Koetko häpeää johtuen omasta sukupuolestasi?
Esim. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000031289349
Jos et koe häpeää, niin koetko koskaan ylpeyttä?
Jos ei sukupuoli ole yhdistävä tekijä, niin onko joku muu? Esim. ikä, suomalaisuus? Koetko ylpeyttä kun joku suomalainen voittaa vaikkapa rallin mm-kisat?
Omasta puolestani sanon, että kyllä huomaan samaistuvani, mutta sillä tavalla, että en juuri häpeää tunne omasta sukupuolestani johtuen, joskus voin kokea ylpeyttä. Mutta jostain syystä voin kokea myötähäpeää jos joku suomalainen suomipaita päällä möhlii ulkomailla.
Esim. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000031289349
Jos et koe häpeää, niin koetko koskaan ylpeyttä?
Jos ei sukupuoli ole yhdistävä tekijä, niin onko joku muu? Esim. ikä, suomalaisuus? Koetko ylpeyttä kun joku suomalainen voittaa vaikkapa rallin mm-kisat?
Omasta puolestani sanon, että kyllä huomaan samaistuvani, mutta sillä tavalla, että en juuri häpeää tunne omasta sukupuolestani johtuen, joskus voin kokea ylpeyttä. Mutta jostain syystä voin kokea myötähäpeää jos joku suomalainen suomipaita päällä möhlii ulkomailla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole ikinä jaksanut hävetä tai olla ylpeä asioista, joihin en itse ole vaikuttamassa. Itseäni häpeän useinkin. Myötähäpeää olen joskus tuntenut, mutta siinä ei ole ainakaan mitään näkyvää yhdistävää tekijää samaistumiseen.
myötähäpeää tuntea ilman samaistumista? Sama juttu siitä ylpeydestä? Voiko esimerkiksi joku täysin empatiakyvytön psykopaatti tuntea myötähäpeää?
Jees, tässä tapauksessa tarkoitin vain etten samaistu minkään suuren yhdistävän jutun kuten kansalaisuuden perusteella, vaan enemmänkin samaistun siihen tunteeseen minkä kuvittelen toisen kokevan.
Ei kai tuo vaadi mitään suurempaa yhteistä ominaisuutta, toisin kuin tuossa mm-esimerkissä.
Tuli mieleen että pitäisikö noita kahta samaistumista edes kutsua samalla nimellä?
että mikähän on erona siinä, kun joskus tuntee myötähäpeää ja joskus ehkä joku vastaava tilanne, niin voi kokea vahingoniloa, tai jotain muuta ihme riemuntunnetta? :/
Enpä ymmärrä hävetä tai olla ylpeä sukupuolestani.
Myötähäpeää olen viimeksi tuntenut, kun erehdyin kämppiksen kanssa katsomaan pätkän Pig Brotheria, mutta nähdäkseni se on eri asia. Aivan yhtä hyvin olisin voinut tuntea ylemmyyttä kilpailijoihin nähden.
Suomalaisuudestani olen erittäin ylpeä. Vain harva kansa voi kehuskella yhtä ainutlaatuisella kulttuurilla ja kielellä tai yhtä ansiokkaalla historialla. Toki myös häpeällisiä asioita historiasta ja nykypäivästäkin löytyy, mutta niistä olen ulkomailla hiljaa...
myöskin vähemmistössä, tai jollakin tavalla erillisessä asemassa olemiseen ja kokemiseen ja tietysti asiayhteydestä. Esimerkiksi romanien voisin hyvin kuvitella eläytyvän enemmän romaneihin, kuin vaikkapa samaan ikäluokkaan kuuluvaan henkilöön, teki hän mitä vain.
Myös keneen tahansa ihmiseen voi samaistua, jopa eläimeen voi samaistua.
Liekö viittasit ensimmäisellä kappaleellasi kansalaisuuksiin, mutta samaan tapaan kaikki kansat tietysti pitävät itseään ainutlaatuisina. Esimerkiksi venäläiset tuntevat kulttuurista ylemmyyttä länsimaalaisia kohtaan (ja syystäkin, ottaen huomioon esimerkiksi venäläisen kirjallisuuden tason). Jenkit kokevat olevansa parhaita kaikessa, kuin myös ranskalaiset, samaa vikaa luultavasti on kiinalaisista, britit muistelevat mielellään suurvalta-aikaansa jne.
Se, missä määrin yksilö samaistuu kansaansa, ei nähdäkseni riipu juurikaan kansan koosta, vaan lähinnä juuri yksilöstä.
Tuo myötähäpeän tunne Pig Brotheria katsoessa liittyi varmasti siihen, että olen itse toikkaroinut päissäni samaan tapaan - viimeksi viikonloppuna - mutta en vain muista sellaisesta mitään. Tunnistin siis itseni kilpailijoiden käytöksestä. Sen verran järkevä olen kuitenkin ollut, etten TV-kameroiden edessä ole hölmöillyt.
mielikuvan, että venäläiset eivät suinkaan kovin suuria kuvittele, kuten ei muutkaan itäeurooppalaiset kansat. Eikä suomalaiset. Länsi on se suuri ja ihana, ja sitä pitää tavoitella ja sinne päästä.
Sinulla on muuten ärsyttä nimi, saa vaikutelman, että olet jotenkin ylimielinen, mutta ihan asiaa kirjoitat.
Sanoisin, että sulla on jokseenkin vääristynyt käsitys. Suurvalta on aina suurvalta ja suurvaltalainen suurvaltamaisen ylimielinen. Venäläisten itsetunto painui hetkellisesti Neuvostoliiton romahtamisen myötä, mutta Kaksipäinen Kotka nostaa jälleen päitään.
Esimerkiksi tämä Putinia tukea Nashi-järjestö on kansallismielisyytensä puolesta täysin Akateemiseen Karjala-Seuraan tai jopa Lapuan liikkeeseen verrattavissa. Vai olisiko Suomen Sisu sittenkin parempi vertaus? En tiedä. Samansuuntaisia ajatuksia on kuitenkin myös tavallisella kadunmiehellä, vaikkei välttämättä yhtä radikaaleja.
Toki myös venäläisistä löytyy internationalisteja, jotka suhtautuvat kansallisuusaatteeseen maltillisemmin. Homma vaan taitaa olla niin, että nämä moderaatit ovat juuri niitä, jotka ovat yhteyksissä länsimaalaisiin, koska puhuvat muitakin kieliä kuin venäjää. Tavalliselle kansalaiselle yhteydet ulkomaailmaan ovat rajoitetut juuri kielitaidon puutteen vuoksi.
Neuvostoliiton aikaan ajatus ylivertaisuudesta perustui tyystin vahvaan armeijaan, nykyisin myös venäläinen kulttuuri (lähinnä kirjallisuus, teatteri, musiikki) on nostettu selkeästi valokeilaan. Mutta se venäläisistä.
En tunne häpeää enkä myöskään ylpeyttä mistään muiden miesten saavutuksista, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
En koe häpeää muiden asioista, en myöskään koe häpeää siitä, että joku häiriitynyt teinipoika kirjoittelee typeriä tekstejä huomiota saadakseen. Ei minulla ole sen kanssa mitään tekemistä.
Jotenkin tuntuu oudolta, että jotkut naiset jotenkin kokevat alapäänsä yhdistävän heidät toisiin naisiin ja yhden naisen voitto, on koko sukupuolen voitto ja että jokainen saman sukupuolen edustaja olisi tehnyt suurenkin urotyön.
Itse en ole ylpeä muiden saavutuksista, sillä en ole tehnyt juurikaan mitään heidän saavutustensa eteen.
Olen ylpeä tai, jos syytä, häpeän vain omia tekemisiäni, en kenenkään muun. Sukupuoli, poliittinen suuntautuminen, ikäryhmä, sosiaaliluokka tms. ei mikään niista anna minulle oikeutta tuntea ylpeyttä (tai velvollisuutta tuntea häpeää) toisen ihmisen teoista.
Myötähäpeä on sitten taas eri asia. Sitä tunnen kenestä tahansa ihmisestä, joka mokaa pitkään ja hartaasti jotain asiaa, tuntien ylpeyttä itsestää, Tavallaan tunnen myötähäpeää niitä ihmisiä kohtaan, jotka omivat yhden naisen saavutuksen ikäänkuin myös omaksi saavutuksekseen.