ja avomies, kohta ex, on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Joudumme asumaan yhdessä niin kauan että asunnot löytyy ja mies todella ei tunnu ymmärtäneen että olen lähdössä. Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan useita kertoja asiasta mutta kieltoreaktio on todella vahva. Ero johtuu omista ja parisuhteen ongelmista, loppuun palamisesta ja tapaamastani toisesta miehestä. En ole pettänyt, enkä aio pettääkään. Mutta se että olemme puolessa välissä 20 ja harrastamme seksiä kerran kolmessa kuukaudessa ei tunnu normaalilta.
Puhumattakaan siitä että avomiehelläni on ollut huomattavia ongelmia seksin suhteen silloinkin kun harrastamme sitä (akti kestää korkeintaan pari minuttia), on kiukkuinen ja syyllistävä seksin jälkeen, kuitenkaan ei suostu hakemaan apua.
Tiedän ettei erosta tule helppo, meillä on kummallakin vahvoja tunteita edelleen toisiamme kohtaan, lähinnä syvää ystävyyttä. Mutta olen päättänyt lähteä. Ehkä teen virheen, ehkä en. Toivon vain että avomieheni pystyy jotenkin käsittelemään nämä asiat eikä lahoa. Puhuminen omista tunteista kun tuntuu sekin olevan todella vaikeaa hänelle.
Puhumattakaan siitä että avomiehelläni on ollut huomattavia ongelmia seksin suhteen silloinkin kun harrastamme sitä (akti kestää korkeintaan pari minuttia), on kiukkuinen ja syyllistävä seksin jälkeen, kuitenkaan ei suostu hakemaan apua.
Tiedän ettei erosta tule helppo, meillä on kummallakin vahvoja tunteita edelleen toisiamme kohtaan, lähinnä syvää ystävyyttä. Mutta olen päättänyt lähteä. Ehkä teen virheen, ehkä en. Toivon vain että avomieheni pystyy jotenkin käsittelemään nämä asiat eikä lahoa. Puhuminen omista tunteista kun tuntuu sekin olevan todella vaikeaa hänelle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä sitten varmaan tulet onnistumaan seuraaviss suhteissasi oikein mallikkaasti. Onnea vaan matkaan.
Eilinen oli ihan hullunmyllyä, sain migreenikohtauksen ja makasin illan sängyssä oksentamassa. Mies istui katselemassa teeveetä, hän ei oikein ole tälläistä huolehtivaista sorttia.. Nousin hetkeksi ylös, ja näin olohuoneen ovella kuinka mies vemputti itseään jonkun seksikanavan tahtiin. Noh, ei tämä asia haittaa, miehet nyt on miehiä ja niiden aivot on alakerrassa, vaan eron aiheuttaa nyt se, että mies valehteli päin pläsiä että näin omiani. Sanoin (ja suutuin) että onhan mulla pari silmiä ja toimivat aivot, älä nyt koita valehdella, ja tämä miehen reaktio oli ihan naurettavaa, ei ei ja ei. Jaksaa väittää ettei tehnyt mitään. Selitin ettei se haittaa, mutta silti valehtelee.
Voi vaikuttaa aika vähäpätöiseltä asialta, mutta kun meillä on muutenkin ollut ongelmia, meillä on 6 vuotta ikäeroa ja saan jatkuvasti kärsiä kaikkia kehdonryöstäjä-juttuja. Mies on JATKUVASTI töissä, jopa vkonloput, enkä silti saa mieheltä rahaa, vuokran maksaa eikä muuta. Ainoa kotityö minkä olen hälle antanut on tiskaus eikä se hoida sitäkään. Me ei ikinä tehdä mitään yhdessä.
Nyt kun yöllä tapeltiin (kivaa hommaa migreenissä ja kuumeessa) niin ukko oli pääasiassa ihan hiljaa vaan, kysyin että haluaako se olla mun kaa vai ei, ja totes vaan että musta se on kiinni.. Lähti aamulla töihin edes hei hei sanomatta, ja laitoin tekstarin perään että odotan illalla ruoan kanssa, mutta se saattaa olla viimeinen kerta, haluan puhua asiat halki.
Toisaalta rakastan miestäni kovin, mutta ymmärrän kyllä ettei maailmani kaadu siihen jos erotaan. Tuntuu että en saa tästä mitään irti koska mies syyllistää mua kaikesta. :'(
Koira riina jaksaa, toivon sulle (ja tietysti myös exällesi) jaksamisia, elämä jatkuu. Koitan itse tässä vahvistua iltaa varten ja luultavaa eroa varten.
Hei
Halusin vain tarjota myötätuntoa näin netin kautta ja kysyä että saitteko asiat puhuttua?
Toivottavasti kaikki ok!
et RUNKKARIN kaa naimisissa.Ei ole ihme jos on migreeni kun äiä ei huolehdi NAISESTAAN.!Eroa välittömästi.!Löydät miehen joka hoitelee sinut mennentullen!Paranet myös migreenistä!.Nainen pitää käyttää kerta viikos"onnen kukkulalla"ja pääseehän sinne samalla ittekki.!!!
Hei ja kiitos kun olet utelias, ihan kiva että edes JOKU tässä maailmassa haluaa tietää mun kuulumisia. :]
Ukko oli kuin ei mitään illalla kun tuli töistä (tosi myöhään) ja söi vaan ja meni nukkumaan ihan pokkana, ei menny edes suihkuun. Odottelin olkkarissa että se tulis sinne. No, menin perässä makkariin ja juteltiin. Sanoin että tämmöinen ei vetele. Äijä oli kokoajan ihan puolustuskannalla karvat ojossa ja kohautteli olkiaan ja esitti koittavansa saada unta.
Mutta sitten sanoin että selvä, näkemiin. Löysin jo yhden yksiön (en kehdannu sanoa että se on kulmittain vastapäisessä korttelissa mutta eka joka sattu hinta-laatu suhteeseen) ja otan huomenna kissan ja mahd. paljon kamaa ja menen siskon luokse kunnes saan avaimet uuteen kämppään. Käskin äijän vetää tiedät-kyllä-minkä päähänsä ja nousin jo ylös.
Mutta sitten se inahti jotain ja kysyin mitä. Se kysy että arvaa mitä tein tänää töissä. Olin oikeesti tosi lähellä pillastua silloin koska mua ei jaksanu enää kiinnostaa mikään tollanen mutta toisaalta, ukko ei oo KOSKAAN alottanut itse omasta tahdostaan keskustelua. Se sanoi että se itki töissä kun pelkäs menettävänsä mut. Istuin takas ja sit se LOPULTAKIn sai suustaan ulos että älä jätä.
Annoin sen käristä hetken koska en halua olla täällä vaan pyykkäämässä ja kokkaamassa ja mies lupasi että korjaa tapansa tai minä korjaan luuni. Sanoin että annan aikaa muutaman kuukauden osoittaa että hän haluaa että olen hänen kanssaan.
Voin sanoa että nyt kun tästä on kulunut pari päivää, että mitään muutosta ei ole havaittavissa. Mies tulee edelleen myöhään, syö ja menee nukkumaan. Tänää ei jaksanut edes kuunnella kun selitin huonosta huuhteluaineesta. Mutta ymmärrän että muutos ei tapahdu sekunnissa, vaan silti. Katsotaan mitä vkonloppu tuo tullessaan, jospas kerrankin oikeasti tekisimme jotain. :>
Kiitos mielenkiinnostasi ja toivon jaksamisia kaikille jotka ovat kusisessa tilanteessa ja kärsivät kovasti. Pidän edelleen auki mahdollisuutta lähteä, nyt kun sain päivän verran rauhassa ajatella elämää ilman miestä, se ei tunnu niin pahalta. Pelkään vain anoppia että se tulee raastamaan ikkunoista verhot ja kaiken minkä se on mulle lahjaksi hankkinut, se on vähän sellainen.
se ole aika vähän?
MUT ENEMMÄN KUI KERTA KAHES KUUS. MINÄ ALOTAN PANEMISEN ILLALLA JA LOPETAN AAMULLA.MUIA ON IHAN TYYTYVÄINEN OLLU KERTAAN.!!
Vuokrasin itselleni asunnon ensi kuun alusta, ja asumusero on nyt todellinen asia. Aluksi oli helvetin vaikeaa asua miehen kanssa vielä samassa asunnossa mutta nyt alkaa helpottaa... Päätimme pitää välit kunnossa. Itseasiassa ilma on puhdistunut huomattavasti. Kuukausien stressaminen on loppunut ja pystymme kohtelemaan toisiamme ihmismäisesti... Paljon parempi näin kuin että väkisin oltaisiin katseltu toistemme naamaa joka ikinen päivä, kiukuteltu ja syyllistetty.
Ilmeisesti mieskin loppujenlopuksi on tyytyväinen ratkaisuun, koska ei ole vastaan laittanut, puhumattakaan että olisi itkenyt takiani.
Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville, paistaa se aurinko lopulta risukasaankin!