Kaipaisin tilanteeseeni ulkopuolisten kommentteja.
Asuimme avoliitossa mieheni kanssa noin kolme vuotta. Suhde on kokoajan ollut hyvin seesteinen ja onnellinen, riitelyä on ollut erittäin harvoin, seksi on sujunut ja sitä on piisannut, olemme todella olleet toistemme parhaita ystäviä ja läheisiä toistemme läheisimmät ihmiset. Mainittakoon myös että kyseessä oli meidän molempien ensimmäinen vakava ihmissuhde.
Itse olin ja olen edelleen rakastunut mieheen, ja todella pitkään luulin että hänen tunteensa ovat samat. Kuitenkin puolivuotta sitten sain kuulla että mieheni ei enää tiedä rakastaako minua(tämäkin kävi ilmi vasta kun asiaa häneltä kysyin). Tieto oli minulle silloin suuri järkytys, olinhan todella luullut kaiken olevan hyvin.
Silloin mies antoi ymmärtää että ei halua minusta erota, mutta haluaisi muuttaa takaisin erilleen, koska oli kuulemma yksin asuessaan onnellisempi kuin yhdessä asuessa. Tätäkään en tahtonut kyetä ymmärtämään, sillä en todellakaan ole mikään pirttihirmu ja mies on saanut olla ja mennä niin kuin on halunnut.
Nyt, pitkien tuskaisten keskustelujen jälkeen muutimme erileen ja kun olimme viikon asuneet erillään ilmoitti mies haluavansa erota. Pahinta tässä kaikessa on se, että ainut syy minkä hän on kyennyt antamaan on se, että tunnun nykyään vain enemmän kaverilta, ja että hänellä ei ole minua kohtaan oikeanlaisia tunteita. Toki ymmärrän että joskus rakkaus toista kohtaan vain saattaa kadota, mutta kuitenkin mies myöntää että olen hänelle kaikkein läheisin ihminen ja että hän arvostaa seuraani kaverina. Kaverina, jonka kanssa hän kyllä kykeni harrastamaan seksiä vielä viikko pari ennen eroa.
Tuntuu vain uskomattoman tyhmältä luopua sinänsä todella hyvästä suhteesta näillä perustein, sillä itse epäilen vahvasti että mies ei vain kykene erottamaan alku-uutuuden ja ihastumisen loppumista suhteessamme rakkauden loppumisesta. Onko tämä olettamukseni mielestänne aivan väärä?
Asuimme avoliitossa mieheni kanssa noin kolme vuotta. Suhde on kokoajan ollut hyvin seesteinen ja onnellinen, riitelyä on ollut erittäin harvoin, seksi on sujunut ja sitä on piisannut, olemme todella olleet toistemme parhaita ystäviä ja läheisiä toistemme läheisimmät ihmiset. Mainittakoon myös että kyseessä oli meidän molempien ensimmäinen vakava ihmissuhde.
Itse olin ja olen edelleen rakastunut mieheen, ja todella pitkään luulin että hänen tunteensa ovat samat. Kuitenkin puolivuotta sitten sain kuulla että mieheni ei enää tiedä rakastaako minua(tämäkin kävi ilmi vasta kun asiaa häneltä kysyin). Tieto oli minulle silloin suuri järkytys, olinhan todella luullut kaiken olevan hyvin.
Silloin mies antoi ymmärtää että ei halua minusta erota, mutta haluaisi muuttaa takaisin erilleen, koska oli kuulemma yksin asuessaan onnellisempi kuin yhdessä asuessa. Tätäkään en tahtonut kyetä ymmärtämään, sillä en todellakaan ole mikään pirttihirmu ja mies on saanut olla ja mennä niin kuin on halunnut.
Nyt, pitkien tuskaisten keskustelujen jälkeen muutimme erileen ja kun olimme viikon asuneet erillään ilmoitti mies haluavansa erota. Pahinta tässä kaikessa on se, että ainut syy minkä hän on kyennyt antamaan on se, että tunnun nykyään vain enemmän kaverilta, ja että hänellä ei ole minua kohtaan oikeanlaisia tunteita. Toki ymmärrän että joskus rakkaus toista kohtaan vain saattaa kadota, mutta kuitenkin mies myöntää että olen hänelle kaikkein läheisin ihminen ja että hän arvostaa seuraani kaverina. Kaverina, jonka kanssa hän kyllä kykeni harrastamaan seksiä vielä viikko pari ennen eroa.
Tuntuu vain uskomattoman tyhmältä luopua sinänsä todella hyvästä suhteesta näillä perustein, sillä itse epäilen vahvasti että mies ei vain kykene erottamaan alku-uutuuden ja ihastumisen loppumista suhteessamme rakkauden loppumisesta. Onko tämä olettamukseni mielestänne aivan väärä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi hyvinkin olla, että miehesi ei osannut sopeutua suhteen arkeen vaan kaipaa sitä alkusuhteen hullaannusta.
Niin tai näin, jos hän tarvitsee sitä, niin silloin ei vakiintuneen suhteen pehmeämmät tunneskaalat riitä.
On kunnioitettavaa, että hänellä kuitenkin oli selkärankaa lopettaa suhteenne; liian moni hullaantumisvaihetta tarvitseva harrastaa yhdistelmää, jossa hyvän arjen voi jakaa sen parhaan kaverin eli vanhan kumppanin kanssa ja siihen sivuun sitten ilmaantuu eriasteisia muita suhteita.
Sinulla on ollut hyvä olla suhteessa, joten ei ole ihme jos sinusta tuntuu hankalalle lopettaa suhde. Miehesi ei kuitenkaan ole ollut onnellinen. Syy ei välttämättä/luultavasti ole sinussa, mutta miehen tyytymättömyys on kuitenkin tosiasia.
Anna hieman aikaa, voi olla että mies etäisyyttä saatuaan näkee suhteenne hyvät puolet painavampina.
Meillä on samankaltainen tilanne, mutta minä eli nainen olen se joka miettii jokapäivä ahdistustaan ja pelkää ennenpitkää katkeroituvansa lopullisesti. Meillä tosin ei harrasteta edes seksiä, olemme kyllä ihan ok väleissä (pakkokin, koska meillä on lapsi) mutta mitään parisuhdetta ei ole ollut olemassa enää muutamaan vuoteen.
En viihdy täällä lainkaan mutta pelkään erota. Mitä jos mies alkaa tappelemaan siitä missä lapsen tulee asua, sitä en halua mutta jo miehen työn takia lapsi on käytännöllisesti katsoen jo nytkin kanssani huomattavasti enemmän.
En myöskään haluaisi satuttaa ketään mutta tässä tilanteessa olen itse se joka kärsii. Pattitilanne. Mitään uusia suhteita minulla ei todellakaan ole eikä ole ollut.
Et ole lainkaan hiffannut että miehelläsi on uusi jo kierroksissa. Ei hän sitä sinulle myönnä, valehtelee korvat heiluen. Huomaat sitten kun lakkaat olemasta sokea.
Minä painin lähes samanlaisten ongelmien kanssa, ja vahvat epäilykseni ovat olleet, että miehelläni olisi toinen.. Mies ei haluaisi erota, mutta silti ei osaa sanoa jatkosta mitään. Välittää jne, mutta ei siltikään osaa sanoa syitä, mikä mättää.. Onko siis liian helppoa laske 1 1 eli miehellä on toinen, ja pitää minua vain varalla... kokemuksia kenelläkään?
että miehesi ei ole koskaan rakastanutkaan sinua, niinkuin on kuvitellut tai ajatellut. Eli se tosi rakkaus on vain puuttunut. Ei ole vaikeaa ymmärtää, jos joskus on ollut itse rakastunut. Moni on rakastavinaan (mutta hei eivät tiedä, mitä se on oikeasti -ennekuin tapaavat sen oikean)mutta oikeat tunteet puuttuu. Se varmaan vain kannattaa hyväksyä. Rakkautta kun ei voi, kiristää, vaatia, uhkailla tms. sitä joko on tai ei ole.
Toivon, että löydät suhteen, jossa on molemminpuolinen rakkaus.
Miehellä ei vain ole munaa kertoa, että sillä on jo toinen (toisia) kierroksessa, ja todellakin olet varalla siltä varalta, että panettaa.
No, nyt sain vihdoin selvyyden eromme syystä. Ex avokki kertoi hänellä olleen suhteen hyvän ystäväni kanssa selkäni takana jo viime vapusta saakka. Eli näköjään ainut syy tällaiseen mystiseen "tunteiden häviämiseen" on siis se toinen nainen. Niin ikävää kun se onkin.
Mulle kävi samoin. Tosin kyseessa ei ollut ystäväni tai muutenkaan tuttu. Erotessa ja sen jälkeenkin kysyin miljoonia kertoja, etttä onko toinen nainen kyseessä. Ja aina sama valehtelu päin naamaa, ettei todellakaan ole ketään. Ja syy miksi mies halusi erota oli se, että hän ei pysty seurustella kenenkään kanssa juuri nyt vaan haluaa olla yksi ja selvitellä omaa päätänsä. Ja nyt sain kiertoteitä kautta selville, että uusi nainen kierroksessa ollut jo ainakin siitä asti kun erottiin....