Kertokaa miten ihmeessä voi unohtaa mahdollisimman nopeasti ihmisen ketä rakastaa niin paljon? :/
Mikään ei suju arki elämässä, kun on niin surullinen olo koko ajan.
Haluisin vaan unohtaa ja jatkaa elämää normaalisti, mutta kun ei onnistu.
Mikään ei suju arki elämässä, kun on niin surullinen olo koko ajan.
Haluisin vaan unohtaa ja jatkaa elämää normaalisti, mutta kun ei onnistu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pitäisi sua osata neuvoa, kun itsekkin ollaan ihan hajalla:/
unohtaa ja pitääkö varmasti unohtaa? Jospa yrittäisit lähestyä mielitiettyäsi; ehkä hänkin rakastaa sinua?
Tee mahdollisimman paljon asioita, käy töissä, opiskele, harrasta, tapaa ystäviä, käy baareissa, tapaa uusia ihmisiä..
T.Munkin pakko unohtaa
Itse en usko pystyväni unohtamaan, kolme kuukautta olen yrittänyt saada tunteeni laantumaan, hiljentymään, kun mieheni vain jätti minut uuden vuoksi. Yritän hyväksyä tilanteen ja panna tunteeni kuriin. Hyvä neuvo on tehdä itselle mieleisiä asioita, kaikkea mitä jaksaa. Välillä on pakotettava, kun ei sängystä pääsisi ylös. Joka päivä helpompi kuin edellinen, ei kannata ajatella vain sitä unohdettavaa - ei hänkään ajattele sinua tai minua. Ei varmasti - tiedän. Jaksamista, uskoa itseen!
Ei ole rankempaa kuin rakastamansa menettäminen. Sanotaan, että rankinta on oman lapsen menetys. Sanotaan myös, että rakastetun menettäminen toiselle on rankkaa siksi, että hän jää olemaan, muualle, mutta kiellettynä.
Minulta meni edellisellä kerralla, yli 20 vuotta sitten, kuusi vuotta "unohtaa" rakastamani nainen. Vasta sen ajan jälkeen kykenin ajattelemaan häntä tuntematta kipua. Pari ensimmäistä vuotta oli erityisen rankkia, koska aina silloin tällöin ahdistus ja kipu iskivät niin, että teki mieli tappaa itsensä. Aika tekee tehtävänsä.
Nyt olen jälleen menettänyt rakastamani naisen. Kaikki nuo kivut ovat taas täällä ja pelkään, että siihen menee kuusi vuotta taas ja että pari vuotta on aivan hirveitä. Jos sama ahdistus iskee jälleen, en tule selviämään.
Mutta tämän jälkeen, ei enää koskaan rakkauden huumaa, krapula on liian kallis.
Vaikutuin viestistäsi ja jotenkin haluaisin ottaa sinut suojaan, mutta en voi. Nyt on tärkeää, että sinulla on ystäviä ympärilläsi tai joku, kenelle puhua. Maailma ei lakkaa pyörimästä, vaikka mitä tapahtuisi ja aina on Toivoa, vaikkei sitä aina kunnolla sumussa erottaisikaan.
Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista ja uskoa itseesi!
Ps. helppo minun on tietenkin sanoa, mutta haluan uskoa siihen, että elämä voittaa sittenkin. Aina jostakin seuraa kuitenkin hyvää. "Kun toisaalla ovi sulkeutuu, jossain muualla toinen ovi avautuu", äitini tapaa sanoa ja olen huomannut sen pitävän paikkaansa. Sinun pitää vaan löytää se!
ihmiset jaksavat vielä uskoa tuollaisiin korulauseisiin. Tai mikäs siinä, jos se kerran tuntuu toteutuvan. Omassa elämässäni kyseinen sanonta ei ole pitänyt koskaan paikkaansa. Ja tuskin tulee pitämäänkään.
Kaikella on rajansa ja se toivokin kuolee joskus.
Oliskohan se ovi tuo työhuoneen ovi vai ulko-ovi. olen kiitollinen myötäelämisestäsi, mutta tosiasia on, että latteudet eivät auta silloin kun sattuu. Ainoa mikä auttaa on tekeminen, minkä tahansa asian tekeminen niin, ettei voi muuta miettiä. Siksipä olenkin ammatissani erittäin hyvä.
Mieheni jätti minut muutama kuukausi sitten toisen naisen takia..luulin että kaikki oli ollut hyvin, puhuttiin kihloista ym.. Kävelin monta viikkoa sumussa eikä työnteostakaan meinannu tulla mitään.. exä oli mielessä 24/7, se oli niiiiin tuskallista ja luulin etten ikinä pääse siitä yli! Sitten jossain vaiheessa olin miettiny asioita jo niin paljon etten jaksanu enää ihan koko ajan miettiä. Sitten lähdin treffeille, toisille ja pyysin jopa yhtä miestä itse kahville.. vaik ei kiinnostusta tietysti ollut edes kaikkia kohtaan, mut se helpotti ihan suunnattomasti. Ja sitten rupesin yhden miehen kanssa olemaan enemmänkin tekemisissä ja huomasin hieman ihastuneeni. Ja se oli siinä! Exä poissa mielestä.. silmät avautu et onhan noita muitakin miehiä olemassa! Ei mun ja sen miehen jutusta varmaankaan mitään vakavaa tule ja olenkin tehnyt alussa selväksi etten pysty heti ryntäämään uuteen suhteeseen. Exäni on kuullut mun tapailevan tätä miestä ja kas kummaa kun sitä on ruvennu vaivaamaan.. laitellu pari kaipuu viestiä. Ja kun vasta vähän aikaa sitten olisin tehnyt mitä vain saadakseni hänet takaisin, ni nyt en enää edes ottaisi!! Eli kai se suhde pitää miettimällä miettiä tuhat kertaa läpi, surra, itkeä, huutaa, ja heti kun pystyy ni sinkkuna vaan seikkailemaan.. ehkä siihen tarvii jonkin asteisen ihastuksen jotain toista kohtaan ennen kuin se on kunnolla pois mielestä. Koita jaksaa! Ja kyllä ne exät vielä katuu menetyksiään!
Noh, siinä menee jokunen aika. Täysin ei unohdu koskaan. Itsellä helpotti kovasti jo puoli vuotta erosta. Vuoden jälkeen muistelin hyviä aikoja, mutta elämä oli jo raiteillaan. 1,5 v erosta olin jo tulisesti rakastunut uuteen. Että elämä jatkuu. Täysin en häntä unohda koskaan, etenkin kun kuulen jonkun yhteisen musiikkikappaleen, joka tuo muistoja. Miksi pitäisikään täysin unohtaa. Mutta elämän on jatkuttava.