Eikö lopulta ole sama kumpi suhteessa pettää, itse vai se toinen. Tulos pettämisestä on kuitenkin samanlainen etäisyyden syntyminen, suhteen läheisyyden ja jatkuvuuden katkeaminen. Oma pettäminen etäännyttää itseä suhteesta yhtä paljon kuin toisen pettäminen. Pettäessään samalla mitätöi oman parisuhteensa ja elää kuin sitä ei olisi olemassakaan.
Luottamus parisuhteeseen menee riippumatta siitä pettääkö itse vai toinen. Toisen pettäessä alkaa miettiä, voiko toiseen luottaa enää kumppanina, jos itse pettää, niin alkaa miettiä, voiko luottaa itseensä enää kumppanina. Kummassakin tapauksessa luottamus parisuhteen tulevaisuuteen heikkenee ja epävarmuus valtaa alaa.
Siinä kyllä on ero, että jos itse pettää, niin tuntee, että itse kontrolloi tilannetta, itse päättää johtaako pettäminen eroon, vai jatkuuko vanha suhde ennallaan. Jos toinen pettää, niin tilanne tuntuu kyllä kontrolloimattomalta, parisuhteen jatko on sen toisen mielialoista kiinni. Itsensä ja omat ajatuksensa suhteesta tuntee luultavasti paremmin, kuin mitä toisen mielessä liikkuu.
Uskottomuuden jälkeen suhde ei ole enää sama suhde, kuin ennen. Se on suhde, jossa toinen on pettänyt toista. Onko sillä väliä kumpi?
Luottamus parisuhteeseen menee riippumatta siitä pettääkö itse vai toinen. Toisen pettäessä alkaa miettiä, voiko toiseen luottaa enää kumppanina, jos itse pettää, niin alkaa miettiä, voiko luottaa itseensä enää kumppanina. Kummassakin tapauksessa luottamus parisuhteen tulevaisuuteen heikkenee ja epävarmuus valtaa alaa.
Siinä kyllä on ero, että jos itse pettää, niin tuntee, että itse kontrolloi tilannetta, itse päättää johtaako pettäminen eroon, vai jatkuuko vanha suhde ennallaan. Jos toinen pettää, niin tilanne tuntuu kyllä kontrolloimattomalta, parisuhteen jatko on sen toisen mielialoista kiinni. Itsensä ja omat ajatuksensa suhteesta tuntee luultavasti paremmin, kuin mitä toisen mielessä liikkuu.
Uskottomuuden jälkeen suhde ei ole enää sama suhde, kuin ennen. Se on suhde, jossa toinen on pettänyt toista. Onko sillä väliä kumpi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
...asiasta kuin onko väliä kuoleeko isä vai poika. Jos isä kuolee suree poika sitä että menetti isän, jos poika kuolee, sure isä että menetti pojan.
Sinänsähän voitaisiin sanoa, että isän ja pojan välisen suhteen kannalta ei ole väliä kumpi kuolee, koska suhde on pilalla joka tapauksessa.
Sen sijaan jos asiaa tarkastelee yksilön kannalta, asialla on paljonkin väliä. Poika suree varmasti isäänsä, mutta tuskin olisi oikeasti valmis kuolemaan isänsä puolesta. Isä taas aivan varmasti olisi kuollut poikansa puolesta.
Pettäjä usein toivoisi olevansa se petetty osapuoli. Petetty taas harvemmin toivoisi olevansa se pettäjä, vaikka ajatteleekin pettäjän pääsevän helpommalla.
Vertauksesi toimii ainoastaan ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta, eli vaikkapa pariskunnan ystävä tai sukulainen ei välttämättä tuomitse kumpaakaan (varsinkaan jos pettäjä on nainen ja sukulainen tämän äiti) osapuolta, mutta sisimmissään tietää suhteen olevan pilalla.
Joka toinen suomalainen mies ja joka kolmas nainen on pettänyt kumppaniaan. 50 % + 33 % = 70 %
Jos suurin osa Suomalaista suhteista on "pilalla", niin ovatko ne tosiaan pilalla?