Murheita vuosien takaa

Mulla alkoi kolme neljä vuotta sitten kesällä hieno parisuhde. Olin tuolloin 28 vuotias.
Minä tapasin hänen vanhemmat syksllä. Silloinen ajatukseni oli opiskella Tietotekniikan insinööriksi Kajaanin ammattikorkeassa. Kaikki meni hyvin hänen vanhempiensa kanssa.
Mä yritin opiskella kyseisenä vuotena tietotekniikan insinööriksi. Opinnot jäivät jo jouluna. Tässäkin vaiheessa mun suhteeni hänen vanhempiinsa oli mielestäni hyvä.
Mulla oli tuolloin masennuksesta johtuva kuntoutustuki ja tein töitä osa-aikaisena siivoojana. EN tietenkään puhunut heille masennuksestani vaan annoin heidän luulla, että olen työttömänä ja että osa-aikaisena siivoojana saamani tulot olivat ainoat tuloni.
Seuraavana syksynä mä yritin opiskella uudestaan ja tulos oli sama. Tällä kertaa ehdin opiskelemaan kevääseen asti. Opetus jäi masentelun ja ahdistuksen vuoksi pois.
Samana kesänä minun oli tarkoitus muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen. Yhteen muuton ajatusta vauhditti isäni kuolema.
Olimme käyneet katsomassa asuntoa, olimme jo tehneet vuokra-asunnosta varaussopimuksen ja maksaneet 200 euroa varausmaksua.
Silloin tyttöystäväni ilmoitti asiasta äidilleen. Äidin kommentti oli häkellyttävä. Tähän asti kaikki oli mielestäni ollut ok. Nyt kommentteina olivat esimerkiksi "paska on palanut pohjaan". Hänen äitinsä uhkasi jopa pistää tyttäreensä välit poikki, jos muutamme yhteen.
Tuolloin tulistuin tilanteesta ja olin pistämässä parisuhdettamme poikki, mutta päätin vielä yrittää.
Olimme yhdessä niin, että hänen vanhempansa luulivat meidän eronneen. Seurustelimme tällä tavoin vielä pari kolme kuukautta.
Asia olisi onnistunut, mutta aina kun tyttöystäväni kävi kotonaa, hän toi lisää paskoja kommentteja vanhempiensa ja hänen äitinsä kaverin suusta.
Mä ymmärsin, että suku ei halunnut nimenomaan miespuolista siivoojaa sukuun. Siivooja ei ilmeiessti soveltunut sairaanhoitajan mieheksi.
Tämä asia on ahdistanut jo kohta yli kaksi vuotta. Ensinnäkin siksi, että vaikka olen mies mä pidän siivoojana olosta syystä että tämä työ on hemmetin vaihtelevaa. Tarkoitus on kouluttautua alalle ja yletä hierarkiassa. Mutta se on jo toinen tarina.
Toinen juttu on se, että kaipaan ex-tyttöystävääni niin että sattuu. Mä ikävöin häntä aivan valtavasti. Se kaikki mitä meillä oli ennen kuin hänen vanhempansa saastuttivat hänen mielensä oli upeinta mitä mulle on ikinä sattunut.
Mä en edelleenkään pysty tapaamaan muita naisia, mä tiedän että moni ihminen ainakin chatissa on kiinnostnut ja olen soitellutkin heidän kanssaan.
Tilti mä kaipaan Hennaa. MInusta tuntuu siltä, etten koskaan voisi seurustella ajattelematta häntä.
Syy sille miksi hän on pitkästä aikaa voimakkaasti mielessäni on se, että me tavattiin uutenavuotena 2001, hän tuli mun luokseni Forssaan Kajaanista asti ja meillä oli ihana uusivuosi. Mitä lähempänä uusivuosi on sitä paremmin mä muistan sen uudenvuoden, jolloin kaikki oli vielä viatonta ja kaunista. Meidän suhde oli alussa.
Muistan kuinka katsoin U-96 hänen saapumistaan edeltävänä iltana. Mä muistan kaiken sen niin voimakkaasti etten varmaan pysty koskaan olemaan ilman häntä. :(
Mä tiedän, että tavallinen ihminen ei murehtisi näin pitkän ajan jälkeen naista, jonka tunsi vain pari vuotta ja joka on nykyään jo aivan muuta. Mutta mä olen tunteellinen, läheisyyttä kaipaava mies, joka sitoutuu helposti. Sitoutuu niin, että se kestää vielä parisuhteen katkettua.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea tämän tyhmän tekstin läpi. Kiitos, että sain purkaa tunteeni. Nyt tuntuu hetken vähän paremmalta. Kunnes mä herään kaipaavani häntä yhä enemmän.