kenenkään suvussa?
Perintöriitoja..
onko niitä ollu
121664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jopa romusta saadaan riita aikaiseksi, ellei varoja löydy.
perinnöstä. Todella kuvottavaa. Isovanhemmat myi omaisuuttaan, että lapset sais etukäteen perintöä.
sulassa sovussa ja salaa muilta jo vainajan eläessä.
kunnolla äitiä edes hautamaan, kun yksi sisaruksista oli jo ottanut juristiin yhteyttä ja halusi, että isä maksaisi äidin osuuden heti lapsille. Se oli tosi karmeaa, onneksi isällä oli varaa siihen, ettei mitään sen ikävämpää päässyt tapahtumaan.
Tämä oli ainoa lapsista joka halusi rahansa heti, muut sisarukset eivät olleet asiasta edes kiinostuneita, vaan halusivat, että jaetaan sitten ajallaan, nomaalin käytännön mukaan!
Kaikkea ei ihmisten väleistä voi tietää sisaruksetkaan.
on yksi sellainen syy?
itseään vuosien aikana jatkuvasti loukanneista, ikävistä ihmisistä - mahdollisimman nopeasti - voi myös olla yksi syy.
pääsee eroon muillakin tavoin. Ei kenenkään ole pakko olla sukunsa kanssa tekemisissä jos ne ovat niin ikäviä, jos se on hankalaa. Yleensä pesä jaetaan, kun molemmat vanhemmat ovat menneet pois, vain rahanahneat ihmiset haluavat rahaa heti, kun siihen pieninkin tilaisuus. Ja ovat kuin hyeenat vainajan puolison kimpussa, vaatimassa osuuttaan.
Suvusta ei pääse eroon niin kauan kuin yhteisiä asioita on olemassa. Esitinpähän vain yhden mahdollisen syyn, etteivät täälläkään jylläisi ainoastaan ne, joiden mielestä kaikki vähän "erilaiset" ja eri mielipiteitä omaavat ihmiset ovat yksinomaan "kateellisia" ja "rahanahneita". Muitakin syitä siis voi olla, eikä niistä voi tietää muut kuin asianosaiset itse.
tämä henkilö sotki kaikki asiat normaalin kaavansa mukaan jo hautajaisissa. Mutta ei ole vieläkään tyytyväinen jakoon, vaikka siitä on jo kulunnut vuosia. Sai osansa kuin kaikki muutkin, käsitti väärin koko asian ja luulee, että se perinnön jako jatkuisi ikuisesti.
Käy vieläkin vaatimassa itselleen sitä sun tätä. Syitä ei tiedetä, paperit ovat kylläkin ihan kunnossa ja niiden mukaan kaikki lain mukaan tehty.
Kyllä sitä voi sisarensa kieltää, jos ei kerta kaikkiaan voi sietää toista ihmistä enään. Kun muistona on vain kamalat asiat ja suuri pelko, että tämän joutuisi vielä joskus tapaamaan.
Onhan ihmisen osattava joskus antamaan anteeksi, mutta kun huomaa, että samat asiat toistuu aina uudestaan, niin jäljelle ei jää muita vaihtoehtoja. Ja toisen olisi silloin hyväksyttävä asia.
Meillä on perinnönjakoa tehnyt kaksi sisartani jo äidin ja isän eläessä.
Kaikki mikä on irtainta ja mitä ei äiti ja isä enää ole tarvinnut, on hävinnyt sisarten talouksiin. Meiltä kolmelta muulta ei ole koskaan kysytty, olisimmeko ehkä kiinnostuneita jostakin vanhasta valokuvasta tai teettää kopioita niistä itsellemme.
Vaikka äiti on nimennyt, kenelle hän minkäkin koruistaan haluaa antaa, ei koruista enää näy jälkeäkään muuta kuin että esim. sormus jonka äitini halusi antaa minulle, näkyykin olevan isonsiskon sormessa.
Pikkusisko sai tehtäväkseen valita äidin ja isän asuntoon uudet huonekalut heidän 75-vuotispäivänsä aikoihin. Tietenkin äiti ja isä ne maksoivat. Nyt on huonekaluista puolet hävinneet ja ovat kuulemma siskon kesämökillä.
Sinne menee varmasti loputkin kunhan äiti ei enää niitä tarvitse.
Olin maalannut molemmille vanhemmilleni taulut ja
kiinnittänyt taakse laput, joissa luovutin taulut heidän elinikäiseen käyttöönsä ja heidän kuoltuaan saisin taulut takaisin itselleni.
Toinen tauluista on hävinnyt. Arvaan kyllä, mistä taulu löytyisi.
Tuon rosvoamisen ymmärtäisi, jos siskoilla olisi jotenkin puutetta, mutta kun omaisuutta on kerätty saituudella ja ahneudella, eikä tuo luonteenpiirre tunnu vanhetessakaan heikkenevän.
Päinvastoin!
Meidän ei siis tarvitse riidellä perinnönjaosta. ;-)