Tarinoita on niin monta kuin meitä ihmisiäkin. Tässä vähän yhden pienen ihmisen tarinaa (minun).
Olen monesti muistellut menneitä (ken menneitä muistelee, sitä tikulla silmään vai kuinka se oli). Lapsuuteni elin tavallisessa työläisperheessä. Molemmat vanhempani kävivät työssä, koskaan eivät olleet työttöminä. Äitini tosin joutui vaihtamaan työpaikkaa kun kunnallisella alalla ollut työyksikkö lopetettiin, mutta työnantaja tarjosin vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja, niistä sai sitten valita parhaan.
Itse 60-luvulla syntyneenä kävin kouluni 70- ja 80-luvuilla, sitten lukion jälkeen menin suoraan töihin, silloinkin sain oikein valita työpaikan kun niitä oli tarjolla. Vuoteen 1996 kävin työssä, perustin perheenkin. Tultiin toimeen. Sitten tapahtui elämässäni, tuli ero, työssäni väsyin ja tuli burnout, fyysisesti alkoi kremppaamaan. Irtisanoiduin vakituisesta työstäni kun em syiden takia en enää jaksanut. Ei ollut vielä huolta huomisesta.
Mutta tulin huomaamaan, että ajat olivat muuttuneet. Jouduin olemaan pitkään työttömänä, kävin muutaman työvoimapoliittisen koulutuksen suorittaen parikin eri alan ammattitutkintoa sekä merkonomin paperit. Ja pätkätöitä silloin tällöin.
Tuon vuoden 1996 jälkeen pisin 'työputkeni' on ollut reilu vuosi, näitä on ollut muutama sekä sitten lyhyempiä jaksoja.
Jos olisi samat ajat kuin 'silloin ennen', saisin varmasti näillä koulutuksilla töitä. Kun sain vakipaikan jo ylioppilastutkinnollakin 80-luvulla.
Mutta mutta, niin se vain on että lamavuosien jälkeen ei mikään ole enää entisensä. Huonompaan ollaan menty. Nyt olen ollut taas työttömänä puoli vuotta, sinä aikana lukemattomia hakemuksia ja viisi työhaastattelua.No, vielä on ansiosidonnaista 400 päivää joten ei sinänsä taloudellista huolta, tosin tiukoilla ollaan mutta ylimääräisistä hömpötyksistä voi aina tinkiä ja pitääkin.
Näissä mietteissä, hieman huolissani omasta ja koko Suomen tulevaisuudesta. Mihin ollaan menossa, tuntuu että päättäjät vaan huvikseen koittavat kaikenlaista sosiaaliturvan muutosta ja muuta vastaavaa, mutta kukaan ei voi olla niin kaukonäköinen että osaisi sanoa mitä näillä uudistuksilla voitetaan, vai aiheuttavatko ne vain lisää hankaluuksia tulevaisuudessa.
Saa kommentoida.
Olen monesti muistellut menneitä (ken menneitä muistelee, sitä tikulla silmään vai kuinka se oli). Lapsuuteni elin tavallisessa työläisperheessä. Molemmat vanhempani kävivät työssä, koskaan eivät olleet työttöminä. Äitini tosin joutui vaihtamaan työpaikkaa kun kunnallisella alalla ollut työyksikkö lopetettiin, mutta työnantaja tarjosin vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja, niistä sai sitten valita parhaan.
Itse 60-luvulla syntyneenä kävin kouluni 70- ja 80-luvuilla, sitten lukion jälkeen menin suoraan töihin, silloinkin sain oikein valita työpaikan kun niitä oli tarjolla. Vuoteen 1996 kävin työssä, perustin perheenkin. Tultiin toimeen. Sitten tapahtui elämässäni, tuli ero, työssäni väsyin ja tuli burnout, fyysisesti alkoi kremppaamaan. Irtisanoiduin vakituisesta työstäni kun em syiden takia en enää jaksanut. Ei ollut vielä huolta huomisesta.
Mutta tulin huomaamaan, että ajat olivat muuttuneet. Jouduin olemaan pitkään työttömänä, kävin muutaman työvoimapoliittisen koulutuksen suorittaen parikin eri alan ammattitutkintoa sekä merkonomin paperit. Ja pätkätöitä silloin tällöin.
Tuon vuoden 1996 jälkeen pisin 'työputkeni' on ollut reilu vuosi, näitä on ollut muutama sekä sitten lyhyempiä jaksoja.
Jos olisi samat ajat kuin 'silloin ennen', saisin varmasti näillä koulutuksilla töitä. Kun sain vakipaikan jo ylioppilastutkinnollakin 80-luvulla.
Mutta mutta, niin se vain on että lamavuosien jälkeen ei mikään ole enää entisensä. Huonompaan ollaan menty. Nyt olen ollut taas työttömänä puoli vuotta, sinä aikana lukemattomia hakemuksia ja viisi työhaastattelua.No, vielä on ansiosidonnaista 400 päivää joten ei sinänsä taloudellista huolta, tosin tiukoilla ollaan mutta ylimääräisistä hömpötyksistä voi aina tinkiä ja pitääkin.
Näissä mietteissä, hieman huolissani omasta ja koko Suomen tulevaisuudesta. Mihin ollaan menossa, tuntuu että päättäjät vaan huvikseen koittavat kaikenlaista sosiaaliturvan muutosta ja muuta vastaavaa, mutta kukaan ei voi olla niin kaukonäköinen että osaisi sanoa mitä näillä uudistuksilla voitetaan, vai aiheuttavatko ne vain lisää hankaluuksia tulevaisuudessa.
Saa kommentoida.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pääsit vielä vakityötäkin maistamaan!
Minulla koko työura on silppua ja perkeitä enkä koskaan usko muuta saavanikaan.