Tuossa alempana käytiin aloittamani keskustelu aiheesta, mutta tilanteeseen on tullut uusi käänne.
Mies on siis 45 ja nainen 20. Tilanteeseen on kehittynyt suorastaan aivopesua vastaava mielipidemyllytys naisen lähipiirissä jne. Katsokaa loppuhöpinät alempaa.
Joka tapauksessa nyt naisen isä on laatinut kirjeen, jossa miestä syytetään seksuaalisesta ahdistelusta - ja nainen on allekirjoittajana.
Mistäs näitä nyt lopulta tietää, mutta miehen tapoihin ei kyllä istu ahdistelu niin mitenkään päin.
Mies on siis 45 ja nainen 20. Tilanteeseen on kehittynyt suorastaan aivopesua vastaava mielipidemyllytys naisen lähipiirissä jne. Katsokaa loppuhöpinät alempaa.
Joka tapauksessa nyt naisen isä on laatinut kirjeen, jossa miestä syytetään seksuaalisesta ahdistelusta - ja nainen on allekirjoittajana.
Mistäs näitä nyt lopulta tietää, mutta miehen tapoihin ei kyllä istu ahdistelu niin mitenkään päin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaikka en vastusta aikuisten välisiä ikäerosuhteita, silti olen sitä mieltä että esim. narssistille ei sovi nuori vaimo. Toivon että 45-vuotias ei ole narssisti.
Jos sellaisen kirjeen saa naisen isältä, niin on tärkeä että 45-vuotias tutkii tarkasti itseään monessa valossa jotta todellakaan ahdistelua ei ilmene - ottaa opikseen siitä jos ylinormaali läheisyyden tarve koetaan ahdisteluna, jne.
Ja kysymykset ei saa olla johdattelevia, esim "ethän vaan koe" "toivon että et koe" jne., vaan kysymystavan tulee olla avoin ja huomioonottava suhteessa nuoreen aikuiseen naiseen.
Jokainen ihminen on arvokas.
tuossa äskeisessä otsikossa mainitsin että tunnen yhden 45-vuotiaan enkä kertonut enempää... tarkoitukseni oli sanoa että tunnen yhden narssistin joka on 45v. Hän on naimisissa ja hänen vaimollaan on vaikeat oltavat kun kokee miehensä ahdistelevan toisinaan (ikäeroa 2v).
Menikös nyt vähän asiat sekaisin. Luulen, että kaikki narsistit ovat jossain vaiheessa niin 45 kuin 20 vuotiaitakin.
Kyseinen 45 on kyllä aika rankan koulun joutunut elämässään käymään läpi, jote nihan tavalline luonne hänellä ei ole. Olisiko kyseessä ylikorostunut läheisyyden tarve. En osaa sanoa. Onko kyseessä narsisti. Voi kun tietäisi mitä se tarkasti tarkoittaa, kun tulkintoja on paljon. Minusta kyseinen henkilö ei kuitenkaan janoa huomiota tai hänellä ole tarvetta olla paras kaikessa.
Mielenkiintoista nähdä, mitä jutussa tapahtuu. Hämmästyttävää, että 20 vuotias nainen vaihtaa leiriä noin. Olisikohan sittenkin vielä pentu?
Juuri aiemmin tuolla avioliittopalstalla kuvailin yhtä tyttöä joka 17-vuotiaana alkoi seurustella erään "vanhan pojan" kanssa. Nimenomaan siinä 20-vuotis-paikkeilla tyttö muuttui totaalisesti.
Silti olen sitä mieltä että ikäero ei ole väärin jos nuori osapuoli on henkisesti kehittynyt.
Tuossa mainitsemassani tapauksessa ei niin ollut.
minä voisin sanoa näin että 21v kävin mieheni 45 kanssa olemaan ja nytten 3misen vuotta myöhemmin melki 4 ollaan jo naimisissa ja perhekkin perustettuna.
iso osa on sitä että itse olen aikuistunut nopeasti ja oppinut huolehtimaan (itsestäni ja omista asioistani).. että kyllä henkistä kypsyyttä tarttee kun tälläiseen kuvioon lähtee.:)
21-vuotiaana minulla oli sama edessä kuin kuvailemallasi naisella. Tiesin mikä on oikein, mutta vanhemmat olivat eri mieltä. Minua harmittaa jäljestä päin se että en tarpeeks itsevarmana osannut toimia, itsenäisenä ihmisenä. Koen että elmänäni meni pilalle siinä kun aikuiset eivät tajunneet että olen aikuinen.
Oikea tapa toimia tytön vanhempina, kertoa tytölle mitä mieltä ovat ja tyttö tehköön silti miten itse näkee oikeaksi. Se on täysin eri asia. Itse en kiitä vanhempiani siitä että estivät pari hyvää suhdetta muodostumasta. Pilasivat elämäni. Tiesin mikä on oikein. Olen taatusti varma siitä että olivat väärässä. Olen vieläkin varma. Ja en sano tätä vaan että mulla olisi protestivaihe päällä. Ei ole. Mähän tein niinku vanhemmat sanoivat. Oikeassa olemisen tarve ei minulle ole ollut tärkeä suhteessa vanhempiini. Minulta puuttui ihmiset jotka tukisivat minua - jos kerran olen oikeassa niin silloin tuki löytyy.
Toivon että 20-vuotias nainen löytäisi äkkiä kotinsa ulkopuolelta tukea itsenäisyydelleen.
tuputtaa tuota että miehesi on liian vanha jne mutta eipä toiminut:) kirjotin siis jo tuohon "assita puhut" kohtaan..
se on totta että vanhemmat saa ja voi olla huolissaan mutta itseppä se pitää ja kannattaakin olla se joka asioistaan päättää:) monesti vanhemmat luulee olevansa hyödyksi asioissa mutta joskushan se ei niin vaan ole..
tähdennystä äskeiseen
Rupesin tuota miettimään mitä oikein kirjoitat. Sehän on kauheata miten usea auktoriteettiosapuoli puuttuu 20-vuotiaan elämään. Tytöllä on oikeus omaan elämäänsä, mutta tytön elämästä tehdäänkin kahden miehen tappelukenttä jossa se jolla on parhaimmat argumentit, voittaa! Siis sehän on ihan kauheaa! Antaa tytön itse päättää!
Antaisin tälle tytölle ohjeen:
Itse olin kiinnostunut aikoinaan eräästä henkilöstä mutta vanhempani aivopesivät minut ja jätin sen sikseen. Seitsemän vuotta sen jälkeen elin täysin sinkkuna, koska se yksi kiinnostuksen kohde jäi minua niin vaivaamaan ja olin päättänyt hänet itselleni saada eikä kukaan muu minua kiinnostanut. Kaikki muu kuin kulta oli kuin multaa. Rupesin melkein odottamaan vanhempieni kuolemaa. Tiesin olevani oikeassa ja ymmärtäväni asioita joita vanhempani eivät ymmärrä. Sitten kun vanhempani ovat pois, menen sille henkilölle jolle itse haluan! Sitä ennen ei aihetta suututtaa niitä vaikka olinkin yli 21v. Vanhemmille mielistely ei ole oikein. Se oli sitä kiltin-pojan syndroomaa, tai mitähän lie.
Siis perusremontti - irti vanhemmista. Sitten voi itse miettiä asioita omassa rauhasa.
meen kohta itsekin sekaisin. Ne nuoret naiset jotka kiinnostuu minusta, niiden isit on puts vek. Mä en jaksa enää oikeastaan miettiä kohta koko juttua, olen todellakin ajatuksissani. Rupean harjaamaan hampaita vaikka mun piti vaan ajaa parta, unohdan vetää vessan, unohdan avaimet kotiin, jms... Nämä jutut johtuus siitä että ikäero mietityttää mua niin että ajatuksissani teen jo mitä sattuu ja ihmiset ihmettelee mikä mulla on.