uskoton vuosikymmeniä kunnes erosin,en vaan enää jaksanut.
Oli myös väkivaltaa koko ajan juuri näiden pettämisien takia,hän yritti saada minut hiljaiseksi etten kysele ja sais jatkaa pettämistä,vaihtaen tietysti aina uuteen.
Nyt hän on vakiintunut ja ihmettelen jos kaikki olisikin toisin eli ei olisi pettämistä ja väkivaltaa.
Ei kuulu minulle enää mutta voiko ihminen todella muuttua?
Oli myös väkivaltaa koko ajan juuri näiden pettämisien takia,hän yritti saada minut hiljaiseksi etten kysele ja sais jatkaa pettämistä,vaihtaen tietysti aina uuteen.
Nyt hän on vakiintunut ja ihmettelen jos kaikki olisikin toisin eli ei olisi pettämistä ja väkivaltaa.
Ei kuulu minulle enää mutta voiko ihminen todella muuttua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuulla hänen kanssa eläessä että hän ei olisi väkivaltainen minua kohtaan jos olisin kunnollinen?Hän ei myöskään pettäisi jos olisin parempi?
En ainakaan itse pystynyt muuttumaan sillä olen mielestäni ihan tavallinen ja ehkäpä liian kiltti.Hoidin kodin ja enn juonut enkä tupakoinut,hoivasin häntä ja hänen ei tarvinnut tehdä kotona yhtään mitään kaiken päälle kävin töissä ja olin säästäväinen,en vaan ymmärrä missä meni pieleen.
Mutta alusta asti melkein oli väkivaltaa?
eihän vanha koira opi uusia temppuja.
Nähtävästi olet eronnut. löysitkö vakivallattoman kumppanin vai oletko yksin?
ja vielä on jotain mitä käsittelen,siksi tänne tulin kertomaan,jos samanlaista kokenut myös huomaa että ei ole yksin.
Pöytä on jo melkein puhdas ja uusi elämänvaihe alkaa,uskon että paremmalta pohjalta.
Milloin erositte?
Kuinka kauan vei aikaa, kun pöytä tuntuu olevan puhdas, milloin se on sitä, sitten kun omaisuus on viimeistä euroa myöten jaettu vai mikä. Oletko pystynyt luomaan uuden toimivan ihmissuhteen. Aikahan kuluu.
menee vähintään ja kyllä ns."laastarisuhde"oli mutta se oli nimensä mukaan laastari.
Tuskin olisi onnistunut mikään vakava suhde jos olisin heti eron jälkeen aloittanut sellaisen.
Nyt on eri tilanne ja ymmärrän että niin on syitä sysissä kun sepissäkin ja käyttäytymistä voi katsoa jopa pitkälle historiaan eli olemme sellaisia miksi kasvamme.
Osaan nyt armahtaa itseäni ja muita,enkä ole niin kriittinen enää,joskaan en hyväksy edelleenkään väkivaltaa missään muodossa,enkä syytä ketää.
Elämä jatkuu ja osaa olla kiitollinen että näinkin hyvin selvisin,siksi toivon hyvää muillekkin.
Itse olen eronnut aika äskettäin pitkän avioliiton jälkeen, lapset omillaan, eroprosessi vielä pahasti kesken. Olen ihastunut ja elämä jollain tapaa maistuu. Mutta, mutta kun kaikki miehet, jotka ovat kiinnostuneita, ovat varattuja. Eron jälkeen niitä ilmestyi yllättäen omalla paikkakunnallakin. Tämä, johon olen ihastunut, on matkatöissä. Tapaan häntä noin kerran pari kuukaudessa. Varattu mies. Pelkään, että rakastun ja jatkaa vaimonsa kanssa. Jos on laastarisuhde, entä jos vaimo saa tietää? Tuntuu, että heillä kaikki hyvin, talous ja hyvät lapset. En halua satuttaa vaimoa.
Hyvin kaunis ajatus, ettet halua satuttaa vaimoa.
Kuitenkin on eräs toinen, johon myös sattuu. Se toinen on hyvin hyvin lähellä, ja sen kivut tunnet aina: itseäsi satutat eniten!
Jos haluat tehdä hyvää, aloita itsestäsi. Jos ihminen huolehtii omasta hyvästä olostaan, silloin jaksaa tuottaa hyvää oloa myös toisille.
Kirjoitat, että olit kiltti, teit kaikki kotityöt, et polttanut, et juonut, ja säästäväinenkin olit.Kävit työssä.
Liian hyvä ihmiseksi. Kannattaa ottaa rennommin. Nauttia itsekin. Molempien käydessä töissä, myös molemmat tekevät kotitöitä. Kannattaa matkustaa, jo lastenkin vuoksi, se on hyvää pääomaa heille.
Ota nyt uudessa elämässäsi rennommin. Aloita vaikka matkailusta ja rahan pienestä tuhlaamisesta.