surullisin kirja.

kertokaa kaikki surullisin kirja,minkä olette koskaan lukenut.
Ilmoita


..että surullisin on 13-vuotiaana lukemani Peter Pohlin ja Kinna Giethin yhteistyöllä syntynyt kirja "Sinä ja minä, ikuisesti", joka perustuu tositapahtumiin.

Toinen olisi ehkä 15-vuotiaana luettu Juha Vakkurin runokokoelma "kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille".

Itkin todella vuolaasti molempia lukiessa.
2 VASTAUSTA:
Munkin mielestä just toi Peter Pohlin ja Kinna Giethin kirja on kaikista surullisin, itse sen tosin luin ruotsiks, eli alkuperöiskielellä ja tykkäsin todella niistä runoista. Toivottavasti käännös on säilyttäny runojen tunnelman.
Oon tässä 15½ vuotta myöhässä, mutta haluan vain sanoa, että Stephen Kingin Se on yhä surullisin lukemani kirja.
+Lisää kommentti
Jonkun suomalaisen nuijan Kuoleman karuselli/karu selli. Otsikko oli pistetty niin ettei nimestä saanut selvää ja muutenkin kirja oli kuin laksatiivia aivoille. Täynnä kirjoitusvirheitä (Puolisoumen armeijaa, jne.) ja juoni huijauksesta toisensa päällä ei toimi, ei sillä että siitä koskaan pääsisi jyvälle. Sanalla sanoen surullinen tapaus.
1 VASTAUS:
itseni mielestä nancy ja mustat siivet.
+Lisää kommentti
Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli... Monta kertaa luettu, mutta silti itkettää yhä...
Ilmoita
ehdottomasti Heikki Salon "Kynsilehto". Itketti moneen otteeseen... (jos itkemisellä surullisuutta mitataan...)
Ilmoita
sen suomalaisen kirjailijan ihana meri-kirja. olikohan se tuon niminen. joka siitä anorektikosta kertoo.
Ilmoita
Se taitaa olla "Älä usko, älä toivo, älä rakasta." En muista kuka sen oli kirjottanu, mutta se kerto koulukiusatusta tytöstä joka yritti itsemurhaa ja pääty lopulta mielisairaalaan. Ei se mua itkettäny (mä en oo koskaan itkeny kirjan takia) mutta helvetin surullinen se oli. Ja voi taivas ku mun kävi sääliksi sitä tyttöä... Ei voi ku suositella.
1 VASTAUS:
munki mielest toi "Älä usko, Älä toivo, Älä rakasta" on erittäin surullinen...:( ja kirjoittaja on muuten Johanna Nilsson.
"Punainen Kyynel" on myös aika surullinen... kannattaa lukea molemmat.
+Lisää kommentti
Vieläkin muistan kuinka surullinen olo tuli kirjasta "kuulin pöllön kutsuvan", tekijää en muista.
Ilmoita
Aarre kauraryynipaketissa...Vähän outo ja lapsellinen kirja, muta kuitenkin
Ilmoita
Näin ensin pitkänä filmiä teatterissa, ja luin myöhemmin alkuperäisen ... ja ITKIN !!!!
En muista kirjoittajaa (on venäläinen) , mutta kirja oli "Bim, mustakorva" Lue, mutta varaa nenäliinapaketti viereen!
Ilmoita
Niin mieleeni nousi Amnestyn toiminnan tilanne katsaus (tosin yhden miehen näkökulmasta, mutta kuitenkin. En vain muista kirjoittajan nimeä)
Ja kaikki muut poliittiset kirjat, vaikka vain oikeisiin kyyneliin minua innostavat fiktiiviset romaanit... ironista kylläkin.
Ilmoita
Marko Kitin novellikokoelmasta "Kottarainen" löytyy mahottoman surullinen novelli nimeltä "Poikamukula ja enkelityttö".
SUOSITTELEN!
Ilmoita
Jaa-a... Ehkä Dick Francisin Bonecrack... Harry Potter and the Order of the Phoenix on kans aika surullinen, ahdistava ainaki... Ne muut aikasemmat ei kosketa nii paljoa
Ilmoita
Nicholas Sparksin Muistojen polku.
1 VASTAUS:
Paras koskaan lukemani kirja...oon lukenu sen jo neljä kertaa...tosi koskettava ja surullinen tarina..stoori panee miettimään elämää ja muita asioita...kannattaa lukea :)
+Lisää kommentti
Tähänkin voisin sanoa, että Marja-Leena Tiaisen "Rakas Mikael"..
Ilmoita
Kirjavaras.
Ilmoita
Raamattu.
Ilmoita
Aika traaginen on kyllä Armistead Maupinin "Yön kuuntelijat" - kertoo elämässään enemmän tai vähemmän umpikujaan ajautuneesta (homoseksuaalista) miehestä, joka on aika lailla pohjalla parisuhteensa ja itsensä kanssa. Mies sitten sekalaisten sattumien kautta päätyy pitämään yhteyttä aidsia sairastavan nuoren kanssa, josta tälle lopulta tulee pojankorvike. Tai jotain muuta. Hyvin kaunis teos, ahh.

Sydänjuuria kirpaisi myös E. M. Forsterin "Maurice." Ajjj taivas, miten repivä romaani.
Ilmoita
Surullisia ja kauheita klassikoita ovat ainakin Kärpästen herra, Päätepysäkki Brooklyn, Kuin murhaisi satakielen. On niitä paljonkin, kirjoja, jotka kertovat ihmisen yrityksestä hyvään ja sen kukistumisesta pahan edessä. Ne jättävät toivottoman ja surullisen vaikutelman. Monet suomalaisten kirjoittamat kirjat ovat tällaisia myös, synkkiä ja huumorintajuttomia, raskaita ja depressiivisiä.
Ilmoita
Paras lukemani kirja on Joni Skiftesvikin (tuliko nimi oikein?) novellikokoelma Puhalluskukkapoika ja taivaan korjaaja. Sen niminovelli pitäisi kaikkien ihmisten lukea. Se on surullinen mutta kaunis kertomus lasten kuolemasta ja vanhempien urhoollisuudesta Kuoleman edessä.
2 VASTAUSTA:
Mitenkähän vasta nyt tuli mieleen Teuvo Saavalaisen 'Ja poika vaikenee'. En tiedä, onko Skiftesvikin kirjan (olen lukenut) taustalla tositapaus, mutta Saavalainen ainakin kirjoittaa omista kokemuksistaan.
Maanmittari Koo kirjoitti:
Mitenkähän vasta nyt tuli mieleen Teuvo Saavalaisen 'Ja poika vaikenee'. En tiedä, onko Skiftesvikin kirjan (olen lukenut) taustalla tositapaus, mutta Saavalainen ainakin kirjoittaa omista kokemuksistaan.
Skiftesvikin poika menehtyi hukkumistapaturmassa
+Lisää kommentti
Jonkun venäläisen kirjoittama kirja koirasta jonka nimi oli Pim. En oo IKINÄ porannu niin paljon. Olin täys idiootti ja katsoin siitä tehdyn mustavalkoisen elokuvankin. Ihan hirveen surullinen tarina.

Tulee mieleen myös yks kirja joka kertoo yhden hyeenan elämästä ja siitä miten lauma jättää sen jälkeen kun se loukkaantuu ja se kuolee lopulta jossain kolossa, yksin. Myös jokin valaasta kertova kirja oli tosi masentava. :/
1 VASTAUS:
Bim mustakorva.
+Lisää kommentti
William Faulkner on tällä areenalla voittamaton (Danten helvetti kuulu ihan eri aiakauteen ja kontekstiin). Hän totisesti ansaitsi Nobelin! Kaikkein Pyhin ja Villipalmut ovat ne kaksi aivan ylittämätöntä kertomusta, joita en missään tapauksessa kehtaa suositella kenellekään kaamosmasennukseen alttiille suomalaiselle varsinkaan tähän vuodenaikaan.

Jos joku kaipaa piristystä kaamokseen, niin siihen siihen voivat auttaa Jörn Rielin eskimojutut. Hupaisa juttu koristaa kasvot :)
Ilmoita
Peter Singerin oikeutta eläimille. On vuosia kun luin sen, ja vieläkin joskus nöen painajaisia koe-eläimistä ja niiden kidutuksista
Ilmoita
Mikä tahansa kirja, joka kertoo realistisesti ihmiselämästä.
1 VASTAUS:
Totta, kaikessa mikä ihmiseen liittyy on myös aina jotain surullista.
+Lisää kommentti
Surullisin kirja,jonka voisin väittää ITSE lukeneeni... :(( sen olisi pakko olla... Vihreä maili eli Kuoleman käytävä Stephen Kingiltä... virtaa vuolahina tuskan syvänteet.... hhmmm hmmmm :D
Ilmoita
Kalle Päätalon Viimeinen savotta on surullisin kirja loppuratkaisuineen, muuten teos on hilpeä kertomus, ehken Suomen kirjallisuuden paras romaani, M.O.T.
Ilmoita
Uusimpana tuo Nälkävuodet. Kaunis ja surullinen.
Harry Potter 4 ja 7.
Me before you
Ilmoita
Tulitikku tyttö
Ilmoita
Frans Emil Sillanpään Hurskas kurjuus.
Ilmoita
Annick Cojeanin kirja Gaddafin haaremi on kylmäävää luettavaa. Itkin jo ensimmäisillä sivuilla, puoleen väliin päästessäni tunsin niin suurta kuvotusta, että pyörrytti, saatuani kirjan loppuun itkin, itkin, itkin....
Kirja on tosikertomus ihmishahmoisesta paholaisesta, hänen uhreistaan ja suunnattomasta valheesta.

Tämä on blogini aloitusteksti kirjoituksestani, jossa esittelen Annick Cojeanin Gaddafin haaremi kirjaa. Jatkon voi lukea täältä:

http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2017/01/gaddafin-haaremi.html
Ilmoita
Marja-Leena Tiainen - khao lakin sydämet
Ilmoita
Tappotanner, aika äsken suomennettu kirja, tekijää en muista, netti varmaan kertoo. Vaikka olen lukenut historiaa valtavan paljon, ja vaikka historia on pääsääntöisesti, valitettavasti, sotia ja taas sotia, niin tämä kirja pikkutarkkuudessaan kaikesta joukkotappamisesta kertoessaan tekee myös surullisen vaikutelman.
Ilmoita
Eugene Bird: Rudolf Hess - Spandaun yksinäinen
Ilmoita
Surullisin lukemani kirja on Tintti Tiibetissä. Se oli niin surullista kun se Wang vai mikä se oli joutui jättämään sen olion vai minkä se oli niin yksin.
Ilmoita
Dieter Wellershoffin Simpanssin kauneus. Luettu joskus 10 v. sitten, tekijän nimen olin unohtanut, piti hakea googlesta. En ihmettele, että häntä on verrattu Camusiin, Kafkaan ja Sartreen. En suosittele kaamosmasennuksesta kärsiville tai itsaria harkitseville.
Ilmoita
Tekijä: Pitkä matematiikka: kurssit 1-14; on kirjasarja jota lukiessa tulee lähes poikkeuksetta itku.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

surullisin kirja.

kertokaa kaikki surullisin kirja,minkä olette koskaan lukenut.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta