puolisoni kaverit eivät arvosta minua pätkääkään. onko jollakulla muulla vastaava ongelma, jonka haluaisit jakaa...?
ongelma ilmenee ihan heidän käytöksellään yleisesti, esim. eivät huomioi minua - ei katsekontaktia, ei yritystä keskustella. minua puhutellaan mieheni "akaksi" ja "mieheni huonommaksi puoleksi". myös heidän puolisonsa käytökseen tämä vaikuttaa. kaverit ovat kai puhuneet minusta omille puolisoilleen siihen malliin.
syytä on tietysti myös itsessäni. olen kai tunnettu tiukkikseksi ja esim. korkeaa siisteyden tasoa vaativaksi ja erityisesti negatiiviset tunteensa helposti näyttäväksi (tarkoitan tällä sitä että naamataulusta saattaa huomata jos olen huonolla päällä, ei kuitenkaan sisällä vittuilua), mutta kai tunteitaan saa nyt jonkin verran näyttää...
mutta jo ennen kun tiedossani oli että miehen kaverit tietäisivät nämä asiat, minua ignoroitiin. olen mielestäni ihan mukava ihminen, joten epäilen että minusta ei pidetty ihan vaan ulkonäköni tms olemukseni, ennakkoluulojen tai kenties kateuden (?)vuoksi (ei minussa mitään erityistä kateutta herättävää ole, mutta tuntuu että mitä erikoisemmatkin asiat saattaa herättää meissä ihmisissä kateutta...) en myöskään ole niin "vapautunut" oma itseni miehen kavereiden seurassa, vaikuttaisiko tämäkin asiaan...
osaako joku mies tai nainenkin kertoa mahdollisia syitä miksi miehen puoliso ei ole lainkaan miehen kavereiden suosiossa, jotka nyt minulle ei tule mieleen? inhottavaa olla ihmisten kanssa, joista tiedän etteivät minusta ollenkaan pidä.
ongelma ilmenee ihan heidän käytöksellään yleisesti, esim. eivät huomioi minua - ei katsekontaktia, ei yritystä keskustella. minua puhutellaan mieheni "akaksi" ja "mieheni huonommaksi puoleksi". myös heidän puolisonsa käytökseen tämä vaikuttaa. kaverit ovat kai puhuneet minusta omille puolisoilleen siihen malliin.
syytä on tietysti myös itsessäni. olen kai tunnettu tiukkikseksi ja esim. korkeaa siisteyden tasoa vaativaksi ja erityisesti negatiiviset tunteensa helposti näyttäväksi (tarkoitan tällä sitä että naamataulusta saattaa huomata jos olen huonolla päällä, ei kuitenkaan sisällä vittuilua), mutta kai tunteitaan saa nyt jonkin verran näyttää...
mutta jo ennen kun tiedossani oli että miehen kaverit tietäisivät nämä asiat, minua ignoroitiin. olen mielestäni ihan mukava ihminen, joten epäilen että minusta ei pidetty ihan vaan ulkonäköni tms olemukseni, ennakkoluulojen tai kenties kateuden (?)vuoksi (ei minussa mitään erityistä kateutta herättävää ole, mutta tuntuu että mitä erikoisemmatkin asiat saattaa herättää meissä ihmisissä kateutta...) en myöskään ole niin "vapautunut" oma itseni miehen kavereiden seurassa, vaikuttaisiko tämäkin asiaan...
osaako joku mies tai nainenkin kertoa mahdollisia syitä miksi miehen puoliso ei ole lainkaan miehen kavereiden suosiossa, jotka nyt minulle ei tule mieleen? inhottavaa olla ihmisten kanssa, joista tiedän etteivät minusta ollenkaan pidä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaveripiiriä aina yhdistää jokin asia. Kaveripiirin jäsenten seurustelukumppanit ovat sitten usein kirjava joukko ihmisiä, jotka kuitenkin ovat vapaaehtoisesti tekemisissä toistensa kanssa.
Ylensä tämä onnistuu helposti, kun ollaan suvaitsevaisia erilaisuudelle. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön ja se on tiukkapipoisuus. Porukan uusi ihminen, joka ei jostain syystä hyväksykään muita ja heidän tekemisiään. Kuka sellaista jaksaisi katsella?
Kaveripiirissäni on 12 kaveria puolisoineen. Yhtä lukuunottamatta kaikki tulevat juttuun keskenään. Ja miksikö tämä yksi sitten ei tule? Hän on jumalaton päällepäsmäri ja aina mielestään oikeassa kaikessa.
Hänen miehensä, eli ystävämme, ei saisi juoda, jonkun toisen vaimolla on huorahtava tyyli, kolmannessa on jotain muuta vikaa. Ja kyllä, hän on mielestämme hirveä noita. Vaikka hän välillä yrittää oikein tosissaan olla mukava, kaikki dissaavat häntä. Mieleen tulee vain, että hän teeskentelee mukavaa, ei kukaan voi luonnettaan muuttaa.
Emmekä todellakaan ole hänelle kateellisia. Hän on ikävä ihminen ja säälimme ääneen hänen miestään, joka kuitenkin epäilemättä rakastaa tätä riivinrautaa. Sanonpahan vain, että jos kutsut itseäsikin tiukkikseksi, en yhtään ihmettele kohtaloasi.
itse asiassa tiukkapipoisuuteni ei niinkään suoraan kohdistu mieheeni, vaan tarkoitan sillä sitä, että olen hyvin rationaalinen ja rutiinien ihminen, mikä voi näyttäytyä ulkopuolisille tiukkapipoisuutena. en välttämättä innostu hänen kavereiden ideoista, esim. lähteä spontaanisti jonkun mökille, mutta en suinkaan estä miestäni lähtemästä. en koskaan estä mieheni menemisiä, saa juoda ja mennä kavereidensa kanssa. tosin hän ei läheskään aina ilman minua mene (ehkäpä kaverit luulevat etten päästä?) ainoa miestä rajoittava asia, joka mieleeni tulee, oikeastaan on se että siivoamme kerran viikossa kodin (hänen siis "on autettava minua).
olen yrittänyt olla oikein mukava noille kavereille kuten sinun tapauksesi nainen, mutta se ei ole nostanut tähtiäni miehen kavereiden silmissä. edelleen ole se "merkityksetön".
No onko sinulla aavistustakaan, mistä se sitten voisi johtua? Minä en oman elämänkokemukseni mukaan oikein usko, että aikuisten ihmisten mielikuva jostakusta on aivan tuulesta temmattu. Penskana riitti väärä korvien asento, muttei enää.
Jos et mielestäsi ole järjestänyt mitään kohtauksia, niin mistä se sitten voisi johtua? Väärinkäsityksestäkö? Oletko varma, että sinua dissataan? Olen joskus pistänyt merkille, että ilman jatkuvaa huomiointia jotkut tuntevat itsensä ulkopuoliseksi. Se ei siis välttämättä ole kenenkään tarkoitus.
kyseeseen voisi ehkä tulla, tämä on siis käynyt mielessäni, että he suhtautuvat minuun ennakkoluuloisesti koska olen kotoisin pääkaupunkiseudulta ja olen muuttanut tänne "kauas" opiskelemaan. täällä nimittäin välillä pidetään pk-seutulaisia vähäsen hienohelmoina ja snobeina. ajattelin tosin että se olisi vaan suurpiirteinen ennakkoluulo, joka poistuisi kun opitaan tuntemaan ihminen. tai ehkä olen hienohelma heidän mielestä? Olen yleensa aika "laitettu" (hiukset siististi ja kohtalaisesti meikkiä) ja pidän tietyistä tyylikkäistä ja kallimmanpuoleisista vaatteista...
mutta mielestäni olen kuitenkin maanläheinen naapurintyttö. en ole järjestänyt kohtauksia, paitsi juuri sen verran että naamastani saattaa nähdä jos vituttaa ja silloin saatan olla vähäpuheisempi tms, eikä hymyilytä. ehkä tämä on sitten tapahtunut liian aikaisin, eli vaiheessa jossa vielä olisi pitänyt teeskennellä vaikka "kavereita" ollaankin (minun tapauksessa siis vain todella muodollisesti)ja ehkä se on synnyttänyt minusta v-maisen käsityksen.
Vaikea tosta nyt on sanoa, miksi juuri ne kaverit ovat juuri sulle noin inhottavia.
Joskus nuorempana (alle 3-kymppisenä) huomasin joskus sellaista, että jos poikakaverin/miehen kavereita oli paikalla yhtä aikaa enemmän kuin yksi, niin he keskittyivät toisiinsa ja jäin ilman katsekontakteja eikä minua otettu keskusteluihin mukaan - olin kuin ilmaa. Ei minulle tosin oltu inhottaviakaan eikä nimitelty kuten sinua. Sitten jos olin hetkenkin jonkun kanssa kaksistaan tai kolmistaan miehen ja hänen kaverinsa kanssa, olin taas olemassa ja pääsin juttuihin jotenkin mukaan.
Ylipäänsä en ole koskaan erityisesti yrittänyt kaverustua seurustelukumppanin/puolison kavereihin enkä ole ajatellut, että se olisi välttämätöntä. Jos jonkun kanssa on synkannut erityisen hyvin, niin onhan se ollut mukavaa.
Nykyään elän avoliitossa. Yhtä mieheni kaveria en voi sietää (on usein kännissä, käyttäytyy huonosti ja on inhottava vähän kaikille, myös minulle), ja olen sanonut miehelleni, että tuo kaveri ei tule kotiini, koska en silloin voi tuntea olevani kotonani rauhassa. Mies on sittemmin tavannut tätä yhtä kaveriaan muualla, eikä tästä ole tullut mitään ongelmaa suhteellemme, koska perustelin kantani asiallisesti ja rauhallisesti.
Jos puolisosi näkee kavereitaan muualla kuin kotonanne, niin eihän sinun tarvitse olla niissä tapaamisissa mukana. On ihan tervettä, että puolisot näkevät omia kavereitaan itsekseen. Jos nämä ikävästi nimittelevät kaverit käyvät kotonanne, niin sinun ei auta kuin ottaa asia puheeksi miehesi kanssa. Ei kotonaan tarvitse kestää tuollaista.
Ylipäänsä minusta on outoa, ettei miehesi puolusta sinua ja antaa kavereidensa puhua sinusta tuolla tavalla, ilmeisesti jopa sinun kuultesi. Ainakin tällaisen kuvan kirjoituksestasi sain.
Viehätät ainoastaan miestäsi joka on sokea ja kuuro sinun "pikku" vioillesi. Oikaiset muita taitavin sanakääntein ja he tulkitsevat ystävälliset neuvosi törkeiksi loukkauksiksi mikä estää heitä rentoutumasta seurassasi. Mieti tarkoin mitä on tullut päästettyä suustaan ja ihan "hyvää" tarkoittaenkin niin saatat löytää syyn karsastamiseen.
on ihan perusjuttu ettei ystävien puolisoilla/ tyttöystävillä ole sinällään merkitystä.
tosin ei sitä kannata näyttää, koska kaveri joutuu selvittämään tilannetta.
ehkä ne pitää sinua syy numero ykkösenä, jos heidän mielestään kaverista on seukkailun alkamisen tullut jälkeen ämmä. niin yleensä käy