rakkaus on kova ja luja..niin mä kerran luulin.. ukko on koko kesän 4ookm päässä, tämä kesäkuu nähtiin joka viikonloppu mutta nyt ei enään ole varmuutta millon nähään seuraavan kerran,syyskuussa päästää taas saman katon alle asumaan. onko kellään kokemuksia tälläisesta kaukorakkaudesta? usko on miehellä luja,mulla se alkaa hiipumaan, mä olen niin herkkä ja rakkauden kipeä että tuntuu ettei kestä tätä ikävää ja yksinäisyyttä,joka ilta pitäis saada käpertyä oman kullan kainaloon mutta ku ei,se on surullista ja meidän suhde on tosi kovilla.
päivät istun tietokoneelle ja seuraan näitä keskusteluja, kaverit ei jaksa kiinnostaa ku koko ajan on oma kulta mielessä ja se suuri kamala kaipuu. ja se kysymys jaksetaanko me? jaksetaanko me tämä ero aika? kulti on niin varma se on niin varma rakkudesta ja kaikesta se aina sanoo että älä rakas huolehi me kyllä selvitään. mutta toivo hiipuu.. auttakaa ystäväiseni..
pari mailikaveriakin olis kiva saada piristämään päiviä! =)
mailailkaa: [email protected]
päivät istun tietokoneelle ja seuraan näitä keskusteluja, kaverit ei jaksa kiinnostaa ku koko ajan on oma kulta mielessä ja se suuri kamala kaipuu. ja se kysymys jaksetaanko me? jaksetaanko me tämä ero aika? kulti on niin varma se on niin varma rakkudesta ja kaikesta se aina sanoo että älä rakas huolehi me kyllä selvitään. mutta toivo hiipuu.. auttakaa ystäväiseni..
pari mailikaveriakin olis kiva saada piristämään päiviä! =)
mailailkaa: [email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on kokemusta. 2 vuotta meni niin että näin poikaystävääni 3 krt vuodessa n 3 viikon jakson kerrallaan. Fyysistä välimatkaa oli yli 8000 km.
Sanoisin että koeta keksiä kaikkea tekemistä ja tee sellaisia asioita joita et tulisi poikaystäväsi kanssa tehneeksi. Mun mielestä ei voi liikaa ripustautua toiseen ihmiseen koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu.
Olen myös sitä mieltä että jos teidän suhteenne on kestääkseen, se kyllä kestää tuollaisen eron, ihan varmasti. Jos se ei kestä niin todennäköisesti se ei ole sen arvoista.
Älä masennu. Ulkona paistaa aurinko ja linnut laulaa. Lähde vaikka rannalle ja tunne kuinka hyvältä tuntuu olla oman itsensä kanssa! :-)Pahinta mitä voit tehdä on että käperryt yksinäisyyteesi etkä haluakaan tehdä mitään tai nähdä tuttuja.
Tsemppiä!
Jos tilanne kerran on se, että ette voi nähdä toisianne niin paljon kuin haluisitte, ei auta muu kuin kestää ja uskoa huomiseen. Ja valitettavasti se, että eristäydyt ei ainakaan lyhennä odotettavaa aikaa. Luultavasti saa sen vain tuntumaan entistäkin pitemmältä. Mitä jos ryhdistäytyisit ja lopettaisit itsesäälissä kierimisen? Ette varmasti ole ainoa pari, jolla on sama tilanne. Ja sitä paitsi tämä on hyvä testi suhteellenne. Yritä ajatella sitä vaikka niin.
Tuntuu, että olet elänyt omaa elämääsi vain miehen kautta. Toivottavasti olen väärässä. Jokaisella ihmisellä tulee olla myös oma elämä yhteisen elämän lisäksi. Miksi et nyt (kun kerran aikaa on) tekisi kaikkea sellaista, joka on jäänyt tekemättä? Yritä sopeutua ja ottaa ajasta kaikki mahdollinen irti. Aluksi voi olla vaikea totutella "uuteen elmään", mutta uskon sen olevan kannattavaa. Jo itsesikin kannalta. Todista itsellesi, että pärjäät myös yksin, siitä on hyötyä suhteennekin kannalta.
Ja loppujen lopuksi syyskuuhun on enää pari kuukautta. Ja näinä kahtena kuukautena näette varmasti ainakin muutaman kerran. Kiitä onneasi, että sinulla tuntuu olevan noinkin ihana mies. Usko hänen lailllaan teidän yhteiseen tulevaisuuteen ja uskon sen silloin lähes varmasti toteutuvan.