Kävin eilen exän luona. Se seurustelee. Oli tarkoitus nähdä ystävinä, mutta hommat luiskahti vähän pidemmälle. Ei kuitenkaan ihan niin pitkälle kuin pahimmillaan voisi mennä kun aloin näyttää siltä, etten halua ja hänkään ei sitten enää halunnut. Vaatteita riisuttiin, kosketeltiin jne. Olinko tyhmä kun vedin jarrusta vai siksi kun en vetänyt tarpeeksi ajoissa? Ei oltu puoleen vuoteen edes väleissä, mutta nyt taas ollaan ja hyvä niin, koska exäni on maailman paras ystävä, joka ymmärtää mua melkein kaikessa, eikä mulla itse asiassa olisi edes mitään suhteen uudelleenlämmittelyä vastaan. Mutta mulle toisaalta riittäisi pelkkä ystävyyskin, koska olen tottunut pettymyksiin ja kompromisseihin. Vaikka on se vieläkin niin hiton kaunis seksikäs, että saa olla aikamoinen masokisti joka pystyy paikalta pakenemaan. Ystävyyskään ei tosin ole mahdollista ainakaan siten, että tämä uusi tyyppi on tietoinen asiasta.
Se syytti itseään kaikesta tapahtuneesta ja sanoi jättävänsä poikaystävänsä, mutta jotenkin itsellä on vähän "syyllinen olo". Ja tavallaan ei oo.. On tää vaikeaa. Vai onko? :) Erottiin kuitenkin kavereina eilenkin ja luvattiin toisillemme, ettei se eilinen sotke mitään tulevaa. Sen vika se ei ainakaan ole. Rakastan sitä, oikeasti. Vaikken näkisi enää koskaan. Onneksi on kesä ja aurinko paistaa ja voi syödä jätskiä. :)
Se syytti itseään kaikesta tapahtuneesta ja sanoi jättävänsä poikaystävänsä, mutta jotenkin itsellä on vähän "syyllinen olo". Ja tavallaan ei oo.. On tää vaikeaa. Vai onko? :) Erottiin kuitenkin kavereina eilenkin ja luvattiin toisillemme, ettei se eilinen sotke mitään tulevaa. Sen vika se ei ainakaan ole. Rakastan sitä, oikeasti. Vaikken näkisi enää koskaan. Onneksi on kesä ja aurinko paistaa ja voi syödä jätskiä. :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
mistä päin oot?
Mitenniin?
Ilmiselvästi teillä on vielä tunteita toisianne kohtaan. Kuinka kauan erostanne on aikaa? Kuinka pian tämä nainen alkoi seurustella uuden miehen kanssa? Hänen pitäisi miettiä asiaa uudelleen, koska ei näköjään ole päässyt sinusta yli vielä, etkä sinäkään hänestä. Ei ystävien kesken tapahdu tuollaisia "sekstailuja", ne ovat osa parisuhdetta.
Ehkä te vain kuulutte toisillenne. :) Jos kerran rakastat häntä, mikset kertoisi sitä hänelle? Vai mitkä olivatkaan eroonne johtaneet syyt?
ilmeisesti ehkä kuulutte toisillenne, mutta saanko kysyä.. ethän itse ole uudessa suhteessa? Tämä siksi, että jos olet, on ns. korttipakkasi täydellisen sekaisin..
Sellaista en harrasta eikä exänikään itseään rengastanut ole.
Mä olen itse vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen ex:äni kanssa todella läheinen ja välillämme on muutakin kuin ystävyyttä. Kumpikaan meistä ei tällä hetkellä seurustele, aiemmin kyllä, mutta nekin suhteet ovat kaatuneet siihen että on vielä tunteita toista kohtaan. Tahtoisin niin kovasti vain olla hänen kanssaan, rakastan häntä enemmän kuin mitään koko maailmassa mutta silti en häntä saa! Kaikki sanovat että olemme kuin luotuja toisillemme mutta ehkä hänen rakkautensa minuun ei riitä? Vai haluaakohan hän vain katsoa maailmaa..? Olen oikea masokisti asian suhteen ja ehkä olisi parasta vain yrittää kullata muistot, mutta en siihen ole ainakaan vielä pystynyt. En vain halua ketään muuta...
Me erottiin jo n 3 vuotta sitten. Yksinkertaisesti suhde oli loppuun kulunut ja ei innostanut. Oltiin oltu yhd. 10v, joten ero oli vaikea ex-miehelleni koska han edelleen rakasti minua ja halusi jatkaa suhdetta. Ensimmainen vuosi oli vaikea. Ex soitteli jatkuvasti ja pyyteli vierailulle. Muutaman kerran vierailinkin ja kaikki mani ok, mutta sitten tapahtui moka, eli suudeltiin ja kosketeltiin jne ..ja se olisi johtanut seksiin, joten lopetin siihen pakkaan ..
Mies ihmetteli ja rukoili jatkamaan, sanoin ' ei onnistu ' Molemmilla uudet suhteet ' Se oli viimeinen vierailu ky ex luona, en edes ottanut puheluita vastaan koska tiesin ettei eromme koskaan onnistu jos vain tapailemme ja juttelemme puhelimessa. Nyt olen onnellisesti vihdoinkin uuden mieheni kanssa ja ex on vain muisto. Teit oikein kun lopetit ex kanssa. Koita olla ilman ex ja hakea uusia tuttavuuksia.
säälittävä. Elä vittu omaa elämääs äläkä pelleile toisten ihmisten elämällä. Vituttaa tollaset kusipäät. Ja sit tuut tänne ruikuttaa ku SUSTA tuntuu pahalta. Mietippä miltä tuntuu sen jätkän muijakaverist jos sais tietää. Sais tollaset ääliöt vetää narun jatkoks vaikka heti.
Ensinnäkin sun kirjoituksessa on tainneet sukupuolet mennä sekaisin. Toisekseen musta ei tunnu erityisen pahalta ainakaan omasta puolesta. Lähinnä exän puolesta kun en oo ihan varma tietääkö se tällä hetkellä mitä haluaa.
Exän jätkäkaverin (siis näinpäin on oikein) puolesta ei tunnu yhtään pahalta enkä siis mieti. Oon mäkin joutunut kestämään vaikka mitä. Kyllä miehen pitää kestää (ja naisenkin). Ei se sitä omista. Toista ihmistä ei voi omistaa.
Ja mitä säälittävyyteen tulee niin sun sääliäsi en kaipaa, enkä kenenkään muunkaan. Muistat varmaan lapsuudesta sanonnan "joka toista haukkuu, itse on".
Mä elän omaa elämääni ja tää mistä oon kirjoittanut on mun elämää. Minkä voin sille, jos alkaa vanha suola janottaa. Mua on janottanut koko ajan ja tietenkin käytän tilaisuuden hyväkseni. Millä tavalla mä muka pelleilisin sen enempää kuin tää toinen tyyppi? Perustele. Kai siihen joku syy täytyy olla, ettei exäni jaksa olla hänelle 100% uskollinen.
Tappotuomioita en oo aikuisiällä ennen saanut, mutta sovittele sitä narua mieluummin vaikka oman tai jätkäkaverisi pippelin ympärille, jos et muuten saa seisomaan. En tiedä kumpaa sukupuolta oot, mutta poikaystävä sulla joka tapauksessa on.. Senhän voi lukea rivien välistä. :)
että olin sekoittanut sukupuolet, mutta olin vain niin vihainen lukiessani juttuasi.
Ja oikeastaan niinhän se on että ihminen saa tehdä elämällään mitä lystää, mutta kun kuvioihin tulee mukaan toisia ihmisiä pitää tekemisissään ja sanomisissaan kuitenkin hiukan varoa.
Ehkä vedin herneen nenään siksi (tai juuri siksi), että minulle on käynyt juuri noin. Eikä häävii ole. Oltiin seurusteltu miehen kanssa jo hyvän aikaa, kun se kävikin panees exäänsä, eikä sitten kertonut mulle. No muutaman kuukauden päästä exä lähetti viestii et ne pannu ja siten sain kaiken selville. Kaikesta huolimatta sovittiin mieheni kanssa että yritetään vielä.
Vieläkin vaikka tapahtuneesta on kulunut jo kuukausia on ihan HELVETIN paha olla välillä. Enkä haluaisi tätä tunnetta kenellekkään.
Lopputulos oli: Olemme yhdessä, suht onnellisia, exällä ei ole enää mitään asiaa elämäämme (mieheni on sen tehnyt harvinaisen selväksi hänelle) ja päivä kerrallaan eletään.
Eli exä jäi puille paljaille, joten varaudu sinäkin pahimpaan, jos niin sattuu käymään.
Olen pahoillani, että rupesin avautumaan "hieman" liikaa tuossa toisessa tekstissäni, mutta toivottavasti ymmärrät syyni. Kyse ei ollut mistään henkilökohtaisesta.
Kaikesta huolimatta hyvää kesää =)
Anteeksi vain omasta puolesta nuo lopun pään aukomiset. Oot hieno ihminen kun osaat pyytää anteeksi!
Olen todellakin varautunut siihen, että jään "puille paljaille" eikä mua välttämättä edes loppujen lopuksi harmita kauheasti se asia. Nää jutut on eletty jo niin monta kertaa aiemmin.
Toki se suhde jatkuu, jos tää mies rakastaa mun exää. Mä ainakin ottaisin takaisin yhden "syrjähypyn" jälkeen varsinkaan kun asiat ei edes menneet vielä loppuun asti. Mutta jos sille miehelle on tärkeämpää omat periaatteensa niin sitten se varmaan loppuu. Enkä ole heti änkeämässä tilalle.
Kirjoittelin alunperin lähinnä siksi, koska mua alkoi epäilyttää oma käytökseni. Toisaalta tuollaiseen tarvitaan aina kaksi.
Mutta hyvää kesää sullekin ja onnea teille!