mitä miesten yhteydenpidosta pitäisi päätellä?
suhteen alkuun (ns.valloitusvaihe) viesteillään ja ollaan yhteyksissä päivittäin useasti, viestein ja soittaen. sitten tapaillaan ja pidellään yhteyksiä lähes päivittäin, välillä päivä väliä. ja kun sitten todetaan että nainen on "valloitettu" ja ns koukussa, niin sitten voidaankin pitää yhteyksiä vähän niinkuin huvittaa.
tai ainakin siltä se tuntuu...
vai onko tämä nyt "naisten logiikkaa" että yhteyksiä pitää pitää kokoajan niinkuin suhteen alussakin? vai onko todellakin kiinnostus hieman hiipunut?
vai onko naisten ja miesten ajatukset yhteydenpidosta tosiaankin niin erilaisia??
suhteen alkuun (ns.valloitusvaihe) viesteillään ja ollaan yhteyksissä päivittäin useasti, viestein ja soittaen. sitten tapaillaan ja pidellään yhteyksiä lähes päivittäin, välillä päivä väliä. ja kun sitten todetaan että nainen on "valloitettu" ja ns koukussa, niin sitten voidaankin pitää yhteyksiä vähän niinkuin huvittaa.
tai ainakin siltä se tuntuu...
vai onko tämä nyt "naisten logiikkaa" että yhteyksiä pitää pitää kokoajan niinkuin suhteen alussakin? vai onko todellakin kiinnostus hieman hiipunut?
vai onko naisten ja miesten ajatukset yhteydenpidosta tosiaankin niin erilaisia??
Vastaukset 9
Vanhimmat
elää huumassa loputtomiin. Jossakin vaiheessa aivot käskevät keskittymään muihinkin hommiin.
Mäpä laitan tähän alle oman pohdintani yhteydenpidosta...
Eli soiteltiin yhden tutun miehen kanssa paljon, päivittäin. Ihan kaveri pohjalta. Halusin pitää hänet kaverina ja asiasta ei edes ikinä keskusteltu. Noh, viime viikolla hän ilmoitti olevansa nykyisin parisuhteessa ja samassa puhelussa vihjasi olleensa kiinnostunut myös minusta. Minä oletin että nyt kun hän seukkaa ja minä olen vielä sinkku, niin yhteydenpito välillämme ei olisi enää niin tiheää. Pari päivää olikin hiljaista, mutta nyt hän taas soittelee minulle ja haluaa puhua jopa tunnin puhelimessa, päivittäin.
En nyt oikein tiedä miten tässä pitäisi toimia. Itse ainakin vetäisin herneet nenään jos se kenen kanssa seurustelisin soittelisi muille naisille.
No kaveripohjaltahan me vieläkin keskustellaan ja hänen kanssaan on mukava keskustella. Mutta en vaan ymmärrä miksi hän pitää minuun vieläkin niin tiivistä yhteyttä... Tosin mukavaahan se minusta on...
Se tuntuu vaan olevan niin erikoinen mies... =)
ja ehdi koko ajan olla olla kimpussa, siis jos itsellä on elämä. Jos vaan makaa kotona tai notkuu jossain, on sitten enemmän ylimääräistä aikaa ja energiaa. Käytännössä ei kuitenkaan sellaisenkaan kannattaisi koko ajan olla tekstaamassa, soittamassa tms., koska antaa itsestään kuvan ihmisenä, jolla ei tosiaan ole sitä omaa elämää, vaan on läheisriippuvainen takertuja.
Naistahan jatkuva yhteydenottotulva saattaa alussa mairitella, mutta hänkin kyllästyy ennenpitkää, kun alkaa kuvitella olevansa sellainen saalis, joka "varmasti" kelpaisi paljon paremmillekin miehille.
Välttämättä ei voi päätellä ainakaan oman kokemuksen perusteella miehen tavasta pitää yhteyttä paljoa mitään.
Tottakai mies haluaa valloittaa, ja siihen kuluu oma aikansa, mutta sitten voikin hellittää... No mulla oli tämäntyyppinen kokemus miehestä, josta sitten myöhemmin mieluusti erosin, kun tykkäsi sitten valloitella yleensäkin...
Mutta nykyinen mies teki selväksi, että hän tarvitsee omaakin aikaa, ja se sopii myös mulle. Eli tavataan etupäässä viikonloppuisin, on täysi luotto, ja se on yleensä mies, joka soittaa mulle silloin, kun hänelle sopii. Toisen toiveita voi arvostaa, kun ne tietää. Ollaan aikuisia, ja eletään päivä kerrallaan.
oletteko kauan olleet? vai tapailleet? onko kummallakin vapaat viikonloput? mistä sellaisen miehen löytää?
No, en tiedä, mistä tällaisen kopion löytäisi... ;) mut ei ole mitään valittamista.
Näiden Suomi24 palveluiden kautta törmättiin v.2006. Synkkasi jo kirjoitellessa.
Kypsä ja viisas mies, joka arvostaa niin itseään, kuin naista. Niin että helmi siellä odotteli nappaajaansa.
Hiukan hymyilyttää, kun mietin mitä tuossa nyt edellä on kirjoiteltu. Tosiasiahan on, että kumpikaan ei todella pidä toisesta, siis oikeesti. On vaan helppo olla, ilman sitoumuksia tms. mutta ei tuossa mistään helmestä ole kyse vaan itsekkäästä miehestä, joka ottaa vain sen mikä sattuu kenelläkin miellyttämään. Helppoo... ja muka niin itsenäistä. Kunhan hän löytää sen oikean naisen niin ikävä kyllä jäät lehdellä soittelemaan. Olen pahoillani, että kirjoitan näin suoraan, mutta tuo on vaan tosiasia. Jos mies tykkää sinusta tosissaan, hän haluaa myös viettää aikaa kanssasi. Ei vain silloin tällöin vaan paljon. Haluaa soitella, vain kysyäkseen mitä kuuluu ja paljon, paljon muuta.... Nyt parempaa etsiskellessä voi pitää sinua hoitona. Eikä todellakaan sinua arvosta, ei edes sen vartaa, että olisi sinulle rehellinen ja kertoisi, ettei tykkää sinusta riittävästi halutakseen olla kanssasi todella niin kuin vain parisuhteessa voi olla. Anteeksi, suorat sanani.... ;)
Kiva, että sain sinut hymyilemään...
Valitettavasti kuitenkin olet aivan väärässä.
Enkä ole mikään "hoito", seksuaalisuus ei ole pääpointti tässä suhteessa, joskin kemiamme toimivat kutkuttavasti. Ei onneksi edennyt "väärästä päästä" alunalkaenkaan tämä suhde.
Kyllä sinäkin joskus voit kohdata rakkauden, jossa se oma tarve ja vaade ei ole etusijalla, vaan toisen kuuntelu, ja myötäeläminen, ja molemminpuolinen kunnioitus.
Elämää on toki muutakin, kuin kahden ihmisen välinen suhde. Mies on hyvin kouluttautunut, vaativassa työssä, ja arvostan sitä, että hän laittaa itsensä likoon, eikä päästä itseään helpolla. Hän on erittäin positiivinen ja sosiaalinen luonne, hullunkurinen ja suloinen. Meillä on aina hauskaa keskenämme.
Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta pikkuhiljaa, emme hätiköiden.
Kiitos kuitenkin ajastasi, ja toivottavasti sinä olet onnellinen myös.
Eihän suhteessa ole kysymys vaateista, ei voi olla. Jos toisesta välittää nuo aiemmin mainitsemani asiat tulevat luonnostaan, halusta, ei vaatimuksista tai pakosta. Edelleen pohdin, että mies on niin tärkeä ja merkittävä, että sinä olet hänelle vähemmän merkittävä... No, tämä on tällaista hiukan ehkä myös provosointia :) Itse olin myös aiemmin vastaavanlaisessa suhteessa kuin sinä nyt ja lopulta kuitenkin huomasin, että se suhde olikin aika tyhjä... Nyt olen suhteessa, jossa on juuri tuo tunne siitä, että on toiselle tärkeä, huomioidaan ja huolehditaan... Ilman pyytämistä, vaatimuksia, se tulee luontevasti ja se tuntuu todella hyvältä. Elämä hymyilee. Hyvää jatkoa myös sinulle.