Insuliinin tärkein tehtävä on varastoida ylimääräisiä ravintoaineita. Kun elimistöön tulee ylimääräistä sokeria, elimistö ei polta sitä, vaan se kerääntyy vereen. Haima saa viestin ja se vapauttaa insuliinia, jolla ylimääräinen sokeri varastoidaan 98 prosenttisesti kudoksiin tyydyttyneenä rasvana. Insuliini toimii siis rasvavaraston hankkijana.
Miten sitten säätelemme insuliinituotantoa? Paljon puhutut hiilihydraatit ovat tärkein tekijä, jolla pystymme säätelemään sitä. Hiilihydraatit voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen pääryhmään, kuitupitoisiin ja kuiduttomiin hiilihydraatteihin. Kuitupitoiset ovat hyväksi terveydelle ja kuiduttomat taas haitaksi terveydelle. Kun nautitaan kuiduttomia hiilihydraatteja, ne muuttuvat sokeriksi ja insuliinitaso nousee.
Elimistö reagoi voimakkaasti runsaaseen hiilihydraattikuormaan, ja samoin haima, joka varastoi insuliinia jyväsiin. Haima vapauttaa nämä jyväset, joiden mukana vereen pääsee runsaasti insuliinia. Yleensä haima hieman ylireagoi ja insuliinia vapautuu liikaa, jonka seurauksena verensokeri laskee liian alas. Tämän vuoksi elimistö vapauttaa verensokeria nostavia hormoneita, kuten kortisonia ja adrenaliinia. Adrenaliini aiheuttaa mm. hermostuneisuutta ja se myös stimuloi aivoja haluamaan lisää hiilihydraatteja eli tulee makeannälkä.
Makeannälkä tyydytetään esim. makealla välipalalla, ja taas verensokeri nousee, insuliinia vapautuu, jonka seurauksena verensokeri laskee liikaa ja taas vapautuu kortisonia, adrenaliinia, jne.
Tärkeimmät rakennusaineet ovat proteiinit ja rasvahapot, hiilihydraatteja emme käytännössä tarvitse ollenkaan. Elimistö pystyy valmistamaan kaiken proteiineista ja rasvoista. Polttoaineena elimistö käyttää sokeria ja rasvaa. Ylimääräinen energia eli sokeri varastoituu kuitenkin rasvana, sillä rasva on elimistön haluama energiamuoto, jolla se ylläpitää elämää. Elimistö ei pysty varastoimaan paljon sokeria sellaisenaan, koska sokeria ei ole tarkoitettu varsinaiseksi energian lähteeksi. Sen tarkoitus on ollut toimia vain turbo tehostimena. Kaikkien ihmisten kuuluisi polttaa rasvaa energian tuottamiseen.
Elimistö pyrkii eroon hiilihydraateista eli sokereista, koska ne ovat myrkyllisiä. Päästäkseen eroon sokerista elimistö polttaa sitä. Sen mitä elimistö ei pysty polttamaan, se varastoi glykogeeninä maksaan ja loput rasvana rasvakudokseen. Elimistön pitäisi ja se haluaisi polttaa rasvaa, mutta kun syödään hiilihydraatteja, insuliinitaso nousee ja sen seurauksena rasvan poltto loppuu. Insuliini nimittäin estää rasvan palamista. Kun elimistö on vuosia tottunut polttamaan sokeria ja säilömään rasvaa, se ei enää pysty polttamaan rasvaa. Vaikka oltaisiin paastolla, elimistö polttaa sinäkin aikana lihaksissa olevaa sokeria, jolloin lihaskudos pienenee ja rasvakudos säilyy entisellään.
Periaatteessa elimistön hiilihydraatin tarve on nolla, ihminen pystyy siis valmistamaan kaikki tarvittavat rakennusaineet proteiineista, rasvoista ja vedestä. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä Eskimot, jotka ovat eläneet lähes pelkästään luonnonmukaisella lihalla ja rasvalla (kalat, hylkeet, valaat, ym.). Alkuperäistä ravintoa syövät Eskimot ovat välttyneet myös sydän- ja verisuonitaudeilta, mutta siirtyessään länsimaiseen ravintoon he ovat sairastuneet.
http://www.luontaisnetti.fi/sairaudet_insuliini.htm
Miten sitten säätelemme insuliinituotantoa? Paljon puhutut hiilihydraatit ovat tärkein tekijä, jolla pystymme säätelemään sitä. Hiilihydraatit voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen pääryhmään, kuitupitoisiin ja kuiduttomiin hiilihydraatteihin. Kuitupitoiset ovat hyväksi terveydelle ja kuiduttomat taas haitaksi terveydelle. Kun nautitaan kuiduttomia hiilihydraatteja, ne muuttuvat sokeriksi ja insuliinitaso nousee.
Elimistö reagoi voimakkaasti runsaaseen hiilihydraattikuormaan, ja samoin haima, joka varastoi insuliinia jyväsiin. Haima vapauttaa nämä jyväset, joiden mukana vereen pääsee runsaasti insuliinia. Yleensä haima hieman ylireagoi ja insuliinia vapautuu liikaa, jonka seurauksena verensokeri laskee liian alas. Tämän vuoksi elimistö vapauttaa verensokeria nostavia hormoneita, kuten kortisonia ja adrenaliinia. Adrenaliini aiheuttaa mm. hermostuneisuutta ja se myös stimuloi aivoja haluamaan lisää hiilihydraatteja eli tulee makeannälkä.
Makeannälkä tyydytetään esim. makealla välipalalla, ja taas verensokeri nousee, insuliinia vapautuu, jonka seurauksena verensokeri laskee liikaa ja taas vapautuu kortisonia, adrenaliinia, jne.
Tärkeimmät rakennusaineet ovat proteiinit ja rasvahapot, hiilihydraatteja emme käytännössä tarvitse ollenkaan. Elimistö pystyy valmistamaan kaiken proteiineista ja rasvoista. Polttoaineena elimistö käyttää sokeria ja rasvaa. Ylimääräinen energia eli sokeri varastoituu kuitenkin rasvana, sillä rasva on elimistön haluama energiamuoto, jolla se ylläpitää elämää. Elimistö ei pysty varastoimaan paljon sokeria sellaisenaan, koska sokeria ei ole tarkoitettu varsinaiseksi energian lähteeksi. Sen tarkoitus on ollut toimia vain turbo tehostimena. Kaikkien ihmisten kuuluisi polttaa rasvaa energian tuottamiseen.
Elimistö pyrkii eroon hiilihydraateista eli sokereista, koska ne ovat myrkyllisiä. Päästäkseen eroon sokerista elimistö polttaa sitä. Sen mitä elimistö ei pysty polttamaan, se varastoi glykogeeninä maksaan ja loput rasvana rasvakudokseen. Elimistön pitäisi ja se haluaisi polttaa rasvaa, mutta kun syödään hiilihydraatteja, insuliinitaso nousee ja sen seurauksena rasvan poltto loppuu. Insuliini nimittäin estää rasvan palamista. Kun elimistö on vuosia tottunut polttamaan sokeria ja säilömään rasvaa, se ei enää pysty polttamaan rasvaa. Vaikka oltaisiin paastolla, elimistö polttaa sinäkin aikana lihaksissa olevaa sokeria, jolloin lihaskudos pienenee ja rasvakudos säilyy entisellään.
Periaatteessa elimistön hiilihydraatin tarve on nolla, ihminen pystyy siis valmistamaan kaikki tarvittavat rakennusaineet proteiineista, rasvoista ja vedestä. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä Eskimot, jotka ovat eläneet lähes pelkästään luonnonmukaisella lihalla ja rasvalla (kalat, hylkeet, valaat, ym.). Alkuperäistä ravintoa syövät Eskimot ovat välttyneet myös sydän- ja verisuonitaudeilta, mutta siirtyessään länsimaiseen ravintoon he ovat sairastuneet.
http://www.luontaisnetti.fi/sairaudet_insuliini.htm
Vastaukset 14
Vanhimmat
Insuliiniherkkyys saadaan palautettua vähähiilihydraattisen ruokavalion ja määrättyjen ravintolisien avulla. Tärkein ravintolisä on omega-3 rasvahappovalmiste, joka tulee olla valmistettu ehdottomasti kylmissä vesissä vapaana kasvaneista, planktonia syövistä kaloista, mikä tahansa kalaöljyvalmiste ei siis kelpaa.
Tutkijoita ja lääkäreitä ilman koulutusta.
Muutama vuosi eräs kansanparantaja yritti kuhnekylvyllä parantaa diabetesta. Potilas pieni poika kuoli.
Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä ihmisiä.
Kun se vhh ei kuitenkaan ole lääke. Voisiko joku ihan antaa oikean ruokavalion vaikka viikoksi.
Kuka jaksaa vetää kananmunia ja pekonia joka aamu.
aloitti sitten vhh vastaisen kirjoittelunsa jo 7.06. Sä et valitettavasti pysty muuttamaan tyyliäsi joten sinut tunnistaa helposti. Tämänkin viestisi sisältö on eri muodoissaan nähty jo monia kertoja.
Olen kyllä ollut lomalla 20.5-16.8. ihan pohjoisessa vaeltamassa ja sitten tsekkeissä.
Ilman tietokonetta olin.
Haluatko lisää todisteita. Sähköpostiisi voin laittaa kuvia.
jonkin virheen edellisestä viestistä?
Vastaan puolestasi herra negatiivinen, et pysty. Et ole vielä kertaakaan pystynyt vastaamaan asiallisesti sinulle esitettyihin kysymyksiin.
Kertaa niin miksi ihmeessä leikit sitten sitä lääkäriä.
Miten monta kertaa Mattila on kirjoittanut sinulle reseptin? Lähetteitä labraan? Diagnooseja? Pitänyt vastaanottoa? Kirjoittanut sairaslomaa?
Mutta oli vain suoritettu siirto eikä ollut ihan Mattilan oma viesti. Neiti positiivinen.
Kun se ei tee ihmisistä viisaaksi että kerää tutkimuksia jotka sopivat hänen elämäntapaansa ja esittää ne totuutena ja omanaan.
Linkityksen osaa kaikki.
Eihän se viesti minkään Mattilan ollut.
Jottei kenellekään tulisi epäselväksi mistä puhumme, selvitän hieman insuliinin toimintaa ihmisruumiissa parhaani mukaan. Insuliini on kiinteästi yhteydessä ennen kaikkea hiilihydraattien aineenvaihduntaan (liittyy myös hieman proteiinien aineenvaihduntaan, sillä osaa proteiineista muunnetaan glukoosiksi). Kun syöt hiilihydraatteja, ruoansulatuselimistösi yksinkertaistaa hiilihydraatit glukoosiksi ja fruktoosiksi, jotka sen jälkeen siirtyvät verenkiertoosi. Insuliini on glukoosin läheinen kumppani. Heti kun verenkiertoon ilmestyy glukoosia ravinnostasi, insuliinia eritetään haimasta siirtämään glukoosia talteen lihaksiin ja maksaan. Tällä periaatteella toimii myös rasvan kertyminen hiilihydraateista; jos veressä on liikaa glukoosia, insuliini alkaa toimia ja tallettaa glukoosia eri kehon osiin rasvaksi. Osa menee lihaksiin, osa maksaan, mutta koska veressä on niin PALJON glukoosia, suuri osa talletetaan rasvaksi - vararavinnoksi. On siis selvää, että veren glukoositasot (verensokeri) tulisi pitää mahdollisimman tasaisena, jottei tapahtuisi ylimääräisen rasvan kertymistä. Usein ihmisillä on luulo, että vain rasva voidaan tallettaa rasvana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyllä vadelmahillostakin lihoo jos sitä liikaa syö, vaikkei siinä rasvaa olisikaan. Periaatteessa vain ruoan sisältämällä _energialla_ on merkitystä. Oikeastaan ainoa tilanne, jossa korkeista insuliini- ja glukoosiarvoista on hyötyä, on painoharjoittelun jälkeinen aika.
Insuliini on myös siitä tärkeä, että kuten sen läsnäolo, myös sen poissaolo on merkittävä asia. Kun verenkierrossa ei ole insuliinia, sinne ilmestyy glukagoonia. Glukagooni edistää rasvan ja estää hiilihydraattien käyttöä energiaksi. On ilmeistä, että glukagooni on laihduttajan ystävä. Samalla voidaan todeta, että insuliini on - suurissa määrin verenkierrossa ollessaan - laihduttajan vihollinen. Tärkeää on ymmärtää, että insuliini ja glukagooni ovat kääntäen verrannollisia; kun toista on paljon, toista on vähän.
Glukagooni.
Kun verensokeri, ja siten insuliini, on matalalla, tulee glukagooni mukaan kuvioihin. Kuten aina, kehollamme on monta monimutkaista tapaa varmistaa energiansaanti kaikissa tilanteissa. Kun ihminen on ollut monta tuntia syömättä hiilihydraatteja (esim. monen tunnin unen jälkeen aamulla tai paaston aikana), on verensokeri pudonnut matalalle, eikä energiaa siten ole kovin runsaasti saatavissa. Mitä keho keksii? Glukagoonin. Se syöksyy verenkiertoon ja aktivoi lipaasin, joka käynnistää lipolyysin eli rasvan hajottamisen energiaksi, estää hiilihydraattien käyttöä energiaksi ja edistää lipolyysin välityksellä samalla myös ketonien syntymistä. Joku viisas ihminen siellä ruudun takana saattaa pystyä tästä päättelemään, että aamulla on otollinen aika liikunnalle, koska keho 'pakotetaan' käyttämään rasvaa suuremmissa määrin energiana hiilihydraattien sijasta. Tämä on totta. Joku saattaa myös pystyä ajattelemaan, että jos kerran glukagooni on laihduttajan kaveri, kannattaisi pyrkiä maksimoimaan sen tasot kehossa pitämällä insuliinitasot nollassa. Totta. Miten tämä voidaan tehdä? Lopettamalla hiilihydraattien syönti tyystin ja rajoittamalla proteiinien (jotka siis myös aiheuttavat pienen nousun insuliinissa) kulutusta samalla kun syödään suuret määrät rasvaa. Säikähditkö?
Miten laihduttaja toimisi, jotta ideaali rasvanpoltto käynnistyisi? Koska hiilareita ei voi kokonaan lopettaa suolen toiminnan takia, voisiko ajatella, että söisi esim. rasvattoman maidon kanssa kuitua eli leseitä ja pellavaa sekä sen lisäksi kasviksia, joiden kuitu on erilaista kuin leivän?
Olen lukenut jostakin vanhasta kirjasta, että laihduttajan olisi tosiaan hyvä rajoittaa myös proteiinien määrää - kerralla vain noin kämmenen kokoinen pihvi ja sitäkin 2-3 kertaa viikossa.
Mitä sitten jää, ne kasvikset (poislukien peruna), entä hedelmät? Kuinka paljon rasvaa uskaltaa syödä ja millaista? 2 rkl öljyä päivässä vai?
Jos ravinnosta saadaan ylimääräistä energiaa, ylimäärä varastoituu rasvana, nautitaan energiaa missä muodossa tahansa. Prosessi on koko ajan käynnissä, mutta niin kauan kuin lihaksen energiavarastoissa on vajausta tai maksan glukoosivarastot eivät ole täynnä, hiilihydraatteja käytetään pääasiassa kyseisiin kohteisiin.
Hiilihydraatteja elimistö ei kykene varastoimaan yhtään, vaan kaikki varastoidaan johonkin jossain muussa muodossa. Pääasiasssa lihaksiin.
Jos hiilihydraatteja on vähän, on tietysti selvää, että rasvan polttamista aletaan tehostamaan. Tämä ei ole mitenkään tavatonta, vaan elimistön oivallinen ominaisuus etsiä sopiva tasapainotila energiankäytön ja siitä saatavan hyödyn suhteen. Elimistön toiminnassa on hienoja mekanismeja, jolla se pyrkii pitämään elimistön energiankulutuksen aina mahdollisimman alhaisella tasolla. Tämä on tärkeä ominaisuus ihmisen kehityshistoriassa. Hiilihydraatteja ihminen pystyy polttamaan nopeiten, ja mitä enemmän rasvaa poltetaan, sitä hitaammaksi kokonaisenergiankulutus muuttuu.
Elimistö alkaa polttamaan myös alkoholia jos sitä elimistössä on (se on helpointa poltettavaa) ja toisessa ääripäässä proteiineja kun muuta energiaa on enää niukasti. Kaikesta huolimatta on niin että mikäli energiankulutus säilyy muuttumattomalla tasolla, ei rasvasta tuoteta hiukkaakaan enempää energiaa elimistön käyttöön kuin mitä sitä tuotettaisiin hiilihydraateistakaan. Poikkeuksena tietysti kovahko fyysinen kuormitus, jolloin rasvasta ei irtoa energiaa siinä tahdissa kuin energiaa tarvitaan. Kun lihasten energiavarastot ovat tyhjentyneet, veressä kiertävästä rasvasta voidaan saada vain noin 60% siitä tehosta jolla täysillä energiavarastoilla varustettu lihas pystyy toimimaan.
Todettakoon, että insuliini mahdollistaa myös lihaskasvun ja yleensäkin (minkä tahansa) liikunnan jälkeisen nopean palautumisen ja lihaksen vaurioiden korjautumisen, koska insuliini on myös verenkiertoa lihaksissa lisäävä "huoltohormoni". Siksi urheilusuorituksen jälkeen nautitaan palautumisjuomaa joka mm. kohottaa insuliinitasoa veressä. Diabeetikoilla ei lihakset kasva, syynä puutteet insuliinitason säätelyssä.
Näppärästi ohitat sen tosiasian, että kun ravintona saatua rasvaa aletaan varastoimaan, se käy hyvin helposti, mutta hiilihydraattien muuttaminen rasvavarannoiksi vie sen sijaan enemmän energiaa kuin rasvojen prosessointi varastorasvaksi. Rasva ei tietenkään nosta insuliinin tai minkään muunkaan hormoonin tasoa, koska rasva ei tarvitse mitään erityistä lisäainetta varastoituakseen, se juuttuu vyötärölle ihan tuosta vaan lähes kuin itsekseen. Yli 90% ihmisen nauttimasta rasvasta on nimittäin samaa rasvaa kuin mitä ihmisen varastorasva, joten se ei paljoa prosessointia tarvitse.
Ihmisen ja useimpien eläinten, ainakin nisäkkäiden, rasvanvarastointikyky on ollut eloonjäämisen ehto. Insuliini toimittaa tätä erittäin tärkeää tehtävää, mutta on vaan niin, että laiskat vätykset eivät käsitä eivätkä halua käsittää sitä että insuliini ei varastoi rasvaksi yhtään sen enempää energiaa kuin mitä sitä nautitaan. Ja jos sitä ei mautita ylimääräistä, kaikki rasvaksi prosessoitu hiilihydraatti poltetaan rasvana.
Ihmisen rasvanvarastointikyky on periaatteessa rajaton, siinä ei ole mitään pysäyttävää mekanismia. Tällaista ei ole ihmiselle kehittynyt koska sellaista ominaisuutta ihminen ei ole koskaan ennen tarvinnut. Vasta nyt sohvallalojumiskultturin myötä saatta tähään tulla muutoksia, kenties jo kymmenentuhannen vuoden kuluttua evoluutio on muuttanut ihmiskuntaa: lihomiseen taipuvat ihmiset häviävät sukupuuttoon luonnonvalinnan kautta. Turhat ominaisuuden omaavat ihmiset karsiutuvat pois.
sanoa selkokielellä. Näin se vain on. Eli se on siinä!
Mutta täällähän se ei toimikkaan noin. Skäri ,kaikkine satoine sivuupersoonaineen väittää että ihminen ei voi elää ilman perunaa ruisleiää. Hän ei ota huomioon ihmisen fysioloogisia puolia. Hän ottaa vain huomion hänen viljelemänsä tuotteen. Ja hänen lakeijansa kiljuvat kuorossa kuin alakoulun joulukuoro. Ei ehkä nuotilleen mutta joissain kohdin jopa lähellä.
Tämä foorumi on unohtanut faktat,ja uppoutuneet kaikkeen muuhin kuin totuuteen. Siihen yksinkertaiseen totuuteen ettei ihminen tarvitse hiilihydraatteja. Mutta koska skäribo viljelee perunaa,syrjäyttää se kaikki fyysiset tosiasiast.
Taas huomataan, miten joku löyhäpää pitää kaupallista sivustoa faktana.
Paha tuo sinun skäritraumasi. Hae apua.