Te jotka pidätte itseänne uskossa olevana ja kirjoitatte näillä palstoilla, asemastanne ja iästänne, seurakunnastanne, kirkostanne tai vakaumustanne tai opeistanne tai uskossa olo-ajastanne huolimatta, en voi olla kysymättä teiltä yhtä kysymystä johon toivon teidän rehellisesti vastaavan itsellenne, todellakin rehellisesti niin että ajattelette kysymystäni ja sitten punnitsette asiaa kohdallanne.
En sano että oletko todellakin löytänyt oikean Luottamuksen Kaikkivaltiaaseen ja HÄNEN SANAANSA vai etkö ole sitä tehnyt, sillä ihmisen ja Kaikkivaltiaan välit kuuluvat vain ihmiselle ja Kaikkivaltiaalle eikä siihen ole kenelläkään oikeutta puuttua ja sanoa ettei hän ole Luottamuksessa, tai että hän on Luottamuksessa Jumalan Pyhään, sillä sen todistaa hänen omat sanansa ja tekonsa sekä sydämensä ääni, ellei hän paaduta sydäntään ja sulje silmiään ja korviaan.
Olen itse kulkenut tätä tietä 53-vuotta ja siksi voin sanoa että rehellisyys itseään kohtaan Jumalan edessä on tämän tien A ja O, sillä yrittäessään olla jotain muuta kuin mitä on, ihminen pettää lopulta vain itseään ja sulkee itseltään pääsyn todelliseen vapauteen ja joutuu vaelluksessaan melkoiseen pettymysten ja ulkokultaisuuden vyhteeseen eikä hevin löydä sieltä poispääsyä koska itse seisoo itsensä tiellä voidakseen poistua tuosta hullunmyllystä ja liittyä Jumalan lasten vapauteen.
Tämä pohjustaa sitä kysymystä jonka nyt esitän sinulle toivossa että todellakin pysähdyt sen eteen ja mietit asioita kohdallasi, mutta ennen kysymystä selvitän miksi esitän tämän kysymyksen joka kerran esitettiin minulle.
Olin siihen aikaan erittäin kiivas ja valmis osoittamaan sormellani ketä tahansa joka mielestäni syyllistyi rikkomukseen Jumalan Sanaa kohtaan eli niin kuin teillä on tapana sanoa että he syyllistyivät syntiin. Löysin jokaisesta ihmisestä jotain moitittavaa tai jopa tuomittavaa tai arvosteltavaa ja pidin kovaa ääntä ja meteliä siitä ja kiivailin kuin pyhä tuomari heitä ja heidän tekojaan vastaan. Olin todellinen tuomiosaarnaaja ja ruoskan heiluttaja ja voi sitä joka osui ruoskani tielle se sai todella tuta ruudinkäryisen saarnani.
Olinhan uskossa joten katsoin siihen minulla olevan oikeutta oikaista toisten vaellusta ja uhata heitä helvetillä ja kadotuksella niin kuin farisealaisilla, saddukealaisilla ja kirjanoppineilla on tapana tänäkin päivänä.
Sitten tuli eteeni tuo kysymys: ” Kumpi on suurempi rikkomus, se jonka teet teoillasi tai se jonka teet sydämelläsi ajatuksissasi?”
Ajattele, tuo kysymys löi minut maahan ja huomasin tuomitsevani itseni hirveämmin kuin kenetkään toisen olin koskaan tuominnut tai arvostellut.
Olin tuominnut ihmisten ulkoiset teot mutta en omia ajatuksiani, sillä olinhan rikkonut jatkuvasti ajatuksin Kaikkivaltiasta vastaan joka päivä ja ajatusten rikkomus on tuhat kertaa kaameampi kuin lihan teot sillä lihan teot ovat ilmeiset eikä niistä mitään hyvää löydä ja ne on jo tuomittu, mutta ajatuksen rikkomukset ovat rikkomuksia jotka tehdään sydämessä, siellä joka on Jumalalle pyhitetty, tai ainakin pitäisi olla.
Tuon jälkeen en ole ketään tuominnut ulkoisista teoistaan koska itse olen ollut syypää vielä kaameampaan, sillä olen rikkonut Kaikkivaltiasta vastaan sydämessäni joten mikä olen toista ulkoisesta tuomitsemaan koska itsekin olen yhtä syyllinen ja vielä syyllisempi ja koska Luotan sovitustyöhön niin en edes uskalla toista tuomita tai arvostella hänen ulkoisen olemuksensa mukaan enkä ulkoisten tekojen mukaan vaan rukoilen ja toivon että vaikka hänen ulkoinen olemuksensa onkin sitä mitä se on lihan heikkouden tähden, niin sisäisen ihmisen puolesta hän on tai tulee olemaan kirkkaudessa yhdessä kanssani sen Luottamuksen mukaan joka meillä on Pojan sovitustyöhön ja ISÄN Armoon.
Kumpi on suurempi rikkomus, se jonka teet teoillasi tai se jonka teet sydämelläsi ajatuksissasi?
En sano että oletko todellakin löytänyt oikean Luottamuksen Kaikkivaltiaaseen ja HÄNEN SANAANSA vai etkö ole sitä tehnyt, sillä ihmisen ja Kaikkivaltiaan välit kuuluvat vain ihmiselle ja Kaikkivaltiaalle eikä siihen ole kenelläkään oikeutta puuttua ja sanoa ettei hän ole Luottamuksessa, tai että hän on Luottamuksessa Jumalan Pyhään, sillä sen todistaa hänen omat sanansa ja tekonsa sekä sydämensä ääni, ellei hän paaduta sydäntään ja sulje silmiään ja korviaan.
Olen itse kulkenut tätä tietä 53-vuotta ja siksi voin sanoa että rehellisyys itseään kohtaan Jumalan edessä on tämän tien A ja O, sillä yrittäessään olla jotain muuta kuin mitä on, ihminen pettää lopulta vain itseään ja sulkee itseltään pääsyn todelliseen vapauteen ja joutuu vaelluksessaan melkoiseen pettymysten ja ulkokultaisuuden vyhteeseen eikä hevin löydä sieltä poispääsyä koska itse seisoo itsensä tiellä voidakseen poistua tuosta hullunmyllystä ja liittyä Jumalan lasten vapauteen.
Tämä pohjustaa sitä kysymystä jonka nyt esitän sinulle toivossa että todellakin pysähdyt sen eteen ja mietit asioita kohdallasi, mutta ennen kysymystä selvitän miksi esitän tämän kysymyksen joka kerran esitettiin minulle.
Olin siihen aikaan erittäin kiivas ja valmis osoittamaan sormellani ketä tahansa joka mielestäni syyllistyi rikkomukseen Jumalan Sanaa kohtaan eli niin kuin teillä on tapana sanoa että he syyllistyivät syntiin. Löysin jokaisesta ihmisestä jotain moitittavaa tai jopa tuomittavaa tai arvosteltavaa ja pidin kovaa ääntä ja meteliä siitä ja kiivailin kuin pyhä tuomari heitä ja heidän tekojaan vastaan. Olin todellinen tuomiosaarnaaja ja ruoskan heiluttaja ja voi sitä joka osui ruoskani tielle se sai todella tuta ruudinkäryisen saarnani.
Olinhan uskossa joten katsoin siihen minulla olevan oikeutta oikaista toisten vaellusta ja uhata heitä helvetillä ja kadotuksella niin kuin farisealaisilla, saddukealaisilla ja kirjanoppineilla on tapana tänäkin päivänä.
Sitten tuli eteeni tuo kysymys: ” Kumpi on suurempi rikkomus, se jonka teet teoillasi tai se jonka teet sydämelläsi ajatuksissasi?”
Ajattele, tuo kysymys löi minut maahan ja huomasin tuomitsevani itseni hirveämmin kuin kenetkään toisen olin koskaan tuominnut tai arvostellut.
Olin tuominnut ihmisten ulkoiset teot mutta en omia ajatuksiani, sillä olinhan rikkonut jatkuvasti ajatuksin Kaikkivaltiasta vastaan joka päivä ja ajatusten rikkomus on tuhat kertaa kaameampi kuin lihan teot sillä lihan teot ovat ilmeiset eikä niistä mitään hyvää löydä ja ne on jo tuomittu, mutta ajatuksen rikkomukset ovat rikkomuksia jotka tehdään sydämessä, siellä joka on Jumalalle pyhitetty, tai ainakin pitäisi olla.
Tuon jälkeen en ole ketään tuominnut ulkoisista teoistaan koska itse olen ollut syypää vielä kaameampaan, sillä olen rikkonut Kaikkivaltiasta vastaan sydämessäni joten mikä olen toista ulkoisesta tuomitsemaan koska itsekin olen yhtä syyllinen ja vielä syyllisempi ja koska Luotan sovitustyöhön niin en edes uskalla toista tuomita tai arvostella hänen ulkoisen olemuksensa mukaan enkä ulkoisten tekojen mukaan vaan rukoilen ja toivon että vaikka hänen ulkoinen olemuksensa onkin sitä mitä se on lihan heikkouden tähden, niin sisäisen ihmisen puolesta hän on tai tulee olemaan kirkkaudessa yhdessä kanssani sen Luottamuksen mukaan joka meillä on Pojan sovitustyöhön ja ISÄN Armoon.
Kumpi on suurempi rikkomus, se jonka teet teoillasi tai se jonka teet sydämelläsi ajatuksissasi?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Jli, Weijo, Kreationisti Marttyyri, Jacob, Runotyttö, Esko H., Mikko jne.
Siinä niitä ihmisiä, jotka ovat korottaneet itsensä muiden ihmisten yläpuolelle. Heidän teksteissään näkyy heidän suurtakin suurempi egonsa. Ja Jumala on heistä yhtä kaukana kuin länsi on idästä.
Mutta ylpeyden syntiä ei voi nähdä itse siihen syntiin uponnut.
Ei heillä ole tietoa Jumalasta. Vaikuttaa, ettei heillä ole aavistustakaan Jumalasta. He julistavat itseänsä: sitä miten hyvin tuntevat Raamattua, he tuomitsevat muita...
Juuri heidän tulisi ymmärtää ja nöyrtyä. Mutta juuri he eivät siihen tule koskaan kykenemään.
sinä korotat itsesi mainitsemiesi henkilöiden yläpuolelle...mahdat olla tosi korkealla...ja minä vielä korkeammalla tämän viestin johdosta, ja....
En ole heitä korkeammalla. Olen vain sivistyneempi ja egoltani terveempi.
>>Olen vain sivistyneempi ja egoltani terveempi
Olen sivistyneempi ja egoltani terveempi.
Ystävyydellä.
Ainakin Onebody vielä lisäksi.
Jo olet heikoissa kantimissa, jos et tuota tajua.
Kysyin vain, että uskallatko vastata itsellesi tähän kysymykseen, ja mikä oli tulos. Valtaisa syyteryöppy muiden niskaan niinkuin farisealainen tuolla synagoogassa:" Herra minä kiitän sinua että en ole sellainen kuin tuo syntinen tuolla!"
En sano ketään teistä fariseukseksi, sanon vain että reakoitte juuri niin kuin farisealainen reakoi.
Niin kauan kun ihminen on valmis osoittamaan toista sormellaan sanoen: " Herra en minä, mutta nuo toiset," on kuin Adam ja Eva syötyään tuota kiellettyä hedelmää sillä Adam syytti Eva ja Eva syytti käärmettä, mutta kumpikaan ei tunnustanut että hänessä oli se todellinen vika. Eihän käärme väkisin työntänyt hedelmää Evan suuhun eikä Eva työntänyt sitä väkisin Adamin suuhun, sillä he kaikki omalta osaltaan olivat syyllisiä, mutta omaa syyllisyydentunnettaan peittäen ja vähätellen he syyttivät toista koska heidän omatuntonsa syytti heitä itseään.
Eikö heidän kohtalonsa ole ollut opiksi vai miksi ihminen yhä puolustautuu syyttämällä toista ja näkemällä tikun toisen silmässä, mutta ei .....
Mitä hyödyttää meitä Kaikkivaltiaan edessä jos me syytämme siellä toisiamme sanoen että Herra enhän minä mutta nuo toiset.
Saman rikkomuksen alla me olemme siinä missä muutkin ovat. Jos mielestäsi joku on korottanut itsensä sinun yläpuolellesi, niin mitä hän siitä hyötyy, sillä jos joku niin on tehnyt niin itse hän on itsensä siihen tilaan nostanut, eikä sellaisesta ole hänelle mitään hyötyä vaan vain vahinkoa.
Jos taas joku tuntee kirjoituksia enemmän kuin sinä, ja huolimattomuudessaan tuleekin ja tietämättään lyö toista tai halventaa toista sillä oppimisensa määrällä, niin älä ota sitä itseesi loukkauksena, vaan paremminkin anna sen vaikuttaa sinussa niin että se kiirehdityttää sinua enemmän syventymään siihen mitä kirjoitettu on.
Me olemme taitamattomia ja vajavaisia ja niin monasti myös laiskoja ja kun joku enemmän ahertanut puhuu meille niin me luulemme hänen kerskaavan vaikka niin ei tarvitse olla asiainlaita.
Kukaan ihminen ei voi nousta ja lyödä rintaansa ja huutaa tuntevansa kirjoitukset ja Jumalan ajatukset niin että voisi käydä toista opettamaan siinä, mutta monet ahkeroivat enemmän ja toiset vähemmän, mutta ne jotka enemmän ahkeroivat tulisi olla nöyriä niitä kohtaan jotka vähemmän ahkeroivat ja heidän tulisi olla näiden tukena ja apuna, mutta ei nousta ja vaatia muilta sitä minkä itse ovat saavuttaneet, sillä jos mitä heillä on on Jumalalta niin mistä heillä silloin olisi syytä kerskata tai itsensä korottaa, sillä silloin se mitä heillä on se on armon antia eikä heillä itsellään ole siitä osaa eikä arpaa niin että voisivat muiden edessä itsensä korottaa tai ryhtyä toisia opettamaan tai vaatimaan itsensä seuraamista.
....eli- siis olet "parempi ihminen"!?
Nimeämäsi kirjoittajat olivat siis "tikkuja" sinun "lihassasi" jota heidän sanansa "pisti"!
Olisikohan sittenkin niin että.......!?
Tällaista ääneenajattelua luen mielelläni.
Itse olin ns suorittavassa uskossa ennen uudistumista... toteutuvaan uskoon.
Jumala vain vaikuttaa ajatuksen teoiksi asti: 'Minun tulee vähetä&Hänen kasvaa.'
'Pidän roskana kaiken muun Kristuksen tuntemisen rinnalla.'
Jumalan rakkaus meissä - sinussa&minussa- ja sen ilmenemismuodot!
eivät kaikki opeta/kehota... Mutta kaikki me olemme Jeesuksen todistajia.
'Pidän roskana kaiken muun Kristuksen tuntemisen rinnalla.'
ai ku kiva.
t.roska
Moka. Asiayhteydestä irrallinen raamatunlause...
Korjanneeko asiaa jos kerron, mikä roskaa?
Siis se 'oma hengellinen saavutus', 'kauniit korulauseet, jotka korottavat ihmistä eikä Jeesusta'.
Pyhityksestäkin voisi puhua...
Sinun&minun Jeesus ei pidä meitä roskana - kumpaakaan.
ei tarttekaan hypätä tunkiolle...
En minä ehkä parempi ole. Mutta olen huomattavasti fiksumpi, ajattelevaisempi ja älykkäämpi kuin mainitsemani henkilöt.
Mainitsemani henkilöt ansaitsevat suuresti kritiikkiä, sillä niin paljon he ovat henkistä väkivaltaa täällä käyttäneet.
Minähän en käytä henkistä väkivaltaa heitä kohtaan. Annan heille sitä palautetta, jota he tarvitsevat. Mutta johon he ovat kykenemättömiä vastaanottamaan.
En usko mihinkään jumalaan. En siis ole uskovainen, enkä tosiaankaan farisealainen.
Olen suomalainen ja kirjanoppinut.
Mielestäni Lukija ja Metsuri ovat oikealla asialla. Vain tapa, jolla asia ilmaistaan, voisi olla ystävällisempi (toisaalta, ystävällisyys ja inhimillisyys ovat kaukana juuri niistä kirjoittajista, joihin heidän kritiikkinsä kohdistuu).
Itse en ole enää avannut lukeakseni kirjoituksia, jotka ovat seuraavien nimimerkkien:
Weijo, Jli, Jacob, Runotyttö, Onebody, Esko H., Mikko, Kreationisti Marttyyri (ehkä joitakin vielä heidän lisäkseen).
Sillä olen päässyt noista itseänsä pursuavista uskovaisista.
En avaa, enkä lue heidän tekstejänsä.
Niin helppoa se on.
Ei kukaan joka lähtee toista arvostelemaan niinkuin nuo mainitsemasi nimimerkit, eivät voi olla oikealla tiellä sillä kun ihminen ottaa itselleen oikeuden moittia toista, niin hän on silloin poissa Totuudesta, sillä kuka on se ihminen joka voisi osoittaa toista ihmistä sormellaan, sillä vain virheetön ja synnitön voi heittää ensinmäisen kiven, mutta jättää sen tekemättä koska antaa anteeksi.
Oletko sinä Eppu unohtanut tuon niin kalliin asian kuin anteeksiantamisen?
neuvota että lähimmäiselle, joka on loukannut meitä ja tehnyt väärin meitä kohtaan, on annettava uusi mahdollisuus ?
Eikö siellä sanota että erehtyneelle veljelle ( tai sisarelle ), jonka koemme loukanneen meitä, on annettava anteeksi eikä vain yhtä kertaa, vaan lukemattomia kertoja ( kuvaannoillisesti "seitsemänkymmentäseitsemän kertaa" ) ?
"Tule Herran luo vasta kun olet käynyt sopimassa asiat eikä sinulla ole enää mitään veljeäsi vastaan", jotenkin näin se muistaakseni meni. Vai menikö ?
Nämä nimimerkit Weijo, Jli, Runotyttö jne. ovat aiheuttaneet niin paljon vahinkoa ihmisille, että on erittäin paljon syytä heille siitä huomauttaa.
He ovat niitä, jotka julmasti arvostelevat ja arvioivat ihmisiä.
Anteeksianto on toki tuttua. Mutta siitäkin huolimatta, on ihan hyvä ja oikein edes yrittää ojentaa niitä ihmisiä, jotka tekevät raakaa henkistä terrorismia.
Kun nimimerkit Weijo, Runotyttö, Jacob jne. toistuvasti loukkaavat julmasti ihmisiä, on heille siitä syytä sanoa.
Heille voi antaa anteeksi. Mutta eikö heidän tulisi tehdä parannus ja kääntyä rakastavan Jumalan luo? Eikö heidän tulisi tehdä parannus käyttäytymisessään ja jättää toisten ihmisten haukkuminen ja arvottomiksi luokitteleminen?
Meidän tulee antaa anteeksi. Mutta meidän tulee myös heitä opettaa, jotta he ymmärtävät tekonsa. Eivät he kykene tekemään parannusta, jos eivät kykene tiedostamaan syntiään.
Kyllähän Raamattukin kehottaa ihmisiä luopumaan synneistään.
Olen kanssasi, Eppu, samaa mieltä.
Ongelma vain on siinä, että nuo uskovaiset eivät salli itseensä kohdistuvaa ojennusta ja kritiikkiä. He luulevat, että heillä on jokin oikeus loukata ja vahingoittaa toisia ihmisiä. Mutta kun heille huomauttaa heidän käyttämästään väkivallasta, jumalattomuudesta, sivistymättömästä ja aggressiivisesta kielenkäytöstä, he vain ovat valmiita tuomitsemaan huomauttajan helvettiin (Raamatun lauseella).
Kyllä heidänkin olisi syytä tehdä parannus ja kääntyä rakastavan Jumalan luo. Kun he katuvat sitä käytöstään, jolla käyttäytyvät näillä keskustelupalstoilla, niin Jumala voi antaa heille anteeksi.
Toivotaan heidän huomaavan syntinsä ja katuvan tekojaan. Silloin Jumalalla on mahdollisuus heitä armahtaa.
Olen kanssanne samaa mieltä. Minuakin nuo mainitut uskovaiset ovat toistuvasti syvältä loukanneet ihan itkuun asti monesti.
Olen rukoillut heidän puolestaan, mutta pelkään heidän olevan jotenkin liian sokeita omaa itseänsä kohtaan, jotta heidän on hyvin vaikea nähdä omia syntejään ja tehdä käytöksessään parannusta.
Tein saman jokin aikaa sitten kuin Eppu. Minäkään en avaa enkä lue heidän kirjoittamiaan kirjoituksia.
He, jotka kirjoittavat niin suurella uskolla ja "Jumalan ilmoituksella", Raamatun tuntemuksella ja mahtavalla oikeaoppisuudella - he ovat niin suuria, että Jumala ei oikein heidän kirjoituksiinsa mahdu.
Siellä, missä usko on pientä ja ihminen on pieni, siellä on tilaa suurelle Jumalalle ja Jumalan suuruudelle.
Siellä, missä usko on suuri ja mahtava, Raamatun tuntemus huikea ja oikeaoppisuus valtava, siellä on niin paljon suurta uskoa, paljon Raamatun tuntemusta ja niin paljon oikeaoppisuutta, että Jumalan rakkaus ei sinne oikein mahdu.
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten."
"Teille on opetettu: "Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi". Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin ?"
"Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan."
"Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" Mutta nämä ihmiset herjaavat sitä, mitä eivät tunne, ja sillä, minkä he luonnostaan, järjettömien eläinten tavoin tuntevat, he saattavat itsensä turmioon. Voi heitä! He ovat lähteneet Kainin tielle, palkan toivossa he ovat harhautuneet Bileamin jäljille.- - Nämä ihmiset ovat häpeätahroja teidän rakkaudenaterioillanne."
"Kun mä olen heikko, silloin Jumala on väkevin"
Kiitos Sarita. Kyseiset uskovaiset ovat loukanneet minuakin niin usein, että olen itkenyt.
En minäkään ole lukenut enää heidän kirjoituksiaan. En minäkään nähnyt niissä Jumalaa. Niissä näkyi todellakin vain kirjoittajien suuri usko, suuri Raamatun tuntemus ja suuri omavanhurskaus.
Et ole yksin. Meitä on varmasti paljon.
"Jumalan rakkaus tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sillä kun mä olen heikko, silloin Jumala on väkevin"
Tarkoitukseni ei ole ollut loukata ketään!!
Olen halunnut kertoa Jeesuksen suloisesta ja vapautavasta Rakkaudesta,jonka olen itse saanut
kokea elämässäni ja tiedän että tuomitsemalla,
tai syyttelemällä ei voita mitään!
...kerron rakkaudensanomaa,en ylhäältä alaspäin
vaan ja ainoastaan,
sydämistä sydämiin:))
Toivottavasti kaikki nuo, jotka ovat päättäneet olla lukematta viestejäsi, lukisivat tämän :-)
Aurinkoista päivää sinulle, runotyttö.
Kiitos sinulle (ja Stigille). Olen kokenut kyseisten uskovaisten tekstejä lukiessani ihan saman (enkä minäkään ole enää heidän tekstejänsä lukenut).
Teitte valtavan rohkean teon. Olen vakuuttunut, että kyseiset uskovaiset alkavat kirjoitella tähän Raamatun lauseita, joilla he ahdistavat teitä antamaan anteeksi ilman että heidän tarvitsisi tehdä parannusta. He tulevat kirjoittamaan siitä, että teille (meille) on ihan oikein, että he haavoittavat meitä. Yksinkertaisesti: pian he antavat Raamatun paukkua ja "Junalan valtuuttamina" saarnaajina ohittavat kylmästi ja raa'asti sen, että ovat loukanneet ja tulevat loukkaamaan ihmisiä teksteillään, joita he ajattelemattomasti kirjoittavat.
En tule kykenemään klikkaamaan niitä tekstejä auki (en halua enää tulla haavotetuksi heidän taholtaan), joten en tule niitä lukemaan.
Toivon, että jaksatte tämän.
Samoin sinulle..Iloista päivää ja auringonsäteet
kirkkaat sydämessäsi:=))
Minäkin olen tullut niin loukatuksi heidän teksteistään, että olen itkenyt.
Jotenkin oli vaan helpompaa ilmaista se asia niin kuin edellä ilmaisin. Se oli helpompaa juuri siksi, koska tiedän, että olemalla avoin ja paljaasti loukattuna, he tulevat todellakin syytämään vastaukseksi tekstejä, jotka satuttavat vieläkin enemmän. Siksi minun oli helpompi kirjoittaa kuten yllä kirjoitin.
Mutta olkoot. Koska teitä on muutamia, jotka uskalsitte tämän riskin ottaa, minäkin nyt sitten kirjoitin avoimesti.
Otan vastaan samat Raamatun iskut ja kylmät sanat, joita kyseiset uskovaiset alkavat meille ladella.
Toivon jaksamista. Ja minäkään en enää lue niitä heidän kirjoituksiaan. Niin se on parasta.
En kykene (enkä edes yritä) sanoin kuvata kuinka kauhean ahdistuksen ko. uskovaiset kirjoituksillaan aiheuttivat 17-vuotiaalle pikkuveljelleni, joka on homoseksuaali.
Niiden uskovaisten teksteistä Jumalan rakkaus on yhtä kaukana kuin itä on lännestä (kuten joku jo kirjoittikin).
Kyllähän anteeksi voi antaa. Mutta ne haavat ja se ahdistus, jonka he aikaansaivat, se ei lopu hetkessä. Tiedättekö minkalaiseksi muuttuu nuori, iloinen ja elävä ihminen, kun hän tulee ahdistuneeksi?
Pikkuveljeni ei ansainnut niitä sanoja, joita ko. uskovaiset ovat kirjoitelleet.
Tiedän, että ko. uskovaiset joutuvat vastaamaan kirjoituksistaan Jumalalle. Ja tiedän, että Jumala tulee vielä näyttämään heille kuinka paljon tuhoa ja tuskaa he ovat Jumalan tahdon vastaisesti aiheuttaneet.
Ja minä tiedän, että pikkuveljeni kautta Jumala on osoittanut rakkauttaan niin paljon niin monille ihmisille, että ko. uskovaiset nettisaarnaajat eivät todennäköisesti koko elämänsä aikana kykene antautumaan Jumalan rakkauden välikappaleeksi edes sen vertaa kuin Jumala on veljeäni jo elämänsä tähän päivään mennessä välikappaleenaan käyttänyt.
Kiitos viestistäsi.
Minä puolestani tulin loukatuksi, koska olen sairas (liikuntarajoitteinen) ja ko. uskovaisten mielestä minun tulisi olla terve, jos kerran olen uskossa.
Suvussani kulkee näitä neurologisia sairauksia (lihastaudit) ja me sairastumme näihin ja osa lapsistammekin sairastuu. Ko. uskovaisten mielestä sairaat ja vammaiset eivät ole samanarvoisia kuin terveet ihmiset. Ja se pahin on siinä, että he tahtovat meidän olevan terveitä. Ko. uskovaisille ei kelpaa sairaat ja vammaiset ihmiset.
No, olin ihan järkyttynyt, valvoin, itkin ja rukoilin heidän puolestaan parisen viikkoa. Pääsin perheeni ja ystävieni tukemana pois masennuksestani.
Mutta en todellakaan minäkään ole sen jälkeen lukenut ko. uskovaisten kirjoituksia, enkä tule koskaan lukemaankaan.
Anteeksi heille tosiaan voi antaa. Mutta ne haavat, joita he iskevät ihmisiin, ne eivät parannu anteeksiannon myötä. -Eivätkä he itse pyhässä uskossaan ja suuressa Jumalan tuntemuksessaan hoksaa pysähtyä ja ymmärtää, mitä he aikaansaavat kirjoituksillaan. He vain jatkavat samaa rataa.
Minäkään en lue niiden nettisaarnaajien kirjoituksia.Pahiten minua loukkasivat ne kirjoitukset, joissa he Raamattuun vetoamalla kirjoittivat lasten pahoinpitelyn (fyysisen
kurittamisen) olevan Raamatun mukaista. Luulen, että oma biologinen isäni on yksi niistä kirjoittajista.
Isä hakasi minua ja veljeäni nyrkeillä, vitsalla, vyöllä, tuolilla ja haloilla. Hän huusi isoon ääneen hakatessaan:
"Joka Jumalaa rakastaa, se lastansa kurittaa".
Ilmeisesti isä halusi osoittaa Jumalalle rakkautensa ihan olan takaa: hakkaamalla lapsiaan.
Sekä minä että veljeni jouduttiin usein lääkäriin ja sairaalaankin. Äiti ei uskaltanut käydä isää vastaan. Isä Raamattuun vetoamalla huusi, että hänellä miehenä on kasvatusvastuu.
Viimeisin hakkaamiseni tapahtui kun olin 14. Juoksin hädissäni kotoa ulos, koska isä oli lähdössä seurakuntaansa saarnaamaan pääsin pakenemaan. Olin tutustunut tuolloin 19
vuotiaaseen tyttöön, jonka luo menin (hän asui
opiskelijaboxissa). Minä tärisin, olin iskuista turvonnut (kasvoni ja jalkani). Ja pyysin häntä vain piilottamaan minut. Itkin ja kerroin pelkääväni veljeni puolesta. Hän oli
uskovainen (ei sellainen lahkolainen kuin isä, vaan luterilainen) ja soitti seurakuntansa tutulle
nuoriso-ohjaajalle, joka tuli paikalle.
Sitten he veivät minut lääkäri päivystykseen ja sillä kerralla isän lyönnesitä saamani vammat ylöskirjattiin. Poliisit kutsuttiin sinne ja jotain sosiaalivirkailijoita.
Joka tapauksessa, poliisit soittivat kotiini, etten tule sinne enää. Olin sen 19 vuotiaan tytön luona kaksi viikkoa, eikä poliisit minun suojelemisekseni kertoneet vanhemmilleni
missä olin (onneksi), mutta sosiaalityöntekijät kävivät koko ajan luonani. Sitten pääsin sijaisperheeseen.
Nyt olen pian 19 vuotias. Koko elämästäni olen kiitolinen sille tuolloin 19 vuotiaalle tytölle, joka tiesi miten toimia (olemme yhä ystäviä).
Olen kiitollinen poliiseille ja
sosiaaliviranomaisille. Mutta ennen kaikkea olen kiitollinen sijaisperheelleni. Ja olen
kiitollinen sijaisperheestäni.
Äiti erosi isästä ja sai veljeni huoltajuuden. Äidin ja minun suhde on hyvä. Mutta asun edelleen sjaisperheessäni, sillä he tuntuvat oikeilta rakstavilta vanhemmilta. Mutta veljelläni
ei mene hyvin. Hän on tyypillinen ääriuskovaisten isien hakattulapsi: niin rikki ja oiereilee rikkinäisyyttään kykenemättömyydellä luottaa ihmisiin, väkivallalla, alkoholilla...
Isäni on seurakunnassaan arvostettu saarnaaja. Ne
uskovaiset arvostavat hänen palavia huutojaan
homoseksuaalisuutta vastaan ja arvostavat hänen
vakaumustaan siitä, että Jumala tahtoo ihmisten kurittavan lapsiaan.
Ne ei tiedä, kuten ette tekään, että se mies on ollut omaisilleen kirosana.
Isän äiti kertoi, että isä saatiin murrosikäisenä
koulussaan kiinni jumppasalin nurkasta harrastamassa housut nilkoissa seksiä toisen pojan kanssa.
Kun veljeni kysyi tästä isältä, isä raivostui, huusi kutakuinkin näin, että "sinä huoran lapsi, et puhu Jumalan palvelijalle tuolla tavoin" ja hän hakkasi veljeni niin pahoin, että häneltä
murtui nenäluu ja kylkiluita (en muista kuinka monta). (Tosin, meiltä molemmilta on murtunut niin paljon luita ja mennyt jänteitä sijoiltaan jo vauva iästämme lähtien, kun isä "psyhässä Jumalan ilmoituksessaan" on meitä kurittanut)
Minä olen ihan varma, että joku näistä tämän palstan kiihkouskovaisista on minun isäni. He kirjoittavat juuri kuten isäni "pyhässä
kiivastuksessaan" ja "Jumalan ilmoittamana" aina saarnasi.
Voinko koskaan antaa isälleni anteeksi? Isä ei varmasti koskaan tajua edes tehneensä mitään väärin. Hän ei tule koskaan pyytämään anteeksi. (Ei hän muuten koskaan ole muistanut minua syntymäpäivinäni tai muutenkaan. Minä olen hänelle vain se "babylonin porton" lapsi)
Olen juuri liittynyt Ev.lut. kirkkoon. Sijaisvanhempani järjestivät (ja maksoivat osin itse omasta pussistaan) minulle psykoanalyyttisen pitkäaikaisen terapian. Olen saanut rauhassa työstää sitä helvettiä, mitä on ollut olla
kiihkouskovaisen miehen lapsena.
Luulen olevani vielä liian nuori antamaan isälleni anteeksi.
Toisaalta seuratessani veljeni itsetuhoista elämää, vihaan isääni. Anteeksi antaminen on tosi vaikeaa, enkä aio edes pakottaa itseäni yrittämään sitä. Se tulee joskus ajallaan.
En ole enää muutamaan vuoteen nähnyt niitä unia, joita näin lähes syntymästäni asti. Unia, joissa isä tai babylonin portto tuli hakkamaan minua tai perkele kävi kimppuuni. Olen saanut vapautua siitä uskonnollisesta helvetistä.
Minun onneni on ollut sijaisvanhempani ja heidän lapsensa. Olen saanut niin paljon heiltä - myös henkisen terveyteni(ilman heitä en olisi koskaan päässyt myöskään niin hyvään terapiaan).
Minä en lue näillä palstoilla kirjoittelevien kiihkouskovaisten tekstejä. Ne saavat minut voimaan pahoin - ihan tosi,
vatsaani alkaa kouristaa. Mutta jos joku pieni ihminen kirjoittaa ilman aggressioita ja ylimielisyyttä ja ilman ylitsepursuavaa pyhyyttään, silloin minä luen. Minunkin
mielestäni on niin, että kun "ihminen on heikko, silloin Jumala on väkevin". Vain heikoissa ihmisissä on tilaa Jumalan rakkaudelle.
Ja isä, jos luet tämän ja tunnistat minut ja itsesi, ja jos kirjoitukseni saa sinut "pyhään raivoon", niin älä pahoinpitele lastasi, jonka olet nykyisen vaimosi kanssa saanut. (Vaikka turhahan sitä sinulta on pyytää. Ethän minua hakatessasikaan lopettanut, kun itkien
sitä pyysin ja rukoilin)
Kun olin nuori aikuinen, tuli minun luokseni kaltaisesi nuori. Asiat menivät kuta kuinkin kuten sinä kuvasit. Soitin seurakuntani tutulle nuoriso-ohjaajalle, joka tuli tuekseni. Veimme hänet sairaalaan ja sitä kautta asia eteni hyvin pitkälle sinun tarinasi tavalla.
Oma isänikin kuritti minua fyysisesti (koska Raamattu antoi hänelle siihen luvan). Kävin myöskin psykoanalyyttisen pitkäaikaisen psykoterapian, jossa rauhassa ajan kanssa sain työstää asian.
Sittemmin isäni, päälle 70-vuotiaana, pyysi minulta anteeksi. Kaikesta tekemästänsä hän katui vain minun pahoinpitelyäni (kuritusta Raamatun anataman luvan mukaisesti). Annoin hänelle anteeksi.
Mutta minun isäni on aivan erilainen kuin sinun isäsi. Hänelle oli lopultakin helppoa antaa anteeksi. Tosin, se vaati pitkäaikaisen ja kalliin terapian ja paljon sisäistä tuskaa ja tuskan vuosien mittaista lävitsekäymistä.
Rakastan isääni nyt. Mutta koskaan en voi hyväksyä lasten lyömistä ja pahoinpitelyä Raamattuun (saatikka muuhun) vetoamalla.
Tarinasi saa päässäni soimaan Maija Vilkkumaan biisin Ei.
Sinä selviät. Sen huomaan kirjoituksestasi. Ja toivottavasti veljellesikin käy hyvin.
Minäkään en lue kiihkouskovaisten tekstejä. Olen jo oppinut minkä nimimerkkien takana he ovat. He loukkaavat ja hakkaavat ihmisiä. Mutta he eivät kai ole koskaan saaneet rakkautta, eivätkä ole tunteneet rakkautta. Sääli heitä.
Ensinnäkään minä en ole se, joksi minua luulet.
Missään kohden en ole kehoittanut meilenvikaisia tai omasta mielestään uskovia hakkaamaan kirjoituksesi osoittamalla tavalla ketään.
Jos joku mielipuoli hakkaa lapsiaan syyttä Jeshuan nimeen, niin ei sen perusteella pidä yleistää kaikkia muita ja kieltää KAIKILTA oikeutta kuritukseen !
Se on totta tuossa kirjoituksessasi, että vanhemmat ovat Korkeimman edessä vastuussa siitä, jos ovat laiminlyöneet lastensa kasvatuksen. Mutta he saavat tietenkin vastata myös siitä, jos ovat heitä pahoinpidelleet tai hakanneet hullun lailla !
Mahtaakohan kirjoituksesi olla edes totta, sillä ei ole ollenkaan harvinaista, että lasten viha vanhempiansa kohtaan tulee julki myös perättöminä syytöksinä heitä vastaan...
Oli se totta tai ei, niin yhtä mieletöntä on pyrkiä kieltämään koko Kristinusko jaloine opetuksineen sillä perusteella, että jotkut hullut ovat sitä levittäneet miekan ja keihään voimalla.
Olisikohan sielläpäin jo aika ottaa järki käteen ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ?
Siunausta Jeshuassa !
Jacob, toivon sydämestäni ja Jeesuksen nimessä, että lopetat kirjoittamasta näillä palstoilla.
Kirjoitit :"Mahtaakohan kirjoituksesi olla edes totta, sillä ei ole ollenkaan harvinaista, että lasten viha vanhempiansa kohtaan tulee julki myös perättöminä syytöksinä heitä vastaan."
Jacob, toivon että et ymmärrä mitä puhut. Jos nimittäin ymmärrät sanojesi mahdolliset seuraamukset - niistä aiheutuvat kärsimykset - ja puhut silti niin kuin puhut, olet sadistinen psykopaatti.
Toivon että olet "ainoastaan" ymmärtämätön, lain sokaisema "patriarkka", jonka kylmentyneen, jäisen sydämen rakkaus vielä jonakin päivänä sulattaa.
Toimitan maanantaina kaikki lapsiin kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan rohkaisevat viestisi virkavallalle - Raamattu-foorumilla monet muutkin ilmoittavat tekevänsä samoin.
Rauhaa ja rakkautta sinulle. Toivoa on niin kauan kuin on elämää.
Jacob, en voi sanoin kuvata mitä kuvotusta aiheutat.
Jacob, nimimerkki Vai toisinpäin? kirjoitus taisi osua sinuun, koska kirjoitat "minä en ole se, joksi minua luulet".
Eihän hän maininnut sinua.
Mutta sinuun osui.
Se on hyvä.
Tee parannus.
Varjelkoon Herra meitä Jacobin kaltaisilta.
Jos on olemassa terve sukupuolinen käyttäytyminen, niin silloin terveydestä poikkeava käyttäytyminen on jotain sairaalloista.
Ajattelen että tervettä sukupuolikäyttäytymistä on se joka on naisen ja miehen välillä, jonka avulla ihmissuku (-laji, sanoisi joku) lisääntyy.
Eli: me ihmiset emme voisi tietää, mikä on sairasta ellei olisi olemassa terveyttä, emme voisi tietää sitä minkä on pahaa ellei olisi olemassa sitä mikä on hyvää ja kaunista.
Tarkoitan että jokainen ihminen tietää minkä on hyvää ja terveyden mukaista, mutta ihmiset vain elävät ja toimivat terveydenvastaisesti, tehden itsellensä vahinkoa, valehdellen ja täynnä epärehellisyyttä.
Sanon että homoseksuaalisuutta puolustava ihminen haluaa nähdä sairaudessa jotain terveyttä, ikäänkuin pahan tekemisesä olisi jotain hyvää, tai valehteleminen olisi hyvä asia jotta tietäisimme, millainen on totuus!
Ihminen joka valitsee homouden, tekee sen vapaaehtoisesti, nykyään hän saa paljon inspiraatiota käyttäytymiselleen.
"Kumpi on suurempi rikkomus, se jonka teet teoillasi tai se jonka teet sydämelläsi ajatuksissasi?”
Minusta molemmat ovat yhtä tuomittavia. Yritän käyttäytyä karsivällisyydessä ja sävyisyydessä (varsinkin), eli vaeltaa rakkaudessa toisia kohtaan. Hyvin usein olen sanonut tai tehnyt sen, mitä sydämessäni ajattelen.
Kun huomaan tehneeni syntiä Jumalan lasta vastaan, muistan sen, että tämä ihminen on yhtä tärkeä ja arvokas kuin minä ja kadun tekoani/ajatustani. Pyydän Jumalalta anteeksi.
Ihminen ei ole synnitön, mutta se ei tarkoita ettenkö voisi kasvaa rakkaudessa, niinkuin Jeesus ja Pyhä Henki opetti ja kehoittaa.
Kiitos Jumalalle Hänen anteeksiantamuksesta ja siitä, että voin yhä enemmän juurtua Hänen Sanaansa ja salaisuuksinsa! Minä olen täydellinen Jeesuksessa Kristuksessa!
Siis, jos olen tehnyt sydämessäni väärin, ketä tahansa vastaan, olkoon sitten uskomaton tai uskovainen.
Tuli mieleen se jae, missä Jeesus sanoo;
"...jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa" Matt. 5:28
Se on Jumalan silmissä yhtä tuomittava teko, ei ole väliä ajatteleeko "vain" vai tekeekö konkreettisesti.
Ei kenelläkään ole monopolia Jumalaan, ei kenelläkään yksinoikeutta armoon ja pelastukseen, ei kukaan voi väittää omistavansa ainoan oikean totuuden ja opin. Ei kukaan voi karsinoida Jumalan Henkeä vain omaan ryhmäkuntaansa.
"Missä Herran Henki on, siinä on vapaus (2 Kor.3)
Saman taivaan alla, saman Jumalan edessä me kaikki olemme, kysellen, tutkien, ihmetellen - yksin ja yhdessä. Keskustelu uskosta ja elämästä jatkuu eikä valmiiksi tule koskaan tämän elämän aikana.
Kenenkään ei pidä itseään ylentää eikä kukaan saa toisia alentaa, eikä heille tuomariksi ryhtyä ja omaan uskontulkintaansa pakottaa ja vaatia -kun se on vain hänen tulkintaa uskosta, eikä mitään Jumalan sanaa.
Pelottelulla ja uhkailulla ja syyllistämisellä ei mitään hyvää saavuteta.
kiitos mielenkiintoisesta viestistä,joka näyttää herättäneen ansaitun huomion ja kiivaan keskustelun..en jaksanut edes kaikkia lukea vaan ajattelin vastata tai kommentoida tuota kirjoittamaasi.
itsekin nuorena vasta uskoon tulleena lankesin samaan eli varmaan monelle käy näin-kun on saanut kohdata armon niin eikös vaan kohta lankeakin omavanhurskauteen ja ala suorittaa ja ansaita sitä armoa kaikilla teoilla ja toimilla.
uskosta tuli ulkoista suorittamista ja syntien ykslöimistä,mitä saa ja mitä ei saa tehdä...se johtaa kyllä suoraan tuhoon ja kaatuu omaan mahdottomuuteen,kuten sinäkin kirjoitit.
Onhan meillä Jumalan laki joka sanoo selvästi miten kuuluisi elää mutta eihän meistä kenestäkään ole sitä täyttämään!
Siksi meille ei jää muuta kuin turva Jeesuksen ristinkuolemaan.
Raamatussa sanotaan,että kaikki ovat pois poikenneet,kaikki olemme langenneet,niin se julkijumalaton kuin siivosyntinenkin.
näin ei kukaan ole toista parempi tai pyhempi.
suurta armoa on tulla syntiseksi,koska silloin saa myös armo tulla suureksi.
ja joka on paljon anteeksi saanut,ei voi toisia velkoa.
kyllä uskon,että meillä jokaisella riittää surua omasta syntisyydestämme ja se vieköön meidät ristin juurelle!