En voi edes uskoa tämän tapahtuneen. Seurustelimme mies ystäväni kanssa 2v (emme kuitenkaan asuneet yhdessä). Hän kävi luonani usein, mutta kun vuosi oli mennyt hän ei enään halunnut olla kanssani. Se oli kamalinta mitä koskaan luulin voineen tapahtua. Välimme kuitenkin lämpenivät pian, mutta minusta tuli se "toinen nainen" miehelläni oli muita naisia, mutta myös minä. Tiedän että se on väärin, mutta rakastan häntä ja minulle riitti hänestä se pieni osa mitä sain(jokainen voi miettiä mitä). Tiedän mieheni seurustelleen nyt noin puolivuotta erään toisen kanssa, ja eilen hänen ollesaan luonani, hän sanoi että ei halua kanssani enään mitään, vaikka oli luvannut minulle olevansa kanssani aina. Tarvitsen apua, koska tulen jo toistamiseen jätetyksi ja petetyksi enkä tiedä mitä teen? Amuheräämiset ovat helpottuneet, koska en voi enää nukkua. En halua ammattiapua joten toivoisin jos täällä on ihmisiä joilla on samanlaisia ongelmia tai osaa muuten vain auttaa, niin vastaa ketjuuni. Kiitos.
Tarvitsen apua.
katselija85
91484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet sössinyt elämäsi ryhtymällä toiseksi naiseksi. Turha narista mitään lupauksista, koska itselläsikään ei ole selkeitä sääntöjä, mikä on oikein ja mikä väärin. Lapsellinen itsekkyytesi estää tajuamasta, että toiminnallasi on vaikutusta muidenkin ihmisten elämään. Ongelma on ilmeisesti puutteellisessa kotikasvatuksessa.
Joko haet apua tai päätät itse lopettaa sähläämisen.
mieheni lopetti sähläyksen. En minä.
"mieheni lopetti sähläyksen. En minä."
Niinpä. Kauanko meinaat vielä jatkaa.
Miehesi tajusi, että salarakasta ei pidetä. Sinunkin pitäisi vielä oppia ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin.
Ymmärrän sen.. Mutta ennemmin tarvitsin apua ylipääsemiseksi, enkä erottelemaan oikeaa ja väärää.
Aika tuntuu aika monella auttavan. Mutta ymmärrän tuskan, sitä voi olla vaikea kestää, kannattaa kuunnella itseään kuinka pahasta tilanteesta on kyse. Ja hakea vaikka ammattiapua mikäli alkaa tuntua ettei ne omat keinot millään riitä. Parasta tietysti olisi jutella asioista kavereiden kanssa ja tehdä jotain missä mies unohtuu. Mikäli se on mahdollista.
Kyllähän se onnistuu :) Ensimmäiset päivät vain ovat kaikkein kamalinta, ja vielä se kun sen kokee jo toistamiseen.
perään? Maailma on miehiä täynnä, hommaa toinen mies, helpompaa se naisille on kuin meille miehille.
kirjoittaa mulle,olen samassa jamassa.
t:Markku
[email protected]
Olen pahoillani puolestasi, että joudut tollasta kokemaan. Kenenkään ei tarvitsisi.Olen 45 ja kokenut kaikkea "sontaa" suhteissa miehiin, eikä ollenkaan kaikki hyvää. Just tänään lähti mies ovet paukkuen just ennen joulua, rakkauden aikaa. Pakko sanoa, kaikesta selviää, vaikka se sattuukin ja paljon. Voimia sulle ja parempaa tulevaisuutta.
S