...kaunis, seksikäs, viehättävä, älykäs, osaa keskustella aiheesta kuin aiheesta, itsenäinen, omillaan toimeentuleva, elämäniloinen ja positiivinen?
Onko siinä liian painava paketti?
Onko siinä liian painava paketti?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
hiukan keventää huumorintajulla ja terveellä vaatimattomuudella.
olenkin.
Että poistamalla myös suuret luulot itsestänsä.
omat vahvuutensa? Samoin omat heikot kohtansa?
Eikö nainen saa olla vahvasti naisellinen ja tietoinen omasta viehätysvoimastaan? Ei se ole keneltäkään pois. Eikä se myöskään poista huumorintajun olemassaoloa, eikä vähennä toisten arvostamista ja kunnioittamista. Päinvastoin, juuri silloin nainen osaa antaa tilan muille myös sellaisenaan.
Mikä siinä ärsyttää?
ei ärsyttäis lukee jonkun miehen vastaavaa retostelujuttua. Ja totuushan on lopulta kuitenkin se että vaikka ois kuinka vitun 'täydellinen' niin se ei välttämättä ole vielä autuus onneen. Silti tässä ap jutussa lähdettiin heti jonkun sortin alistamisen tielle heittämällä jotain paskaa pelkäämisestä. Onks se pelkoa jos joku ihminen vaikuttaa ylimieliseltä vittupäältä, ei mun mielestä.
..tuskin on.
pikkasen liian hapokkaalta paketilta kyllä kuullostaa. Ja tuskinpa se mistään pelosta kiinni on, tässä kait sit on yks miesten naisten ero. keskiverto nainen pitää itteään täynnä olevista miehistä ja keskiverto mies taas ei pidä itteään täynnä olevista naisista.
Jos nainen on omasta mielestään kaikkea tuota, ehkä hieman pelkää tai no, pelätä on väärä sana, ehkä oikeampi olisi, että kummastelen...
Jos taas minä miellän jonkun naisen kauniiksi, seksikkääksi ja viehättäväksi sekä älykkääksi, se on vain kiinnostavaa.
"Osaa keskustella" on taas aika subjektiivinen käsitys, joten vaikea kommentoida.
"Jos nainen on omasta mielestään kaikkea tuota, ehkä hieman pelkää tai no, pelätä on väärä sana, ehkä oikeampi olisi, että kummastelen..."
Miksi kummastelet? Eikö nainen saisi olla sitä omasta mielestään? Haittaako se, jos se sinunkin mielestä totta?
;D
Kummastelen, jos kummastelen. Nainenhan saa olla omasta mielestään mitä haluaa. Taidanpa jättää seuraavan mielipiteeni sanomatta, ainakin tällä palstalla!
...
Sellaisen naisen seurassa on ilo olla.
Tosin epäilen synkästi, että kukaan ei osaa keskustella aiheesta kuin aiheesta. Uskottavasti ainakaan. Liian suuret luulot itsestä ovatkin sitten jo paha rasite haarovälin rakenteeseen katsomatta.
luulot itsestään ihmisellä on paljon rasittavampaa... ja rajoittavampaa. Tunnen naisen jota voisi kuvailla ylläolevilla adjektiiveilla, ilo ja positiivisuus vaan puuttuu.
Joskus käydään kahvilla ja olen suunnilleen valmis vetämään itseni jojoon tuon valitustunnin päätteeksi. "Olen-niin-ruma-kukaan-ei-minusta-välitä-en-mitään-osaa-kaikki -on-paskaa..." Tuo ihminen on todella kaunis, taitava, lahjakas ja ties mitä. Vaikka kuka sen hänelle kertoisi millä tahansa tyylillä, hän ei usko siihen pätkääkään.
Hän todellakin on niin kaunis, että silti aina joku mies häneen ihastuu silmittömästi. Ihmettelen suuresti miten jaksavat muutaman kuukaudenkin häntä katsella, kun itselleni tunti-pari silloin tällöin on tuskaa.
Jos jollekin ihmiselle voisi lahjoittaa itsetunnon, siinä olisi kohde numero 1.
Totta turiset puuhkahäntä. Itsetunnon puute on ahdistavaa katsottavaa. Tosin olen ollut joskus huomaavinani, että tollasta valitusvirttä veisataan huomion ja kehujen kaipuussa. Mutta miksi joku on niin huomion kipeä? Silloin ehkä palataan taas huonoon itsetuntoon.
Yksi variaatio vielä: ruikutuksella voidaan yrittää saada ihmiset odottamaan vähemmän, kenties ei juur mitään..
aikana kokeillut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja keinoja tähän ihmiseen, paitsi sitä että sanoisin päin näköä: "Voi vittu, niinpäs oletkin! Miten en ole sitä koskaan huomannut?"
Jos tuollaista tekisi kehuja kalastellakseen, luulis sitten edes hitusen ilahtuvan niistä? Mutta hän kumoaa kohteliaisuuden niin ponnekkaasti että ei tee mieli toista kertaa suutaan avata. Ei myöskään tee mieli kysyä niinkään viatonta kysymystä kuin "Mitä kuuluu?"
Toki hänessä on myös hyvät puolensa, en kai muuten tapaisi häntä laisinkaan. Mutta tuo jatkuva itsensä alentaminen käy todella hermoille.
hyvät puolet on? Ihmettelen lähinnä miten jaksat häntä ollenkaan.
Miehissä on yleensä se hyvä puoli, että kun ne alentaa itsensä, niin ne ei tee siitä numeroa, vaan vetäytyvät omiin oloihinsa erakoitumaan eivätkä ruikuta kellekään.
Ihminen voi olla masentunut pitkäänkin ilman, että sitä havaitaan sairaudeksi, jos kuitenkin selvityy töistä ja muusta päivittäisestä elämästä.
Tai sitten hän äärimmäisen narsistinen ihminen, joka hengittää kehuja ja myötätunnon ilmauksia. Ellei elämäntaparuikuttaja. Filosofia sekin eikä ihan harvinainenkaan.
välissä ja hyvien kausien aikana hänellä on hauskan sarkastinen huumorintaju, hän on luotettava ystävä ja auttaa monellakin tapaa. Hän on myös erittäin älykäs, kaiken muun paitsi itsensä suhteen.
Surullista on katsoa kun ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Mutta mainittakoon että olen minä kuullut miestenkin ruikuttavan, ehkä ne ruikuttavat vain naisille?
epäillyt pidemmän aikaa. Ystävälläni on aika hankalat perhesuhteet, ehkä perua sieltä sitten...
Hyvät ja huonot kaudet vaihtelevat, voisi se puoltaa masennus-teoriaa. Ei sunkaan hän ole taipuvainen ylivilkkauteen hyvinä aikoinaan?
Synkät kotiolot voivat myös olla taustalla. Vuosikaudet on oppinut siihen, että joku kriisi tai romahdus on vain ajan kysymys. Syö kenen tahansa itsetunnon.
että älykkäät ihmiset ovat usein sarkastisia?
Jaa, ei ole itsellä tapana ruikuttaa, joten olen varmaan ottanut oikeudekseni rajata ruikuttavat ihmiset kaveripiirini ulkopuolelle.
No ok. On mulla yks valittava kaveri, mutta onneksi se valittaa vain silloin kun menee huonosti. Nyt sillä menee kohtuullisesti ja yhteydenpitoahan voi aina rajoittaa. Muutenkin se on semmonen tunteella seilaava kaveri, että enemmän lasken sen naisten kastiin :)
hyvä kun nukkuu välillä ja toisinaan taas ei sitten muuta teekään.
Mitä voin tehdä, en voi aikuista ihmistä patistaa hoitoon. Etenkin kun sinne ei nykyään tahdo edes päästä.
Pönkitänkö niin kauan että muutun tolpaksi?
Ehkä ystävyytenne on niin luja, että kestää ihan suoraan puhumisen? Eli että sinusta turhat valitusvirret ovat rasittavia noin fiksulta ihmiseltä. Tai kysymys, että onko paha olla usein, käy puhumassa siitä *Fuurmannille* Ei se ihmistä hulluksi leimaa, jos käy purkamassa oloaan. Eikä siitä tarvi kenenkään edes tietää.
Kuulostaa mahdolliselta maanis-depressiiviseltä ihmiseltä. Erinomasen isoin varauksin tietty näin nettipuoskarointina, mutta siihen kuuluu isot vaihtelut riippuen onko mania- vai depisvaihe päällä.
mutta hän on ohittanut vihjeeni tyystin. Suoraan en uskalla sanoa, epäilen että hän ottaisi sen loukkauksena tai masentuisi entisestään, tyyliin "olen-ruma-ja-kamala-ja-nyt-kaverinikin-pitää-minua-hulluna..."
synnynnäisestä depressiivisyydestä parantua puhumalla?
No, olis ainakin ammatti-ihminen vastassa, joka ottais hintaa valituksen kuuntelemisesta.
Jos tilanne vielä pahenee, ei ehkä auta kuin ottaa riski, jos hän on hyvin tärkeä ystävä. Hoitamaton ongelma tuppaa pahenemaan ja lopulta voi hajottaa niin tuon ihmisen kuin ystävyydenkin. Joku mitta on jokaisella, sullakin, vaikka on ystävästä kyse.
Tarkoitat, että ihminen on pienestä pitäen ollut masentunut?
Aika karu tuo terapianäkemyksesi..
ikuinen pessimisti, jonka pään päällä on koko iän leijunut negatiivisuuden musta pilvi.
Kait siihen jotain kemikaalia vaaditaan, jos aivokemiassa on jotain ollut pielessä käytännöllisesti katsoen syntymästä alkaen.
Näkemys oli yhtä karu ku mieskin. Mutta sellaista se tahtoo olla.
joka vaikuttaa.
Onnettomien tähtien alla syntyneeksi ainakin itseni koen. Samana päivänä kuin synnyin, Hitler teki itsemurhan eikä ajoissakaan paljon eroa ole.
Huono päivä, huono elämä:-/
Oma elämäni ainakin on mennyt päin h*lvettiä ainakin tähän asti. Tuskinpa jatkossa mikään muuttuu.
jos on vaikka sattunut huonokätinen kätilö.
Onkin tullut kaks pomppua yhden sijasta :)
mahdollista. Joka tapauksessa pakko se on uskoa, että onneakin on vain rajallinen määrä, jotta osa ihmisistä jää väkisinkin ilman.
taipuvaisempi uskomaan että synkistelemällä vetää puoleensa niitä ikävämpiä asioita.
Motto voisi olla: Hymyä huuleen vaik ois persus verillä...
Jokainen on oman onnensa seppä?
Kulunut sanonta, mutta henkilökohtaisesti uskon enemmän siihen kuin tähdistäennustamiseen :)
valitettavasti on vain hyvin vaikea uskoa siihen.
Jos uskoisin uudelleen syntymiseen, niin olisin varmasti ollut joku tosi paha edellisessä elämässäni, koska olen nyt saanut näin pahan rangaistuksen ja näin raskaan taakan kannettavakseni.
voi ajatella positiivisesti, polttelet karmavelkojasi ja seuraava on helpompi, ellei peräti nirvana.
mutta pelkäätkö sinä, jos mies on tietoinen itsestään, rehellinen suorasanainen, ennakkoluuloton ja moni muukin nainen voi olla kiinnostunut?
Liian vaarallista, tervemenoa.
Miljoona kertaan puhuttu aihe taas uudestaan..
Ja sama vastaus, ne pelkää jotka ei arvosta itseään tarpeeksi. Tarkoitan tällä sitä että pelkäävät etteivät ole tarpeeksi hyviä älykkäälle seksikkäälle naiselle.
Ja muut aattelee että ihminen ihmisten joukossa..
kuitenkin anneta jokaiselle miehelle ihan ikioma oikeus päättää siitä kuka heidän itsekunkin mielstä on kaunis, älykäs, seksikäs jne. Eli, ts. haluttava nainen miehen mielestä.
Mä oon tarpeeksi hyvä kenelle vaan, mut alotuksen nainen ei oo tarpeeks hyvä mulle.
Ole ihan rauhassa, et kelpaisi minulle kuitenkaan.
mutta tuollaisella naisella on yleensä niin paljon ottajia etten alkaisi edes kilpasille.
Eikä tuollaista ole olemassakaan naisissa eikä miehissä. Lähelle tuota yltävät ovat yleensä luonteeltaan niin viallisia ettei niitä viitsi sen vuoksi ottaa riesaksi.
Aihe näytti herättävän tunteita. :) Mukava niin, ja kiitos kaikenlaisista kommenteista! Oikeasti tämä valaisi. Tottahan se on, ettei kukaan halua katsella "itsensä korottajaa". Sitä en tosin, viestilläni halunnut ilmaista. Ehkä halusin vain rehellisiä näkemyksiä siitä, millainen on vastaanotto miehen päässä hänen kohdatessaan tämän tyyppisen naisen. Kaikki kokemukset on tietenkin subjektiivisia, niin pitääkin olla. Vastaanotto riippuu tietenkin vastaanottajasta ja kommunikoinnin toimivuudesta.
Anteeksi tuo "pelkäättekö" sana! Sellainen olo vain itselle liian usein miehistä tulee, vaikkei missään muodossa sitä haluaisikaan. Ehkä pitää sitten katsoa peiliin...? Muttei toisaalta haluaisi yrittää olla "näkymättömämpi/nöyristelevämpi/tyhmempi kuin onkaan, vaan olla sitä mitä on. Ja antaa miehen myös olla sitä mitä on.
Toivotan teille kaikille mukavaa joulunaikaa! ;)
Nyt sä ootkin jo ihan eri ihminen ku tossa alotuksessa.
Toivotan puolestani myös hyvää joulunodotusta myös sulle.
ihan eri nainen, ihanainen.
"Parahin joulupukki. Tahtoo tollasen. Tummana"
Ei se oo pakettina liian painava. Kysymys on vaan siitä että onko se luonteeltaan sellanen että se on itte ton asettanu ja tiesä raivannu sinne, vai onko muut nostanu sen vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan tuohon tilanteeseen.
Molemmissa tapauksissa on samalopputulos, mut aivan erilaiset ihmiset.
Oot söpö, ja aivan oikeassa.
Molemmissa näennäisesti sama lopputulos, mutta kaksi aivan eri ihmistä.
paskapäisyyttä inhotaan sitäkin enemmän sanotaanko kybällä
Listassa itsessään ei ole mitään pelättävää, houkuttelevaa vain. Kuorrutukseksi lätkäisty itsekorostava asenne aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Voisi sitä kutsua peloksikin.
Ehkä luen rivien välit väärin, mutta nuo kaksi viimeistä eivät toteudu aloittajan kohdalla. Liian hyökkäävää. Hymiöiden puute on plussaa.
Emme, mutta pelkäämme heikkoja, mutta itsensä vahvaksi kuvittelevia naisia. Pelkäämme naisia, joilla on vääristynyt minäkuva jompaan kumpaan suuntaan. Aivan sama, onko liian huono itsetunto vai liian suuret luulot itsestään.
Ps. Rouva Ratikka on kaikkea mainitsemaasi, muttei se ikimaailmassa mainostaisi sitä. Sen kun ei tarvitse, koska se loistaa kilometrin päähän. Ja voin vakuuttaa, ettei se ole liian painava paketti, ei henkisesti, eikä fyysisesti. Päinvastoin, oikein kevyt ja tunteita nostattava. ;-)
Että rouva Ratikka on kuin Justiina elokuvassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä.
OIKEAN, muuta ei tarvita, vaikka totuus oliskin toisenlainen!!!
...niin vaihdan toiselle puolen katua.
että jos ihminen on oikeasti vaatimaton ja sinut itsensä ja vaatimattomuutensa kanssa, sitä ei ärsytä muiden positiiviset arviot itsestään. Oli ne kehut sitten totta tai meni ne kuinka överiksi tahansa.
Sitten on näitä tekovaatimattomia, jotka vaativat vaatimattomuutta myös kaikilta muilta. Ja vahtivat ettei kukaan nyt vahingossakaan pääse korottamaan itseään.
Yhdeltä työpaikalta jäi mieleen nainen joka oli todella harmaa hiirulainen. Avioeron myötä se muuttui täysin. Ensin vaihtui ulkoinen tyyli, tuo ihminen alkoi tuntea olonsa selvästi paremmaksi, eikä pelännyt tuoda sitä esille että nautti elämästään ja itsestään.
Jumankauta sitä lyötiin kuin vierasta sikaa... suomalainen luonteenlaatu on aika alhainen tietyiltä osin.
jos ihminen ei oo paljoakaan saanut kehuja koskaan, niin jatkossakin suhtautuu niihin varauksella kun ei oo tottunut niihin.
Näin mulla ainakin.
Itse oon kyl opetellut kehumaan muita jos aihetta on. :) Joskus kauan aikaa sitten en osannut sitäkään tehdä.
ihminen on täydellinen omana itsenään. Esim. sua täydellisempää vänkyrä-naista ei ole koko maailmankaikkeudessa! :)
En tajua miten se on muilta pois jos nauttii elämästään omana itsenään. Myöskään positiivisten asioiden kertominen muille ei ole itseltä pois, päinvastoin. Mutta ehkä se tosiaan on asia johon pitää tottua ja opetella.
Elämä menee hukkaan jos ruotii aina vaan omia ja toisten epäkohtia.
Jos joskus törmäätte toiseen ~vänkyrään~, niin muistakaa, et se on vaan halpa kopio musta :-D
Kyllä mä enimmän osan ajasta oon ihan tyytyväinen tähän vänkyränä olemiseen. Ei siis mitään suurempia valittamisia... :)
Nauttisin seurastanne kauemminkin, mutta pitää töihin lähteä...