Olipa kerran naaraspuolinen kala A, joka oli parvensa sopeutunein. Paras yksilö kaikin puolin, mahtava kerrassaan.
Kerran kutuaikana tuli julma rapu kiven takaa aivan yllättäen ja söi suuhunsa A:n kaikki mätimunat. Sitten vielä hyökkäsi siinä kutuhässäkässä huomaamatta julma petokala C ja söi A:n kokonaan suuhunsa. Hui... A siis ei saanut yhtään jälkeläistä mutta paljon huonommat yksilöt B ja C sen sijaan saamansa runsaan aterian ansiosta saivat paljon jälkeläisiä.
Ei vaan, älkää uskoko, tämä on satu. Näin ei voi käydä oikeasti koska evoteoria sanoo, että sopeutunein selviää jatkamaan sukua ja saa eniten jälkeläisiä. Ja A oli sopeutuneempi kuin B ja C. Sadussa tosin B ja C olivat onnekkaampia ja A huono-onnisempi mutta tällaiset asiat eivät ole tieteellisiä eivätkä ne siten voi vaikuttaa luonnossa.
Siispä rapu ei voinutkaan syödä A:n mätimunia vaan sen oli pakko teorian ohjaamana kömpiä niitten ohi ja syödä vähemmän sopeutuneen pikkukalan mädit. Samoin iso ja ruma petokala ei voinut tietenkään syödä A:a koska tiede sanoo niin. Se loksauttikin ruman kitansa kiinni A:n kohdalla, ui sen ohi ja otti vähemmän sopeutuneen pikkukalan suuhunsa.
Näin A toteutti teorian ja sai eniten jälkeläisiä koko pikkukalaparvesta ja evoluutio nytkähti taas pykälän eteenpäin.
Kerran kutuaikana tuli julma rapu kiven takaa aivan yllättäen ja söi suuhunsa A:n kaikki mätimunat. Sitten vielä hyökkäsi siinä kutuhässäkässä huomaamatta julma petokala C ja söi A:n kokonaan suuhunsa. Hui... A siis ei saanut yhtään jälkeläistä mutta paljon huonommat yksilöt B ja C sen sijaan saamansa runsaan aterian ansiosta saivat paljon jälkeläisiä.
Ei vaan, älkää uskoko, tämä on satu. Näin ei voi käydä oikeasti koska evoteoria sanoo, että sopeutunein selviää jatkamaan sukua ja saa eniten jälkeläisiä. Ja A oli sopeutuneempi kuin B ja C. Sadussa tosin B ja C olivat onnekkaampia ja A huono-onnisempi mutta tällaiset asiat eivät ole tieteellisiä eivätkä ne siten voi vaikuttaa luonnossa.
Siispä rapu ei voinutkaan syödä A:n mätimunia vaan sen oli pakko teorian ohjaamana kömpiä niitten ohi ja syödä vähemmän sopeutuneen pikkukalan mädit. Samoin iso ja ruma petokala ei voinut tietenkään syödä A:a koska tiede sanoo niin. Se loksauttikin ruman kitansa kiinni A:n kohdalla, ui sen ohi ja otti vähemmän sopeutuneen pikkukalan suuhunsa.
Näin A toteutti teorian ja sai eniten jälkeläisiä koko pikkukalaparvesta ja evoluutio nytkähti taas pykälän eteenpäin.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ei, unohdit kokonaan, että evoluutioteoria on niin sanottu kehäpäätelmä, jossa vasta jälkeenpäin todetaan kuka sai eniten jälkeläisiä eli kuka oli ympäristöön parhaiten sopeutunut. Ympäristöön parhaiten sopeutunut saa aina eniten jälkeläisiä, muista se!
ettei kyse ole siitä kuka saa eniten jälkeläisiä. Hieman palstaa seuranneena olet arvellut sinun olevan selväpäisin kreationisti.
Tuollaiset huitaisut vaan vahvistavat käsitystä että kaikki kreationistit ovat lähtökohtaisesti valehtelijoita.
Ei kai kukaan aina jaksa ihan vakavissaan kirjoittaa.
juuri niin kerrotakin. A vain sattui olemaan huono-onnisin mutta evoteoria ei puhu onnesta elikkä tuurista mitään. Se ei ole tiedettä.
****Ympäristöön parhaiten sopeutunut saa aina eniten jälkeläisiä, muista se!****
Oletko siis puolesta vai vastaan vai tiedätkö oikein itsekään mitä mieltä olet.
Olen eri mieltä kuin aloittaja. Olisi pitänyt odottaa vähintää yksi sukupolvi ennenkuin aletaan väittämään kuka on sopeutunein. Ainoastaan isoäidit voivat olla ympäristöön sopeutuneimpia.
Joosef ja Maria. Irtolaisia olivat ja Joosefkin oli tuhkamuna. Tästä huolimatta heille syntyi äpärä joka olikin jumala.
!!!
Olipa kerran jumala. Kukaan ei tiettyt mistä hän tuli, mutta hän oli todella mahtava hahmo. Aikansa tyhjyydessä lojuttuaan päätti hän tehdä maailmankaikkeuden - tuosta vaan.
Maapallonkin hän teki, koska ajatteli istuttaa sinne ihmisiä. Ensimäiseksi ihmiseksi hän teki Aatamin. Koska tomua oli näppärästi maan pinnalla, käytti jumala Aatamin luontiin sitä. Aatami näytti kovin yksinäiselle maapallon pinnalla, joten jumala päätti luoda hänelle ystävän, Eevan. Sen sijaan että olisi luonut Eevan tuosta vaan tai maan tomusta, päätti jumala käyttää mielikuvitustaan ja otti Aatamilta kylkiluun josta Eeva luotiin. Ilmeisestikin toinen kylkiluun pari jäi tarpeettomaksi, joten sen jumala heitti pusikkoon. Eläimetkin jumala loi. Ei tomusta eikä kylkiluusta vaan vain luomalla.
Vaikka jumala olikin mahtava suunnittelija, hän ei ottanut huomioon kuinka eläimelliseksi ihmisen meno äityisi maapallolla. Hetken tätä touhua katsottuaan jumala päätti poistaa kaikki maan asukaat. Ai ihan kaikki. No ei ihan, mutta melkein. Tällä kertaa hän ei vain poistanut luotujaan vaan päätti nostaa maapallolle suuren tulvan vain osoittaakseen että täältä "pesee".
Jäljelle ei jäänyt kuin kahdeksan ihmistä ja laivallinen eläimiä. Sen pituinen se.
Entäs satu, jossa hyvä haltija taiko ensteks kaikkee jännää ja teki sitte miehen. Mutku sillä oli sitte tylsää, nii haltija teki sille naisen sen omasta kylkiluusta, ja sitte ne eli onnellisena ja kaikki oli hyvin kunnes sitte puhuva käärme narrasi kylkiluusta luodun naisen syömään taikapuusta hedelmän, jonka kaikkitietävä ja kaikkivoipa hyvä haltija oli itse luonut mutta kieltänyt syömästä, sitten myöhemmin kun haltija oli ensin hukuttanut melkein kaikki, halkonut meriä, puhuttanut aaseja ja polttanut pensaita, päättikin hän synnyttää itsensä neitsyestä ja olla oma isänsä, mutta olikin samalla pyhä henkiolento, ja sitte se teki kauheesti kivoja temppuja, mut sitte se kuiteskin kuoli ristillä, mutta sitte se heräs ja heitti kärrynpyörää!
Sen pituinen se, sano John Holmes.
kovin kasosessa kunnossa enää.
Kommentoitavan viestin mukaan mukaan vastaan edelleenkin - ja tarvittaessa vähän enemmän.
Sitä paitsi oliko tuossa sadussa mielestäsi jotakin vikaa? Unohdinko kenties jotakin olennaista?
Jospa uhraisit asian hyväksi vaikkapa vuohen.
mutta mietipä jos sun parhaiten sopeutunut A kuoli ilman jälkeläisiä, niin mikä fisu olikaan loppupeleissä sopeutunein ja sai jälkeläisiä?
****niin mikä fisu olikaan loppupeleissä sopeutunein ja sai jälkeläisiä?*****
Niin, mikä olisikaan sinun ehdotuksesi?
http://www.youtube.com/watch?v=NaEj3g5GOYA
Olipa kerran naaraspuolinen kala A, joka oli parvensa sopeutunein. Paras yksilö kaikin puolin, mahtava kerrassaan.
Mutta kutuaikana julma rapu huomasi miten tyhmä tuo mahtava kala A oli. A muni tylsän näköisenä muniaan niin että kiven takana oleva rapu voisi syödä ne suuhunsa. Tämän tylsistyneen mutta mahtavan kalan huomasi julma petokala C ja söi sen suuhunsa ja sai paljon jälkeläisiä jotka söivät mahtavia mutta tyhmiä kaloja A suuhunsa.
hyvin siihen miten eri kalalajit mätinsä laskevat. Ei tietyn kalalajin viisaat ja tyhmät yksilöt laske mätiään eri tavoin. Kaikki ne laskevat sen aivan samalla tavalla.
On tuurista eikä järjestä kiinni moniko mätimuna päätyy jonkun muun elukan ruokapöytään.
Siis sinun tyhmyytesi ihmetyttää että mitenkäs olet selvinnyt nykyiseen ikääsi asti. Ei pidä näköjään evo paikkaansa sinunkaan suhteen. Eipä pidä....
Lue sellainen Stephen Jay Gouldin kirja kuin Ihmeellinen elämä, niin ei tarvitse aivopieruja tulla päästelemään internettiin.
Tosiaan siis, evoluutio perustuu sattumaan (kuitenkin vaikka muuta sanotaan). Mielestäni tämä on järkevä tuoda aika ajoin esille. No, sattumalta tapahtuu asioita, esim. joku jää auton alle jne. Kuitenkin näille sattumalta tapahtuville asioille on aina olemassa todennäköisyys. Esim. hyväkuuloinen ihminen kuulee auton eikä jääkään niin helpolla auton alle (mutta ei se kuitenkaan poista sitä, että joku loistavakuuloinen hessu saattaa jäädä auton alle) kuin huonokuuloinen. Todennäköisyyksissä näillä kuolemantapauksilla on tosiaan eroa: huonokuuloiset kuolevat todennäköisemmin. Näin huonokuuloisuutta aiheuttava geeni poistuu herkemmin kuin hyväkuuloisen geeni. Tilanteen ollessa sama usean sukupolven ajan huomataan, että joo-o keskimäärin hyväkuuloiset ovat selvinneet paremmin ja näin se geeni on vallannut populaatiosta kasvavan prosentin. No, tämä oli esimerkki, jos vain yksi geeni otetaan määräävänä tekijänä huomioon.
En tiedä, varmasti itsekin tiesit tämän, mutta halusit vaan värkätä olkiukkoa - eihän kukaan koulun käynyt ihminen ihan noin pihalla evoluutiosta ole.
****eihän kukaan koulun käynyt ihminen ihan noin pihalla evoluutiosta ole.*****
Monet tämän keskustelun evouskovat kyllä ovat siinä tapauksessa täysin pihalla siitä mitä evo-oppi on.
Kyllä täällä palstalla on toisteltu kymmeniä kertoja miten evo on sitä, että "sopeutunein jää jatkamaan sukua ja saa eniten jälkeläisiä".
Ilmeisesti Turpahaitari halusi hieman pöllyttää tätä mantraa, jota on syytäkin pöllyttää.
Vai onko sinulla itselläsi esittää jokin parempi versio siitä mitä evo-oppi on ja mihin se perustuu. Jos on niin olisi kiva kuulla se.
>
Näin siis keskimäärin: sopivimmalla geenillä on parhaat säilymismahdollisuudet - kaikissa yksilöön perustuvissa tapauksissa näin ei kuitenkaan aivan välttämättä käy. Johan sen nyt lapsikin tietää.
En usko, että kukaan väittäisi toisin, mutta tosiaan tuo todennäköisyysaspekti usein jätetään sanomatta (ikään kuin se koskisi jokaista yksilöä yksilötasolla kun kyse on populaatiosta). Kuitenkin aina tarkoitetaan juuri todennäköisyyksiä - ehkä Turpahaitari on sitten käsittänyt tämän päin männikköä vaikka epäilen, ettei kukaan oikeasti voi olla niin vähämielinen.
*****mutta tosiaan tuo todennäköisyysaspekti usein jätetään sanomatta*****
Mutta miksi jätetään koska sehän on olemassa? Onko siis evo tieteenä ollenkaan tiedettä koska hyvin olennainen ja ehkä määräävin aspekti jätetään sanomatta ja siis huomioon ottamatta. Puhutaan kyllä kaikesta muusta mutta ei tärkeimmästä vaikuttajasta.
Mitä se sellainen tiede mukamas on?
""Mutta miksi jätetään koska sehän on olemassa? Onko siis evo tieteenä ollenkaan tiedettä koska hyvin olennainen ja ehkä määräävin aspekti jätetään sanomatta ja siis huomioon ottamatta. Puhutaan kyllä kaikesta muusta mutta ei tärkeimmästä vaikuttajasta.
Mitä se sellainen tiede mukamas on?""
tieteellisiä lähteitä olet lukenut, joissa sanotaan, että hyödylliset mutaatiot vääjäämättä leviävät populaatioon? Kaikki evoluutiota käsittelevät tieteelliset tekstit ja populaarisoidut kirjat, jotka minä olen lukenut kyllä muistavat mainita, että kysymys on todennäköisyyksistä. Paremmin sopeutuneet saavat keskimääräistä enemmän jälkeläisiä.
>
Kun puhutaan käsitteestä, joka koskee populaatiota, todennäköisyydet ovat ikään kuin sisäänrakennettuna, joten ei kait sitä tarvitse aina mainita, mutta totta on se, että aika ajoin tämä on tehtävä selväksi, ettei Turpahaitarin tyyppisillä janttereilla olisi noin luihin ja ytimiin meneviä virhekäsityksiä.
>
Siis todennäköisyys ei tosiaan ole evoluution kannalta määräävin aspekti vaan tosiaan se, millaiset geenit ovat ja millaisen valintaedun ko. geeni(stö) antaa. Tietysti pitää huomioida sekin, että jonkin geenin suoma lisääntymisetu voi olla esim. kertoimella 1,000001 kun jonkun toisen vaikka jopa 1,2 tms. No, ymmärrät varmasti, mistä on kyse. Vain (luonnon)valintaan vaikuttavat geeneettiset variaatiot ajavat evoluutiota, joten silkasta sattumasta ei ole kyse.
>
Ei kun, kyllä geenistön tuoma valintaetu on tärkein vaikuttaja, mutta luonnonvalinta on todennäköisyyksiin perustuva tapahtumaketju. Ihan samoin kuin vaikkapa elektronin liike: jotkut suunnat ovat todennäköisimpiä kuin toiset, jotkut suunnat tai tilat melkein kokonaan "kiellettyjä" riippuen siitä, millaisessa ympäristössä elektroni on. Eikä elektronien liikkeen tai tilojen tapauksessa puhuta todennäköisyyksistä (yleensä) kun sen katsotaan jo kuuluvan koko elektronin liikkeen pohtimiseen - ja kyllä sekin ihan tiedettä on.
No ei ne B ja C ny kauheen huonoja ole kun ovat eläneet sukukypsiksi saakka. Ja valtaosa lajeista lisääntyvät elämänsä aikana useammin kuin kerran. Ja jos kerran se A ei osannut suojata tai piilottaa muniaan saalistajalta, niin milläperusteella se sitten on parempi kuin B ja C?
Ja toisaalta, ei ne vahvimpien suosiminen, vaan heikoimpien karsinta.
****Ja jos kerran se A ei osannut suojata tai piilottaa muniaan saalistajalta,*****
No katsos kun kaikki kalalajit eivät piilota mätimuniaan yhtään minnekään ja pikkukalat taasen eivät oikein hyvin pärjää tappelussa rapujen tai isojen kalojen kanssa.
Siinä syy. Heh heh :)
No oma ongelmasa jos laskee mätinsä semmoseen paikkaan ttä rapu sa ne syödä. Juurikin tästä syystä luonto on verrattain tuhlaileva lisääntymisessä. Jos vaikka otetaan kala esimerkiksi, nii kuinka moni affenen mätimunista kehtittyy sukukypsäksi saakka? Taitaap tuo olla aika pieni osuus..
----nii kuinka moni affenen mätimunista kehtittyy sukukypsäksi saakka? Taitaap tuo olla aika pieni osuus.. ---
Tuo on hyvä kysymys ja osuu evon ytimeen. Voidaanko sanoa, että sopeutunein mätimuna kehittyy aikuiseksi vaiko että onnekkain kehittyy aikuiseksi ja saa uusia jälkeläisiä.
Evo perustuu oppiin että sopeutunein mutta minä taas väitän, että sattumanvaraisesti onnekkain.
Näillä kahdella asialla on mielestäni aika iso ero evoteorian kannalta.
>
Eikö vaan, että hidas kala jää helpommin saaliiksi eikä edes pääse lisääntymään ? Siis sattumanvaraisesti tottakai, mutta todennäköisimmin juuri kaikkein nopein veijari jää lisääntymään. Onnekkuudelle on kuitenkin usein jokin syy. Vertailuksi voidaan ottaa jalkapallo: joukkueet ("hyvätkin") voivat hävitä kauden aikana lähestulkoon sattumanvaraisesti, ja tulee paljon onnekkaita maaleja, jotka ratkaisevat pelejä. Kuitenkin kauden päättyessä eniten pisteitä on niillä parhailla joukkuella eli vaikka pärjääminen futiksessa on lähinnä sattumanvaraisia onnekkaita sattumia, niin nuo onnekkaat sattumat kasautuvat aina tietyille joukkueille.
Ei tää niin vaikeeta oo, vai mitä.
****Eikö vaan, että hidas kala jää helpommin saaliiksi eikä edes pääse lisääntymään ?****
Kyllä se näinkin usein on mutta yleensä luonnossa riittää se kun sattuu olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. Vihollinen voi olla niin ylivoimainen nopeutensa ja voimansa puolesta, että saaliilla ei kertakaikkiaan ole mitään mahkuja selviytyä.
Tai luonto ympärillä on sellainen, että se tarjoaa saalistajalle suhteettoman edullisia väijyntäpaikkoja.. Myöskin kun mäti jää paikalleen odottamaan niin milläpäs pikkukala estää jotain isompaa sitä syömästä, ei mitenkään... Eivätkä mätimunat vielä osaa juosta karkuun.
Esimerkiksi kuoriutuneet kilpikonnien poikasetkin jäävät saalistavien lintujen saaliiksi ihan sattumanvaraisesti. Olkoon miten nopea kilpikonnanpoikaseksi tahansa ei se riitä.
>
Kuitenkin saaliskaloja, esim. silakoita, on aivan julmettu määrä hengissä. Ei se "vastustaja" niin ylivoimainen ole (tosin tässä on tietysti huomattavasti enemmän valintaan vakuttavia tekijöitä kuin nopeus). Mutta kuten jalkapallossa kauden päätyttyä huomataan, että "hengissä" on kaikkein parhaat tiimit ja tiimin jäsenet - olkoon vaikka kuinka sattumanvaraisen näköistä koko homma.
>
Ehdottomasti valintaan vaikuttavia tekijöitä, juu, mutta olethan huomioinut, että saalistajatkin kuolevat nälkään, jos eivät ole hyviä siinä hommassa.
>
Jep, toinen seikka lisätä omien mätimunien selviytymismahdollisuutta on munia niitä enemmän. Näin suvunjatkamismahdollisuus lisääntyy. Määrä tosiaan on suuri kriteeri valinnassa noilla lajeilla, jotka eivät suojele jälkeläisiään.
>
Mutta eihän mereenkään selvinneet konnat kaikki kehity sukukypsiksi. Satunnaisesti mereen päässeiden sukukypsäksi kehittymiseen vaikuttaa taas valintaedut. Tietysti, muuten, nopeimmin liikkuvat poikaset ovat vähimmän aikaa lintujen armoilla.
Tosiaan, luonnossa suuri osa on sattumanvaraisia tapahtumia (kuten jalkapallossakin), mutta aina jollekin on etua jostain ominaisuudesta, jonka avulla se selviää (täpärästi) tilanteesta jatkamaan sukua.
****Tietysti, muuten, nopeimmin liikkuvat poikaset ovat vähimmän aikaa lintujen armoilla.****
Vaikuttaa sekin, että jos emokonna on muninut munansa kauemmas vesirajasta kuin toinen emo. Kaikki kun eivät mahdu yhtä lähelle vesirajaa ja on ne vaaransa siinäkin.
Mitä kauempana vesirajasta niin sitä kauempaa juoksu kestää vaikka olisi nopeakin. Toisaalta, nopeajuoksuinen ei ole välttämättä sellainen, joka sitten meressä parhaiten pärjää.
Että mikä sitten onkaan se sopeutunein. Ei sellaista olekaan.
>
Tuota, konna munii kasvillisuuden sekaan (jos nyt oikein tulkitsen tarkoittamaasi esimerkkiä), josta poikaset ryömivät mereen. Tuolla kasvillisuuden suojissa poikasilla ei niin hätä ole lintujen vuoksi, mutta rantahietikolla ne ovat suojattomia (hietikko on yhtä leveä kaikille). Nopeimmin hietikon ylittänyt selviytyy todennäköisimmin veteen vai mitä ? Vesielämässä on sitten toiset säännöt, miten konnat ehtii sukukypsiksi. Summa summarum: takaisin munimaan tulee keskimäärin ne, jotka pärjäävät hyvin kaikissa elämän tilanteissa.
>
Selitin tämän jo. Lue aikaisempia viestejä.
Siis aina ihmisiä jää auton alle, mutta esim. hyvä kuulo tai nopeat refleksit saattavat pelastaa ihmisen, mutta tosiaan hidas ja huonokuuloinen ihminen jää helpoiten auton alle. Näin siis sellaiset geenit lisääntyvät vähemmän. Samoin esimerkissäsi hemmetin hidas konna, joka ei oikein osaa uidakaan ei kovin helpolla lisäänny. Aina siis tuo lisääntyminen ajaa kohti niitä hyvin pärjääviä yksilöitä - siis parhaat säilyvät. Tuo "parhaus" on tietenkin monen ominaisuuden ja ympäristötekijän summa (jota voi olla vaikea määrittää yksiselitteisesti), mutta ainakin heikommasta päästä karsinta on kovempaa kuin paremmasta päästä. Tämä on nyt väännetty jo useita kertoja rautalangasta. Älä pistä sormia korviin vaan ymmärrä jo.
Sattumanvaraisilta vaikuttavat asiat eivät ole todellisuudessa puhtaita sattumia, kuten tietokoneen arpomat satunnaisluvut, vaan taustalla on monenlaisia tekijöitä, joista suuri osa johtuu eliön ominaisuuksista. Se mihin ja kuinka paljon munia eliö munii, riippuu siitä miten hedelmällinen se on ja miten se munimispaikan valitsee. Se joka eniten munia tuottaa suojaiseen paikkaan, on tällä osa-alueella "sopeutunein".
Lotossa on sattumanvaraisesti onnekkaita, ei juurikaan evoluutiossa, vaan erilaiset geenit antavat erilaiset ominaisuudet ja ne tuottavat erilaiset mahdollisuudet hengissä pysymiseen ja suvun jatkamiseen.
Noin meni evo-oppi ojaan. Harmi, että kukaan ei kertonut tätä Darwinille ennen kirjan julkaisua. Olisi kerralla kumottu ja perustettu biologiset tieteet sille opille, joka oikeasti selittää asiat. Se on se oppi se tuota.
Niin tuota.
Selittäähän se tuota jonkun asian. Tai sitä siis tutkitaan. On se tuota tiedettä. Ihan juu ...
väärin? Ei ole evolaiset paljon oikoneet joten ei se ihan väärinkään voi olla. Oliko vaan liian vaikee vastattavaksi rikkomatta evoteoirian pyhiä lähtöolettamuksia.
monessa viestissä kerrottu ihan selvästi, että turpahaitarin versio evoluutioteoriasta on hänen ikioma olkiukkonsa siitä, koska evoluutioteorian mukaan hyödylliset geenit periytyvät keskimääräistä useammin kuin haitalliset, kun hänen ainut pointtinsa tuolle sadulle on, ettei evoluutioteorian mukaan näin olisi.
Turpahanurin eli Persenaaman (kenties tahallisesti) virheellinen lähtöolettamus oikaistin yks'kantaan jo pariin kertaan. Ei kai sitä tarvitse sataa kertaa toistaa, ennen kun virhe huomataan ?
Hän siis väänsi evoluutioteorian lähtökohdan "parhaat ominaisuudet antavat parhaan todennäköisyyden lisääntyä" muotoon "paras yksilö selviytyy 100 %:n todennäköisyydellä", joka siis ei ole evoluutioteoriaan kuuluva väite ollenkaan.
Noin. Tarvitsetko lisää rautalankaa vai menetkö jo lukemaan Persenaaman käsityksen tyrmäyksen aiemmista viesteistä ?
Taistelet itse tekemääsi olkiukkoa, et evoluutioteoriaa vastaan. Evoluutioteorian sisällöstä sinulla ei näytä olevan kunnollista ymmärrystä.
Millä mittarilla tuo kala A oli mielestäsi sopeutunein?
Se ei kyennyt vartioimaan muniaan, joten mielestäni se ei kaikkein kelpoisin tainnut ollakaan. Sinä vain kuvittelet, että komea ulkomuoto tai fyysiset voimat tekevät yksilöstä sen sopeutuneimman. Mutta noinhan se ei ole. B ja C olivat munineet paikkaan, josta rapu ei munia popsinut. Ne olivat siis tässä suhteessa etevämpiä.
Sitä paitsi satunnaiset onnettomuudet jne. korjaavat pois osan yksilöistä aina. Yhdellä yksilöllä ei evoluutiossa ole kovin suurta painoarvoa.
Entäpä yksilöt Y ja Z, jotka eivät ollenkaan olleet kyenneet tuottamaan mätimunia? Taisit ne unohtaa. Niiden geenit tässä karsiutuivat pois.
Joka tapauksessa seuraavan sukupolven geenipooli on hieman erilainen kuin edellisen, syystä että kaikki yksilöt eivät jälkeläisiä tuota samaa määrää.
Niin se evoluutio etenee. Sinäkin olet siinä osallisena, halusit tai et.