;D
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika moni suomalainen mies, joka ottaa ven. naisen, ei uskalla lähestyä suomalaista naista, vaikka ven. voivat tietysti olla parempia sängyssä ja thaitytöt nyt ainakin palvelee paremmin. Kuulemma. Ja pysyy ikuisesti hoikkina.
Aika moni suomalainen nainen, joka tavallisimmin nai ulkomaalaisen, saisi kyllä suomalaisen miehen, mutta ne ei naisille kelpaa, naiset on niin kranttuja.
Useinhan kyseessä ei ole rakkaus vaan tiedostamaton ylikorostunut kiinnostunut toiseen kulttuuriin, jota rakkauden harhana voidaan pitää.
pysyvyydestä vrt. suomalainen-suomalainen.
Josko se on alkuperäinen ajatus ollutkaan. Voi prosentit olla tietysti korkeammatkin.
Ainakin sivusta katsottuna se on niin kornia ja siirappista ylinäyttelemistä, että on suoranainen ihme, etteivät vatsahapot tule suun kautta molemmilta. Tietysti jos sattuu olemaan oikein naivi ja perso ihminen ylisanoille, voi hurmioissaan ainakin toivoa, että sanojen takana olisi edes osa totuutta.
luulla rakkaudeksi. Seksin ja taloudellisen hyödyn toivossa laulaa kieli ja juttua tulee suusta kuin koiralta oksennusta vaikka ei kieltä osaisikaan. Mitä hoonompaa on soomi, sitä paremmin uppoaa kohteeseensa.
Tuollaiset puheet ovat variksen valoja. Tosi rakkautta on toisesta huolehtiminen ja vastuun kantaminen toisesta ja hänen tunteistaan. Osaako nappisilmäsi edes näytellä sellaista?
Mitä on toisesta huolehtiminen? Mitä on vastuun kantaminen toisesta ja hänen tunteistaan? Kun en tiedä.
Olin tänään erään vanhemman naishenkilön kanssa laittamassa avioeroa vireille, ikäeroa noin 25,väkivaltaa, uhkailua, alistamista jne. Ihan kauhea tapaus, vaikka tiedän, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen. Kamalinta asiasssa on, että tämä kyseinen nainen ei ole ihan "normaali", kuka meistä nyt sitten normaali onkaan, mutta mies on tosiaankin osannut valita uhrikseen todella puolustuskyvyttömän ja taatusti helposti ympäri puhuttavan henkilön.
Toivonpa nyt vain, että nainen pysyy avioero päätöksessään, eikä mies saisi sitä oleskelulupaa, jonka luuli kai avioliiton myötä saavansa. Mutta onneksi se ei kai ole niin itsestään selvä asia. Säälittää katsella vierestä, kun näkee, että toinen ei siltikään haluaisi luopua miehestä,ja elättelee haaveita "muuttumisesta" ym. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia, miten niistä ovat selvinneet ym.
muun muassa toisen ihmisen kunnioittamista sellaisena kuin hän on, se on luotettavuutta ja luottamusta. Se on sitä, ettei jätä kaveria pahanakaan päivänä. Se on sitä, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Se on sitoutumista. Se on sitä, että haluaa olla yhdessä toisen kanssa, syleillä sekä hänen ruumistaan että sieluaan. Se on sitä, että haluaa toisen parasta. Se on sitä, että sittenkin, kun kauneus on kadonnut ja ruumis rupsahtanut, pitää toista maailman tärkeimpänä ihmisenä.
Vaikeinta on se, että tunteen pitää olla molemminpuolista ollakseen aitoa.
Sananhelinällä ja lemmenvaloilla voi haavoittaa, ellei niiden takana ole aito tunne ja toisesta välittäminen.
Toivon, että tulet jonakin päivänä tietämään sen, mitä et vielä tiedä.
Kerrankin oikeaa asiaa, ankaraa, hyvää ja totta.