Olen miettinyt, kun sanotaan, että avoerossa molemmat ottaa sen mitä on hankkinut ja selkeästi itse omistaa. Esim.vaatteet ymmärrän, mutta jos takana pitkä yhteiselo, huonekalut ymv.tavarat kotiin hankitaan yhdessä ja vuosien takaisia kuitteja ei ole tallessa. Voiko olla mahdollista, että toinen silti menettää kaiken ja kaikki omaisuus jää sille, joka jää ent.kotiin asumaan. Onko kenelläkään tietoa?
mitä tarkottaa
yxs.
101530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jaettiin yhdessä ostetut huonekalut yms. tasapuolisesti keskenämme... toi sulle, toi mulle jne. tietysti ongelma tulee siinä vaiheessa jos pariskunta ei pääse sopuun siitä kuka ottaa mitäkin, meillä se ei ollut ongelma.
kannattaa vaan yrittää kaikessa sovussa jakaa tavarat, ja pitää mielessä että jos välttämättä tahtoo jotain ni sit on ite ehkä luovuttava josyain muusta tavarasta.. niin se vaan menee
Mies sai jäädä taloon, ja kuvitteli, että kaikki siellä katon alla on hänen. Annoin hänen pitää auton vaikka se olikin täysin mun käytössä ja olen itse sitä huoltanut ja katsastanut ja tankannut. Tavaroista olisin halunnut viedä ne, jotka olen itse maksanut, kuten esim. ruokapöytä-settini jonka ostin itse kalliilla Iskusta, mutta mies alkoi inisemään että ne kuuluvat taloon.
Sisareni tuli auttamaan mua murtautumaan taloon ja kannettiin ne tavarat pois jotka koin omikseni. Jätin kaikki astiat ja petivaatteet ja koristeet ja verhot ym. vein vain joitakin isoja huonekaluja ja pöydän ja henk. koht. kamani ja muistoni. Ajattelin että mies tulee perässä syyttämään murrosta mutta ei, unohti ja antoi olla, eipä kuulunut äijästä enää tuon asian saralta.
Teidän on vain pakko saada sovittua tavaroiden jako. Älä paljasta heti kättelyssä jos et missään nimessä halua jotain tavaraa mutta toisen haluaisit. Tehkää vaikka vaihtokauppoja jos niikseen tulee. Anna miehen pitää lakanat ja koristeet niin se ei tarvitse sisustaa uudestaan ja kuvittelee pääsevänsä vähemmällä.
Äläkä missään nimessä anna hänen pitää sellaista joka on oikeasti sinun, joka on ollut sinun jo ennen häntä ja joka on todella rakasta sinulle.
Kuten itse sanoitkin, avoerossa jokainen vie mennessään omistamansa. Mitään tasinkoja avioeron malliin ei laki tunne.
Jos siis kuitteja ei ole tallella, niin ainoa mahdollisuus on yrittää sopia asioista, kuten sinulle on jo vastattukin. Irtaimisto harvoin on niin arvokasta, että sen takia kannattaisi käräjöimäänkään ryhtyä.
missä tullainen sopiminen tulisi tehdä? Sos.tmsto lasten asioista sopimiseen, mutta missä puhua tavaroiden jakamisesta. Ex kyllä kuvittelee pitävänsä kaiken. Tuntuu kamalalta, että toinen (jonka nimi paperissa), jatkaa asumista valmiisti sisustetussa talossa, kun toinen lähtee pari pahvilaatikollista tavaraa mukanaan. Toiset sanoo, etten voi tehdä mitään, tuntuu vaan kohtuuttomalta. Molemmat tehty töitä ja yhdessä hankittu kaikki ja siellä paljon tärkeitä asioita. Pitääkö vaan unohtaa ja alottaa kaikki alusta. Taloudellisestikin kamalaa...
Näin se on. Yksi avioliiton eduista on se, että tällaisista asioista on lainsäädäntöä ja paikkoja, jossa selvitellä riita-asioita. Suosittelen naimisiinmenoa kaikille, jotka ovat asettuneet aloilleen (eläneet useamman vuoden yhdessä ja mahdollisesti hankkineet lapsia). Naimisiinmenoon tarvitaan vain käynti maistraatissa, ei se sen kummallisempaa ole.
Kuten moni vastaaja on jo sinulle sanonut, mitään tasinko-oikeuksia ei avoliitossa ole, koska nykylainsäädäntö ei tunne avoliittoa siinä merkityksessä. Joten kun sanoin, että sopiminen on ainoa tie, tarkoitin sitä, että se on eroavan avoparin itsensä tehtävä, pyrittävä löytämään molempia tyydyttävä sopu. Ei ole olemassa mitään instanssia, joka auttaisi.
Annat ymmärtää, että exän nimissä on kaikki irtaimisto-omaisuuskin, josta nyt olet kiinnostunut. Silloin valitettavasti sinun kannaltasi, mutta lain mukaan hän on oikeutettu sen kaiken myös pitämään. Jos olet kuitenkin maksanut irtaimistosta ostotilanteessa jotain hänelle, voit yrittää sillä perusteella saada hänen kanssaan sovittua. Mutta edelleen valitettavasti, jos hän pitää omistusoikeudestaan tiukasti kiinni, niin eipä siinä paljon ole tehtävissä. Pienistä summista käräjöinti tulee kalliiksi ja ilman selkeitä kuittitodisteita todennäköisesti vielä häviäisit.
Jos siis exäsi haluaa pitää kaiken itse ja joudut lähtemään vain pahvilaatikollistesi kanssa, niin yritä jättää asia taaksesi mahdollisimman pian, älä jää sitä katkerana miettimään. Ota sen sijaan (karvaaksi) opiksi tulevia ihmissuhteita varten, että pidät huolen, että jatkossa maksamasi osuudet näkyvät omistusosuuksina, jos ostat jotain. Ja jos päädyt joskus avioliittoon asti jonkun kanssa, ota etukäteen selvää, mitä se tarkoittaa juridisesti, esimerkiksi avio-oikeuden tai avioehdon käsitteet ja merkitykset.
Tuntuu vaan niin vaikealta saada asia pois mielestä. Me rakennettiin pitkään yht elämää, johon liittyy myös lapset. Vaikea ymmärtää nyt, että toinen oli kuin ajatellut valmiiksi, että jos näin käy, hän saa myös kaiken. On hyväksikäytetty olo. Jälkeenpäin ymmärrän, että olen ollut typerä, aika isoista asioista kyse. Uupumus iskee, kun ajattelee asiaa.
Hölmönä opiskelijana muutin avoliittoon hyväksikäyttäjän kanssa. Hän manipuloi minut maksamaan ruuista puolet (vaikka söin paljon vähemmän) ja vahtasi joka euroaan (riitaa välttääkseni minä tai vanhempani maksoivat). Muutettiin tahoillemme 300 km:n päähän toisistamme, kun minä menin kesätöihin ja mies (narsisti, rikkinäinen lapsuus) sai töitä valmistuttuaan. Kesätöiden jälkeen sain päättötyöpaikan samasta paikasta, missä olin kesätöissä. Asuin kalustetussa kämpässä, sillä yhteisestä kodista muuton yhteydessä mies oli vienyt minunkin tavarat asuntoonsa verukkeella, että minähän asun kalustetusti. Valmistumiseni jälkeen sain vakituisen työpaikan ja jäin asumaan ja hankin itselleni paikkakunnalta tyhjän asunnon.
Mies ei suostunut tuomaan minulle muita tavaroitani kuin minun sängyn ja television. Asuin reilun vuoden todella ankeasti, kun hän ei tuonut muita huonekaluja (pyynnöistä huolimatta), jotka olin joko saanut lahjaksi vanhemmiltani ja siskoltani. Eron tullessa 03/07, mies omi kaikki tavarani, enkä saanut läheskään kaikkea minulle kuuluvaa. Esimerkiksi vanhempieni ostama sohva ja monet muut tavarat jäivät hänelle. Ne tavarani, jotka sain takasin oli hajotettu tai tärvelty. Esimerkiksi jalkalampusta oli hajotettu himmennin, joten se oli hengenvaarallinen kapistus. Ihmettelin kyllä kovasti, miksi hän halusi antaa lampun minulle... Selvisipä sekin! Ei jäänyt hyvä maku tuosta erosta, koska hän jätti minut puhelimessa ilman mitään selitystä, kun minä soitin hänelle.
Tuon "etäsuhdevaiheen" aikana näimme kuitenkin lähes joka viikonloppu vanhempieni luona, jossa hän eli täysihoidossa. Sitten eron jälkeen minulle loksahti palapelin palaset kohdilleen, että hän oli elänyt viikot kaksoiselämää jo kauan ja pitänyt minua ns. varalla. Eli käytti parhaan nuoruuteni, kuuden vuoden ajan, hyväkseen ja minulle ei jäänyt muuta kuin traumat ja lasku, sillä käytännössä hän oli elänyt nämä kuusi vuotta minun ja vanhempien rahoilla. Olimme vain hyväsydämisiä hölmöjä, joita oli helppo hyväksikäyttää. Miettikää siis tarkkaan, kun hankitte yhteistä omaisuutta tai muutatte jonkun kanssa yhteen. En halua, että kukaan muu joutuu kokemaan vastaavaa helvettiä. Minun elämä on nyt kunnossa ja onnellisempaa yksin kuin huonossa suhteessa oli.
pidä antaa periksi noissa asioissa.
Jos vanhemmillasi on kuitti sohvasta tai muista tavaroista, sen/ne voi käydä "noutamassa" takaisin.