Olen itse 22-vuotias ja koulutukseltani olen ylioppilas, kuten niin moni muukin.Viimeiset kolme vuotta mitä olen töitä hakenut, olen todella
nähnyt miten tärkeätä olisi saada suhteita.
Kaikki parhaimmat paikat menevät nykyään suhteilla.Viime ajat olen siivonnut, ollut kaupan kassalla ja pesettänyt vanhuksia.Jos puolestaan haluisin edes vähänkään ns. siistiin sisätyöhön esim. toimistoon, minulla pitäisi olla merkonomin
paperit- siihenkin joutuisin ottamaan opintolainaa.
Mutta kuinka on esim. entisillä luokkalaisillani ?
Heti hän sai suhteilla töitä toimistosta, vaikka oli vain yo- ei tarvinnut paikkaa edes hakea.Toinen luokkalaisistani on puolestaan saanut isänsä avustuksella paikan Stockmannilta.
Joudun maksamaan palkastani kotiin, en suinkaan vain omiin tarpeisiini. Esim. jos haluan koulutttautua, joudun ottamaan velkaa.
Mikä on se mennä esim. yliopistolle opiskelemaan, kun jo ennen valintakoetta tuttava petaa varman työpaikan, että vain saa rauhassa keskittyä valintakokeisiin. Ja valmistumisen jälkeenkin on heti paikka avoinna, jos nyt ei ihan koulutusta vastaavassa työssä, mutta kumminkin.
Kai se on niin helppoa ottaa tuttavan lapsi töihin- mitä sitä nyt vieraisiin luottamaan !
Mielipiteitä, kiitos !
nähnyt miten tärkeätä olisi saada suhteita.
Kaikki parhaimmat paikat menevät nykyään suhteilla.Viime ajat olen siivonnut, ollut kaupan kassalla ja pesettänyt vanhuksia.Jos puolestaan haluisin edes vähänkään ns. siistiin sisätyöhön esim. toimistoon, minulla pitäisi olla merkonomin
paperit- siihenkin joutuisin ottamaan opintolainaa.
Mutta kuinka on esim. entisillä luokkalaisillani ?
Heti hän sai suhteilla töitä toimistosta, vaikka oli vain yo- ei tarvinnut paikkaa edes hakea.Toinen luokkalaisistani on puolestaan saanut isänsä avustuksella paikan Stockmannilta.
Joudun maksamaan palkastani kotiin, en suinkaan vain omiin tarpeisiini. Esim. jos haluan koulutttautua, joudun ottamaan velkaa.
Mikä on se mennä esim. yliopistolle opiskelemaan, kun jo ennen valintakoetta tuttava petaa varman työpaikan, että vain saa rauhassa keskittyä valintakokeisiin. Ja valmistumisen jälkeenkin on heti paikka avoinna, jos nyt ei ihan koulutusta vastaavassa työssä, mutta kumminkin.
Kai se on niin helppoa ottaa tuttavan lapsi töihin- mitä sitä nyt vieraisiin luottamaan !
Mielipiteitä, kiitos !
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onhan se ihan totta, että suhteet auttavat, mutta kyllä se arpa napsahtaa kohdalle kunhan vaan jaksaa hakea. Kesällä tyttöystävä naureskeli, ku naputtelin koneella kymmeniä työhakemuksia, ja vastauksia niihin tuli 5-10% ja pari työhaastattelua sitten loppusaltaan poiki. Ja lopulta myös työpaikka.
Mutta suosittelisin kyllä sinua opiskelemaan itsellesi ammatin, olemaan rohkea ja positiivisella asenteella liikkeellä, ja älä koskaan vähättele työkokemuksiasi, olisi sitten ollut vaikka mummojen pyllyjen puhdistamista. Itse istuin tekussa melkein kuusi vuotta ja kesät loin tehtaalla paskaa ja tuntui että ei se lopu koskaan, mutta kyllä lopussa sitten kiitos seiso.
Koettelee, vaan ei hylkää.
Mikäli toimistotöihin haluat,on merkonomin koulutus kieltämättä lähes välttämätön. Tiesitkö muuten, että voit suorittaa merkonomitutkinnon myös ilta-opintoina, jolloin voisit päivät käydä töissä? Tällöin sinun ei tarvitsisi ottaa opintolainaa. Opintoihin menisi tosin hieman enemmän aikaa, mutta itse olin viime syksynä samanaikaisesti täyspäiväinen työntekijä ja täyspäiväinen opiskelija opiskellessani viimeistä 0,5 vuotta tradenomiksi...
Suhteillakaan ei muuten ihan aina saa töitä, sillä minä en juuri suhteiden takia päässyt erääseen paikkaan töihin, siitäkään huolimatta, että minulla on kielitaitoa ja alan koulutus. Passittivat kilpailijalle, joka otti. Kyseinen yritys ei palkkaa suhteilla, sillä eivät halua huonoa mainetta siitä.
Osittain vanhakantaista ajattelua. Kesätyöpaikat nyt varmasti menevät edelleenkin suhteilla, mutta ei kukaan ota vaikkapa markkinointisuunnittelijaa töihin vain siksi, että hänen äitinsä sattuu olemaan yrityksen johtoryhmässä. Aika heikkoja rekrytointeja ja huonoa tulosta tulisi. Toki jos kalkkiviivoilla on pari yhtä vahvaa ehdokasta, saattaa joku tällainen painaa vaakakupissa.
Kokeile hakea töitä rekrytointiyritysten kautta. Laitat kattavan, selkeän ja asiallisen hakemuksen, niin varmasti tarjotaan töitä. Itse olen saanut pari todella hyvää työtarjousta nimenomaan yhden rekryfirman kautta.
hakemus riitä...työnantajat pitävät aktiivisista työntekijöistä.... Esim. sellaisesta joka tulee paikan päälle valmiin hakemuksen kanssa kysymään töitä ja samalla markkinoi itseään firmalle, vaikka siellä ei välttämättä paikkaa olisikaan vapaana, mutta sieltä paikan vapautuessa muistavat, että sehän kävi se yks kaveri kyselemässä ja silloin he ottavat yhteyttä. TOIMII AINA ei ne tule kotoa hakemaan...näin pääsee ohittamaan työvoimatoimiston ym. välitysfirmat ja olet heti listan kärjessä paikan vapautuessa...etkä ole yhtäaikaa 10-100 hakijan kanssa josta sinua ei välttämättä huomata..
Vieläkö on niitä, jotka luulevat, että pelkällä yolakilla löytyy töitä? Entisaikaan ehkä ylioppilailla oli paremmat mahdollisuudet saada töitä kun muilla, mutta tämän päivän yhteiskunnassa lukion käyminen on työnhaun kannalta täysin turhaa. Yolakin saaminen on ainoastaan tietynlainen meriitti, jos haluaa töitä suosittelisin suuntaamaan ammattikouluun tai AMK:hon.
Hyvää Joulun odotusta!
sitä mitä siitä itse tekee.....olen ollut monessa eri työpaikassa ja ensimmäiseen työpaikkaan menin äidin avulla..14 vuotiaana. Paskaa luomaan maatalouslomittajaksi, kun koulu ei maistunut. Sen jälkeen olen työskennellyt 11 eri työpaikassa. Vasta nyt kun, olen 34v tiedän mitä haluan elämässäni tehdä...(oppisopimuksella pienkonemekaanikoksi) Joten ei sinulla kiire ole...Noihin 11 työpaikkaan pääsin, kun menin vain kysymään töitä...eli tekevä saa töitä.
Itse olen kyllä päässyt "suhteilla" töihin, mutta en äidin tai muun sukulaisen luomilla, vaan ihan omillani. Niitä syntyy aktiivisille ihmisille. Ja suurin osa on tullut vapaaehtoistoiminnan kautta, vaikka en niitä vuosikausia tehnytkään.
Nyt kyllä voin itse suositella kysyville tuttaviani. Hyvin monet työt eivät ikinä tule mihinkään julkiseen hakuun.
Koulutukseni ei ole korkea, enkä nykyään toimi edes koulutustani vastaavissa töissä. Valitsen työni sen mukaan, mikä milloinkin sattuu elämäntilanteeseen sopimaan. Tämä on ollut melko hidas tapa rakentaa työuraa, mutta olen päässyt sellaiseen työhön, jota monet haluaisivat tehdä, mutta eivät ole ymmärtäneet sen tuomia etuja ajoissa. Pitkään tein keikkoja omasta halustani, näin pystyin säätelemään työnteon määrää omien tarpeideni ja voimieni mukaan. Tämän tosin mahdollisti vain puolison säännöllinen ansiotyö, sekä yhteinen sävel hänen kanssaan. Käytännössä siis keskustelimme paljon siitä, mikä on paras tapa yhdistää työnteko ja pienet lapset.
Olen useissa eri yrityksessä rekrytoinut useita kymmeniä ihmisiä ja kaikille oli yhteistä, että ensin katsottiin sisältä mahdolliset kyvykkäät ylennettävät, sitten puskaradiolla ja kollegoilta mahdolliset tutut ja tunnetut osaajat ja vasta viimeisenä paikka avoimeen hakuun. Sieltäkin käytiin hakijoita kollegoiden kanssa läpi ja jos tuli tuttuja nimiä vastaan, laitettiin etusijalle.
Miksikö ? Tietenkin siksi, että osumistarkkuus oli huomattavasti parempi. Kaverin osaaminen, tavat ja motivaatio jo tiedettiin, eikä tarvinnut oletetella. Jos vältettiin avoin haku, vältettiin myös sen kustannukset ja siihen menevä aika.
Suomessa on yrityksiä, joidenka rekrytointi perustuu pelkästään amerikkalaistyyppisen agressiiviseen suorakontaktointiin. Kun tarvitaan henkilöä, laitetaan olemassaoleville tiedoksi, nämä kaivavat vanhat kollegansa esiin, kysyvät alustavasti onko kiinnostunut, ja sitten HR:n kanssa seulotaan esiin ne, joille sitten soitetaankin suoraan ja pyydetään käymään.
Onnistuneesta rekrytoinnista otetun tekijän koeajan jälkeen ilmoittajalle annettava rekrypalkkio takaa hyvän materiaalin, pitää listoilla täytettä ja antaa hankintaan potkua.
Eikä ole postit täynnä kaikenmaailman kepillä jäätä kokeilijaa.
Lisätään tähän vielä, että tuo suorahaku, eräänlainen firman sisäinen headhunttaus on toimivin ja nopein systeemi saada asiantuntevaa väkeä taloon.
Ja jopa taloudellisin, vaikka rekrypalkkiot olisivat kohtuu isojakin. Täsemennän vielä, että palkkio kannattaa maksaa vasta sitten kun uusi hankinta on koeaikansa onnistuneesti läpäissyt. Tällä saadaan mukavasti "ostoveloille maksuaikaa" :-) ja pidetään homma asialinjoilla.
Suosittelen.
Ja vielä ihmetellään miksi työttömiä tai miksi vaikea on saada töitä kun on tämmöstä peliä!!
Aika moni kunnollinen (ja ehkä parempi) työntekijä jää huomaamatta ja löytymättä näillä "puskaradio-suhteilla työhön"-systeemeillä!
Niinhän se maailma tietysti tänä päivänä toimii, jos et tunne ihmisiä oikeissa paikoissa niin k*sessa oot jos töitä tarvit, ainakin siihen asti kun nää tällaset tyypit jää eläkkeelle.
Työhaastattelun ja testien tarkoituksena on ottaa selville osaajasta osaaminen, motivaatio, tärkeimmät luonteenpiirteet, sosiaaliset kyvyt jne...
Tämä vie aikaa, maksaa rahaa ja jää pintaraapaisuksi.
Mahdollisesti jo vuosia tunnetusta henkilöstä nämä asiat jo tiedetään varmasti, vie vähemmän aikaa ja maksaa vähemmän rahaa.
Kumpiko mahtaa olla kannattavampi valinta sen mielestä, joka lystin maksaa ?
Saattaa jäädä parempia ulkopuolelle, mutta lienee kuitenkin saatu riittävän hyvä. Semminkin kun liikalaadusta ei yleensä kannata maksaa. "Liian hyvä" usein tietää sen itse ja suunnittelee itselleen toisenlaista urapolkua kuin se, joka hänet on palkkaamassa ja käytön suunnittelemassa.
Aina ei toki ole järkevää /mahdollista hakea ulkopuolelta. Muuten ei avoimia hakuja enää näkyisikään. Eikä näy usein silloinkaan, sillä yleensä johtotehtävissä on edelleen käytössä suorahaut, mutta esim. headhuntereiden toimesta.
"Tykinruoka" taas usein otetaan tuntimäärinä henkilöstövuokraajilta.
En itsekään työllistäisi ketään pelkästään lyhyen haastattelun ja muutaman paperin perusteella.
Ja ketä ne "oikeat ihmiset" ovat, joita tulisi tuntea? Ne ovat niitä entisiä työtovereita usein, ehkä muuten tuttavia, ihan tavallisia tallaajia, jos ei suorastaan mitään huippupaikkoja etsi. Suurin osa yrityksistäkin taitaa olla niitä pieniä, joissa myöskin työntekijät tietävät rekrytoinneista, ja usein heiltä myöskin kysytään tunteeko kukaan ketään sopivaa, jota kannattaisi kysyä.
Oma kokemus on myöskin se, että usein tulijat ovat olleet jo esimerkiksi keikkahommissa opiskelun aikana, tai muuten vaan tuuranneet, sitten kun on tullut paikka auki, on ollut luonnollista, että jo tutulle henkilölle sitä tarjotaan.
Ei kai työnantajan tarvitse saada aina parasta, mutta kyllä varmasti on järkevintä pyrkiä mahdollisimman riskittömään rekrytointiin. se on työntekijällekin parempi, ettei tule mahdollisten koeaikapurkujen vuoksi turhia karensseja.
Nämä "tällaiset tyypit" eivät varmaan jää koskaan eläkkeelle, eli käytäntö tullee jatkumaan. Siihen on vaan työnhakijoidenkin opittava, että omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa paljon enemmän kuin työkkärin avulla työn saantiinsa.
Ja on myös niitä paikkoja paljon, jotka tulevat näennäisesti hakuun, mutta oikeasti niihinkin on jo tekijä valmiiksi katsottuna. Ei ole ehkä reilua, mutta se on elämää tänäpäivänä. Puolisoni sai paikan juuri näin, eli jo edellistä oli hakenut, mutta silloin "kysyttiin" että haluatko hakea seuraavaa pian avoimeksi tulevaa paikkaa, kun ei juuri hakemaansa saanut. Tietysti hän siihen suostui, ja aloitti työnsä jo kun hakuaikaakin oli jäljellä vielä kaksi viikkoa. Jo kysyttäessä annettiin suoraan ymmärtää, että seuraavan paikan saat, ei kannata enää työttömyyttä stressata ja kannattaa laittaa jo nyt lasten päivähoitoasiat kuntoon.
Varmaan se on kiva kun pääsee noilla suhteilla töihin, mutta miettiikö kukaan niitä joilla ei ole suhteita? Kuinka moni kunnollinen, "ei täynnä itseään oleva" tavallinen ihminen jää ilman työtä kun ei ole sitä joka puhuu sen työpaikan?!
Kuinka luotettavaa tämä suhteilla pelaaminen on, toki jos kyseessä on entinen työntekijä on luontevaa palkata tällainen uudelleen työhön, mutta jos kyseessä tällanen kysely "tunteeko kukaan jonkun" ja sitten ehdotellaan kamua tai naapuria niin kuinka rehellisiä sen ihmisen osaamisesta tai kunnollisuudesta sillon ollaan?
Nykyään inhimillisyydellä ei ole mitään tekemistä työhön pääsyn kannalta eli siis kukaan ei mieti sitä että joku oikeasti, todella haluaa töihin, on koulutettu mutta suhteet puuttuu ja niinkun todettu, rehellisellä hakemisella ei ole työhön pääsyn kannalta mitään hyötyä (todettu on, jos ei reilulla sadalla hakemuksella ole päässy mihinkään). Rahaa pitäs saada että sais leivälle muutakin kun ylähuulen, mutta välittääkö kukaan siitä, kuhan se oma kamu pääsee töihin.
Tällasta suhteilla-työhön pa*kaa puhuu vaan ne jotka ovat itse sitä kautta työllistyneet tai ovat itse työssä. Työttömän arkea ja tulevaisuuden toivottomuutta ei kukaan tollanen tilipussin saava ymmärrä. Miltä se tuntuisi vihdoinkin saada työtä!!
opiskelemaan itsellesi ammatin! Kas kummaa, vielä tänäkin päivänä työnantajat arvostavat koulutusta ja valmista tutkintoa! Opiskelun aikana on monia harjoittelujaksoja, jolloin pystyt luomaan kontakteja tuleviin työnantajiin. Tai mikset mene oppisopimukseen? Tai työmarkkinatukiharjoitteluun?
Aika moni 22-vuotias asuu täysin omillaan, kustantaa itse sekä asumisensa, ruokansa että muut menonsa... oletatko, että vanhempasi kiltisti elättävät sinut loppuikäsi? ja sitten vielä täällä ruikutat, että suhteilla menee työpaikat! Mitäs jos ottaisit vastuun omasta elämästäsi, ehkäpä se näkyisi myös työhaastatteluissa ja saisit niitä työpaikkoja!
pärjäämisen taso ei ole korkea. Käytännössä työttömänä ja koulutettuna saat työharjoittelupaikkoja 8 euron päiväkorvauksella, loput sitten tukina sosiaalitoimistosta ja Kelalta jne. Riippuu sitten miten hyvin haluat pärjätä.
Mutta jos ihan oikeaa hyväpalkkaista työtä hakee, niin sitten tarvitset koulutuksen, ellet ole itseoppinut koodaari.
Itse olen tehnyt työttömänä noin 1000 hakemusta kolmen viime vuoden aikana ja saanut 3 haastattelua ja ollut kahdessa työharjoittelussa 3 kk kussakin... jos käyttäisin suhteitani, niin olisin haastattelussa viikon sisällä kovapalkkaisessa työssä. Nyt teen sitten työharjoitteluja eri paskafirmoihin odottaen jotain pätkätyötä, josta voisin hakea paikkoihin alan töihin ja tulla yleisesti hyväksytyksi "onhan sinulla 2 vuoden työkokemus alalta"-työpaikkojen osalta.
Totta tosin on se, että jos katsoo ainoastaan tulosta, niin kannattaa kyllä rekrytä työntekijöiden suhteilla uusia toimijoita. Joku kuukauden palkka bonuksena vinkistä ei tunnu missään. Onneksi en ole omistaja, sillä tulisi tiukka taistelu moraalini (en halua käyttää suhteita, koska näen niiden käytön epäreiluna muita hakijoita ilman suhteita kohtaan) ja tuloksen menetyksen välillä.
Mutta jos haluat suhteita, niin kaikenlaiset järjestöt ja harrastukset, joissa tapaat paljon ihmisiä ovat hyviä. Varsinkin korkeakouluopiskelijoille on jos jonkinlaista liiketoimintaan liittyvää järjestötoimintaa ja kansainvälisiä tutustu ihmisiin muista kulttuureista järjestöjä. Jos et ole korkeakouluopiskelija, niin sitten kannattaisi olla ehkä jossakin urheiluseurassa (ei duunareiden joukkueessa) tai joissain ystävyyseuroissa.
Niiden suhteiden arvo tulee esiin silloin kun niitä osaa käyttää sopivasti. Minä olen pyrkinyt käyttämään niitä niin, että kyselen tuntemiltani ihmisiltä (kavereilta, jne) onko heidän ympärillään tarvetta uudelle henkilölle ja punninnut, voisinko minä täyttää tarpeen. Samoin olen muutamille vihjaissut, että meillä ei oikein kukaan tee tarpeellista hommaa Z...
Tämän jälkeen tulee aika vaihtaa informaation toinen osa eli sopivat kontaktit: kenen kanssa on kannattavinta puhua paikasta ja siitä, miten itse voisi olla firmalle siinä hyödyksi. Tai olen itse käynyt pomon juttusilla kysymässä, haluaisiko hän tuntemani henkilön tiedot tutkittavakseen.
Ihan omilla avuilla se työ pitää tietenkin saada mutta tilaisuuksien haistaminen ja oikeiden juttukumppanien löytämisessä kaverit ja muut kontaktit ovat kullanarvoisia.
suhteet varmaan toimivatkin ihan asiallisesti, mutta kun naisena tuudittauduin siihen, että voisin käyttää edellistä johtajaa (mies) suosittelijana, jonka kanssa siis on mennyt aikoinaan töissä hyvin, niin hänhän alkoi odottamaan vastapalveluksia.....että näin.
kun mies on esimiehenä. Naisien harvemmin pitää yrittää käyttää asemaansa seksin saamiseen, koska naiset saavat aina halutessaan seksiä. Itselläni ei ole ollut töissä vastaavantyyppistä kokemusta. Koulussa naisproffa ei olisi päästänyt läpi tentistä, jos en olisi lähtenyt päiväkahville. Onneksi ei ollut pakollinen kurssi.
työtä siinä missä jokun muukin esim siisti toimistotyö.
Jokainen osaa siivota ,mutta miten.
Turha valitaa jos ei ole pätevyyttää
Hae alan koulutukseen
sellainen juttu että niihin aliarvoistettuihin toimistotöihinkin tarvitaan varsinkin nykyaikana sellaisia taitoja joita sinulla tuskin ylioppilaana on. Sujuuko office-paketti ja kymmensormijärjestelmä? Tunnetko asiakirjastandardit ja kokoustekniikat? Ei kenelläkään ole aikaa odotella että painelet kahdella sormella jotain liikekirjettä ja senkin asettelut on päin persettä.
Sinulla tuntuu olevan muutenkin omituisia käsityksiä elämästä. 22-vuotiaana olet aikuinen ihminen ja täysin velvollinen maksamaan elatuksesi. Opintolaina on opiskellessa itsestäänselvyys jos ei halua tehdä töitä opiskelu n ohella, siinä ne vaihtoehdot. Se että opiskelua varten joutuu ottamaan lainaa, on niin naurettava tekosyy sille että ei halua opiskella että älä edes yritä. Myönnä että olet pelkästään mukavuudenhaluainen ja kadehdit niitä joilla näyttää menevän paremmin, huom. näyttää. Keskity hoitamaan omat asiasi ja anna muiden hoitaa omansa. Mieti vähemmän sitä mitä muilla on ja mitä sinulta puuttuu ja enemmän sitä miten pääsisit omille jaloillesi.