"oli sitten ujo tai suupaltti, sinut pitää itsensä kanssa olla" -sanotaan.. mistäköhän sen sitten tarkalleen ottaen huomaa, onko itsetunto kohdillaan vai ei...? miten se muka näkyy päällepäin?
olen kyllä huomannut, että silloin kun minulla itselläni oli hyvä olla, myös miehiä pörräsi ympärillä. nyt jonkin aikaa taas itsevarmuus on ollut aika maassa, enkä tiedä miten sitä nostattaisi.. en tunne enää olevani kaunis ja hiljainen ja arkakin olen. häpeän itseäni... miten sitten itsetuntoa voisi parantaa? mun mielestä ei ole mitään hyötyä esim.toistella itselleen "olet hyvä sellaisena kuin olet", koska ne on niin kliseitä... Hyviä hetkiä elämässä voisi muistella, mutta kun tuntuu että pettymyksiä on niitäkin enemmän..eikä ne hyvät hetket enää tunnu miltään..
olen kyllä huomannut, että silloin kun minulla itselläni oli hyvä olla, myös miehiä pörräsi ympärillä. nyt jonkin aikaa taas itsevarmuus on ollut aika maassa, enkä tiedä miten sitä nostattaisi.. en tunne enää olevani kaunis ja hiljainen ja arkakin olen. häpeän itseäni... miten sitten itsetuntoa voisi parantaa? mun mielestä ei ole mitään hyötyä esim.toistella itselleen "olet hyvä sellaisena kuin olet", koska ne on niin kliseitä... Hyviä hetkiä elämässä voisi muistella, mutta kun tuntuu että pettymyksiä on niitäkin enemmän..eikä ne hyvät hetket enää tunnu miltään..
Vastaukset 4
Vanhimmat
siitä, että itsellä on hyvä ja varma olo. Kun itse voi hyvin niin se näkyy ulospäin. Itsevarmuus lähtee myös siitä, että tietää omat rajansa, ettei nouse ns. kusi päähän, vaikka tietää olevansa hyvännäköinen.
Jos on ulkoiset puitteet ja pään huppi kunnossa niin siitä sen huomaa ja HYMYSTÄ, hyvistä käytöstavoista jne.
Hei!
Ajattelinpa kysyä että liikutko tarpeeksi?
Itselläni välillä unohtuu fyysisestä kunnosta huolehtiminen epäitsevarmana aikana.
Jo ensimmäisen lenkin tms. jälkeen rentoutuu ja mieliala omasta itsestä ja kehosta kohenee. Itsevarmuusliikunta on tehokkainta ulkona.
Give it a try!
Itsevarma käytös ei välttämättä tarkoita sitä, että henkilöllä olisi hyvä itsetunto. Minua on monesti kehuttu todella itsevarmaksi tytöksi, vaikka itsetuntoni on ollut nollissa jo yli kymmenen vuoden ajan.
Käytökseni ja persoonallisuuteni antanee ihmisille sellaisen kuvan, että olisin jotenkin sinut itseni kanssa. Olen puhelias, tykkään esiintyä, kerron mielipiteeni rehellisesti, olen reipas ja ulospäinsuuntautunut ja uskallan olla oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa. En kuitenkaan ole mikään huomionkipeä, vaikka olenkin sosiaalinen ja pidän esiintymisestä. Sisimmässäni kuitenkin vihaan itseäni, erityisesti ulkonäköäni. Uskon, ettei kukaan pidä minusta oikeasti ja siitä on ollut haittaa läheisissä ihmissuhteissa. Vain lähimmät ystävät ja pitkäaikainen poikaystäväni tietävät surkeasta itsetunnostani. Hekään eivät kyllä olleet uskoa korviaan, kun aikoinani kerroin heille itsevarmuuteni puutteesta.
ei ole mielestäni sama asia. Itsevarmaa voi näytellä , mutta hyvää itsetuntoa ei. Joissakin ihmisissä on "sitä jotain" ja uskon, että se pohjautuu hyvästä itsetunnosta. Se ei millään tavalla ärsytä ainkaan minua, toisin kuin itsevarmuutta uhkuvat egoistit. Itsensä kehuminen, itseään pitäminen muita parempana, koppavavuus ym. eivät ole hyvän itsetunnon merkki.Sillä vain yritetään pönkittää itsetuntoa. Hyvä itsetunto olisi itselläkin päämääränä. Tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet sekä tekee omat valinnat sen mukaan mikä tuntuu itsestä hyvältä. Matkaa siihen vielä on...