Jos minä jotain en siedä miehissä niin se on esittäminen. Tuntuu että tälläinen äijäily ja kovismeininki on ihan liian yleistä.
Mutta samoin minua ärsyttää myöskin liiallinen tekemistensä miettiminen, sellainen liian harkittu käytös ja teennäinen kohteliaisuus, näitäkin olen tavannut ihan riittämiin. Tuntuu että nämä ihmiset eivät ole ollenkaan läsnä ja sanovat asioita joita eivät tarkoita huomaamatta itsekään valehtelevansa.
Tuntuu myös etteivät ihmiset uskalla olla omia itsejään. Ihmisillä on niin paljon estoja, ympäristö määrää sen miten käyttäydytään.
En myöskään ymmärrä romantiikkaa. Se on mielestäni outoa ja teennäistä, otetaan jostain imelästä saippuaoopperasta joku käyttäytymismalli ja haaveillaan sitten sellaisesta. En tarvi mitään kukkapuskia ja yllätysillallisia. Tämä ei tosin taidakaan olla miesten keskuudessa niin yleistä :)
Minua inhottaa myöskin miesten seksikeskeisyys. Minusta seksi on hyvin toisarvoinen asia suhteessa, en sitä välttämättä edes tarvitse. Muu fyysinen läheisyys sitten onkin tosi tärkeää, kaikki helliminen ja pussailu ja halailu :)
Unelmamieheni onkin jotain mitä en valitettavasti ole koskaan tavannut: oikeasti aito ja elämäniloinen, hauska ja spontaani, hellyydenkipeä ja suloinen. Oma itsensä.
Mutta samoin minua ärsyttää myöskin liiallinen tekemistensä miettiminen, sellainen liian harkittu käytös ja teennäinen kohteliaisuus, näitäkin olen tavannut ihan riittämiin. Tuntuu että nämä ihmiset eivät ole ollenkaan läsnä ja sanovat asioita joita eivät tarkoita huomaamatta itsekään valehtelevansa.
Tuntuu myös etteivät ihmiset uskalla olla omia itsejään. Ihmisillä on niin paljon estoja, ympäristö määrää sen miten käyttäydytään.
En myöskään ymmärrä romantiikkaa. Se on mielestäni outoa ja teennäistä, otetaan jostain imelästä saippuaoopperasta joku käyttäytymismalli ja haaveillaan sitten sellaisesta. En tarvi mitään kukkapuskia ja yllätysillallisia. Tämä ei tosin taidakaan olla miesten keskuudessa niin yleistä :)
Minua inhottaa myöskin miesten seksikeskeisyys. Minusta seksi on hyvin toisarvoinen asia suhteessa, en sitä välttämättä edes tarvitse. Muu fyysinen läheisyys sitten onkin tosi tärkeää, kaikki helliminen ja pussailu ja halailu :)
Unelmamieheni onkin jotain mitä en valitettavasti ole koskaan tavannut: oikeasti aito ja elämäniloinen, hauska ja spontaani, hellyydenkipeä ja suloinen. Oma itsensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aitous hukkui siinä samassa yhteydessä kun (suomalaisten) naisten odotuksiin alkoi sisältyä keskenään ristiriitaisia vaatimuksia. Tämän ei pitäisi olla millään tasolla yllättävää naisille.
Tietenkin saa purnata vastaan mutta tutustupa oman sukupuolesi asettamiin ehtoihin joihin miesten on taivuttava jos mielii edes päästä treffeille puhumattakaan parisuhteen aloittamisesta ja seksistä.
Nyt sitten yhteen ääneen: "Eivät kaikki naiset... plaa plaa plaa".
Valitettava totuus kuitenkin on etten ole tavannut ainoatakaan suomalaista naista joka ei vaatisi mieheltään tai tulevalta mieheltään kykyä näytellä aina tilanteeseen sopivalla tavalla ja olla juuri niin epäaito kuin nainen sattuu haluamaan.
Esimerkiksi, miten voisit näyttelemättä olla ultrakonservatiivinen ja seksuaalisesti vapaa samaan aikaan? Tai karkea ja suloinen?
Vaikka et sitä itse myönnäkään vielä, tulet ennenmmin tai myöhemmin paheksumaan miehessä juuri sitä aitoutta jota nyt koetat löytää - tämä tapahtuu, jos ei minkään muun vuoksi niin ympärilläsi vaikuttavien muiden naisten toimesta.
Eli en siis kuulu naissukupuoleen :) En kokenut tärkeäksi asiaksi mainita tuossa kun kerran ihannemiehestä puhutaan, niin voihan sellainen miehelläkin olla.
Olen samaa mieltä siitä että naiset asettavat liikaa vaatimuksia ja ristiriitaisiakin sellaisia.
Minä kyllä ihan oikeasti etsin aitoa ihmistä :) Tuo 'tilanteeseen sopivalla tavalla käyttäytyminen' on musta yliarvostettua. Ainoa mitä korrektin käytöksen saralta vaadin on päihteettömyys, muuten olkoon vapaa sielu. Teennäisyys on kamalaa.
Ylipäätäänkin tekstini sopii oikeastaan kumpaankin sukupuoleen. Useimmat ihmiset tuntuvat kadottaneen aitouden ja elämänilon.
No minähän taas en ole todellakaan mikään kovis.
Mulla on päinvastoin jossain tv-sarjan /elokuvan katsonnan yhteydessä,joskus kyynel(iä)
No myönnetään,että mitä tuohon näyttelemiseen tulee,niin siinä olen kyllä "aika hyvä"-koska en suutu helposti (tai ainakaan näytä 'raivoani' usein ulospäin)-koska en halua loukata/suututtaa muita.
Ja olen pitkävihainen,jos suututtajaani ei ole kovin hyvät välit ennestään.
Lisäksi huono itsetunto ja miellyttämisen halua minusta kyllä löytyy...mutta "kovis" en todellakaan ole.
Ja täytyy myöntää,että vähän omituiselta tuo ei romantiikalle kantasi tuntuu,mutta jokainen on sellainen,kun on,erilaisuus on rikkaus:)