Mä luen vuorotellen näitä kirjoituksia, särkynyt sydän ja suhteen lopettaminen. Koetan kai saada selvyyttä, miksi elämä on tätä? Miksi se ei voi edes joskus olla mulle mukavaa, aina vaan hakkaa ja lujaa vastaan.
No siitä on nyt noin kuukausi, kun se mitä mä luulin joksikin tosi kauniiksi ja jatkuvaksi ja mua loppu elämäni rikastuttavaksi loppui. Ihminen jota mä en luullut olevan olemassakaan oli kuitenkin mun lähellä ja mun kanssa.
Seuraavassa hetkessä, hän oli poissa ja vain siksi että halusi miettiä, mitä se oikeasti tarkoittaa. No turha vastata, mä tiedän etten sitten ollutkaan se oikea ja sitä rataa. Tiedän, onneksi se loppui, jo aika alussa, silti se sattui.
Kai tällä elämällä on mulle vielä jotain tarjolla, koska ei se muuten olisi ottanut multa tätä pois. Aina ei vaan jaksa uskoa tähänkään teoriaan.
Mä en vaan sitä tajua, miksi joku voi heittää jotain kaunista roskiin tuosta vaan?
No siitä on nyt noin kuukausi, kun se mitä mä luulin joksikin tosi kauniiksi ja jatkuvaksi ja mua loppu elämäni rikastuttavaksi loppui. Ihminen jota mä en luullut olevan olemassakaan oli kuitenkin mun lähellä ja mun kanssa.
Seuraavassa hetkessä, hän oli poissa ja vain siksi että halusi miettiä, mitä se oikeasti tarkoittaa. No turha vastata, mä tiedän etten sitten ollutkaan se oikea ja sitä rataa. Tiedän, onneksi se loppui, jo aika alussa, silti se sattui.
Kai tällä elämällä on mulle vielä jotain tarjolla, koska ei se muuten olisi ottanut multa tätä pois. Aina ei vaan jaksa uskoa tähänkään teoriaan.
Mä en vaan sitä tajua, miksi joku voi heittää jotain kaunista roskiin tuosta vaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
siksi kun jotku kaipaavat aina jotain lisää tai jotain parempaa eivätkä tajua nauttia siitä mitä on...
Tsemppiä
mulle kävi aivan samoin. ei auta kun nostaa pää pystyyn ja toivoa parempaa huomista. sitä että tää kärsiminen on sen arvoista että joskus voi kokea onnea. se on helkkarin vaikeeta. pääasia ettei katkeroidu. vaan jostain löytyis pieni toive vielä rakkauteen ja luottamukseen.. vaikka siihen aikaa meneekin
ihan on samalla kaavalla veistetty...mutt meillä vaan puoli vuotias lapsi... mietin kuinka selviän jaksamaan lapsen hoidosta..se pelottaa... olen aivan rikki...!!
Minulla on myös pieni lapsi, jonka olen hoitanut ja kasvattanut, alusta asti yksin. Se tie on raskas, mutta samalla tosi antoisa. On ihanaa nähdä, kun lapsi oppii kävelemään ja syömään itse jne. Ne on asioita, joita ei näe kun olemalla paikalla lapsen elämässä. Tiedän että selviät ja jaksat, sinun on pakko, lapsesi takia. Voimahalaus :o)
No miten se elämä nyt sitten hakkaa vastaan ja oletko miettinyt omaa itseäsi ja käyttäytymistäsi?
En ala tässä koko elämääni selittää, mutta kaikki on mennyt pieleen. Ainoa valo elämässäni on pieni lapseni, joka antaa aihetta elää. Sitä vaan haluaisi, että mullekin suotaisiin onni ja saisin rakastaa jotain miestä, joka ymmärtäisi että lapsi nyt jonkun verran rajoittaa mun tekemisiä.
Usko pois olen miettinyt kaikkea ja mitä olisin voinut vielä tehdä toisin. No elämää ei voi elää, kuin elämällä, omana itsenä. Sen kun syyllistät, sen mä osaan itsekin, en tarvitse siihen sun apua.