Kumman kanssa?

Olet ehdottomasti edelleen kiinni siinä exässäsi. Minulle sanoi psykologi kerran, että en ole päässyt exästäni eroon, koska puhun siitä kok ajan.

.....vaihtoehdot ovat täysin selvillä niin valinta on noin vaikea. Kyllä sinä tiedät mitä OIKEASTI haluat ja muu on vain korviketta. Juuri nyt et sitä ehkä niin selvästi näe mutta kun arki astuu kuvioihin korvikkeen kanssa niin joudut ihmettelemään tosissasi mitä oletkaan mennyt tekemään! Exäsi ei vaikuta maailman fiksuimmalta valinnalta mutta eipä tunteilla olekaan fiksuuden kanssa yleensä mitään tekemistä.

Olen ollut saman tyyppisessä tilanteessa, jossa sinä olet nyt. Erotessani pitkä aikaisesta avoliitosta löysin samantien elämääni ihmisen, jonka kanssa kemiat toimivat heti ensimmäisestä hetkestä alkaen.

Kun entinen miesystävä kuuli uudesta suhteesta, hän halusikin vielä yrittää. Pyyteli anteeksi sitä että ei yrittänyt aikanaan tarpeeksi, sanoi että ei enää koskaan satuta ja että vasta nyt ymmärtää mitä on menettämässä. Hän itki ja rukolili että antaisin meille vielä mahdollisuuden. Eropäätös tuli miehen puolelta sillä hänen mielestään minua ei voinut rakastaa, enkä voinut asiaa muuttaa vaikka kuinka yritin (hyväksyin pettämiset ja henkiset sekä fyysiset iskut).

Anteeksipyyntö ja tunnustus omalle panostukselle kariutuneessa suhteessa teki valtavan hyvää. Sain synninpäästön, sillä itsetuntoni oli jo niin pohjalla, että todellakin uskoin että minä olin kaiken pahan alku ja juuri. Mietin vaihtoehtojani: palata edellisen miehen luokse ja yrittää uudelleen (suhteessa erosimme useamminkin kuin kerran, mutta aina palasimme yhteen), tai jatkaa miehen kanssa joka tuli elämääni silloin kun olkapäätä eniten tarvitsin. Olin erittäin sekaisin, olihan surutyö edellisestä erosta vielä tekemättä.

Päätin lopulta unohtaa menneet ja jatkaa siitä missä nyt olin. Edellinen suhde ei ollut sellainen, jota elämältäni toivoin ja koin että uuden suhteen kautta minulla olisi kaikki avaimet onneen. Lopullinen ero oli jo kerran tapahtunut, joten miksi suhde olisi uudella yrittämisellä muuttunut. Kerroin miehelle, jonka luokse jäin rehellisesti, mitä oli tapahtunut ja millaisia asioita pyörittelin mielessäni ja hän -suureksi onnekseni- loukkaantumisestaan huolimatta jäi rinnalleni, eikä ole sitä katunut vielä tähän päivään mennessäkään.

Mieti millainen entinen suhteesi oli? Olisiko siihen palaaminen sen arvoista?

Mieti, millaiset ominaisuudet ja piirteet uudessa suhteessasi saavat sinut jäämään? Oletko ollut rehellinen kumppanillesi?

Henkinen ero jatkui vielä päätöksen jälkeenkin, mutta päivä päivältä alkoi helpottaa. Luulen vahvasti että eniten minua vaivasi syyllisyys siitä että aloin päästä jaloilleni ja olin onnellinen heti niin pian eron jälkeen, samalla kun tiesin että toinen käsittelee asiaa itsekseen ja haluaisi minut vielä takaisin. Mieheni on ollut uskomaton tuki ja turva minulle. Olen oppinut jälleen rakastamaan ja arvostamaan itseäni, luottamaan siihen että minä olen jotain ainutlaatuista ja että minua voi rakastaa. Kaikki läheisenikin vuosien takaa ovat huomanneet muutoksen ja ovat siitä hyvillään (edellisessä suhteessa muutuin ilopilleristä masentuneeksi ja ahdistuneeksi). Rakastan nykyistä kihlattuani, tulevaa aviomiestäni enemmän kuin mitään koskaan. Olisin ollut typerä jos olisin päästänyt hänet käsistäni.

Annatko siis sydämen ja järjen päättää vai tekeekö sen kyrpäsi? Puhut haluista niin kuin ne olisivat jotakin ainutlaatuista, jota et voisi kenenkään toisen kanssa saavuttaa. Kysymys on kuitenkin enemmän siitä mitä tapahtuu pääsi sisällä eikä niinkään tästä exästäsi, mikä hän on tai mitä ei ole.

Mitä virkaa on haluilla, joilla ei ole kohdetta? Haluat siis exääsi mutta sivuutat täysin sen, että mitä hän haluaa. Luuletko sen kestävän uudella yrittämällä? Hah, en tunne juuri ketään, joka olisi vastaavassa tilanteessa onnistunut. Älä hukkaa loppuelämääsi havittelemalla fantasioita vaan tee itse omasta elämästäsi mukavaa ja nautittavaa.

Sinulla on jo täydellinen nainen. Kerroit, että hän oli sulle aluksi laastari. Hän ei ole siis enää sitä sulle, ei ainakaan pelkästään. Sinulla on siis tunteita nykyistäsi kohtaan. Estävätkö nämä tunteet sinua tuntemasta häntä kohtaan lihallista himoa? Onko hän sulle liian läheinen kuin sisko? Taidat kuule kärsiä madonna-huora-syndroomasta. Et kehtaa himoita häntä vaan haluat rakastajattareksesi naisen, jota sinun ei tarvitse arvostaa.

Yleinen ongelma, mutta voitettavissa. Ratkaise tämä ongelma niin asiat alkavat sujua. Ihan ekaksi unohdat exäsi.

Kokeilkaapa seksiä siten, että sidotte vuoron perään toisenne ja silmälaput silmille. Teette seksistä "persoonattomampaa", mutta se ei haittaa, sillä tarkoitus on oppia rakastamaan hänen kehoaan ja luottamustasi siihen että voit tyydyttää himosi hänen avullaan. Paradoksaalisesti, tämä syventää rakkautta välillänne.

... aina voi jossitella.

Mikä ratkaisu tuo elämääsi rauhaa? siis ei draamaa, eroja, seksiä ect, vaan rauhaa. Tee sitten se.